Lue keskustelun säännöt.
Miten Suomessa voi saada apua, kun on todella masentunut?
30.04.2015 |
Jos on niin masentunut ja huonossa voinnissa, ettei pääse edes kotoa psykiatrisen poliklinikan käynneille, vaan ne menevät ohi ja käytännössä hoitoon ei pääse? Aikoja on harvoin ja siinäkin roikkuu kiikun kaakun. Sairaslomaa saa pätkittäin, samoin toimeentulo epävarmaa vuosikaudet. Mitään hoitoa ei ole mahdollista saada, lääkkeitä tyrkytetään, terapiaan tms ei ole päässyt. Työkyvyttömyyseläkehakemus tyrmättiin, koska lääkärinlausunnosta huolimatta KELA ja työeläkelaitos katsoivat työkykyiseksi. Tukiverkkoa ei täällä juurikaan ole.
Millä tässä maassa voi saada apua, kun voimat eivät riitä?
Kommentit (36)
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 06:26"]
PITÄÄ PAKOTTAA itsensä sinne varatulle ajalle.
[/quote]
Tyypillinen "niskasta kiinni" -kommentti. Miten pakotat, kun voimat ovat konkreettisesti niin loppu, ettei pysty edes nukkumaan edellisenä yönä kunnes "sammuu" aamulla ja nukkuu ajan ohi? Tai ei pääse ovesta ulos? Tai pääse sängystä ylös?
Kun on vakavan masennuksen lisäksi myös yleinen ahdistuneisuushäiriö, johon varmaan kuuluvat nämä sosiaalisen tilanteen pelko, paniikkihäiriö...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pakotin itseni lääkäri, kerroin SUORAAN kaunistelematta missä mennään ja lääkäri ohjasi hoitoon. Sillä kertaa onneksi sinne meninkin.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 06:53"]Itse pakotin itseni lääkäri, kerroin SUORAAN kaunistelematta missä mennään ja lääkäri ohjasi hoitoon. Sillä kertaa onneksi sinne meninkin.
[/quote]
Mulla sama, paitsi ohjattiin työterveydestä
Mene kouluun ja opiskele itselle ammatti, että saat töitä! Mikään ei estä. Tämä itku ei auta tässä maassa. Maailman paras maa ja sinä olet masentunut? Voi shit näitä teidänlaisia.
Voi kun masentaa se ja se ja pelottaa se ja se.
Hei ja huomenta, ootko vielä paikalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit päästä esim. sairaalajaksolle keräämään voimia kertomalla kaunistelematta hoitajallesi tai lääkärillesi - vaikka puhelimessa, jos et pääse paikalle - että nykyinen apu/tuki ei riitä, tai että et vain kertakaikkiaan pääse paikan päälle tapaamisiin! Sairaalassa voidaan kokeilla myös uutta lääkitystä - ota siis rohkeasti yhteyttä lääkäriisi :) Voimia ja toivoa sinulle - et ole toivoton!
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 06:54"]
Mene kouluun ja opiskele itselle ammatti, että saat töitä! Mikään ei estä. Tämä itku ei auta tässä maassa. Maailman paras maa ja sinä olet masentunut? Voi shit näitä teidänlaisia.
Voi kun masentaa se ja se ja pelottaa se ja se.
