luin tänään paikallislehteä vuodelta 1953, siellä ilmoituksia mm."annetaan terve 3kk tyttölapsi"

Silloin ei ollut nykyisenkaltaista hyvinvointivaltiota ja se termi selittää likimain koko asian.

esimerkiksi Tanskaan. Sikäläisiin lehtiin laitettiin vastaavia ilmoituksia. Ennen 70-lukua ei ollut minkäänlaista sosiaaliturvaa odottavalle naiselle, joten usein vauvan pitäminen oli mahdotonta. Vielä 60-luvun lopussa (ehkä myöhemminkin) sosiaaliviranomaiset ottivat yksinään lasa odottavan äidin syyniin ja usein taivuttivat, elleivät suorastaan pakottaneet, lapsen adoptioon.

50-luvulla rakennettuu taloon. Lattian alta löydettiin vanhoja lehtiä ja mä kiinnitin huomiota ihan samaan. "annetaan poikalapsi hyvää perheeseen" jne.



Mä olin ihan ?

vaihdoista tyyliin "vaihdetaan vastasyntynyt porsaaseen" tai muuhun ruuaksi kelpaavaan.



Tiedän perheen, josta on annettu lapsi pois. Sanotaanko tässä nyt taloudellisista syistä;) Perheet olivat tekemisissä keskenään, ei läheisissä, mutta kuitenkin. Myös muut sisaruksista olivat tietoisia tapahtuneesta.

Pois annettu lapsi eli käsittääkseni hyvän lapsuuden ja nuoruuden melko varakkaassa perheessä joka kovasti kaipasi lasta, mutta ei saanut heitä biologisesti.

Antanut perhe sai helpotusta kovasti tiukkaan taloudelliseen tilanteeseen.

Aikuisina sisarukset olivat keskenään paljon tekemissä ja pitivät adoptiosta huolimatta toisiaan "täyssisaruksina". Tässä tapauksessa win-win situaton, varmasti kyllä muunkinlaisia kokemuksia on.

Huoh, onneksi nykyään saa abortin

Varsinkin tuo viimeinen tarina, jossa lapsi on mennyt hyvään perheeseen ja jotka eivät ole omia lapsia saaneet.

Muutan tuo kauppaaminen tuntuu todella oudolta.

En tiedä oletteko kuulleet kirjasta "freakeconomics" jossa laskennallisesti todistetaan kuinka abortin laillistaminen ja rikollisuuden väheneminen menivät käsikädessä. Perus teesinä että "vahinkolapset" sortuvat rikollisuuteen helpommin, kuin rakastetut ja toivotut lapset.

'vanhoina hyvinä aikoina', jolloin vanhemmuus ei ollut millään muotoa hukassa.



Suomihan sai tuosta huomatuksen (joltain kansainväliseltä taholta, olikohan unicef), minkä jälkeen se jossain vaiheessa loppuikin.

Lapsia on kuitenkin myyty mm. Tanskaan vielä 60-luvulla :( Jotkut tekivät vielä niin, että peruivat kaupat ja myöhemmin myivät uudestaa.



Ja nykyään valitetaan ettei tämän päivän vahemmat osaa/viitsi/jaksa hoitaa lapsiaan kun joskus haluavat hoitoapua vaikkapa isovanhemmilta. Kehdataan väittää, että ennen vanhemmat olivat taitavampia, jaksavampia, viisaampia ja muutenkin parempia vanhempia.

Suomi oli maailman suurimpia adoptiolasten viejämaita heti Korean jälkeen.

Järkyttävää.

Joku lapseton sai onnen elämäänsä ja lasta haluamattoman ongelmat ratkesivat.

Kunnon ehkäisyä ei ollut, joten lapsia syntyi enemmän kuin perheellä oli varaa ruokkia. Moni halusi rehellisesti paremman elämän lapsilleen.



