Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies on mahdoton - onko mitään toivoa?
18.09.2014 |
Meidän parisuhde on joutunut umpikujaan. Onko tässä enää mitään muuta mahdollisuutta, kuin erota?
Olemme olleet yhdessä noin 4 vuotta. Meillä on vuoden ikäinen lapsi ja toinen tulossa talvella. Alussa mies oli todella ihana ja rakastuin rajusti. Pikkuhiljaa asiat ovat luisuneet pahempaan suuntaan ja liian myöhään havahduin tajuamaan, millaisen ihmisen kanssa olen tekemisissä.
Mies on väkivaltainen henkisesti ja fyysisesti. Hän haukkuu minua ja käy käsiksi, jotta saisi minut toimimaan tietyllä tavalla (hän on itse sanonut niin). Mutta omasta mielestään hän ei tee mitään väärää; hän ei hauku minua, vaan minä oikeasti olen niitä asioita, mitä hän sanoo minun olevan ja hän "ei hakkaa minua, koska ei lyö nyrkillä". Hän on kyllä lyönyt minua nyrkillä päähän, läimäyttänyt sitäkin useammin, hän kuristaa ja potkii, vääntää sekä käsiä että jalkoja, vetää tukasta jne jne. Tämä ei siis ole fyysistä väkivaltaa hänen mielestään.
Joskus riidat lähtevät siitä, että minä suutun asiasta x. Silloin mies sanoo, että kaikki tapahtunut on minun syytäni. Sitten on tilanteita kuten tänä aamuna, kun lapsemme heräsi ja tuli sänkymme viereen leikkimään. Olen hidas heräämään enkä singahtanut sängystä suorin jaloin ylös, koska lapsella oli kiva leikki meneillään. Mies kuitenkin havahtui lapsen ääniin ja ärsyyntyi, kun en napannut lasta kainalooni ja vienyt häntä muualle leikkimään, jotta mies voisi vielä nukkua. Hän tarttui kovakouraisesti niskastani kiinni ja haukkui minut hutsuksi, laiskaksi lusmuksi, lehmäksi jne. Sanoi, että tässä menetin nyt harrastukseni, hän ei aio maksaa seuraavaa laskua (olen hoitovapaalla). Tällä kertaa tilanne jäi siihen, miehellä on onneksi sen verran järkeä, että varoo vauvavatsaani.
Mies ei kadu tekojaan. Hän ei koskaan pyydä anteeksi, eikä ole pahoillaan riidoistamme. Tänäänkin hän on murjottanut koko päivän (on kotona etätöissä), olettaa varmaan, että minä pyydän anteeksi aamuista. :(
Olemme olleet eron partaalla tämän vuoksi, mutta mieheni ei kuitenkaan halua erota. Hän väittää rakastavansa minua. Itse olen kurkkuani myöten täynnä tätä suhdetta. Tänään, kun palasin lapsemme kanssa puistosta kotiin, ajattelin, että olisipa ihanaa mennä ihan omaan kotiin, yksin lasten kanssa. En kuitenkaan uskalla erota, sillä pelkään mieheni vievän lapset minulta. Erosta puhuttaessa hän on sanonut, etten tule saamaan lapsia, koska olen käynyt (yksityisellä) psykologilla juttelemassa (lapsuuteni traumasta) ja hän aikoo käyttää sitä minua vastaan, että olen hullu. En tiedä, onnistuisiko hän tässä, hän osaa kyllä puhua melkoisen vakuuttavasti ja saa ainakin minut uskomaan, että musta voi olla valkoista. Vaikka ei onnistuisikaan, tulee hän joka tapauksessa tekemään erosta yhtä helvettiä, eikä minulla riitä voimavarat sen läpikäymiseen (ainakaan vielä).
Terapiaan mies ei varmastikaan suostu, eihän hänessä ole mitään vikaa. Voiko tälläinen mies muuttua, onko kenelläkään positiivisia kokemuksia? Tai mistä saisi voimia ja uskallusta lähteä? Minulla on paha mieli siitä, että lapset joutuvat elämään tälläisessä tilanteessa. Lapsia hän ei ole koskaan satuttanut tai haukkunut, isänä mies on ihan eri ihminen. Minua kuitenkin pelottaa, jos eroamme, antaa lapsia yksin isälleen useiksi päiväksi. Pysymällä yhdessä pystyn vartioimaan, miten hän heitä kohtelee. Koska hän on ollut hyvä isä, en haluaisi kieltää lapsia näkemästä häntä, joutua kasvamaan ilman isää. Jos saisin valita toisin, en olisi tehnyt lapsia tämän miehen kanssa. Mutta en ikävä kyllä osannut ennustaa tulevaa ja tässä liemessä nyt ollaan.
Neuvoja? :-(
Kommentit (103)
Ei ole normaalia käytöstä mieheltäsi.