[/quote]
Maailman paras maa on my ass. Ehkäpä masentuneet ovat masentuneita juuri sen takia että ainoa johon osoitetaan sormella on heihin kun yhteiskunta on niin kultaan valettu että taviskansa pitää sitä virheettömänä. A.k.a ihmisten ongelmat ovat sisäsyntyisiä ja yhteiskunta on vain neutraali tai positiivinen asia siinä sivussa. Ei koskaan negatiivinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä aloittaja! Olet selvästikin vaikeassa tilanteessa niin, että tarvitset ja todella ansaitset paljon tukea ja apua itsesi ulkopuolelta, muilta ihmisiltä! Vaikka juuri nyt et jaksaisi ajatellakaan, että kaikki voisi vielä kääntyä parempaan, ei se tarkoita, etteikö sinullekin voisi käydä hyvin :)
Nimittäin masennuksen ja toivottomuuden keskellä salakavalasti oma ihmisarvo unohtuu, vaikka todellisuudessa sinunkaan arvosi ihmisenä ei ole vähentynyt lainkaan: Sinä, juuri sinä, olet ARVOKAS, RAKAS ja AINUTLAATUINEN ihminen! Ja tätä tosiasiaa ei muuta mikään, mitä sinulle on tehty tai sanottu, eikä myöskään pärjäämisesi tai pärjäämättömyytesi elämässä! Tämä on sinun ihmisarvosi - siihen sinulla on lupa luottaa. Sydämestäni toivon, että tiellesi tulee ihmisiä, jotka vahvistavat sinussa sitä, että todellakin olet arvokas, rakas ihminen, jolla on kaikesta huolimatta toivoa ja jonka on mahdollista löytää vielä monenlaista hyvää elämässä. Nämä linkit voivat varmasti tukea sinua ja suosittelenkin lämpimästi niitä kaikkia:
Ensimmäinen on kriisi- ja neuvontapuhelin esim. mielenterveyden asioissa. Toinen on asiantunteva ja toivoa antava keskusteluohjelma masennuksesta toipumisesta, mukana mm. kokenut psykiatri Leena Korhonen. Kolmas linkki on lyhyt, mutta rohkaiseva ja koskettavakin video siitä, että synkimmässäkin tilanteessa olevalle on sittenkin toivoa ja rakkautta :) Viimeisen linkin kautta saat yhteyden mm. diakoneihin eli keskustelemiseen ja ihmisten auttamiseen koulutettuihin ammattilaisiin, jotka toimivat maksutta ev.-lut. seurakuntien yhteydessä.
*Valtakunnallinen kriisipuhelin puh. 01019 5202
*Keskustelu masennuksesta toipumisesta http://vod-2.tv7.fi/vod2/armon_kalliolla/armon_kalliolla-046-w.MP4
*Rohkaiseva video http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4
*Diakonien yhteystiedot maanlaajuisesti http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/DC0158A5AD979807C225748000295138?OpenDocument&lang=FI
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 06:39"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 06:26"]
PITÄÄ PAKOTTAA itsensä sinne varatulle ajalle.
[/quote]
Tyypillinen "niskasta kiinni" -kommentti. Miten pakotat, kun voimat ovat konkreettisesti niin loppu, ettei pysty edes nukkumaan edellisenä yönä kunnes "sammuu" aamulla ja nukkuu ajan ohi? Tai ei pääse ovesta ulos? Tai pääse sängystä ylös?
Kun on vakavan masennuksen lisäksi myös yleinen ahdistuneisuushäiriö, johon varmaan kuuluvat nämä sosiaalisen tilanteen pelko, paniikkihäiriö...
[/quote]
Ei ole, vaan ainoa tapa, jolla sain itseni alkuun, mikä muu voisi auttaa? Pakkohan sinne on joskus mennä, muuten ei saa apua. Voi myös soittaa yksityiselle ja varata kotikäynnin, siihen tarvitaan vain vähän rahaa enemmän kuin menemällä terveyskeksukseen. Jokainen ahdistunut, paniikkioireinen jo varmasti tietää, ettei niihin kohtauksiin kuole... Eli pakottamalla. JOS on joku tuttava lähellä, voi pyytää toimimaan pakottajana ja kuskina, kenenkään vaan ei ole pakko siihen suostua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä toisinaan päässyt käyneille asti, toisinaan taas en. Vakavan masennuksen ja ahdistuneisuuden voi ymmärtää yleensä tunnetasolla vasta sitten, jos on sen omakohtaisesti kokenut. Sen olen omakohtaisesti kokenut. Heh. Olen yrittänyt päästä käyneille väkisin, aina ei vain onnistu. Olen kyllä selittänyt vointini olevan tämä. Jostain syystä en vain tunnu löytävän mitään mikä auttaisi lopulta mitenkään. Miten tässä maassa voi saada apua, kun vointi on niin huono, ettei "hoitoon sitoutuminen" onnistu eikä terapiaa tai mitään muutakaan ole myönnetty vaan ainoastaan lääkkeitä ja pätkittäin sairauslomaa? Lääkeyliherkkyys on saanut minut pelkäämään lääkkeiden aloittamista, mutta se onkin jo toinen juttu. Ap
Minkälaista apua aloittaja kaipaat? Jos et pääse sovituille käynneille etkä käytä sinulle määrättyjä lääkkeitä, niin mikä olisi apua, jonka ottaisit vastaan? En kysy tätä ilkeilläksesi, olen itse vaikeasti masentunut ja ahdistunut, tiedän, mitä on valvoa parikin vuorokautta paniikissa ennen lääkärikäyntejä ja miten vaikeita jatkuvat lääkekokeilut sivuoireineen ovat. Mutta ajattelen niin, että minulle kuitenkin tarjotaan hoitoa ja apua. Usein tuntuu, ettei siitä ole mitään hyötyä, en jaksa, en halua, mutta silloin yritän itse miettiä, mitä apua minä sitten toivoisin?
