Lue keskustelun säännöt.
Mies on mahdoton - onko mitään toivoa?
18.09.2014 |
Meidän parisuhde on joutunut umpikujaan. Onko tässä enää mitään muuta mahdollisuutta, kuin erota?
Olemme olleet yhdessä noin 4 vuotta. Meillä on vuoden ikäinen lapsi ja toinen tulossa talvella. Alussa mies oli todella ihana ja rakastuin rajusti. Pikkuhiljaa asiat ovat luisuneet pahempaan suuntaan ja liian myöhään havahduin tajuamaan, millaisen ihmisen kanssa olen tekemisissä.
Mies on väkivaltainen henkisesti ja fyysisesti. Hän haukkuu minua ja käy käsiksi, jotta saisi minut toimimaan tietyllä tavalla (hän on itse sanonut niin). Mutta omasta mielestään hän ei tee mitään väärää; hän ei hauku minua, vaan minä oikeasti olen niitä asioita, mitä hän sanoo minun olevan ja hän "ei hakkaa minua, koska ei lyö nyrkillä". Hän on kyllä lyönyt minua nyrkillä päähän, läimäyttänyt sitäkin useammin, hän kuristaa ja potkii, vääntää sekä käsiä että jalkoja, vetää tukasta jne jne. Tämä ei siis ole fyysistä väkivaltaa hänen mielestään.
Joskus riidat lähtevät siitä, että minä suutun asiasta x. Silloin mies sanoo, että kaikki tapahtunut on minun syytäni. Sitten on tilanteita kuten tänä aamuna, kun lapsemme heräsi ja tuli sänkymme viereen leikkimään. Olen hidas heräämään enkä singahtanut sängystä suorin jaloin ylös, koska lapsella oli kiva leikki meneillään. Mies kuitenkin havahtui lapsen ääniin ja ärsyyntyi, kun en napannut lasta kainalooni ja vienyt häntä muualle leikkimään, jotta mies voisi vielä nukkua. Hän tarttui kovakouraisesti niskastani kiinni ja haukkui minut hutsuksi, laiskaksi lusmuksi, lehmäksi jne. Sanoi, että tässä menetin nyt harrastukseni, hän ei aio maksaa seuraavaa laskua (olen hoitovapaalla). Tällä kertaa tilanne jäi siihen, miehellä on onneksi sen verran järkeä, että varoo vauvavatsaani.
Mies ei kadu tekojaan. Hän ei koskaan pyydä anteeksi, eikä ole pahoillaan riidoistamme. Tänäänkin hän on murjottanut koko päivän (on kotona etätöissä), olettaa varmaan, että minä pyydän anteeksi aamuista. :(
Olemme olleet eron partaalla tämän vuoksi, mutta mieheni ei kuitenkaan halua erota. Hän väittää rakastavansa minua. Itse olen kurkkuani myöten täynnä tätä suhdetta. Tänään, kun palasin lapsemme kanssa puistosta kotiin, ajattelin, että olisipa ihanaa mennä ihan omaan kotiin, yksin lasten kanssa. En kuitenkaan uskalla erota, sillä pelkään mieheni vievän lapset minulta. Erosta puhuttaessa hän on sanonut, etten tule saamaan lapsia, koska olen käynyt (yksityisellä) psykologilla juttelemassa (lapsuuteni traumasta) ja hän aikoo käyttää sitä minua vastaan, että olen hullu. En tiedä, onnistuisiko hän tässä, hän osaa kyllä puhua melkoisen vakuuttavasti ja saa ainakin minut uskomaan, että musta voi olla valkoista. Vaikka ei onnistuisikaan, tulee hän joka tapauksessa tekemään erosta yhtä helvettiä, eikä minulla riitä voimavarat sen läpikäymiseen (ainakaan vielä).
