Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies on mahdoton - onko mitään toivoa?
18.09.2014 |
Meidän parisuhde on joutunut umpikujaan. Onko tässä enää mitään muuta mahdollisuutta, kuin erota?
Olemme olleet yhdessä noin 4 vuotta. Meillä on vuoden ikäinen lapsi ja toinen tulossa talvella. Alussa mies oli todella ihana ja rakastuin rajusti. Pikkuhiljaa asiat ovat luisuneet pahempaan suuntaan ja liian myöhään havahduin tajuamaan, millaisen ihmisen kanssa olen tekemisissä.
Mies on väkivaltainen henkisesti ja fyysisesti. Hän haukkuu minua ja käy käsiksi, jotta saisi minut toimimaan tietyllä tavalla (hän on itse sanonut niin). Mutta omasta mielestään hän ei tee mitään väärää; hän ei hauku minua, vaan minä oikeasti olen niitä asioita, mitä hän sanoo minun olevan ja hän "ei hakkaa minua, koska ei lyö nyrkillä". Hän on kyllä lyönyt minua nyrkillä päähän, läimäyttänyt sitäkin useammin, hän kuristaa ja potkii, vääntää sekä käsiä että jalkoja, vetää tukasta jne jne. Tämä ei siis ole fyysistä väkivaltaa hänen mielestään.
Joskus riidat lähtevät siitä, että minä suutun asiasta x. Silloin mies sanoo, että kaikki tapahtunut on minun syytäni. Sitten on tilanteita kuten tänä aamuna, kun lapsemme heräsi ja tuli sänkymme viereen leikkimään. Olen hidas heräämään enkä singahtanut sängystä suorin jaloin ylös, koska lapsella oli kiva leikki meneillään. Mies kuitenkin havahtui lapsen ääniin ja ärsyyntyi, kun en napannut lasta kainalooni ja vienyt häntä muualle leikkimään, jotta mies voisi vielä nukkua. Hän tarttui kovakouraisesti niskastani kiinni ja haukkui minut hutsuksi, laiskaksi lusmuksi, lehmäksi jne. Sanoi, että tässä menetin nyt harrastukseni, hän ei aio maksaa seuraavaa laskua (olen hoitovapaalla). Tällä kertaa tilanne jäi siihen, miehellä on onneksi sen verran järkeä, että varoo vauvavatsaani.
Mies ei kadu tekojaan. Hän ei koskaan pyydä anteeksi, eikä ole pahoillaan riidoistamme. Tänäänkin hän on murjottanut koko päivän (on kotona etätöissä), olettaa varmaan, että minä pyydän anteeksi aamuista. :(
Olemme olleet eron partaalla tämän vuoksi, mutta mieheni ei kuitenkaan halua erota. Hän väittää rakastavansa minua. Itse olen kurkkuani myöten täynnä tätä suhdetta. Tänään, kun palasin lapsemme kanssa puistosta kotiin, ajattelin, että olisipa ihanaa mennä ihan omaan kotiin, yksin lasten kanssa. En kuitenkaan uskalla erota, sillä pelkään mieheni vievän lapset minulta. Erosta puhuttaessa hän on sanonut, etten tule saamaan lapsia, koska olen käynyt (yksityisellä) psykologilla juttelemassa (lapsuuteni traumasta) ja hän aikoo käyttää sitä minua vastaan, että olen hullu. En tiedä, onnistuisiko hän tässä, hän osaa kyllä puhua melkoisen vakuuttavasti ja saa ainakin minut uskomaan, että musta voi olla valkoista. Vaikka ei onnistuisikaan, tulee hän joka tapauksessa tekemään erosta yhtä helvettiä, eikä minulla riitä voimavarat sen läpikäymiseen (ainakaan vielä).
Terapiaan mies ei varmastikaan suostu, eihän hänessä ole mitään vikaa. Voiko tälläinen mies muuttua, onko kenelläkään positiivisia kokemuksia? Tai mistä saisi voimia ja uskallusta lähteä? Minulla on paha mieli siitä, että lapset joutuvat elämään tälläisessä tilanteessa. Lapsia hän ei ole koskaan satuttanut tai haukkunut, isänä mies on ihan eri ihminen. Minua kuitenkin pelottaa, jos eroamme, antaa lapsia yksin isälleen useiksi päiväksi. Pysymällä yhdessä pystyn vartioimaan, miten hän heitä kohtelee. Koska hän on ollut hyvä isä, en haluaisi kieltää lapsia näkemästä häntä, joutua kasvamaan ilman isää. Jos saisin valita toisin, en olisi tehnyt lapsia tämän miehen kanssa. Mutta en ikävä kyllä osannut ennustaa tulevaa ja tässä liemessä nyt ollaan.
