Sitä " yhtä ainoaa OIKEAA" ei ole, vaan niitä on useampia!

Uskon, että meille jokaiselle löytyy useampikin sopiva, " se oikea" . Jotkut ovat niin onnellisessa asemassa, että tapaavat sopivan partnerin elmänsä aikana. Joillain menee sitten sukset ristiin, mutta onnekkaimmat tapaavat toisen " oikean" ...



Olen sitä mieltä, että ihminen on niin erilainen eri ikäisenä, että on perin harvinaista, että kumppanuus ja läheisyys säilyisi koko eliniän ajan. Tämä on suuri muutos esim. isovanhempiemme iästä, jolloin yksilöllisyys ei ollut juuri niin mahdollista. (Avioero oli myös ääri harvinaista).



20-vuotiaana naisen tarpeet parisuhteessa ovat aivan eri, kuin 30-, 40- tai 50-vuotiaana. Jotkut parit kasvavat yhtä matkaa elämänsä ajan, mutta näitä pareja on koko ajan vähemmän.



Lohdullista ajatella, että nuoruuden avioliiton jälkeen on mahdollista vielä löytää rakkaus elämäänsä.

mutta kun ne pitäisi tavata niin, että molemmat olisivat vapaita ja haluaisivat parisuhdetta jne - jne - jne...



Nykyisen mieheni tapasin netin kautta ja hän tuntuu varsin oikealta. Puhdas säkä, että molemmat kirjauduimme koko palveluun. Puhumattakaan, että kirjoitimme sitten toisillemme. Mutta tosi mukava sattuma kuitenkin, olin monta vuotta jo ollut itsekseni-

Avioliitto kariutui 16 vuoden yhdessäolon jälkeen ja ihan tosissani olin silloin nuorena liikenteessä. Useampia miehiä treffailin eron jälkeen, ehkä joku niistäkin olisi voinut olla " oikea" , mutta ajoitus oli puolin tai toisin huono. Avomiehen kanssa sitten palaset loksahtivat paikoilleen. Toivon, että tässä tämä nyt on. Mutta eihän sitä tiedä, vaikka salama iskis päähän. :-)

varmasti on monia sopivia olemassa. Mutta kun on onnellisesti naimisissa, niin pitäisi unohtaa ne muut.. :) täydellistä suhdetta ja ihmistä ei ole, kaikkien kanssa tulee kuitenkin jotain " ongelmaa" .



Mielenkiintoinen aloitus! :)

Rakastuminen on ennen kaikkea päätös. Hullaantua voi keneen vaan, mutta sitä yhtä ainoaa oikeaa päättä rakastaa.



Niin ja eletäänhän Suomessakin moniavioisissa suhteissa. Ne vaan ne avioliitot on länsimaissa perättäisiä, ei samanaikaisia.

Mutta todennäköisyys on että törmäät heistä huomattavasti harvempaan omassa elämässäsi.

romanttinen ajatus, mutta miksi kummassa se pitäisi paikkansa? Ihan samalla tavalla kuin ystäviä voi löytää monta yhtä hyvää ja ainutlaatuista voi kyllä rakastettujakin olla useita sopivia.

Uskon myös noin...siksi en kannata suomalainen ja ulkolainen avioliittoja. Kulttuurierot ja muu harvoin sovitettavissa paketiksi missä molemmat saavat toteuttaa omia tapojaan ja olla tyytyväisiä

...

ja suhteen sais kestämään. Mutta todellista sielujen sympatiaa ei oikein monen kanssa irtoa. Tämänhetkinen rakkauteni on niin lähellä täydellistä, että miltei itkettää.

En osaa kyllä selittää, miksi ajattelen näin..

Ei huvita lähteä etsimään ja testailemaan niitä muita enää.

Sitten kun sen yhden kans tuli ero, niin ymmärsin että asia ei oo niin yksinkertainen..

Nykyään olen sitä mieltä, että niitä oikeita on useampia.

