Lue keskustelun säännöt.
Miten tempperamenttista lasta kasvatetaan kaskustelemalla?
11.03.2010 |
Monessa lehdessä on viime aikoina ollut juttua siitä, kuinka uhkailu, kiristys ja lahjonta ovat aivan vääriä kasvatuskeinoja ja kuinka kasvatuksen pitäisi onnistua pelkällä keskustelulla. Itse en tunne ketään äitiä (iseistä en tiedä), joka ei joskus käyttäisi uhkailua, kiristystä ja lahjontaa ja kiinnostaisikin kuulla, miten varsinkin tempperamenttista lasta voi kasvattaa pelkästään keskustelemalla ja esim. ilman jäähyjä (niin kuin tuossa toisessa ketjussa kirjoitettiin).
Meillä on todella tempperamenttiset lapset (myös muiden kuin minun ja mieheni mielestä) ja valitettavan usein olen joutunut käyttämään uhkailua sekä jäähyä. Ilomielin vaihtaisin ne kuitenkin johonkin "pehmeämpään" keinoon, jos sellainen löytyisi, joka kovapäisten lasten kanssa toimisi. Sen takia laitan tähän esimerkkejä meidän elämästä ja lukisin mielelläni, miten vastaavat tilanteet hoidetaan noilla "pehmeillä" keinoilla (ihan itse keksin päästän ton termin).
*2-3 v lapsi heittää hiekkalaatikolla hiekkaa toisten päälle, eikä kielloista huolimatta lopeta.
-->Itse olen laittanut lapsen sen jälkeen jäähylle (kun olen ensin muutaman kerran varoittanut) ja siihen on hiekan heittämiset meillä loppunut. Moni muu on siinä tilanteessa lähtenyt lapsen kanssa kotiin, mutta meillä se ei olisi toiminut, koska lapsi olisi ihan innoissaan mennytkin kotiin leikkimään, eikä hiekan heittelyllä olisi näin ollen ollut lapsen kannalta mitään muuta seurausta kuin että leikit vaihtuvat toiseen paikkaan.
*Yli 3-v lapsi satuttaa toistuvasti toista lasta. -->Meillä joutuu muiden satuttamisesta ilman varoituksia jäähylle. Kyseessä 4 ja 6 v lapset eli tietävät varsin hyvin tekevänsä väärin. Voisi tietenkin vaan keskustella asiasta ja kertoa, että toista sattuu ja että täytyy pyytää anteeksi, mutta usein näillä lapsilla, jotka käyvät käsiksi toisiin lapsiin, sama toistuu vähän väliä, joten en usko, että kovin monella pelkkä keskustelu ja pään silitys auttaa. Meilläkin tietenkin myös keskustellaan, miksei toista saa satuttaa ja anteeksi pitää pyytää, mutta sitä ennen joutuu jäähylle miettimään tekosiaan.
*Lapsi temppuilee jatkuvasti ruokapöydässä.
--> Meidän toinen lapsi on tälläinen ruokapöytätemppuilija. Hän on todella nirso, eikä ole kiinnostunut ruosta. Pelleilee pöydässä, sotkee tahallaan yms. Muutaman varoituksen jälkeen vien hänet jäähylle ja jäähyn jälkeen syö yleensä aina loppuruoan nätisti. Sama toistuu vaan valitettavasti joka päivä, joten kovin pitkäaikaista apua tosta jäähystä ei ole. En halua kuitenkaan päästää lasta heti temppuilun alettua (temppuilu alkaa ennen kuin lapsi on syönytkään mitään eli ei ole kylläinen) pois pöydästä leikkimään, koska sillä tavalla ei söisi ikinä. Lapsi olisi varsin tyytyväinen, jos pääsisi aina parin lusikallisen jälkeen leikkimään, mutta olisi sitten kuitenkin hetken päästä taas nälkäinen ja kiukuttelisi sitä.
*Yli 3 v lapsi ei halua kerätä illalla lelujaan, joita on levitellyt pitkin olohuonetta.
--> Kerron lapselle, että laitan lelut sitten muovipussiin ja takavarikkoon, jos ei aio niitä leikin jälkeen kerätä. Toki autan häntä, jos pyytää. Yleensä ensin kiukuttelee, mutta kun sanon meneväni hakemaan muovipussin, lapsi alkaa kiireen vilkkaan keräämään leluja.
*Lapsi ei suostu tulemaan pukemaan, kun ollaan lähdössä esim. aamulla päiväkotiin.
--> Kerron, että me muut jo puemme ja jos lapsi ei tule pian pukemaan, hän joutuu lähtemään päiväkotiin yöpuvussa. Varmaan joku pukisi vielä 5-6 v lapsenkin, jos lapsi ei halua itse pukea tai ei halua lopettaa leikkejään, mutta itse en noin isoja enää pue (autan kyllä, jos joku homma on vaikea).
