Mitä mieltä 29v naisesta joka ei ole asunut koskaan miehen kans

Kuulostaa viisaalta naiselta. Miksi pitäisi pyrkiä asumaan jonkun kanssa?

Olen 34 ja aloitin 4 kk sitten elämäni ensimmäisen seurustelusuhteen. Mies on myös ensimmäinen seksikumppanini. Seksi on muuten sujunut hyvin ja on ihanaa. On ihmisiä, joiden mielestä naisella joka ei kelpaa kenellekään tai haluaa olla yksin ei ole mitään arvoa. Tätä en ymmärrä, en koe arvoni mitenkään räjähdysmäisesti nousseen sen myötä että olen rakastunut, minulla on seksielämä ja saan pestä vessasta miehen kusitahroja yms. Olen aina ollut ihan nätti työssäkäyvä ja kouluttautunut nainen ja minulla on kaunis koti.  Ystäviä ja harrastuksia on ollut ja olen itsenäisyyteni takia voinut kokea ja matkustella vapaasti. Olen myös tehnyt vapaaehtoistyötä, huolehtinut sairaasta omaisesta ja selvinnyt omasta vakavasta sairaudesta. Miestä en ole ehtinyt kaivata. Sinkkunaisten mollaaminen (pitäminen jotenkin vähäarvoisina säälittävänä rumiluksina joilta puuttuu kaikki tärkeät elämänkokemukset) on pelokkaiden ja alustavien luuserimiesten juttu.

Haluan myös sanoa kaikille ikisinkuille, että hyvän miehen voi löytää. Eikä tarvitse olla mikään ylemmän tason nainen, karvaton unelmavartaloinen tai seksin jumalatar tai huippuitsevarma. Mutta muistan kyllä, että yksinkin oli kiva olla.

Minusta on ihmetelty samaa, ja ihmetellään yhä, kun olen melkein viisikymppinen. Ei tähän ole mitään yksittäistä tai helposti sanoiksi puettavaa syytä, kotini nyt vain on linnani. Voin kyllä seurustella, mutta kimppaan muuttaminen on ajatuksena pelkästään negatiivinen. Seurustelussakin on yksi melko suuri hankaluus: elämän suuria nautintoja on yksin herääminen, mutta en ole tavannut montakaan ihmistä, jotka olisivat tästä kanssani samaa mieltä.

M41 mielestä voi olla kiva, mutta parikymppisten mielestä sellainen on tylsä.

Voisiko olla kristitty? Ajatuksena, että vasta naimisissa ollessaan asuu miehen kanssa.

Joo, ihmetyttää ihan periaatteen tasolla se, että on jotenkin huolestuttavampaa jos ei ole ketjussa ollut useita (?) suhteita/avoliittoja (jotka kaikki olisivat kuitenkin siis päättyneet) kuin että ei olisi lähtenyt puolivillaisiin virityksiin.

Ei kai kukaan voi tosissaan rakastua useita kertoja, siis ihan oikeasti, eli useat suhteet ja liitot kertovat vain siitä että on menty tavan vuoksi yhteen. Tämä on tabu, jota moni ei myönnä.

Mutta pointti on siis se, että useat hyöty/järki/ihan kiva -suhteet eivät tee ihmisestä ns. varmaa sijoitusta. Eli että vain niissä aikaisemmissa liitoissa voisi oppia kompromissien tekoa ja sopeutumista ym.

Jos se olisi näin, niin eihän teillä kellään pitäisi olla mitään ongelmaa pysyvän ja hyvän suhteen muodostamisessa:D Ja tämäkin palsta todistaa että ongelmia on ja ihmiset ei kohtele toisiaan hyvin vaikka ovat harjoitelleen aikeisemmilla kumppaneilla.

Miks kukaan ihmettelee tollasta? Nykyään niin moni elää yksin, ei nyt oo 50-luku. Tai Venäjä, jossa yksin asuminen on harvinaista herkkua.