Neuvoja? :-(
Kommentit (103)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 00:14"]
Muistakaa, että olen tottunut kuulemaan sitä, kuinka vika on minussa. Kuinka kaikki muutkin miehet löisivät minua. Kuinka minua ei voi rakastaa, kuinka ruma/tyhmä/laiska/ihan mitä vain minä olen. Kuinka lapseni otetaan huostaan, koska olen se paska mutsi. Jne. Mieheni ei ole vain raivopää, hän on myös älykäs ja taitava puheissaan. Niinpä olen kotiloitunut tänne kotiini, hänen puheensa vaikuttavat mieleeni ja ajattelukykyyni. Siksi, kiitos kommenteissanne, ihan jokaisesta. Pieni wake up bitch -tyylinen ravistelu myötätunnolla säestettynä on saanut minut näkemään asiat myös ulkopuolisen silmin.
-ap
[/quote]
Kysy mieheltäsi, miksi niin erinomainen, älykäs ja ihana mies on niin huonon vaimon ottanut kuin sinut- Kerro meillekin, mitä vastaa - jos et sitten heti nämä luettuasi pakene sinne turvakotiin, mikä olisi varmasti parempi vaihtoehto.
Onko sinua joku muu mies tai omat vanhempasi kohdelleet huonosti? Voi hyvinkin olla totta, että joutuisin muidenkin miesten pahoinpitelyn kohteeksi. Et kuitenkaan siksi, että olisit niin paha ihminen ja ansainnut sen vaan siksi, että sinä olet tyyppi joka alistuu helposti ja päätyy kerta toisensa jälkeen väkivaltaiseen suhteeseen. Millä vaistolla ne paholaiset onnistuvat löytämään juuri ne sinunkaltaisesi naiset?
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 07:23"]
.. miten on mahdollista että olet pitkässä parisuhteessa ja lapsia hankkinut miehen kanssa joka on väkivaltainen ja haukkuu lehmäksi ja hutsuksi jne. ...
[/quote]
Miksi joku mies suostuu tekemään lapsia ja elämään "lehmän ja hutsun" kanssa ? Miettikääpä sitä ja kertokaa minullekin.
Oma ukkoni on myös joskus tätä asiaa pohtinut. Olen muistuttanut, että minä olen kuitenkin paras, ehkä jopa ainoa joka on suostunut hänen mukaansa lähtemään ja jopa elämään. Aloittajan miehelle muistuttaisin samasta asiasta: ap on kaikessa huonoudessaankin kaikkein paras mitä se mies on onnistunut saamaan.
Tänään menet pankkiin ja avaat tilin ja otat yhteyttä työpaikkaan ja kelaan ja käännät oman palkan, tuet ja lapsilisät tulemaan sinne.
Väkivaltaiseen suhteeseen jäävät naiset on mulle ikuinen mysteeri. En vaan tajua miten AP:kin on suostunut siihen, että kaikki rahat menee miehelle, esim. kotihoidontuki ja lapsilisä. Vielä 2010-luvulla on naisia, joilla ei ole yhtään omaa rahaa!! Oliko mies väkivaltainen jo silloin, kun toinen lapsi pantiin alulle? Kenelle kaikille olet kertonut tilanteesta? Onko jäänyt vammoja joita voisit dokumentoida lääkärissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista, ettei toista voi muuttaa, ja miehesi ei tule koskaan muuttumaan sellaiseksi kuin haluaisit. Vain sinä kykenet muutokseen, eroa. Suhde on sairas. Miehesi on sairas. Ei voi viedä lapsia sinulta hulluus-uhkailulla. Toivon sydämestäni voimia sinulle muuttaa elämäsi suunta <3 sinä pystyt siihen, sinun on pakko: lastesi takia.