Tossa oli nyt muutama esimerkki. Joku voisi siis tulkita, että pitkin päivää uhkailen lapsia. "Jos et syö nätisti, vien sinut jäähylle". Mun mielestä kyseessä ei ole uhkailu vaan syy-seuraus-suhde. "Jos et osaa istua kauniisti ruokapöydässä, pitää sinun mennä hetkeksi muualle miettimään, miten pöydässä käyttäydytään".
Mä tykkään paljon jutella meidän lasten kanssa ja yritän aina keskustella asiat kuntoon, mutta varsinkin vanhempi lapsi ei halua ollenkaan kuunnella (siinä on samanlainen kuin isänsä). Miten siinä sitten voi keskustella, kun toinen ei kuuntele. Nuorempi sentään kuuntelee, mutta käytös ei muutu, vaikka kuinka asiasta puhuisimme. Siksi ottaisin ilomielin vinkkejä vastaan, miten lapset saa tottelemaan pelkästään puhumalla! Niin ja todettakoon, että vanhemmalla lapsella on todettu uhmakkuushäiriö, joten ehkä siksi hänen kanssaan ei ole koskaan mennyt asiat ns. normaalisti jakeluun.
Kommentit (34)
Musta noi sun toimet on juuri sellaisia mitä varmaan suuri osa vanhemmista käyttää. Ja ihan toimivia tuntuvat olevan. Nämä keskustelemalla kasvattavat taitavat olla yhden helpon lapsen vanhempia...t. Neljän (realisti)äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samankaltaisiin tilanteisiin kuin ap mutta sillä erotuksella, että minulla on kolme lasta joista kahta pystyy kasvattamaan keskustelemalla mutta kolmatta ei. Ja tämä kolmas ei ole mikään erityislapsi, ainoastaan temperamentiltaan ihan toista maata kuin sisaruksensa.
Mulle tulee mieleen ajatus, että lapsesi yrittävät testata sua tai jotakin. Toivottavsti olet ohjeissasi aina jämpti ja pysyt kannassasi, etkä muuta sääntöjä kesken kaiken? Ja että teillä miehesi kanssa on samat säännöt.
Tietysti raskaan päivähoitopäivän jälkeen lapset ovat väsyneitä ja voivat käyttäytyä tavallista hankalammin mutta rauhoittunevat viimeistään siinä vaiheessa kun pääsevät kotiin ja syömään.
Meillä ei olla koskaan nirsoiltu eikä sotkettu ruuan suhteen. Tein selväksi jo heti alussa, että tätä on nyt tarjolla, jos ei kelpaa muuta ei ole.
Seuraavan kerran saa ruokaa vasta ruoka-aikana. Ja pidin myös tästä kiinni.
jos tulee kinaa vaatteista kokeile kahden vaihtoehdon mallia. Meillä se on toiminut.
Mä en ole törmännyt ollenkaan sellaiseen keskusteluun, että lahjonta tai uhkailu olisi epäsopivaa. Voitko laittaa linkkejä?
Minusta jäähy on hankala, koska monesti se ei ole rangaistus, vaan hetki äidin vankkumatonta huomiota, vaikka sitten negatiivista. Meillä ei siis toimi ollenkaan.
Vaikka tuossa hiekkaesimerkissä, kotiinlähtö meillä toimii niin, että kannan lapsen kotiin. Tai meillä on ainakin niin lyhytjänteiset lapset, jotka eivät kyllä osaa ajatella, että jee, kotona on kiva leikkiä. He eivät yleensä halua poistua väkisin tilanteesta. Ja kyllä isommalle kinastelijalle on jo tarpeeksi rangaistusa, että äiti ottaa siltä istumalta syliin ja lähdetään tilanteesta pois.
Jotkuthan on tätäkin vastaan, mutta mun mielestä sylissä pitäminen ei ole lapsen fyysisen loukkaamattomuuden rikkomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tiedän, että kaikilla lapsilla (ja aikuisilla) on tempperamentti, joka voi kaikilla olla erilainen, mutta sitten voi olla myös tempperamenttisia ihmisiä. Eli tempperamentti ja tempperamenttisuus ovat ihan eri asioita!
T:ap
Varsinkin lehdissä perhe-elämän ongelmista on yleensä vain joko höttöhattar versioita tai sitten niitä tapauksia, joissa asiat on menneet todella pieleen (sarjassa äiti ollut puoli vuotta psykiatrisella). Kun kuitenkin suurimmassa osassa perheitä eletään niitä harmaan sävyjä mustavalkoisen sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
p-kirjaimella. Kansankielessä kyllä puhutaan äkkipikaisesta ihmisestä temperamenttisena, totta joo. Noin muuten meillä kaikilla on synnynnäinen temperamentti.
