Elämän suunta hukassa työn ja opiskelun suhteen

Haluaisin mielipiteitä, mitä tekisitte tilanteessani, rehellisiä puolesta ja vastaan. Auttaisi kun ei ole ystäviä kenelle puhua...Olen 37 vuotias, hoitovapaalla kohta 2 v pojan äiti. Asuin 10 vuotta ulkomailla Euroopan maassa, jossa olin töissä myyntihallinnossa eräässä kansainvälisessä yrityksessä.Palasin Suomeen 2,5 vuotta sitten, ja aloin opiskella sosiaalialaa tarkoituksena valmistua sosionomiksi. Opinnot keskeyivät pahasti raskausaikana raskausmyrkytykseen ja ennakkosupistuksiin, kaikki jäi pahasti kesken. Nyt on opinto-oikeuteni päättymässä, enkä tiedä mitä tekisin opintojeni suhteen sillä lapsen saatuani en haluaisi enää kolmivuorotyöhön (sosionomi tekee täälläpäin yleensä hommia laitoksissa).

Muutenkaan en voi käyttää tuossa sosionomin työssä kielitaitoani (puhun englannin lisäksi sujuvasti entisen kotimaani kieltä) enkä työkokemustani kansainvälisessä yrityksessä. Suomessa en kuitenkaan usko saavani töitä pelkällä työkokemuksella taloushallinnosta, joten olen alkanut miettiä josko opiskelisin vaikka taloushallinnon merkonomksi (tradenomin opinnoista en usko selviäväni matematiikan takia).

Olenko liian "vanha" taloushallinnon työhön? Löytyykö sen alan työtä helposti Suomesta?Olen täysin syrjäytynyt työelämästä nyt kun olen ollut lapsen kanssa kotona, en usko kelpaavani enää mihinkään. Entinen dynaaminen uraa kansainvälistä uraa "luonut" on pois ja tilalla huonoitsetuntoinen kotiäiti...kun tulin Suomeen takaisin, ajattelin naivisti että haluan tehdä kotimaassani työtä ja maksaa veroni tänne, osallistua osaltani Suomen hyvinvointivaltion ylläpitämiseen.Nyt ihan hävettää tämä kotonalolo kun olen ns. parhaassa työiässä.lapsellekin haluaisin antaa työtekevän naisen mallin.

Mitä tekisitte jos olisitte asemassani? Jatkaisinko sosiaalialan opinnot loppuun vai yrittäisinkö etsiä taloushallinnon töitä ja koulutuksen? Arvostetaanko Suomessa yrityksissä kansainvälistä työkokemusta? Suomessa en ole ikinä siis taloushallinnossa tai missään yrtityksessä työskennellyt.Haluaisin nyt mennä mihin työhön vain, tuntuu vain nyt että edes kaupan kassalle en kelpaisi, työhaku ja työelämä ihan pelottaa! Miten sitä voi näin nopeasti syrjäytyä?

Kiitos etukäteen mielipiteistänne!