Kuinka tavallista on, että perheessä/pariskunnalla on täysin erlliset ruoat?

En olisin tuollaisessa parisuhteessa. Ymmärrettävää, että allergia tai terveyssyistä voi olla erilliset ruuat, mutta tulotason vuoksi? Ymmärrän, että pienituloinen ei halua ostaa kallista ruokaa, mutta kyllä samassa perheessä tai parisuhteessa pitäisi olla yhteinen jääkaapin sisältö ja tuo ongelma pitäisi ratkoa jollakin muulla tavalla.

Kyllä tuo on hyvin harvinaista ja epätavanomaista.

Yksi lisäsyy on erilaiset lapsuudenkodit.

Minulla oli lapsena  monipuolista kotiruokaa, jossa paljon kasviksia ja kalaa, vain vähän punaista lihaa. Oli paljon itse kasvettua, pyydettyä, kalastettua, kerättyä, suomalaisia raaka-aineita kunnioittavaa, mutta myös eri tavoin maustettua kansainvälistä keittiötä.  Miehellä oli ranskanperunoita, perunamuusia, makkaraa, nakkeja, lihahyytelöä, maksapasteijaa, lihapyöryköitä, paneroituja pihvejä, lihaleikkeleitä, juustoa ja vähän tomaattia, kurkkusivuja, salaatinlehtiä.

Meillä ei toimi sama ruokavalio. Lapset ovat onneksi omaksuneet enemmän minun ruokia, mutta mies paistaa itse itselleen esim. pyttipannua ja makkaraa.

Jos toinen ei halua sijoittaa laadukkaaseen ruokaan.

En usko, että tuo kovin yleistä on. Meillä on osin eri ruoat johtuen eri ruokavalioista (minä olen vegaani) ja löytääkseni omat tuotteeni helpommin, on tullut tavaksi laittaa ne omalle hyllylleen. Eniten eroa meillä onkin nimenomaan jääkaapissa säilytettävissä tuotteissa, sen sijaan kuivatavarat (makaronit, riisit yms) ovat sellaisia, mitä molemmat syövät.

Arki-iltaisin syödään monesti erilailla, kun mies haluaa syödä tukevammin ja itse kevyemmin. Kummankin iltaruuat voidaan silti ostaa yhteisellä ruokarahalla ja jos jostain syystä toinen haluaakin syödä normaalista poikkeavasti, niin ruokia saa ihan vapaasti "syödä ristiin". Viikonloppuisin syödään sitten samaa ruokaa. Ja vaikka toinen haluaisi vaikka kallista juustoa ja toinen halpaa, niin samoista yhteisistä ruokarahoista voidaan ne molemmat maksaa.

Jos yhteiset kulut jaetaan tasan puoliksi on vaan reilua että ruoat pidetään erillään. Harva pariskunta syö tasakokoisia annoksia ja on epäreilua että toinen joutuu maksamaan toisen syömisiä koko ajan.

Ei, mutta oon joskus miettiny, että meillä vois ollakki, mä pärjään puolet vähemmällä ruualla ku ukko, ja haluaisin syödä kevyeemmin, mutta se tulis sitte vielä kalliimmaks, jos ostaisin sitä mitä mä haluan syödä+ sitte vielä miehen rasvasemmat mömmöt

Mulla ainakin ollut usean poikaystävän kanssa niin erilainen ruokavalio, että yhteinen jääkaappi ei vain käytännössä ole toiminut. Olen aina huomannut maksavani miehen ruokia, kun hänelle kelpaisi tyyliin valmispizza, pyttipannu ja kurkku.

Meillä on rajoitteista johtuvia eri ruokia välillä. Mutta kyllä puolisolle maistuu hyvin gluteenitonkin ruoka. Itse en syö kalaa, mutta miehen kalapäivänä syön jotain muuta, yleensä jätän puolet edellisen päivän ateriasta jemmaan jääkaappiin itselleni kalapäivänä.

Esim. kasvislisäkkeet sopivat molemmille ja niitä meillä on joka päivä suurin osa ruokalautasesta.