Olen 25-vuotias ja edelleen kannan seurauksia isäni väkivaltaisuudesta ja alkoholismista. Isä löi minun tietooni viimeisen kerran äitiä ollessani 9. Hän siis muuttui, mutta ei olekaan noin toivoton sekopää kuin miehesi. Mutta: minä pelkäsin seuraavat yhdeksän vuotta välillä päivittäin, että isä tappaa äidin, koiran, minut, meidät kaikki. Isä ei ole koskaan tukistusta kummempaa tehnyt. Onko sinusta normaalia, että 12-vuotiaalla on sellaisia ajatuksia, että mitä jos huomenna kun palaan koulusta löydän isän kännissä verisenä, koiran kuolleena eteisestä ja äidin puukotettuna keittiöstä. Seuraukset ovat siis todella vakavat ja pitkäkestoiset. Ja äitille minäkin olen nyt aikuisena vihaisempi kuin isälle. Me tosin lähdimme äiti turvakotiin ja minä siskolle, mutta palasimme kotiin ja väkivallan loputtua alkoholismi säilyi ja minun alituinen pelkoni, jota aikuiset vähättelivät.
LÄHDE NYT HETI LASTESI MIELENTERVEYDEN JA ELÄMÄN TÄHDEN!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis minulle ei ole tukistusta kummempaa tehnyt. Äidille teki ties mitä ja tuona viimeisenä kertana meinasi puukottaa.
-70
Olisihan niiden hälytyskellojen pitänyt soida, sillä minä olen ensimmäinen nainen, jonka kanssa mies on muuttanut yhteen. Ja hän kuitenkin oli reippaasti yli 30-vuotias tavatessamme. Toisaalta, eihän se väkivalta ja haukkuminen meilläkään alkanut ennen, kuin ostimme asunnon ja muutimme yhteen.
Tähän rahatilanteeseen on vain ajauduttu pikkuhiljaa. Taloudellinen asetelmamme oli jo alun alkajaankin epäsuhta, sillä mieheni tienaa huomattavasti minua enemmän. Hän on koko suhteemme ajan syyllistänyt minua siitä, etten pysty osallistumaan samassa suhteessa perheen menoihin. Ja näin ollen on ollut reilua, että minun vähäinen palkkani, tai se, mitä siitä jää laskujen jälkeen, käytetään perheen yhteiseen hyvään. Tilanne kulminoitui, kun jäin hoitovapaalle ja kotihoidontuki on mitä on. Tottahan se on, että mies maksaa nyt ihan kaiken. Lapsilisä on miehen mielestä yhtä lailla hänenkin tuloaan, onhan lapsi yhteinen.
Lähteminen helpottuu taloudellisesti hetken kuluttua, kun jään taas äitiyslomalle ja kolme ensimmäistä kuukautta saan sitä pientä palkkaani. Ei tarvitse ihan kaikkea sossun kautta ammentaa. Jo pelkästään sossuun meneminen on minulle iso asia, olen kuitenkin työssäkäyvä ihminen (paitsi tällä hetkellä) ja tuntuu väärältä käyttää heidän rahojaan omaan tilanteeseeni, jonka olen itse itselleni aiheuttanut. Kyllä niille rahoille varmasti olisi oikeitakin tarvitsijoita.
Olen melko varma, ettei mies ikinä alennu anelemaan minua takaisin. Päin vastoin, hän tulee tekemään erosta ja sen jälkeisestä elämästä niin helvettiä, kuin suinkin kykenee. Pahoin pelkään, ettei kiusaaminen lopu ennen kuin hän löytää uuden puolison, jos sittenkään. Ei elämästä sittenkään kovin helppoa tule. :(
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvolan kautta saat kotipalvelun ja parhaimmillaan se kotipalvelu voi käydä neljä kertaa viikossa. Olet varaton, eli se on ilmainen ja sen on tarkoitus auttaa sinut raskaimman pätkän yli. Ei ole häpeä pyytää apua. Miestä et terapiaan tule saamaan ja lapsesi tulevat muistamaan (varsinkin taapero) asioita. Nyt olisi viimeinen tiima lähteä ennenkuin esikoisesi rampautuu henkisesti tai ottaa vaikutteita.
Pakko sanoa, että ei se mies sinua rakasta. Rakastaa sitä, että olet olemassa hänen kontrolloitavanaan, ei muuta.
