Ihmetyttää kaverin käytös... eilen juteltiin

Toivottavasti löydät uusia upeita ystäviä, jotka osaa käyttää kalenterin sijasta järkeä. Tsemppiä ja hyvää kesää= )

ja meillä onkin suurperhe, jossa monenikäisiä lapsia, joten kyse ei ole vain omista menoista. Mutta siitäkin huolimatta, että olisi kiire, löytyy aikaa aina rakkaille ystäville.

kaivannut kavereitaan lapsuudesta ja odottanut kesää niin meinasi itku kyllä päästä.... Mitään reissuja ei tehdäkään yhdessä jne. En tiedä mitä ajatella. Surullinen vain olen kun kuuntelin kun luetteli että " tuossa meidät on kutsuttu sinne, tuossa lähdetään matkoille, tuossa on saunailta sen ja sen porukan kanssa jne." huoh..



ap

ja ehdottelemme toisillemme aikoja syyskuussa, kun molemmilla on kalenterit täynnä. Kun jos on perhettä, niin menoa tai muuta erikoista (hoitoon jättämistä) voi järkätä 3 kertaa viikossa maksimissaan tai lapset alkaa ihan häröiksi, nukkuminen häiriintyy ja stressaavat sekä lapset että vanhemmat. Kalenteria täyttävät paitsi kaupassakäynnit ja pankissakäynnit ja Kelassakäynnit, myös aiemmin sovitut tapaamiset, synttärit, häät, ristiäiset, ovulaatiot (kaveri yrittää kakkosta :) ja kaikki muu pakollinen ekstra.



En tajua, mikä siinä nyt niin ihmeellistä on.

asutaan vielä samalla paikkakunnalla ja silti saattaa tapaamisaika löytyä vasta 3kk päästä. Joskus sitten tulee iloinen yllätys kun soittaakin yhtäkkiä että: mulla tuli vapaata huomen illalle, nähäänkö :)



En oo jaksanu harmaita hiuksia ottaa tuosta.

on välillä ylivoimaista (että pyykit tulee pestyä, lapsen kanssa vietettyä aikaa, työt tehtyä palkan edestä ja vielä tenttiin luettua). Usein joudun sopimaan ystävieni kanssa " aikoja" kalenteri kourassa jonnekin parin kk:n päähän. Olen iloinen, että ystäväni ymmärtävät tilanteeni ja usein tulevatkin luokseni -pitkienkin matkojen päästä- iltateelle vaikka illalla kun lapsi on jo mennyt nukkumaan...Monta (ei niin hyvää) ystävää olen kyllä menettänyt tässä aikataulutetussa elämäntilanteessani, mutta tätä tämä nyt jonkin aikaa vain on, jos haluan sekä elättää itseni ja lapseni että panostaa tulevaisuuteeni.



Jos ystäväsi kuitenkin haluaa nähdä sinua, ehkäpä kyse todellakin on vain aikapulasta (tiedätkö,mitä kaikkia velvoitteita hänellä oikeasti on). Tunnen itsekin joitakin (lapsettomiakin) ihmisiä, joilla arjen velvoitteet, työt ym. kertakaikkiaan syövät 99% ajasta. Haistele ilmaa, tuntuuko ystäväsi itsekin kärsivän tästä aikapulasta, vai tuntuuko se olevan tekosyy. Jos edellistä, anna ystävällesi anteeksi hänen kiireensä, jos jälkimmäistä, anna ystävyyden olla....

Tutulta kuulostaa... Mulla on lapsuudenaikainen ystävä, joka on ottanut tavakseen soitella ja ehdotella tapaamisia ja sitten kun aika tulee lähemmäs, niin ei sovikaan! Aina jokin muu asia menee edelle tärkeydessään. Meillä on molemmilla perhe ja tietysti kiireitä mutta mutta... Ensimmäisellä kerralla tunsin oloni petetyksi mutta enpä tunne enää -mitään! Ns. ystävä ei tunnu enää läheiseltä huolimatta siitä, että olemme tunteneet toisemme 30 vuotta ja jollakin tavalla pitäneet yhteyttä yllä. Nykyään kun kuulen hänestä, annan juttujen mennä toisesta korvasta ulos enkä ota niitä todesta. Ihmetyttää vain mikä saa hänet puhumaan tapaamisista ja teeskentelemään läheisyyttä. Hohhoijaa...

kuulostat ilkeältä..



ap

töissä pitää käydä ja sitten on lasten harrastukset,

omat harrastukset,

lääkärit ja parturit...

joskus on myös pakko ottaa ihan vapaa ilta ettei joka päivä voi olla jotain menoa,

eli perheen keskeinen aika kyllä valitettavasti ainakin meillä menee kavereiden edelle!



sitten taas joskus on hiljaisempia kausia,

ja ihmetyttää etteikö mitään ole???



mutta te siis lapsettomia ja kenties miehettömiä???

luulisi nyt joku vapaa aika löytyvän...

mutta tätä en ymmärrä...



ap

Aina vaan harvemmin löytyy aikaa tavata minua. Ja sitten joskus harvoin kun nähdään, niin hän huokailee, kuinka helppo minun kanssani on jutella ja kuinka järkevästi suhtaudun asioihin. Minä niin kovin mielelläni tapaisin häntä useamminkin, mutta ei häntä tunnu kiinnostavan. Kyllähän se loukkaa, koska hän viettää aikaa kuitenkin muiden ystäviensä kanssa. Mutta minä ajattelen näistä asioista niin, että enhän voi ketään pakottaa ystäväkseni, jos toinen ei halua. Ne ovat jokaisen omia valintoja, eikä minulla ole mitään syytä loukkaantua. Ehkä meidän ystävyytemme elää jotain suvantovaihetta ja kukoistaa taas kymmenen vuoden päästä.