Älä kiillota omaa kruunuasi siitä, jos lapsesi käyttäytyvät aina hyvin ja tottelevat, se johtuu heidän temperamentistaan. Temperamentiltaan voimakasta ja räiskyvää lasta on mahdoton saada aina tottelemaan johdonmukaisen ja jämptinkään kasvatuksen keinoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Koska sinun lapsesi ovat temperamentiltaan erilaisia kuin ap:n. Älä kiillota omaa kruunuasi siitä, jos lapsesi käyttäytyvät aina hyvin ja tottelevat, se johtuu heidän temperamentistaan. Temperamentiltaan voimakasta ja räiskyvää lasta on mahdoton saada aina tottelemaan johdonmukaisen ja jämptinkään kasvatuksen keinoin.
keskustelemalla. Pienet lapset eivät ymmärrä monimutkaisia käsitteitä eivätkä varsinkaan asioihden syy-seuraus-suhteita. Siksi pienempien lasten kohdalla napakka ja jämäkkä "käskytys" -tyyli toimii paremmin. Enkä nyt tarkoita tässä mitään armeija-meininkiä...
Vasta siinä eskarin tienoilla lapsen ajattelu alkaa olla sillä tasolla, että pystyy ymmärtämään asioita vähän pitemmälle.
Toki lapsen kanssa voi ja pitääkin keskustella kaikista mahdollisista asioista, mutta siinä tilanteessa kun lapsi tekee jotain kiellettyä, ei keskustelu todellakaan ole oikea tyyli tarttua asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kun joku "keskustelija" vastaisi tähän, että kuultaisiin oikeasti se vaihtoehto. Minä en ainakaan jaksa joka päivä keskustella samoista asioista.
Ainoastaan tuohon ruokailukohtaan minäkin ottaisin kovemman linjan kerran tuo temppuilu on jokapäiväistä. Eli jos ei ruoka mene kaupaksi yhden varoituksen jälkeen niin pois pöydästä ja seuraavaa ruoka-aikaa odottamaan. Turhaa varoittaa montaa kertaa jos sama touhu toistuu jatkuvasti eikä siitä jäähystäkään taida olla apua.
jos jäähyt, uhkailu, lahjonta ja kiristyskin olisivat vielä kiellettyjä, niin mitähän mummonhakkaajia täällä suomessa kohta olisi väestö pullollaan?
meillä myös kotona 3-villiä, mutta yksi tempperamentiltaan hyvin haastava lapsi. Siinä ei johdonmukaisuus tai muutkaan "tavalliset" neuvot auta tuon taivaallista. Keskustelutaitoja ei ole (poika 4v) ja yleinsä vaan raivoaa niin kovaa, että ei keskustelu mitään auttaisikaan.
Toimin AP:n tavoin aika monessa asiassa. Paikalta pois viemiseen en minäkään suostu, sillä minusta on muille perheen lapsille väärin jos heidänkn leikit hiekkalaatikolla päättyvät siihen kun veli käyttäytyy huonosti. En siis halua rangaista teosta kuin pelkkää tekijää ja minä olen pistänyt siis jäähylle.
Ruokailuissa minulla on hieman eroa AP:n kanssa. Meillä ruokaa pitää maistaa ja sen jälkeen tervemenoa jos ei halua syödä enempää. MUTTA lisää ei sitten heru hetkenkään päästä, vaan seuraava ruokailu on silloin kun se normaalistikin olisi. Aluksi yrittivät kitistä ylimääräsiä ruokahetkiä, mutta ovat nyt oppineet, että sillon syödään kun on ruoka pöydässä tai sitten ollaan syömättä kokonaan.
nämä keskustelut on aina huvittavia kun neuvoja satelee äideiltä joilla on kilttejä,rauhallisia ja normaaleja lapsia. Se ero on vaan VALTAVA kasvattaa tempperamenttista lasta ja meidän tapauksessa vielä tarkkaavaisuushäiriöistä sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sellaiset vanhemmat, joilla on OMAkohtaista kokemusta vastaavista tilanteista. Ketään näiden ongelmien kanssa pohdiskelevaa ei kiinnosta, mitä mieltä on sellainen henkilö, jonka lapset toimivat täysin eri lailla. Temperamentisten lasten vanhemmat eivät ole huonoja kasvattajia tai tehneet asioita väärin, ja siksi heillä olisi tällaiset lapset. Näin oletan monen äidin täällä olettavan, jonka omat lapset tottelevat jo kulmien kurtistusta. Sinkkosta siteeratakseni sanon itsekin kolmen äärimmäisen vilkkaan ja omapäisen pienen lapsen äitinä, että on olemassa lapsia, jotka pahastuvat pienestäkin moitteesta ja ottavat onkeensa heti. Ja on olemassa lapsia, joille saa huutaa pää punaisena ja pitääkin huutaa välillä, sillä mistä lapsi muuten tietäisi, milloin äidin hermot ihan oikeasti ovat menossa.