Lähde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on ihan samanlainen oikeus niihin "sossun rahoihin" kuin muillakin. Olet töitä tehnyt ja veroja maksanut, ja vaikket olisikaan, niin silti. Itse seuraan sivusta vähän samantapaista tilannetta ystäväni perheessä. Mikään järkipuhe ei mene sille naiselle läpi, vaan haluaa vaan yrittää uudelleen kerta toisensa jälkeen. Vedä sinä rajat siihen, miten annat itseäsi kohdella. Olet arvokas ihminen. Terkuin yksi myös väkivaltaisessa perheessä kasvanut.
Perheväkivalta on lastensuojeluasia, ja minusta sinun pitäisi tehdä rikosilmoitus pahoinpitelyistä heti sen jälkeen kun lähdet, ja ehkä lastensuojeluilmoituskin miehestäsi, että pahoinpitelee äitiä lasten nähden. Sinulla on mahdollista hakea miehellesi lähestymiskieltoa oikeudesta. Voit vaatia valvottuja tapaamisia. Lapsia ei tarvitse antaa tapaamisiin, ennenkuin teillä on asiasta sopimus. Kaikki neuvottelut hoidat vain ja ainoastaan sähköpostilla. Mikäli mikään neuvottelu ei onnistu, voit vaatia yksinhuoltajuutta vedoten siihen, että ette ole missään yhteistyökykyisissä väleissä. Lasten luovutus aina julkisella paikalla, et päästä häntä sisälle asuntoosi. Jos hän ei tule tapaamisiin ja yrittää sitä kautta pompotella sinua, ei ole sinun tehtäväsi huolehtia, että ne toteutuvat.
MINÄKIN OLEN KÄYNYT PSYKOLOGILLA lapsuuden trauman vuoksi eikä se ole mikään syy viedä sinulta lapsia! Ei se tee sinusta huonoa äitiä, että olet hoitanut itseäsi. Älä anna sen lapsuuden trauman olla syy sille, että haet tältä mieheltä hyväksyntää ja tulet alistetuksi. Etkö huomaa kaavaa omassa käytöksessäsi?
Ap kulta lähde! Miehesi on aivopessyt sinut alistaakseen sinua ja viedäkseen itsetuntosi. KUOLLAKKO HALUAT? TULLA KURISTETUKSI JA HAKATUKSI HENGILTÄ JA SITTEN ÄIDITTÖMÄT LAPSESIKO JÄÄVÄT KIERTÄMÄÄN ERI SIJAISPERHEISIIN?
Anna lapsillesi turvallinen lapsuus ja äiti, jota ei hakata. Älä pelkää lähteä.
terv. kolmen yh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut kaikkia viestejä, joten en tiedä onko tämä sanottu jo, mutta todella monet miehet, jotka uhkailevat lasten viemisellä, eivät oikeasti ikinä kykenisi lapsia itse hoitamaan eivätkä sitä haluaisikaan. Kyse on vain vallankäytöstä.
Myös oma ex-mieheni uhkaili samalla asialla kun puhuin erosta ja väitti että nuoruuden masennukseni vuoksi en saisi lapsia pitää. Todellisuudessa miestä ei lähivanhemmuus kiinnostanut ja nyt pitää hädin tuskin kiinni pakollisista tapaamisista.
Jos mies jostain syystä päättäisi lähivanhemmuutta haluta, ei psykologilla käynti ole vielä riittävä peruste viedä pieniä lapsia äidiltään, varsinkin jos on epäily perheväkivallasta.
[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 17:28"]
Kiitos vastauksistanne! Tämä tilanne on todella vaikea. Luin oman tekstinija hui, miten pelottavalta se näyttää noin kirjoitettuna. Joku kysyi, miksi haluan hänen parantuvan. Koska hänessä on se toinenkin puoli, se mies, jota yhä rakastan. Hän osaa olla ihana ja yleisesti ottaen meillä on hauskaa yhdessä. Yllä kuvaamiani riitoja tapahtuu noin parin viikon välein, joten elämä ei ole pelkkää helvettiä. Ja kyllä, kerta toisensa jälkeen olen antanut hänelle anteeksi, vaikka hän ei olekaan sitä pyytänyt tai ollut edes pahoillaan.