Vierailija kirjoitti:

En olisin tuollaisessa parisuhteessa. Ymmärrettävää, että allergia tai terveyssyistä voi olla erilliset ruuat, mutta tulotason vuoksi? Ymmärrän, että pienituloinen ei halua ostaa kallista ruokaa, mutta kyllä samassa perheessä tai parisuhteessa pitäisi olla yhteinen jääkaapin sisältö ja tuo ongelma pitäisi ratkoa jollakin muulla tavalla.

Miksi pitäisi olla?

Vierailija kirjoitti:

Jos yhteiset kulut jaetaan tasan puoliksi on vaan reilua että ruoat pidetään erillään. Harva pariskunta syö tasakokoisia annoksia ja on epäreilua että toinen joutuu maksamaan toisen syömisiä koko ajan.

Mulla ruokakulut pieneni hurjasti eron jälkeen, erityisesti, kun aloin syödä enemmän kasvisruokaa. Mutta yhdessä ollessa aina ostettiin ruoat yhdessä ja lopulta toinen söi niistä suurimman osan. 

Lapsiperheessä tuollainen tuntuu kyllä kummalliselta... 

Meillä on.

Itsellåni on ruokarajoitteita, sairauksien takia. Kun taas mies ja lapsi voivat syödä normaali ruokaa.

Pääsääntöisesti minä ostan ruuat, koska itse tiedän mitä saan ja voin syödä.

Mies taas maksaa kaikki perheen vakuutukset, lehtilaukset, ja suurimman osan pakollisista kuluista.

Meillä on vaan yksi auto, itse käyn töissä julkisilla.

Kyllä niin voi olla, jos on allergioita tai toinen kasvis-ja toinen lihansyöjä.

Mä olen kasvissyöjä ja kokkaam kotona. Makan omat ruokani.

Mies on sekasyöjä ja syö kaks kertaa päivässä ulkona. Maksaa omat ruokansa. Ei osaa tehdä ruokaa.

Christiiina kirjoitti:

Jos toinen ei halua sijoittaa laadukkaaseen ruokaan.

Sijoittaa? Olisko ihan ostaminen kyseessä kun puhutaan ruoasta?

Jos toinen haluaa syödä terveellisesti ja toinen epäterveellisesti niin sitten olisi kyllä parempi olla eri ruuissa. Ylipainosta kärsivä tuttavarouva sanoi ettei voi muuttaa ruokailutottumuksiaan koska mies ei hyväksy kevyempiä ruokia eikä edes kasvirasvoja ja öljyjä ruuanlaitossa ja koko perheen on syötävä miehen mielestä samoja ruokia. Voiko joku tosiaankin olla vielä nykyäänkin niin tossun alla avioliitossa, että toinen osapuoli määrää hänen syömisensäkin?

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kasvissyöjä ja kokkaam kotona. Makan omat ruokani.

Mies on sekasyöjä ja syö kaks kertaa päivässä ulkona. Maksaa omat ruokansa. Ei osaa tehdä ruokaa.

Syö kaksi kertaa päivässä ulkona? En ihan usko tuota.

Vierailija kirjoitti:

Yksi lisäsyy on erilaiset lapsuudenkodit.

Minulla oli lapsena  monipuolista kotiruokaa, jossa paljon kasviksia ja kalaa, vain vähän punaista lihaa. Oli paljon itse kasvettua, pyydettyä, kalastettua, kerättyä, suomalaisia raaka-aineita kunnioittavaa, mutta myös eri tavoin maustettua kansainvälistä keittiötä.  Miehellä oli ranskanperunoita, perunamuusia, makkaraa, nakkeja, lihahyytelöä, maksapasteijaa, lihapyöryköitä, paneroituja pihvejä, lihaleikkeleitä, juustoa ja vähän tomaattia, kurkkusivuja, salaatinlehtiä.

Meillä ei toimi sama ruokavalio. Lapset ovat onneksi omaksuneet enemmän minun ruokia, mutta mies paistaa itse itselleen esim. pyttipannua ja makkaraa.

On meilläkin erilainen tausta, mutta minä teen ruoat. Eli minun ruokia syödään. Teen toki joskus pyttipannua ja kinkkukiusausta, mutta harvakseltaan.

Mies sitten joskus käy grillillä syömässä makkaraperunat.