Argh, kyllä vatuttaa olla AUTOTON! Ov
Mulla on kortti ja meillä on autokin, mutta se on viikolla miehen käytössä (miehen työmatka on tollaset 150 kilsaa ja hän tekee pelkkää ilta- ja yövuoroa).
Meillä on harrastusporukassa kimppakyyti sydeemi, täältä kun menee tuonne harrastupaikan suuntaa bussi kerran tunnissa (muihin kaupunginosiin bussi menee n. 4-5 kertaa tunnissa, riippuen vuorokauden ajasta) ja bussillakin pääsisi vaan linja-autoasemalle ja siitä pitäisi vielä kävellä tollaset 3-4 kilsaa. Kimppakyyti kuski ei kyllä asu meidän kaupunginosassa eikä edes meidän kaupungissa (asuvat naapuri kaupungissa), mutta olen sinänsä matkan varrella.
Ja ei, en ole pummi! Korvaan kyllä heidän ystävällisyytensä, vaikka sitä rahaa saakin tuputtaa..
Mutta siis itse asiaan. Tänään kävikin sitten niin, että kumpikin on kipeänä eli sekä he (ovat pariskunta), että minä jouduttiin jäämään pois harjoituksista JA kokouksesta. Sairaudellehan ei mitään voi jne. Mutta itseäni ottaa kupoliin, kun harjoitukset jäivät (ovat mun henkireikä, varsinkin viime aikoina, kun yöt ovat olleet rikkonaisia, kun kuopus tekee hampaita jne.) tuon bussiongelman takia. Ja fillarillakaan en viitsinyt lähteä (matkaa n. 15 kilsaa), matka ei olisi ollut este, ainoastaan keli.
Pitäisi ehkä ostaa toinen auto, mutta meillä ei ole varaa pitää toista autoa ja se ei edes ole ollut tarpeellinen, kun bussilla pääsee, jos on tarvis (paitsi tuonne) jne.
Kommentit (4)
Mulla on oma auto mutta jos se on vaikka huollossa niin mulla on tosi "orpo olo". Kokoajan mietin että lähden käymään jossain ja sitten muistan että, ainiin eihän mulla ole autoa.
ole joutunut harmittelemaan auton puutetta. Onneksi bussit kulkee hyvin.
Eipä silti, en olisi luultavasti pystynyt tekemään tänään mitään, koska polvi on taas vaihteeksi reistaillut :/ Eli jotain positiivista sentään :D