Lähtemistä hankaloittaa myös moni käytännön asia. Minulla ei ole paikkakunnalla kerään, jonka luokse lähteä, ei ystäviä eikä sukulaisia. Paikkakunnallamme ei ole turvakotia, lähin on 60km päässä. Tililläni on 0€, koska kaikki rahamme ovat miehen takana. Ja olen raskaana. Miten pärjään pienen vauvan ja taaperon kanssa ilman miestä ja ilman tukiverkkoa? Nämä ovat asioita, jotka minun on pakko miettiä ennen lähtöäni. :-(
Melkein helpommalla vaihtoehdolta kuulostaisi, että mies kokisi jonkinlaisen ahaa-elämyksen ja tajuaisi oman käytöksensä. Ja haluaisi olla parempi ihminen. Taidan taistella tuulimyllyjä vastaan tässä asiassa. :-(
-ap
[/quote]
Soita sinne turvakotiin ja kysy apua. He ovat siellä juuri näitä tilanteita varten ja osaavat kertoa mitä sinun pitää tehdä. Voihan olla että heillä on mahdollisuus esimerkiksi maksaa taksi tai bussi sinulle ja lapsillesi.
Lähde pois HETI kun voit.
Ei eropäätöstä vielä tarvitse tehdä vaikka lähtisitkin. Lähdet kotoa turvaan väliaikaisesti, koska et voi tällä hetkellä asua saman katon alla sairaan puolisosi kanssa. Väliaikaisuus voi kestää kuukausia tai vuosia, mutta nyt ei tarvitse miettiä niin pitkälle. Päivä kerrallaan. Ensi askel on siis ottaa yhteyttä johonkin täällä mainittuun tahoon ja kertoa tilanteesi ja että tarvitset apua. He osaavat neuvoa miten toimia ja auttavat. Heillä on ollut vastaavia tapauksia aiemminkin. Askel kerrallaan. Ole rohkea. Siitä ne asiat lähtee rullaamaan. Ja voit pitää takaporttina että ehkä joskus, vaikka vuosien päästä voitte vielä palata yhteen. Olet tahtonut rakastaa miestäsi ja sen lupauksen voit myös pitää vaikka turvaan nyt hakeutusitkin. Kysy rohkeasti apua ja luota ammattilaisten neuvoihin ja ohjeisiin!!!
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 09:33"]
Neuvolan kautta saat kotipalvelun ja parhaimmillaan se kotipalvelu voi käydä neljä kertaa viikossa. Olet varaton, eli se on ilmainen ja sen on tarkoitus auttaa sinut raskaimman pätkän yli. Ei ole häpeä pyytää apua. Miestä et terapiaan tule saamaan ja lapsesi tulevat muistamaan (varsinkin taapero) asioita. Nyt olisi viimeinen tiima lähteä ennenkuin esikoisesi rampautuu henkisesti tai ottaa vaikutteita.
[/quote]
Komppaan tätä. Avun pyytäminen ei koskaan ole häpeällistä, eikä varsinkaan nyt kun et ole tilanteeseen millään tavalla syyllinen. Me kaikki maksamme veroja juuri sen takia että kun tällaisia tilanteita tulee, yhteiskunta auttaa niistä selviämään. Olet töissä, eli olet varmasti maksanut veroina oman apusi jo etukäteen. Jos joudut asioimaan sossun kanssa, siitä ei tarvitse kertoa kenellekään, ja vaikka kertoisitkin, se ei leimaa sinua loppuelämäksesi.
Mitä mieltä ap olisit jos tyttäresi olisi samanlaisessa tilanteessa kuin sinä nyt eikä "kehtaisi" mennä sossuun pyytämään apua ? Oman kehtaamisen takia riskeeraa oman ja lapsiensa terveyden ?
Jos et kykene nyt lähtemään niin kirjaa ylös miehen tempaukset päivämäärineen ja kellonaikoineen. Siis mahdollisimman tarkasti. Säästä mahdolliset tekstiviestit ja sähköpostit miehesi kanssa josta näkysisi miehen käytös. Suosi tekstiviestillä kommunikointia jotta saisit kirjallisia todisteita.
Itse olen jutellut naisen kanssa joka erosi ja taistelee nyt oikeudessa lasten tapaamisista ym. asioista. Hän totesi että eniten hän katuu sitä ettei lähtenyt ajoissa. Pienten lasten kanssa äiti on vahvoilla. Kouluikäiset määrätään paljon helpommin isälle (joka ei ole lapsia hoitanut pienenä eikä hoida nytkään mutta on taitava puhumaan). Eli se että hän kesti miestä lasten takia tekikin tilanteen vain huonommaksi. Erota olisi kannattanut aikanaan.
