Sinä nainen, jolla on miehestä riippumaton itsetunto

En suostu olemaan hiirulainen. Teininä minulla oli huono itsetunto ja päätin rakentaa sen uudelleen. Samalla kohensin ulkonäköäni ja olen jatkanut sitä siitä asti. Vuodet sinkkuna kasvattivat, en ole etsinyt väkisin suhdetta ja tunnen itseni. Osaisin olla myös yksin.

^ meinasin kirjoittaa juuri näin :)

Tiedän, että kysyntää olisi muitakin kuin oma mieheni. Pidän yksinolosta ja olen mielestäni sievä ja älykäskin. En huolinut ketä tahansa miestä, vaan valitsin rauhassa parhaan päältä.

Samat ajatukset kuin edellisillä kirjoittajilla. En ole "riippuvainen" miehestäni, vaikka rakastan häntä ja haluan olla hänen kanssaan. Mutta viihdyn myös yksin ja pidän itsestäni. 

Itsetunto oli olemassa jo ennen miestä.

Eipä ole paljoa lisättävää aikaisempiin kirjoituksiin. 

Sen lisään, että olen huolehtinut myös siitä, että en ole taloudellisesti riippuvainen kenestäkään.

Olen kivannäköinen, mutten mikään kaunotar. Edennyt työelämässä nopeasti esimiesasemaan. Ihanat lapset. Pidän itseäni fiksuna ja älykkäänä. Tienaan enemmän kuin mieheni, mikä tosin ei ole hänelle ongelma. Olen myös ns. paremmassa työssä kuin hän. Äitini kasvatti minua hieman feminismivoittoisesti. Tunnen itseni ja tiedän voimani ja heikkouteni. En ole riippuvainen miehestäni milläään tasolla. 10 vuotta oltu yhdessä.

Aika surullista, jos itsetunto on miehen taskussa!

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 13:40"]

Itsetunto oli olemassa jo ennen miestä.

[/quote]

Sama. Kysymys on ainakin minun kohdallani mieletön.

Itsetunto tulee siitä, että minä olen minä ja tykkään itsestäni. Ja kun tykkään, muutkin tykkäävät. Olen fiksu it-alan asiantuntijana työskentelevä nainen. Myös työssäni arvostettu ja myös perhe löytyy.

Itsetuntoni ei riipu mistään maallisista asioista, vaan perustuu siihen, että Jumala on luonut minut juuri tällaiseksi, ainutlaatuiseksi ihmiseksi, jota kukaan muu ei voi korvata. Kaikki nuo luettelemanne raha, työpaikka, kauneuden tavoittelu yms. voivat kadota tuosta vaan. Kannattaa perustaa omanarvon tunto johonkin pysyvämpään.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 13:35"]

Tiedän, että kysyntää olisi muitakin kuin oma mieheni. Pidän yksinolosta ja olen mielestäni sievä ja älykäskin. En huolinut ketä tahansa miestä, vaan valitsin rauhassa parhaan päältä.

[/quote]

Eikös tässä kysytty nimenomaan miehestä/miehistä riippumattomasta itsetunnosta?

XD Käsitin tuon otsikon eri tavalla: sinä nainen, jolla on miehestä (siis miehen mielestä) riippumaton itsetunto.

Minkähänlainen se riippumaton itsetunto onkaan..? Ei varmaan kaksinen..

Se oli olemassa jo ennen miestä.

Minulla on miehestä JOHTUVA hyvä itsetunto eli isäni jaksoi hokea meille lapsille: sinä osaat, sinä jaksat, sinä uskallat.

Minulla ei ole koskaan ollut itsetunnosta (tai siis sen puutteesta) johtuvia ongelmia.

Yhdyn edellisiin vastaajiin. Otin vastuun omasta elämästäni.