Terapiaan mies ei varmastikaan suostu, eihän hänessä ole mitään vikaa. Voiko tälläinen mies muuttua, onko kenelläkään positiivisia kokemuksia? Tai mistä saisi voimia ja uskallusta lähteä? Minulla on paha mieli siitä, että lapset joutuvat elämään tälläisessä tilanteessa. Lapsia hän ei ole koskaan satuttanut tai haukkunut, isänä mies on ihan eri ihminen. Minua kuitenkin pelottaa, jos eroamme, antaa lapsia yksin isälleen useiksi päiväksi. Pysymällä yhdessä pystyn vartioimaan, miten hän heitä kohtelee. Koska hän on ollut hyvä isä, en haluaisi kieltää lapsia näkemästä häntä, joutua kasvamaan ilman isää. Jos saisin valita toisin, en olisi tehnyt lapsia tämän miehen kanssa. Mutta en ikävä kyllä osannut ennustaa tulevaa ja tässä liemessä nyt ollaan.
Neuvoja? :-(
Kommentit (103)
Mies ei tule muuttumaan. Nyt pakkaat sen verran tavaraa kuin tarvitset muutamaksi viikoksi ja lähdet turvakotiin tai ystävän / sukulaisten luo. Muuten mies tulee tappamaan sinut. Tuollaiset miehet pimahtavat kuolettavasti jossain vaiheessa. LÄHDE NYT.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroa. EROA OLE KILTTI. Vaikka mies olisi lapsille "hyvä" , lapset huomaavat ja ymmärtävät kyllä, että isä ei ole äidille hyvä. Se on hirveän ristiriitaista, ja saattaa jossain kohtaa kääntää lapset sinua vastaan.
Lapset kärsivät, jos jäät. Haluatko pilata heidän elämän? Ota mieluummin "riski" ja lähde. Jokin päivä sinulla ei ole vauvavatsaa, vaan arkku odottaa. Ei tuommoinen yleensä muutu.
Ole kiltti ja lähde, et tiedä miten vakavia seurauksia sillä voi olla, että lapsi joutuu todistamaan jatkuvaa monipuolista väkivaltaa.
T. Yksi lapsi, jonka äiti ei koskaan tehnyt oikein
[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 15:28"] äiti ei koskaan tehnyt oikein
[/quote]
Tai siis, ehtinyt milloinkaan päättää toimiako vai ei. Äiti, joka odotti liian pitkään.
Et menetä niitä lapsia, ja lähde nyt tänään. Tai sitten heti aamulla kun se lähtee töihin. LÄHDE !!
tuskinpa mies muuttuu ainakaan ilman jotain isompaa syytä muuttua, esim. avioero voi olla sellainen iso asia, joka saa ihmisen hakemaan muutosta. Mutta ei se ole helppoa eikä välttämättä onnistu, eikä siihen voi luottaa, vaikka mies mitä sanoisi.
Uskon, että sinun pitäisi lähteä, ja ainakin alkuun kun lapset ovat pieniä, voit hyvin toivoa, että isä tapaisi lapsia sinun luonasi ja/tai lyhyita aikoja kerrallaan. Joskus kuitenkin joudut pitemmäksi aikaa antamaan lapset hänelle, jos hän sitä tahtoo, mutta sitä asiaa sinun ei juuri nyt kannata miettiä, se ei ole ajankohtaista ja siihen on turha nyt käyttää energiaa. Mutta se on hyvä muistaa, että mies joka on väkivaltainen vaimolleen ei välttämättä ole sellainen lapsilleen, hän saattaa olla ihan ok isä. Sitä paitsi hän saattaa olla parempi isä silloin, jos te ette ole yhdessä, lapsille ei todellakaan tee hyvää nähdä, että isä kohtelee äiti kuten kerrot miehesi sinua kohtelevan.
Löytyiskö täältä hyvi neuvoja tilanteesee: https://www.turvakoti.net/site/?lan=1&page_id=120
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen ei muutu, ellei hänellä ole siihen todella vahvaa halua itsestä käsin.