Mieti ap itse. Jos sinnittelet lapset isommiksi niin isä haluaa paljon todennäköisemmin vuoro viikot tai jopa lapset itselleen. Jos lapset pieniä ja vaativat paljon hoitoa mies tuskin haluaa luopua työstään että hoitaisi vauvaa kotonaan ym. Eli nyt on aika erota eikä sitten parin vuoden päästä !!
Tämä on hyytävin tarina, jota olen lukenut pitkään aikaan. Toivottavasti ap on jo muuttanut pois kotoa.
Ap, jos asut vielä kotona ja olet edelleen pahoinpitelyn uhri, niin ota jokaisesta miehen aiheuttamasta jäljestä kuva.
Tee hänestä rikosilmoitus joka pahoinpitelyn jälkeen.
Unohda harhasi siitä, että mies muuttuu. Jos vahvempi ja lihaksikkaampi mies kehtaa käydä raskaana olevan naisen kimppuun, niin hän tekee jotain niin julmaa ja halveksittavaa, ettei teillä ole enää minkäänlaista tulevaisuutta yhdessä.
Älä enää takerru siihen, kuinka onnellisia te olitte. Tilanne on muuttunut kammottavasti ja sinä olet suuressa vaarassa. Lapsenne ovat suuressa vaarassa. Ole kiltti, äläkä päädy lehden uutiseksi, jossa kerrotaan surmatusta vaimosta tai perheestä.
Apua saa muilta ihmisiltä. Aina. Soita poliisllle, kun miehesi ei ole paikalla tai mene käymään poliisilaitoksella. Soita turvakotiin. Mene juttelemaan diakonissan kanssa. Puhu kilttien naapurien kanssa. Joku auttaa sinua aivan varmasti.
Unohda miehen lapsiuhkailut. Kirjoita muistiin jokainen väkivaltatilanne ja lopeta itsesi turha syyllistäminen. Miehesi on hyvin vakavasti sairas ja tarvitsee apua. Sinä tarvitset ehdottomasti apua. Lapsesi kärsii tilanteesta, jossa omaa äitiä rusikoidaan. Sinun on syytä lähteä kotoa pois miehesi työpäivän aikana.
Tänään, jos et ole aiemmin pystynyt niin tekemään.
Alue: Aihe vapaa
Ei tietenkään mies halua erota, miksi haluaisikaan? Nykyaikana voi olla vaikea löytää uutta sinun kaltaistasi naista, ja on se aika vaivalloista taas kesyttää se esittämällä suhteen alussa aivan ihanaa.
Pelasta itsesi ja lapsesi! Sinun ja mikä tärkeintä, lastesi elämä tulee olemaan paljon helpompaa ja mukavampaa ilman pahoinpitelevää ja ilkeää miestä.
Kuinka monta vuotta sinä tähän mennessä olet niitä anteeksipyyntöjä toivonut? Sen päätät sinä, monako toivotonta vuotta sinulla on viedä edessä. Todennäköisesti miehesi hätääntyy pyytämään anteeksi sinnä vaiheessa, kun olet lähtenyt ja anelee sinua palaamaan takaisin. Kokeile edes, käykö niin.
Olepa nyt itsellesi ihan rehellinen ja tunnusta totuus: miehesi ei rakasta sinua, vaikka sinä kuinka niin toivoisit! Ymmärrät varmaan, että ei kukaan rakastava tuolla tavalla käyttäydy. Ei käyttäytynyt miehesikään silloin, kun vielä rakasti.
Ystävä hyvä, ymmärrämme oikein hyvin, että lähteminen on vaikeaa. Mutta todellisuudessa ymmärrät itse vasta jälkeen päin, kuinka vaikeaa sinun elämäsi oli juuri tällä hetkellä, jota sinä elät juuri nyt. Ymmärrät sen vasta sitten, kun sinun ei enää tarvitse pelätä ketään, et ole ahdistunut etkä turhaan toivo (anteeksipyyntöjä kun niihin ei enää ole tarvetta) ja pety kerta toisensa jälkeen.
Et tunne vihaa, mutta eikä sinulla ole itsesuojeluvaistoa? Etkä sinä ymmärrä pelätä tuota miestä? Omasta kokemuksestani voin kertoa, että lapset kyllä pelkäävät! Siksi toistan: pelasta edes lapsesi!