Onneksi tein lapset alle 30-vuotiaana!

Minä olisin tehnyt toisin, jos se olisi ollut vain minun valinnastani kiinni.



t. lapseton sinkku -75

tehdä ihan mitä huvitti 30 v asti

ei tartte haikailla kadotetun nuuoruuden perään

että hankin laset vasta kolmekymppisenä, nyt malttaa todella panostaa lapsiin, eikä ole kiirettä työelämään kun on hyvät säästöt hankittuna ja lainaa jo reilusti lyhennettynä. Myös yövalvomiset olisivat nuorempana hermostuttaneet, nyt niihinkin suhtautuu rennosti.

Mulla on lapset 5. ja 7. luokalla kun täytän 40 ja olen tosi kiitollinen, että sain lapseni, jos en nyt nuorena, niin monia muita nuorempana silti.

Minulla oli "nuoresta" lapsensaanti-iästä huolimatta korkeakoulututkinto taskussa, ura hyvässä vauhdissa, taloudellinen tilanne balanssissa ja asuntokin melkein maksettu kun jäin ekalle äitiyslomalle. Jotkut ehtii enemmän. :)



4

kun oikeen ajoissa aloittaa

sekä matkustelemme ihan siinä missä muutkin, vaikka sainkin lapset nuorena. Koulutus on minulla "vain" AMK, mutta silläkin pärjää

T. ap

Ap vois pitää suunsa supussa, jos todella olet sinut valintasi kanssa niin ei sinun tarvitse sitä täällä selitellä, mene perheesi luokse. Ja todellakin, jokainen tavallaan, kumpikaan tapa ei ole väärä, se siitä. Muutenkin ärsyttää, että mikä hiton pyhä raja toi 30vee nyt sitten on? Jotain autuaaksi tekevää vai...? Todella kypsiltä ainakin vaikuttaa tämän palstan 3kymppiset.. jösses..



Sitä odotellessa sitten..

Nyt keksi-ikäisenä on raskain vaihe jo ohi ja voi keskittyä niin moneen muuhunkin mukavaan asiaan.

En jaksaisi vauvoja enää millään ja pikkulapsiaika ylipäätään olisi jo kauhistus.

alle 30-vuotiaina esim opiskelujen ohessa. Ei se ole iästä, vaan älystä kiinni!

silloin nelikybäsenä onko lapset 13 ja 11 v vai 10 ja 8 v näin esimerkkinä. Vastapainona nuorena se muutaman vuoden lykkäys lasten saantiin onkin sitten aika hedelmällinen jos osaa käyttää sen oikein (matkustelu, kokemukset, vapaus, konsertit, näyttelyt, ulkoilu ja kuntoilu, työnteko ja säästäminen, opiskelu, kielet...) Samaan aikaan jotkut ystäväni vaihtoivat vaippaa ja kuunteli zombiena yöitkuva. Sitten kun ollaan neljäkymppisiä, niin se nyt on ihan sama onko meidän lapset kolmas vai kuudesluokkalaisia...

että onneksi tein viisi lasta kohtalaisen nuorena, opiskelin, matkustelimme ja matkustelemme edelleen, kunnollinen työpaikka on hankittu ja taloudellinen tilanne on vakaa. On iso omakotitalo, sijoitusasuntoja sekä kohtalainen summa sijoituksissa muuten ja varaa käyttää elämiseen juuri niinkuin haluaa. Itseasiassa sijoitukset tuottavat sen verran hyvin, että töissä ei rahan takia tarvitsisi enää käydä. Kaikki lapset ovat jo kouluikäisiä, joten nyt voi vapaasti tehdä mitä huvittaa ilman paineita lastenhoidosta.



Elämä on mukavaa nelikymppisenä, ja nuo elämässä tehdyt valinnat eivät ole toisensa poissulkevia, vaan nuoruudessakin voi tehdä valintoja sekä että. Hyvä niin että silloin sai mennäkkin ihan tarpeeksi, joten nyt ei tarvitse enää sen perään haikailla että jotain olisi jäänyt elämättä.

Vilkkaassa 6v. pojassa on paljon enemmän haastetta.

hoitamasta lastenne lapsia, historialla on taipumus toistaa itseään tässäkin asiassa

vai luulitko että AMK=ammattikoulu :-)))

Mulla on lapset 5. ja 7. luokalla kun täytän 40 ja olen tosi kiitollinen, että sain lapseni, jos en nyt nuorena, niin monia muita nuorempana silti.

hoitamasta lastenne lapsia, historialla on taipumus toistaa itseään tässäkin asiassa

Yhdessä yössä tempaistu hallinnollinen muutos, ei ole kyse mistään oikeasta korkeakoulutuksesta, amis mikä amis

Yhdessä yössä tempaistu hallinnollinen muutos, ei ole kyse mistään oikeasta korkeakoulutuksesta, amis mikä amis

elämästä ja toteuttamasta itseäsi. mä "teín" lapset 30-40 v eikä väsytä yhtään. olen luonut uraa ja harrastanut ja elänyt muutenkin täyttä elämää perheestä huolimatta tai juuri sen vuoksi.

jokainen tyylillään, mä en mummoudu ikinä.