Sisarusongelmia.
Sisareni on äärimmäisen vaikea ihminen; hän on vaativa, äkkipikainen eikä osaa tehdä kompromisseja. Koskaan vika ei ole hänessä, vaan aina muissa. Hän käyttää härskisti, siis minun mielestäni härskisti, vanhempiani hyväkseen; hän käy joka päivä lapsensa kanssa syömässä vanhemmillani, hän ostattaa heillä kaupasta ruokaa, lapsen vaipat, omat piilolasinesteensä. Hän jättää lapsensa hoitoon milloin milläkin syyllä eikä hän koskaan kysy sopiiko se. Ilmoitusluontoinen asia; poika tulee nyt hoitoon, koska hänellä on sitä ja tätä. Hyvin nopeasti häneltä aina tulee syyllistävät lauseet " ette välitä minusta ja pojasta kun ette tämän vertaa voi auttaa" , " kuollaan sitten nälkään jos et tuo meille maitoa ja jauhelihaa" jne. En oikeasti tiedä miksi äitini alistuu tähän. Äitini on kyllä äärimmäisen kiltti ihminen, ehkä vähän marttyyriainesta ja omien sanojensa mukaan hän ei jaksa alkaa riitelemään siskoni kanssa. Minä taas olen sitä mieltä, että siskoni olisi korkea aika ottaa vastuu omasta elämästään ja hoitaa omat asiansa. Kyse ei ole siitä, että heillä ei olisi varaa esim. ostaa ruoat tai hän ei pääsisi kauppaan; heillä on kuitenkin 2 autoa ja mies on päivätöissä ja siskoni äitiysrahalla (toinen tulossa).
Mitä tämä minulle sitten kuuluu. Kai tässä on vähän oma lehmäkin ojassa kun näin ärsyttää sisareni käytös. Hänen käytöksensä ja vaatimuksensa kun haittaavat myös pikkuveljieni elämää, jotka kyllä ovat " antaneet takaisin" sanallisesti ja osaltaan myös vaikuttavat minun elämääni, vaikka eri kaupungissa asunkin. Minulle soittavat sekä äitini, veljeni että sisareni ja valittavat toisistaan. Minusta on myös hiukka epäreilua se, että minä perheineni päärjään omillani, mutta huomioiko sitä koskaan kukaan, ei. Kun pyydän vanhempiani käymään, usein vastaus on että eivät voi kun pitää vahtia sisareni poikaa. Ehkä tässä jotkut " lapsuuden traumatkin" jylläävät. Minä olen se kiltti ja hiljainen toinen lapsi, jonka esikoinen yhä edelleen jyrää.
Kommentit (2)
Moikka
Samastuin täysin tähän sinun kertomukseesi. Meillä aivan sama juttu ja ollaan jo puhuttu ja mietitty erillaisia ratkaisuja mutta mitään ei auta systeri on säälittävä jota aina pitää auttaa kaikissa asioissa. Ei osaa edes ruokakaupassa käydä ilman lapsia ja lapset vanhin 11, 9ja nuorin 6. Usein tietty ei ole tarvinnut edes mennä kauppaan kun äitini joka on eläkkeellä käy hänen vuoksi hoitamassa kaupat ja kantaa jääkaapille asti. Toki tekee myös ruuankin jos aikaa riittää sen jälkeen kun koululaisten läksyt tehty ja nuorin haettu kaupasta.
Minulle sanotaan vaan että mitä sinä ruikutat kun viime toukokuussa pyysin äitini hoitamaan nuorin 2v kun oli tullut valvottua jonkun aikaa ja oli univelkaa kun lapset ollut kipeenä.
Lopputulos monen vuoden pahasta olosta oli se että katkasin suhteet kokonaan. Tajusin että minäkin sairastun kun koko ajan mietin näitä asioita ja ei ne siitä mikikään muutu.
Äidilläni ja systerillä on jonkinlainen läheisyys riippuvuus eikä osaa päästä toisistan irti. En tiedä mutta olen katkera ja mustasukkainen lapsieni takia että heillä ei ole mummoa heidän elämässä.
Toivon että aika parantaa ja että en katkeruudellani pilaan omaa perhe elämää.
Sinulle pieni vinkki. Puhukaa avoimesti asioista ja ehkä te löydätte jonkinlainen toiminta malli.
sinä voit tietysti jutella vanhempiesi kanssa ja snaoa suoraan miltä muista lapsista tuntuu. mutta vanhempasi ovat ne jotka päätöksen tekevät.
ehkäpäolisi hyvä sanoa porukoillesi että oikeasti tuollainen hyysääminen vain lisää tuollaista käytöstä. mitä enemmän hyysäävät sitä enemmän siskosi passivoituu, vaikka ehkä muuta puhuu. voit sanoa että he tekevät avuliasuudellaan karhunpalveluksen myös siskollesi pidemmän päälle. siskosi ei aikuistu koskaan tällä menolla.