Älä kiillota omaa kruunuasi siitä, jos lapsesi käyttäytyvät aina hyvin ja tottelevat, se johtuu heidän temperamentistaan. Temperamentiltaan voimakasta ja räiskyvää lasta on mahdoton saada aina tottelemaan johdonmukaisen ja jämptinkään kasvatuksen keinoin.
että teosta tulee seurauksia. Olipa se sitten lahjontaa tai rangaistuksia. En ole koskaan kuullut, ettei saisi langettaa mitään rangaistuksia tai kertoa niiden mahdollisuudesta, tai rohkaista hyvään käytökseen palkintomenetelmillä.
Menee jo vähän yli ajatus siitä, että saarnaspuheilla pitäisi kaiken mennä kaaliin. Saa siinä äiti juosta lapsen perässä milloin pelastamassa vaarasta, milloin estämästä lyömistä jne. Ehkä tämä on jotain vapaan kasvatuksen kulmakiviä, että pelkällä puheenparrella lapsi joko oppii tai oikeasti ei opi.
Kun on monta lasta ja nähnyt miten erilaista on kasvattaa erilaisia lapsia - on lähinnä hyvä vitsi tämän kiltin hyvin käyttäytyvän ja rauhallisen kuopuksen kohdalla, kuinka hänet olemmme onnistuneet kasvattamaan niin loistavan hyvin :-)))))
Älä kiillota omaa kruunuasi siitä, jos lapsesi käyttäytyvät aina hyvin ja tottelevat, se johtuu heidän temperamentistaan. Temperamentiltaan voimakasta ja räiskyvää lasta on mahdoton saada aina tottelemaan johdonmukaisen ja jämptinkään kasvatuksen keinoin.
kummin vain, molemmissa tapauksissa olen tyytyväinen. = ))
http://www.fabermazlish.com/
Te,jotka oikeasti olette kiinnostuneita "pehmeämmästä" kasvatuksesta, niin katsokaa vinkkejä vaikka yo.linkistä. Ja tilatkaa Amazonilta näiden kirjoja.
Toimii käytännössä! Meillä ns. helppo lapsi ja TODELLA vaativa lapsi.
MIksi te uskotte, että pelkät rangaistukset toimivat, jos ette ikinä ole kokeilleet mitään muuta.
Hei
Minä tuossa yllä laitoin linkkejä kirjoihin, toivottavasti niistä on apua.
Jos vain englanninkieli riittää, niin suosittelen.
En ole nähnyt mitään kivaa suomalaista kirjaa, niissä on sellaisia ärsyttäviä toimi-näin-ohjeita.
Olen samaa mieltä edellisen kanssa, ja en ymmärrä miksi Sinkkonen on nostettu jalustalle. On vain yksi hemmo, joka sattuu olemaan psykologi, silläkin on omat arvonsa juttujensa takana.
Toisin kun jossain jutuissa aina toitotetaan, niin kaikkien oppien mukaan (esim. yllä olevat linkit) ei tarvitse olla johdonmukainen. MIksi? - Siksi, että lapset ovat erilaisia.
Esim. hyvin voimakastahtoiselle lapselle ei rangaistukset/uhkailut edes toimi, vaan saa aikaan vaan entistä suuremman raivon ja pettymyksen. Sen sijaan ENNAKOIMINEN on a ja o (Lue: Tulistuva lapsi -kirja).
LIsäksi monet 'modernimmat' opukset neuvovat myös siihen, että lasta ei tule kehua. Sitä voidaan pitää tietynlaisena manipuloimisena. Sen selittäminen tässä on liian pitkä juttu.
Kyse on ennen kaikkea vanhemman omasta asenteesta. Ajatteleeko niin, että lapsesta pitää kitkeä ja kasvattaa huonot ominaisuudet pois, vai uskooko lasten pyrkivän aina hyvään, uskooko siihen, että lapsi tekee juuri niin hyvin kuin sillä hetkellä osaa ja kykenee.
Olen saanut ihan hirveästi näistä kirjoista. Todella paljon ajateltavaa, ja myös todella paljon aivan käytännön vinkkejä eri tilanteisiin, miten lapsille tulee puhua.