Eräs tuttavani (s. -60) kertoi että hänet olisi naapurikunnan kunnanjohtaja halunnut adoptoida, koska kunnanjohtaja tiesi kuinka köyhä perhe oli. Vanhemmat eivät halunneet viisilapsisen perheensä kuopuksesta luopua, ja tuttavani kertoi että heidän elämänsä oli todella köyhää. Isä juopotteli, ja äiti ja lapset pakenivat usein navettaan väkivaltaista isää.



Adoptioon antaminen voi olla hyvä teko.

Lapsia annettiin enemmän pois kuin oli halukkaita lapsettomia. Usein laitetiin sinne, jonne nopeimmin sai. Työvoimaa ne monesti oli, piikoja, paimenia jne.

Elinajanodote oli aika huono. Kasvattilapseen harvoin panostettiin yhtä paljon kuin omiin lapsiin.

Joku lapseton sai onnen elämäänsä ja lasta haluamattoman ongelmat ratkesivat.

vaikka mä kuinka yritän, niin en vois vauvastani laittaa ilmoitusta lehteen. en ihan oikeasti keksi yhtäkään syytä, mikä sais mut lapsestani luopumaan. aika järkyttävää sanon minä!

ei miestä, ei työtä, ei sosiaaliturvaa eikä sukua. Eikä mitään toivoa missään putken päässä.



Ajattelisit että edes se vauva voi saada mahdollisuuden parempaan tulevaisuuteen.



Kyllä minä ajattelen ennen kaikkea niin, että adoptioon antava äiti ajattelee lapsensa parasta ja toivoo tälle hyvää elämää.

Vielä 40-50-luvuilla oli syrjäseudulla tavallista synnyttää kotona, eivätkä sairaalasynnytyksetkään olleet kovin turvallisia vielä tuolloin.

vaikka mä kuinka yritän, niin en vois vauvastani laittaa ilmoitusta lehteen. en ihan oikeasti keksi yhtäkään syytä, mikä sais mut lapsestani luopumaan. aika järkyttävää sanon minä!

levähdysmahdollisuutta, ei subjektiivista päivähoito-oikeutta, eikä kyllä ylipäätään juuri mitään järjestettyä päivähoitoa, johon pienituloisella olisi ollut varaa

Sitä termiä ei käytetä Suomesta enää, sillä Suomi on siirtynyt hyvinvointivaltiosta kilpailijavaltioksi (Jenkkien tyyliin).

Silloin ei ollut nykyisenkaltaista hyvinvointivaltiota ja se termi selittää likimain koko asian.

Moni nuori piikatyttö joutui luopumaan vauvastaan vastentahtoisesti.

vaikka mä kuinka yritän, niin en vois vauvastani laittaa ilmoitusta lehteen. en ihan oikeasti keksi yhtäkään syytä, mikä sais mut lapsestani luopumaan. aika järkyttävää sanon minä!

et tiedän kyllä mitä tämänkokoisen perheen pyörittäminen vaatii. ymmärrän toki et ajat oli paljon kovemmat, mut en silti osaa ilmeisesti täysin eläytyä tuohon tilanteeseen. koska en , käsi sydämellä, pysty lastani pois antamaan oli sitten ihan mikä vaan. toki jos joutuisin tuohon aikaan ja tilanteeseen, niin en tiedä miten toimisin. vahva usko mulla kuitenkin on ihan itseni tuntien et lastani en pois antais.

etenkin alemmissa yhteiskuntaluokissa. Lapsia otettiin pois ja uudelleensijoitettiin ihan täysipäisiltäkin äideiltä vastoin heidän tahtoaankin.

ei sulla välttämättä olisi ollut sananvaltaa, jos lapsi esim. avioliiton ulkopuolinen Moni nuori piikatyttö joutui luopumaan vauvastaan vastentahtoisesti.

vaikka mä kuinka yritän, niin en vois vauvastani laittaa ilmoitusta lehteen. en ihan oikeasti keksi yhtäkään syytä, mikä sais mut lapsestani luopumaan. aika järkyttävää sanon minä!

on myös äitejä, jotka ajattelee lapsiaan, eikä jankuta mitä itse haluavat jne.