Kuinka monta kertaa 29 v olisi pitänyt olla avoliitossa

a) 1

b) 2

c) 3

d) 4

e) 5

f) 6

jne. Osaatte laskea itsekin. Mikä on hyväksyttävä luku, jonka kohdalla ihmisesta voi sanoa että on kunnon ihminen. Onko luku miehele ja naiselle eri. Mikä on liikaa? Ilmeisesti mitään yksilöllisiä ominaisuuksia siis ei saa ottaa huomioon, vaan pitää olla joku oikea luku. Mikä se on?

Ei vaiskaan...aika surullista että 41-vuotias vielä voi ihmetellä sitä että joku ei ole elänyt keskiarvon mukaan. Luulisi että siihen mennessä jokainen on saanut jo sen verran kolhuja ettei enää usko johonkin teorettiseen normiin.

[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 18:52"]

Voisiko olla kristitty? Ajatuksena, että vasta naimisissa ollessaan asuu miehen kanssa.

[/quote]

mitä pahaa siinä olisi jos onkin kristitty?minäkin olen ja vastustan avoliittoa,tai no,itse käytän" avosuhde "sanaa mieluummin.ei siinä mistään oikeasta liitosta ole kyse.

Onko ap siis asunut naisen kanssa? Miksi ei asu enää? Pettikö, oliko huono puoliso? Onko Lapsia, missä lapset asuvat? Jos ei ole lapsia, miksi ei?

up

Mikä sinussa on vikana ap, kun olet nelikymppisenä sinkku?

Ap:n tekstisä outoa on se, että hän puhuu gtavallaan kauniisti tästä naisesta ja hänen hyvistä ominaisuuksistaan, mutta juuttuu silti ihmettelemään asiaa joka on hyvin ulkokultainen. Ikään kuin se ihminen josta hän puhuu olisi joku jonka on sovittava muottiin.

Kaikki eivät kohtaa elämänsä rakkautta x-ikään mennessä, jos sitä rakkautta silti haluaa/etsii/odottaa, tietyt asiat saattavat jäädä tekemättä: avoliitto, avioliitto, ok-talo, lapset ym.

Osa arvostaa liittoa, taloa ja lapsia niin paljon että ne HANKITAAN esim 30 ikävuoteen mennessä vaikka ihan sitä aitoa rakkautta ei olisikaan.

Ei voi sanoa että jompi kumpi tapa ainoastaan on oikein, mutta mielestäni voi sanoa että on outoa jos tuota ei aikuinen mies ymmärrä.

[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 16:35"]

[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 16:18"]

No mikset kysy siltä naiselta? Mitä sitä täällä arvuuttelet? Jos se ei vaikka ole koskaan seurustellut kenenkään kanssa. Kyllä sellasiakin kolmekymppisiä on. 

[/quote]

Semmonen nyt viimeistään on täysin kelvoton. Ei voi edes harkita semmosta joka ei oo koskaan kelvannu kenellekään edes seurustelusuhteeseen.

[/quote]

Saattaa olla trollikommentti, mutta oletan että noinkin ajattelevia ihmisiä on. En pidä heitä älykkäinä, sillä he eivät kykene pidemmän ajatusketjun muodostamiseen. Jos pääasia on kelvata jollekin vaan, niin nykyaikana voi olettaa että kelpaamissuhde ei kestä lopun ikää. Näin ollen suhteita kertyy pakostakin useita ja tod-näk.vielä enemmän yhden yön juttuja jossa vaan tärkeää on kelvata ja toivoa että siitä joku suhde tulisi. Nämä kelpaaja-kommentoivat ovat silti myös todennäköisesti samoja juntteja, jotka jaksavat rasittua aikaisempien kumppaneiden suuresta määrästä.

Vaikka tuolla logiikallahan niitä juuri kertyy. Tai sitten ovat niitä jotka ottavat vaikka turpiin siltä ensimmäiseltä jolle ovat kelvanneet että vaan joku on. Ja kun siitä kuitenkin tulee paha mieli, niin yrittävät pelotella muita ihmisiä samaan ahdinkoon ja stressaantuvat siitä kun joku saakin yksin esim. maksettua elämisensä eikä tarvi ottaa kuraa niskaan olosuhteiden pakosta.