Varmaan vaivaisi, että onko tää oma kumppani nyt just " se" , vai luuhaako jossain vielä joku parempi. Onneksi en osaa ajatella noin, vaan musta maailman on vaan täynnä ihmisiä, jotka ovat toisilleen enemmän tai vähemmän sopivia kumppaneita. Ja jos löytää tosi hyvän, kannattaa satsata siihen.

Etkö osaa mitään perustelua antaa?



Esim. jos miehesi kuolisi, sinulle ei olisi maailmassa enää ketään ihmistä, joka olisi sinulle kumppanina yhtä hyvä kuin nykyinen miehesi? En usko!



Ja miksi se ainoa oikea usein löytyy samasta maasta, samasta kaupungista, jopa samalta ylä-asteelta?







Minä uskon, että minulle sopivia miehiä maailmassa on järjettömän paljon.



ap

mutta kyllä se mieltä lämmittää ajatella, että " tuo mies on juuri se ainoa ja oikea minulle" . Ei tarvitse lähteä muita miehiä etsimään :-)



Mun oma " ainoa, oikea" on klassisesti samasta koulusta ja samalta paikkakunnalta, tosin alettiin olemaan vasta villin nuoruuden jälkeen about 25 v. Jotenkin " tuntuu" , että toista ymmärtäisi paremmin kun tuntee taustat ja meillä on samoja tuttavia, mutta oikeastihan se ei ole niin... Välillä tosiaan tuntuu että ufonko kanssa sitä ollaan!



Mutta sitten hyvinä aikoina muistaa ne alkuaikojen ihastukset ja vahvan tunteen siitä, että " ei ole ketään muuta parempaa ja sopivampaa juuri mulle" niin se antaa uskoa kestää ne vaikeammat ajat.



Mutta jos olisin vielä sinkku, niin uskoisin että aika hyviä ehdokkaita voisi tulla vastaan. Mutten usko että kenenkään muun kanssa voisi tulla enää nyt sitä samaa tunnetta, että " se on nyt tässä" .

Esim jos mieheni kuolisi paljon ennen minua, en usko, että hän oli se oikea.

Ja selitys sille, miksi se oikea löytyy niin läheltä, on tietysti se, että kohtalo on heittänyt kaksi toisilleen tarkoitettua ihmistä jo valmiiksi, helpotukseksi lähekkäin.

Näin yksinkertaista! :)

-2-

Vierailija:

Etkö osaa mitään perustelua antaa?

Esim. jos miehesi kuolisi, sinulle ei olisi maailmassa enää ketään ihmistä, joka olisi sinulle kumppanina yhtä hyvä kuin nykyinen miehesi? En usko!

Ja miksi se ainoa oikea usein löytyy samasta maasta, samasta kaupungista, jopa samalta ylä-asteelta?

Minä uskon, että minulle sopivia miehiä maailmassa on järjettömän paljon.

ap

Onko tämän palstan yleinen vihamielisyys syy sille, että ajattelit minunkin olevan nyrkit pystyssä liikkeellä?



Olen huono käyttämään tekstin " sokerikuorrutesanoja" , joilla voisi korostaa, että on positiivisella keskusteluasenteella liikkeellä. Jotenkin ne hymiöt ja mairittelut eivät istu meikäläisen karskiin olemukseen. Heh.



No, joka tapauksessa, en tarkoittanut esittää asiaa niin, että oma tapani olisi se ainoa oikea. Kuten miehiäkin, uskon että tapoja ajatella, on niitäkin useita sopivia :)



Keskustelun ytimeen pääsee helpommin ytimekkäillä viesteillä ja kysymyksillä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että en hyväksyisi erilaisia ajatteluja.



Tivaan perusteluja siksi, että voisin täällä tylsässä elämässöni kuvitella itseni juuri sinun paikallesi, sinun ajatusmaailmaasi ja leikkiä olevani joku muu. Mietiskellä " minkälainen olisin, jos ajattelisin näin" . Ymmärsitköhän?





ap

uskon oikeaan..sitä vaan en tiedä osuuko omalle kohdalle ikinä