Minullakin oli samanlainen mies ennen. Jälkikäteen olen ollut kiitollinen siitä, että olen maho, vaikka se silloin olikin suuri suru. Ties miten hän olisi käyttänyt lapsia aseena.
Olen myös ollut väkivaltaisessa suhteessa, jossa mies ei mielestään ollut väkivaltainen, koska ei lyönyt nyrkillä. Usein sanoi, ettei ole koskaan lyönyt, vaikka muuten haukkui, aiheutti tilanteita, räjähti milloin mistäkin, oli hyvin tunteikas, töni, ravisteli, potki, veti hiuksista, kuristi jne.
Miehesi on sairas ja sinun pitäisi suojella lapsiasi, heidän ei kuuluisi nähdä tuollaista eikä kuulla haukkumista. Miksi edes toivot, että mies paranisi, antaisitko tuollaisen anteeksi? Voisitko rentoutua, kun tiedät mihin hän pystyy, jos ei hillitse itseään? Joka tapauksessa lapsesi kasvavat päin vittua olevassa perheessä, jos et tee asialle jotain nyt heti.
Hän eikä kukaan muukaan ei pysty viemään lapsia sinulta, se on aivan varmaa. Vaikka et edes kertoisi kaikkea tässä, lapsia ei niin vain viedä yhtään keneltäkään. Älä anna itseäsi uhkailtavan, äläkä varsinkaan siedä uhkailua mielisairaalta narsistilta. Kerää kunniasi nainen ja häivy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksistanne! Tämä tilanne on todella vaikea. Luin oman tekstinija hui, miten pelottavalta se näyttää noin kirjoitettuna. Joku kysyi, miksi haluan hänen parantuvan. Koska hänessä on se toinenkin puoli, se mies, jota yhä rakastan. Hän osaa olla ihana ja yleisesti ottaen meillä on hauskaa yhdessä. Yllä kuvaamiani riitoja tapahtuu noin parin viikon välein, joten elämä ei ole pelkkää helvettiä. Ja kyllä, kerta toisensa jälkeen olen antanut hänelle anteeksi, vaikka hän ei olekaan sitä pyytänyt tai ollut edes pahoillaan.
Lähtemistä hankaloittaa myös moni käytännön asia. Minulla ei ole paikkakunnalla kerään, jonka luokse lähteä, ei ystäviä eikä sukulaisia. Paikkakunnallamme ei ole turvakotia, lähin on 60km päässä. Tililläni on 0€, koska kaikki rahamme ovat miehen takana. Ja olen raskaana. Miten pärjään pienen vauvan ja taaperon kanssa ilman miestä ja ilman tukiverkkoa? Nämä ovat asioita, jotka minun on pakko miettiä ennen lähtöäni. :-(
Melkein helpommalla vaihtoehdolta kuulostaisi, että mies kokisi jonkinlaisen ahaa-elämyksen ja tajuaisi oman käytöksensä. Ja haluaisi olla parempi ihminen. Taidan taistella tuulimyllyjä vastaan tässä asiassa. :-(
-ap
Ehdottomasti eron paikka. Ja seuraavasta pahoinpitelystä ment lääkäriin ja teet rikosilmoituksen. Tämä toimii tulevassa huoltajuuskiistassa todisteena. Oletteko naimisissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi isku, kaadut, lyöt pääsi ja vammaudut. Älä jää sitä hetkeä odottamaan. Sinä ja lapsesi olette hengenvaarassa. Ota välittömästi yhteys paikkakuntasi ensi- ja turvakotiin. ÄLÄ ENÄÄ AIKAILE VAAN TOIMI NYT KUN VIELÄ VOIT!!!
Et voi tehdä lapsille sitä, että jäät tuollaiseen suhteeseen!
