Voi kuinka tuntuu pahalta miehen puolesta.

Vauvalle 5kk ei kelpaisi nukkumaan laittajaksi kukaan muu kuin minä.



Tänäänkin meni siihen asti hyvin, että mies sai vauvan sänkyyn. Alkoi itku ja huuto. Ajattelin että en mene avuksi, saavat yhdessä keksiä miten vauva rauhottuu. Mie tuli jossain välissä ihan luovuttaneen näköisenä makuuhuoneen ovelle, mutta meni kuitenkin takaisin. Otti vauvan syliin sai hiljenemään ja kun laski takaisin sänkyyn alkoi taas kamala huuto.



Aikani kuunneltuani menin avuksi. Vauva rauhottui kun pääsi syliini ja siitä mies laittoi hänet sänkyyn. Ja se olikin aikalailla siinä.



Kuinka pahalta tuntui katsoa kun mies meni ihan hiljaiseksi ja selkeästi pettyi ettei hän kelpaa. Mies kyllä on muuten paljon päivisin vauvan kanssa.



Pitää varmaan keksiä heille joku yhteinen iltarutiini jonka toteuttavat muutaman iltana viikossa. Ja kannustaa miestä jatkamaan.