Eroa, vaadi lapset itsellesi ja muuta omaan kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä kun sanot että odotat miehen pyytävän anteeksi. Mitä se muuttaisi? Mieshän on toistuvasti väkivaltainen. Ja pelkäät että mies vie lapset. Kumpikohan lapset saa, rakastava äiti vai vaimoaan pahoinpitelevä isä? En näe, että mies tajuaisi oman käytöksensä kuin taikaiskusta. Se, että lähdet voi sen aiheuttaa, ei alistettuna suhteeseen jääminen.
Mä olin tuollaisen "perheen" lapsi. Terapiasta toiseen juossut ja lapsuuttani yrittänyt purkaa, vaikka isä kävi "vain" äitiin käsiksi.
Älä hyvä nainen enää pohdi. Nyt äkkiä pois sieltä.
Kymmenen vuoden kuluttua sinä kadut ankarasti sitä, että et lähtenyt ajoissa. Vielä katkerammin kadut sitä noin kahdenkymmenen vuoden kuluttua, kun lapsesi ovat aikuisia ja syyttävät sinua - huomaa: eivät isäänsä! - siitä, että sinä olet pilannut heidän elämänsä jäämällä miehesi kidutettavaksi.
Tätä ei suinkaan kertonut kristallipalloni, vaan yleinen elämänkokemus ja aloituksesi, jossa sinä haet tekosyitä jäädäksesi. "Pysymällä yhdessä pystyn vartioimaan, miten hän heitä kohtelee" sekä " hän joka tapauksessa tekemään erosta yhtä helvettiä, eikä minulla riitä voimavarat sen läpikäymiseen". Eikö sinun elämäsi nyt ole jo melkoista helvettiä, millä tavalla se voisi eron jälkeen huonommaksi muuttua?
Ja myöhemmin puolustelet itseäsi: "olen luonteeltani kiltti, minun on vaikeaa (mahdotonta) sanoa ei edes puhelinmyyjille". Niin, kiltit tytöt pääsevät kyllä taivaaseen ... mutta haluatko sinä todella sinne miehesi väkivallan seurauksena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä kohdin ketjua on kai jo käynyt selväksi, ettei kenenkään pidä joutua pahoinpidellyksi tai alistua siihen, että kaikki rahat ovat "puolison takana".
Rahattomuutesi ei ole mikään este eroamiselle. Voit vaikka mennä sosiaalitoimistoon ja siellä selostaa tilanteesi. Aivan taatusti saat takauksen takuuvuokraan ja sulle järjestyy asunto hyvin sukkelasti. Sinähän olet pian kahden lapsen äitinä oikeutettu monenlaiseen etuuteen, saat lapsilisää ja pian siihen yksinhuoltajakorotuksen, kotihoidontukea ja pian äitiyspäivärahaa. Jos muita tuloja ei ole, voit hakea myös asumistukea. Kyllä tässä maassa perustoimeentulo jokaiselle taataan, taatusti on katto pään päällä, kotona lämmintä talvellakin ja ruokaa pöydässä. Elintaso varmaan laskee erossa, mutta ei kai kukaan ole väkivaltaisessa parisuhteessa paremman elintason vuoksi, eihän?
Halusin siis sanoa, ettei sulla ole syytä pelätä rahattomuutta eron jälkeen. Ja että sulla ei ole elämässäsi mitään muuta pelättävää kuin oma miehesi - huolimatta siitä, että miehesi kertoo sulle toisenlaista tarinaa.
Järkyttävää tekstiä, ap. Toivottavasti heräät pian.
Minä kasvoin perheessä, jossa isä pahoinpiteli henkisesti äitiä, joskus myös hakkasi, ja oli muutenkin murhaavan aggressiivinen. Lähes joka päivä odotin ja pelkäsin, milloin isä tappaa äidin. Kun kasvoin ja aloin osoittaa omaa tahtoa, mm. yritin karata kauhuissani taas yhtä kohtausta, isä hakkasi minut ovelle. Lopulta sain pelätä myös oman henkeni puolesta. Vanhempani ovat hyvätuloisia asiantuntijoita.
Isääni kohtaan en tunne mitään, mutta äitiäni vihaan sydämeni pohjasta. Äidillä oli kaikki taloudelliset, sosiaaliset ym. mahdollisuudet lähteä, mutta hän odottaa yhä, että isä muuttuisi. En voi sanoa ap:lle muuta kuin tämän: mikään parisuhde tai rakkaus ei ole korvaamaton tai ainutkertainen, mutta lapsesi ja heidän lapsuutensa on. Lähde. Miehesi on sairas ja todella pelottava ja väkivaltainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei Ap, missä asut? Voisin mielelläni majoittaa sinut ja lapsesi jos tarvitset apua.
Ensinnäkin sinun pitää nyt soittaa tukilinjalle, kysyä neuvoa.