Sano miehelle, että teidän on haettava ammattiapua. Jos hän ei suostu, lähdet heti. Voisitko muuttaa vaikka vanhemmillesi? Väliäkö sillä, jos he ovat kaukana, sähän olet hoitovapaalla. Älä mieti raha-asioita, tai muita, selviät kyllä kun pyydät apua!
Miehesi on sairas, hän tarvitsee apua. Ehkä hän voisi jopa parantua, jos saa apua. Ajattele sitä ja ota nyt kaikki apu vastaan, mitä on tarjolla. Puhu neuvolassa asiasta avoimesti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
harvinaisen ikävä ja tunnevammainen mies, joka ei näe itsessään mitään vikaa. jos olisin nainen en katselisi tuollaista.
t. mies 40v+
Lapsi miettii: Äidillä on iso maha, siellä on minun sisarukseni. Voi ei, isä tuli kotiin. Menen leikkimään. Ei. Isä löi, en ymmärrä. Apua. Leikin. Leikin. Mitä tapahtuu! Äiti itkee. Pelottaa. Auta äiti. Äiti nouse ylös. Nouse ylös! Vie pois! Äiti tulee ja halaa - äitiin sattuu. Äiti vie nukkumaan. Hymyillään hetki. Kummallinen olo, pelottaa. Suljen silmät, huomenna äiti vie meidät pois. Aamu. Voi ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ei tuo mamma muuta kun sääliä täältä kaipaa, neuvoja ei hakenut. Viesteistä huokuu välinpitämättömyys lasta ja tulevaa kohtaan. Minä minä minä. Kun ei ole rahaa, kun mies on välillä niiiin ihana, kun mies on hyvä isä(?????), mies siivoaa ja käy töissä. Välillä vaan murjoo ja alistaa. No worries.
Ap, olet ihan yhät syyllinen tilanteeseen kuin mieskin.
En osaa neuvoa mutta lähetän ison virtuaalihalauksen! Minun mieheni on muuten täysin samanlainen, mutta käyttää vain henkistä väkivaltaa, ei käy käsiksi.
Tsemppiä! :( en minäkään voi erota kun se veisi minulta lapset.
Mies saattaa osata käsitellä nätisti riittävän pieniä lapsia. Mutta kun ne alkavat tosissaan murrosiässä haastaa isää, niin kurkkuun se käy sitten heitäkin. Ja vika on sinun, koska asetit oman tuntemattoman pelkosi lastesi edelle.
Soita ap sinne turvakotiin. Älysin itse tilanteeni vakavuuden paremmin kun olin jutellut puhelimessa ammatti-ihmisen kanssa, menin paikan päälle ja sain apua. Siihen meni pitkä aika ja paljon ehti tapahtua ennenkuin pelastin oman henkeni, mut onneksi sen tein. Tiedän tunteen niin hyvin, että etsii viimeiseen asti toisesta ne hyvät puolet, ja niin kauan kuin yksikin hyvä puoli ja hetki löytyy muistoista, se kuittaa sen koko muun pahan mitä joutuu kokemaan toistuvasti.
Jokaisessa ihmisessä on hyvät puolensa, tottakai. Mutta ne ei lämmitä siinä kohtaa enää kun on käynyt sen yhden kerran tosi ikävästi ja oot loppuikäs halvaantuneena tai kun lapsiltas on äiti tapettu.
Tuo on väkivaltaisessa suhteessa alistuneen ihmisen puhetta ja ajatusmaailmaa, että puolustaa niitä hyviä hetkiä ja muistoja, mutta sä et kykene aattelemaan nyt selkeesti ja kauheen terveesti kun sulla on paha olla.
Tee se, ap rakas, riuhtaise irti tuosta, soita turvakotiin, ja mene sinne keinolla millä hyvänsä. Pikavippi vaikka, kuten joku ehdottikin jo. Mies ei tuu kertomaan sulle etukäteen, mikä on se kerta kun vahingoittaa sut pysyvästi ja vakavasti.
Te tarvitsette ammattiapua. Miehesi on vakavasti sairas.