Kyllä minä myönnän, että monesti paras apu olisi ihan vain se, että joku olisi lähellä, ottaisi syliin, antaisi vain olla eikä vaatisi mitään. Mutta ymmärrän toki senkin, ettei se ole erikoislääkärin tehtävä - häneltä saan lääkityksen, jatkohoito-ohjeet, tarvittaessa lähetteen eteenpäin, lääkärinlausunnon kelaan tms ja suosituksen, koska aloittaa terapia. Uskoisin, että aloittaja on saanut samantyyppistä apua? Seuraava askel lienee osastohoito, jos ei yksinkertaisesti enää selviä arjesta mitenkään. Mutta tosiaan, kannattaa ehkä ennemminkin miettiä, millaista apua itse kaipaa ja keskustella siitä sitten lääkärin / hoitajan kanssa eikä vain todeta, ettei saa oikeanlaista tai sopivaa hoitoa.
Tsemppiä aloittajalle, ei tämä jaksaminen helppoa ole, mutta mahdollista kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, en ole näitä satunnaisia käyntejä parempaa apua saanut. En terapiaa tai muutakaan. Tietäisinpä jonkun tavan, joka voisi auttaa paremmin. Ap
Niin ja lääkkeitä en uskalla käyttää, niin rankkoja ja outoja oireita niistä on tullut viime vuosina, jopa lääkkeistä joita käytin joskus suurina annoksina. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitenkään paitsi jos on rahaa. Pitkittynyt keskivaikea masennus eikä mitään hoitokontakteja. Ei kannata tuhlata resursseja. No ehkä seuraavassa elämässä käy parempi tuuri
Et halua lääkkeitä, et halua terapiaa, et mene tapaamisiin. Mitä ihmettä vielä voit vaatia? Mene vaikka Nepaliin, siellä on varmaan sellaiset olot juuri nyt, että sinullekin passaa.
Voi ap, haluaisin auttaa, mutten tiedä miten. Minulla on myös ollut vuosia vakava masennus ja ahdistuneisuus +muita diagnooseja, mutta olen saanut apua aina. Olen päässyt tarvittaessa sairaalaan jne. Muun avun olen saanut julkiselta puolelta, mutta pitkän intensiivisen terapian maksoin itse. 5-numeroinen summa meni rahaa, mutta sain elämäni takaisin! Alussa teki tiukkaa, otin lainaa ja näin nälkää, mutta sitten kuntouduin takaisin töihin.
Todella kannattaa laitta joka penni likoon terveytensä eteen. On vain yksi elämä.
Apua pyytäessä on pakko sanoa suoraan. Avata se kurjuutensa kuuntelijalle. Tämä on paras neuvoni.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 10:11"]
Niin ja lääkkeitä en uskalla käyttää, niin rankkoja ja outoja oireita niistä on tullut viime vuosina, jopa lääkkeistä joita käytin joskus suurina annoksina. Ap
[/quote]
Jos sulle ei käy tai sovi mikään etkä jaksa mennä sovitulla ajalla lääkäriin etkä edes halua, että kukaan sut sinne raahaa, niin voisitko tarkentaa MILLAISTA APUA sitten kaipaat? Jotakuta elämään sun puolesta?
En ole pahasti masentunut, mutta nuo satunnaiset käynnit psykiatrisen sh:n luona on kyllä turhia. Kuulumisten vaihtoa mulla ainakin.
Miksi ihmeessä tämä on käsitetty niin, etten halua apua? Minulta on jäänyt siis toisinaan aikoja väliin, ikävä kyllä, muttei mitenkään aina. Lääkkeet ovat ainoa, mihin olen ollut nyt vastahakoinen ja ne ovat satunnaisten käyntien lisäksi ainoa apu, jota minulle tyrkytetään ja on tarjolla. Olen myös yrittänyt epätoivoisesti vuosien ajan käydä koulua yms sairaudesta huolimatta, mutta nyt jouduin sen lopulta lopettamaan. Päihteitä en käytä, hygieniasta pidän normaalilla tavalla huolta. Käyn ulkona joka päivä. Älkää kommentoiko mieluummin ollenkaan, ellei masennus ja ahdistuneisuus sairautena ole tuttu asia. Ap
PITÄÄ PAKOTTAA itsensä sinne varatulle ajalle.