Valtakunnallinen kriisipuhelin 01019 5202
Soita toki silloin kun miehesi ei ole kuulemassa. Vaikka turvakoti olisi kaukana, he osaavat auttaa miten menetellä. Turvakoti voi esimerkiksi auttaa taksin maksamisessa tai voi sijoittaa sinut jollekkin vapaaehtoiselle sinua läheltä.
https://www.turvakoti.net/site/
tuolta saat heti tietoa tähän hätään ja sieltä saat apua kysymyksiisi. Yksin et ole etkä yksin jää. Sinua autetaan kyllä! Älä anna minkään rahapuolen olla este omalle hyvinvoinnille, tuo väkivalta voi johtaa kuolemaan. Se ei tarvitse kuin yhden hieman pidemmälle menevän "pimenemisen" mieheltäsi. Suojele etenkin lapsiasi ja lähde. Tiedät sen äitinä että se on ainoa oikea ratkaisu.
Voimia ja kerro jos voi olla avuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TAJUATKO AP MITEN PASKA ÄITI SÄ TÄLLÄ HETKELLÄ OLET??? Sinä vaarannat tulevan lapsesi hengen joka ikinen sekunti ollessasi tuon miehen lähellä! Mitäs jos miehesi sekoaa TAAS ja riuhtoo tukasta hivenen liian kovaa ja "väärässä" paikassa. Keskenmeno. Ja mitä esikoinen joutuu todistamaan JOKA IKINEN PÄIVÄ??!! Pienessä mielessä myllertää sekamelska "miksi, miksi, miksi, miksi, miksi??" Miksi äiti on aina ahdistunut/allapäin? Äitiä pelottaa - minua pelottaa enemmän! Isä haukkuu äitiä, ilmapiiri on kummallinen, paha. Paha olla. Hymyilen - niinhän äitikin tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut edes lukea loppuun aloitusta. Luin siihen asti kun lapsi tuli leikkimään sänkyyn ja mies alkoi väkivaltaiseksi. OIKEASTI? VIELÄKIN KYSELET ETTÄ ONKO TOIVOA?? OIKEASTI? Oletko sä oikeasti noin masokistinen idiootti? Eroa. Jos et itsesi vuoksi niin lasten. Kerro viranomaisille KAIKKI mitä mies on tehnyt, jotta mies tapaa lapsia VALVOTUSTI. Et saa jättää lapsia yksin tuollaisen psykopaatin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rakkaus on tekoja. Miehesi ei rakasta sinua vaan satuttaa.
Miten voit olla noin tyhmä nainen että asetat vauvasi hengenvaaraan??!! Ja aiheutat lapsellesi HENKISIÄ traumoja kun hän joutuu katsomaan kun isi pahoinpitelee äitiä!!! Kokemusta on!!! Haluatko todella sitä lapsellesi??!??
Voi helvetti, että sapettaa tuollaiset ihmiset. Tuollaiset miehet ja tuollaiset aloittajan kaltaiset naiset.
Olin itsekin yksi niistä lapsista, joka joutui katsomaan ja kuulemaan tuollaisia tilanteita äitini ja isäpuolen välillä. Se oli ihan kamalan pelottavaa, ihan kamalaa. Yritin pienestä asti piilotella sitä pelkoa ja ahdistusta.
Jätä se paska ukkosi, ihan sama vaikket "osaa vihata sitä" tai jotain muita paskoja selityksiä. Sulla on velvollisuus säästää lapsesi tuolta.
Satuin tänään kuulemaan radiossa tutkimuksesta, jossa kerrottin, että toiseen vanhempaan kohdistunut väkivalta vaikuttaa lapseen samalla tavalla kuin häntä itseään pahoinpideltäisiin. Elimistö on niin kovan rasituksen alla, että solut vanhenee ennen aikojaan ja näiden väkivaltaa todistaneiden lasten elinennuste on lyhyempi kuin muiden.
Omien vanhempieni suhde oli tuollainen - henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Sitä kesti niin kauan kun me lapset asuimme kotona ennen kun äiti otti eron. Lapsuus noissa oloissa on jättänyt jälkensäja vasta nyt lähempänä kolmeakymppiä olen pikkuhiljaa sinut sen kanssa mitä olen joutunut perheessämme vanhempien välill näkemään. Katkera olen tosin vieläkin jossain määrin äidilleni ettei lähtenyt silloin kun olin pieni...
Alue: Aihe vapaa
Itse katselin liian pitkään samanlaista menoa kunnes henkeni meinasi lähteä kuristamalla. Tuolloin lähdin pakoon turvakotiin ja siitä monien vaiheiden kautta omaan asuntoon. Lapset eivät ole olleet tekemisissä isän kanssa, koska väkivallan uhka, mt-ongelmat ja päihteiden käyttö liian rajua. Jälkeeni monet naiset kohdanneet samanlaista kohtelua hänen kanssaan eli ihmiset eivät noin vain muutu. Itse totuin kaikkeen paskaan ja pahoinpitelyihin kunnes olin lähellä kuolla hänen käsissään; se oli herätys. Aiemmin en ollut ihan tajunnut, että hän voi oikeasti tappaa.