Miten tosiaan aloittajan omat aikaisemmat suhteet ovat menneet?

Ap täällä...siis en ihmettele tuota naisen sinkkuutta negatiivisesti todellakaan! Vaan sitä kautta en hän kelpaisi monelle miehelle satavarmasti mutta ilmeisesti hänelle kelpaa harva mies mikä sekin on ok! Itse olen asunut vaimon kanssa 20vuotta ja on useita lapsia...itse asiassa tämän sinkkunaisen kanssa olen ystävystynyt ja puhutaan aika syvällisiäkin..luulen että on jopa ihastunut minuun ja itselläkin vaikeuksia pysyä coolina ja se olis minulle hyvä että löytäisi miehen eikä olisi enää vapaa!
Koettakaa nyt ymmärtää miestä mäessä.
Ap ja M41

[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 21:20"]

Ap täällä...siis en ihmettele tuota naisen sinkkuutta negatiivisesti todellakaan! Vaan sitä kautta en hän kelpaisi monelle miehelle satavarmasti mutta ilmeisesti hänelle kelpaa harva mies mikä sekin on ok! Itse olen asunut vaimon kanssa 20vuotta ja on useita lapsia...itse asiassa tämän sinkkunaisen kanssa olen ystävystynyt ja puhutaan aika syvällisiäkin..luulen että on jopa ihastunut minuun ja itselläkin vaikeuksia pysyä coolina ja se olis minulle hyvä että löytäisi miehen eikä olisi enää vapaa! Koettakaa nyt ymmärtää miestä mäessä. Ap ja M41

[/quote]

Vai että tämmöinen juttu, no toivottavasti täällä olleet vastaukset ovat vähän saaneet ap:n miettimään. Jos sinulla kerran on lapsiakin, niin toivotko tosiaan että hekin vaan kiertävät vuokranpuolittamisen takia suhteesta toiseen vai haluaisitko että he pärjäävät itsekseen ja että heillä tavallaan on "varaa" odottaa jos elämässä niin käy....

ja PS. ehkä kannattaisi jättää se sinkkunainen rauhaan eikä ruokkia esim. hänen ihastustaan

Tämmöinen juttu joo...ja johan sanoin että en ole tekemässä mitään muuvia sinkun suuntaan vaan pikemminkin jarruttelemassa ..ehkä vähän tsemppaamassa häntä kun hän hiukan ehkä panikoi kun omat kaverinsa menee naimisiin ja saavat lapsia ja hänellä 30v lähestyy..ilmeisesti ei pitäisi yrittää ymmärtää häntä vaan olla se sovinistisika vai ?
Ap

No en tarkoittanut että ei saisi ymmärtää. Mutta jos kyseinen henkilö siis juuri nyt stressaa parisuhdeasioista ja on sinuun ehkä vähän ihastunutkin, niin ehkä et ole paras neuvomaan ja ymmärtämään tässä tilanteessa.

Näen tässä kaksi mahdollisuutta seuraavaan av-ketjuun

a) vaimo kirjoittaa miten 20 v liitto päättyi kun mies ystävystyi ja sitten vähän enemmänkin nuoren naisen kanssa, jota ensin vaan kaverina ymmärsi ja tuki

b) noin kolmekymppinen nainen kirjoittaa miten ystävyys miehen kanssa syveni mutta nyt mies roikottaa häntä löysässä hirressa eikä olekaan lähtemässä liitostaan

Ehkä vähän kyynistä mutta kyllä se vähän tuohon viittaa....

Jostain syystä naiset avautuvat kyllä helposti minulle ja kun olen kiltti ja empaattinen luonteeltani niin helposti kyselen kuulumisia ja muita varsinkin naisilta jotka ovat miellyttäviä..mutta en ehdottele mitään enkä tosiaankaan tahallaan pelaa että haluaisin jotain syvempää. Enkä siis ole pettäjätyyppiä ...joten kohdat a ja b eivät toteudu ;)
Ap