Toimitus kysyy - Syrjitäänkö vauvojen vanhempia Suomessa? Ota kantaa!

No saittehan tämän lukituksen avattua. Melko noloa...

Minä en ihan oikeasti jaksa kirjottaa sitä pitkää sepustusta minkä kirjoitin kännykällä, joten yhteenveto: Ei syrjitä ainakaan paikkakunnalla jossa asun muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Miksi ette saa mobiili-av:ta kuntoon? En jaksa vastata, kun en saa rivivälejä.

Mikäs ylläpidon melskaustanner täsät on tulossa?  Jutunaiheet voisitte etsiä kyllä ihan muualta kuin täältä. Ja ei, ei syrjitä.

Awkward

En ole kokenut minkäänlaista syrjintää. 

No jopas on syrjintää, ei minua kiinnosta kauppareissulla katsella muiden naisten paljaita rintoja. Tuo ravintolakohu taasen oli ihan naurettava, samalla logiikalla k-20 yökerhot on ikäsyrjintää ja laitonta?

Ööh... No ei. Mistä te nyt tämmöistä oikein keksitte, onko juttuaiheista pulaa?

Oikeastaan suhtautuminen on päinvastaista eli mammat valtaa tilan kuin tilan omalle ohjelmalleen. Rippikirkossa kakaroiden täytyy saada juoksennella ja huutaa, koska ne on lapsia. Kaupassa ipanat saa klähmiä irtokarkkeja ja heitellä niitä ympäriinsä: lasten täytyy saada kokeilla! Ravintolassa vallataan joku tietty paikka eikä ymmärretä, että hyökkäysvaunuilla tukitaan kulkureitit eikä pikkuvauva baaritiskin liepeillä ole kiva näky, vaikka äiti miten muuta vakuuttaa.

Toisaalta samaan aikaan kaikkien tulee antaa perheille tilaa. Kassajonossa pitää saada etuilla, parhaat parkkipaikat pitää jättää lapsiperheille, rapun eteen pitää jättää tilaa vauvaperheen autolle jne.

Neljä lasta, enkä ole huomannut mitään erikoista syrjintää.

Suomi on maailman parhaimpia paikkoja saada ja kasvattaa lapsia. Lapsiperheille on lukemattomia palveluita ja lasten saamista tuetaan. Ihme paskaa taas tälläinen, ihan turhaa!

Olen sitä mieltä, että osa muiden suhtautumisesta on itsestäkin kiinni. En ole koskaan huomannut erityisen huonoa suhtautumista, osittain varmasti koska en jää muiden sanoja juurikaan miettimään enkä jaksa olla elämäntapaloukkaantuja, osasyy on myös varmaan oma suhtautuminen: kunnioitan muita ihmisiä. Kyllä kaikki tietävät, että vauvat esimerkiksi itkee. En siis vie vauvaani kirjaston lukusaliin, jossa muut toivovat hiljaisuutta. Sen sijaan jos joku häiriintyy vauvan itkusta paikassa, jossa sen ei pitäisi kaataa kenenkään maailmaa, saa minun puolesta häiriintyä. Koskaan ei ole kukaan mitään huomauttanut, enkä usko että vaikuttaisi elämääni vaikka huomauttaisikin. Oikeastaan kaikki suhtautuminen on hyvin neutraalia, ei hyvää eikä huonoa. Voi se olla sitäkin, miten itse asiat kokee.

En ole kokenut kertaakaan minkäänlaista syrjintää, lapsia minulla on kolme. Kun itse miettii mitä tekee ja miten tekee asiat lasten kanssa, niin pärjää pitkälle ilman mielensä täysin turhaa pahoittamista.

En kokenut syrjintää vauva aikana. Tosin välttelin paikkoja joissa olisi ollut vaikea olla vauvan kanssa vaikkapa kahviloita tms.

Nyt kun poika on isompi olen törmännyt minulle uuteen ilmiöön "poikavihaan". Tätä on tullut poikani osaksi joiltakin vanhemmilta naisilta. Kerran ratikassa vastapäätä olevan vanha nainen väitti, että poikani tuijottaa häntä ilkeästi. Muutamia muitakin tällaisia tapauksia, poika on vain seissyt ja yleensä vanhempi nainen on alkanut sättiä tätä. tällainen suhtautuminen, että kun kyseessä on poika on tämä väistämättä jotenkin ilkeä eläinrääkkääjä tyyppi joka heittelee kiviä ihmisten ikkunoihin.

Onneksi olemme tavanneet paljon mukavaikain vanhempia naisia, poika on kuitenkin nykyään varautunut juuri  kun lähistölle tulee ynseä ilmeinen vanhempi nainen.

Tässä maailmassahan on naisvihaa ja selkeästi teinityttöjä kohtaan kohdistetaan vihaa, mutta tämä pikku poikiin kohdistettu vihamielisyys on uusi juttu minulle. Joku muukin on kyllä aiheesta kirjoittanut täällä, että huomannut samaa.

Kyse ei ole vain vauvoista, vaan suomalaiset eivät ylipäätään siedä muita ihmisiä kuin itseään - jos sitäkään. Eli joo, asennemuutoksen paikka.

Minun mielestäni nämä aloituksen linkithän ovat esimerkkejä sellaisesta turhanpäiväisestä, keinotekoisesta provosoinnista, mikä saa julkisuutta koska netti nyt on keksitty ja jokaisen on helppo saada huomiota asialleen. 

Olen itse kulkenut vuosikausia pienten lasten kanssa julkisilla joka päivä ja muutenkin ollaan liikuttu ihmisten ilmoilla. En ole koskaan kokenut epäasiallista käytöstä. Totta kai sitä ihmiset päästelevät joskus suustaan sammakkoja ja ovat ajattelemattomia, mutta se on ihan eri asia kuin vihamielinen käytös. Ja totta kai minä äitinä opin siinä samalla, kun mennään ja tullaan, niitä parhaita keinoja että omalta osaltani meillä kaikilla olisi  mukavaa olla yhteisissä tilanteissa. Kaikkea en ole osannut ennakoida, hankaliakin tilanteita on tullut eikä siitä kenenkään elämä ole mennyt pilalle.   

Lasten kanssa liikkuessa maailma on yleensä paljon valoisampi, kauniimpi ja myönteisempi paikka kuin jos on liikenteessä ilman lapsia. Ihmiset hymyilevät, rupattelevat, ja auttavat jos on tarvis.  Itsekin yritän aina huomioida sen jos joku liikkuu pienten lasten kanssa, eli katson tarvitsevatko apua ovien kanssa tai ettei lapsi jää siinä omassa kiireessäni jalkoihin. Samalla tavalla huomioin kaikki muutkin ihmiset, jotka juuri nyt eivät ehkä ole just tehokkaimmillaan ja nopeimmillaan tässä elämässä.

Neljä lasta. En ole kokenut mitään syrjintää. Toisaalta, olen aina ottanut toiset ihmiset huomioon ja lapsetkin on kasvatettu kurissa (mikä ei meinaa hakkaamista ja pieksämistä), joten osasivat pieninä käyttäytyä julkisissa paikoissa hyvin. Imettää ei koskaan tarvinnut julkisilla paikoilla, vaikka vauvoja täysimetinkin. Imetin ennen lähtöä ja vauva pärjäsi kyllä kauppareissun ajan ilman tissimaitoa. Koskaan ei tarvinnut lasten syödä ennen kassaa kaupan ruokaa ja juoda pillimehuja, vaan ostokset syötiin vasta kun oli maksettu.

Eli ehkä tästä johtuu, että meitä kohdeltiin aina hyvin, vaikka nelikon kanssa liikuinkin yksin paljon.

[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 13:27"]

En kokenut syrjintää vauva aikana. Tosin välttelin paikkoja joissa olisi ollut vaikea olla vauvan kanssa vaikkapa kahviloita tms.

Nyt kun poika on isompi olen törmännyt minulle uuteen ilmiöön "poikavihaan". Tätä on tullut poikani osaksi joiltakin vanhemmilta naisilta. Kerran ratikassa vastapäätä olevan vanha nainen väitti, että poikani tuijottaa häntä ilkeästi. Muutamia muitakin tällaisia tapauksia, poika on vain seissyt ja yleensä vanhempi nainen on alkanut sättiä tätä. tällainen suhtautuminen, että kun kyseessä on poika on tämä väistämättä jotenkin ilkeä eläinrääkkääjä tyyppi joka heittelee kiviä ihmisten ikkunoihin.

Onneksi olemme tavanneet paljon mukavaikain vanhempia naisia, poika on kuitenkin nykyään varautunut juuri  kun lähistölle tulee ynseä ilmeinen vanhempi nainen.

Tässä maailmassahan on naisvihaa ja selkeästi teinityttöjä kohtaan kohdistetaan vihaa, mutta tämä pikku poikiin kohdistettu vihamielisyys on uusi juttu minulle. Joku muukin on kyllä aiheesta kirjoittanut täällä, että huomannut samaa.

[/quote]

No taisin vastata vähän vierestä. Itse en ole kokenut syrjintää sen takia, etä olen äiti. Mutta toki silloin kun on vapaa menemään ja tulemaan niin voi ainan vaihtaa maisemaa helpommin jos tulee syrjityksi jossakin. Vanhempi ei enää muuta ja vaihtele työpaikkoja niin helposti.

Syrjittyä ovat ehkä wanna be julkkikset ja mielensäpahoittajat jotka soitteleva ip-lehtiin. Lapsiin suhtaudutaan nykyisin toki eri tavalla kuin ennen ja lapsettomat häät tai hotellit ovat tästä hyviä esimerkkejä. Ajatellaan, että lapset vain häiritsevät eivätkä anna mitään. Jotenkin Jutun aiheena tämä on kyllä niin turha.

Voi herran jestas, syrjintää... Kyllähän nyt normaalijärkinen ihminen ja kasvattaja ymmärtää, ettei sitä vauvaa kannata joka paikkaan viedä, ja on kohtuullista ottaa ne kanssaihmiset huomioon tässäkin suhteessa. Kyllä niithin aikuisten menoihin ehtii mennä sittenkin kun vauva on vanhempi ja hänelle löytyy hoitaja, ja sitä tapakasvatusta voi harjoitella taaperoiässä muuallakin kuin ensimmäisenä kirkossa/ravintolassa/teatterissa, ym.