Tuntuu, että lasten hankinta oli sittenkin elämäni suurin virhe

Voisin hankkia lapsem jos se olis valmiiksi 4-7w kun se syntyy :)

Sinun pitää vaan uskoa että parin vuoden päästä on Paljon helpompaa.

sitä ennen pyydä apuja suvulta tai teidän kunnalta.

Komppaan kakkosta, kun kuopus on 3 v, elämä voittaa ja kiität itseäsi lasten hankinnasta. Eli tsemppiä, tuo on raskas vaihe mutta ei sun elämä lopullisesti pilalla ole. :)

Mulla on kohta tuo tilanne edessä, uhmaikäinen ja vauva. Tää raskausaika on välillä ollut todella, todella haastavaa äidin hermojen kannalta. Nyt on onneksi taas seesteisempi olotila ja uskoa siihen, että tämä kesä menee tässä jollain tavalla.

Mähän olen vela enkä mistään mitään tiedä, mutta sulla taitaa olla pahin mahdollinen kausi meneillään. Uskoisin, että helpottaa kummasti, kun lapset tuosta vähän kasvavat! Kun ei ole itse mikään vauvahullu niin kommunikointikyvyttömät ja aikaa vievät vauvat ja taaperot vaikuttavat tosi rasittavilta, mutta isommat lapset jotka osaavat jo puhua, auttaa ja viihdyttää itseään ovat paljon mukavampia! Jos teillä on ollenkaan mahdollisuuksia niin yritä saada itsellesi vähän apua jostain. jos vaikka joku ystävä tai sukulainen voisi välillä hoitaa taaperoa?

Kaikki kestää vain oman aikansa. Nyt on vain siedettävä epämukavuudet ja koetettava keskittyä mukaviin puoliin. Pitkä pinna, rakastava ote ja johdonmukaisuus kasvatuksessa kantavat hedelmää pitemmällä tähtäimellä. Lapset kasvavat ja heistä tulee sitä mukavampia, mitä enemmän olet jaksanut panostaa alkuvaiheessa. Muista todellakin, että tämäkin elämänvaihe on vain väliaikainen.

http://ylioppilaslehti.fi/2010/12/ilonpilaaja/

Mulla oli kans ap tuo vaihe. Mutta isäni sanoi minulle viisaat sanat: "kyllä se sitten helpottaa, kun lapset ovat aikuisia ja niistä on eri tavalla seuraakin".

:D

tervetuloa aitien maailmaan. vaan kaksi lasta ja valitat. ala ainakaan enempaa niita hanki.

Kyllä vankilaankin kannattaa mennä, kun sieltä pääsee muutaman vuoden päästä pois?

[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 17:11"]

Kyllä vankilaankin kannattaa mennä, kun sieltä pääsee muutaman vuoden päästä pois?

[/quote]

Vankila ei ehkä ihan ole verrattavissa vanhemmuuteen, koska lasten kanssa parin vuoden päästä elämä on parempaa kuin ennen lapsia. Vankila harvoin parantaa ihmisen elämänlaatua verrattuna elämään ilman vankilarangaistusta.

Ilman lasta olisi elämä ollut köyhempää. Olen hyvin kiitollinen.

Meillä vaimo lähti heti töihin ja jäin uhmaikäisen ja 1kk vauvan kanssa kotiin. Ei minulla ollut mitään ongelmia.

Päivärutiinit ja aikataulu piti hyvin.

Oletkohan ap masentunut tai muuten mieleltäsi terve?

T: 11cm mies

Onhan se mahdollista, että olet tehnyt virheen hankkiessasi lapsia. Lasten hankkiminen on niin iso ja niin yleinen asia, ettei se voi mitenkään olla kaikille hyvä valinta. Se on jo tilastollinenkin mahdottomuus. Myöskään se, että tilanteesi mahdollisesti muuttuu tulevaisuudessa, ei tarkoita, etteikö päätöksesi voisi olla virhe. Pääsehän tosiaan vankilastakin pois, mutta ei sinne silti kannata joutua.

En kyllä kertomasi perusteella usko, että tilanteesi olisi ihan toivoton.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 17:20"]

Ilman lasta olisi elämä ollut köyhempää.

[/quote]

Minun elämäni olisi paljon köyhempää, jos olisin hankkinut lapsia. Lisäksi se olisi ollut stressaavapaa, raskaampaa ja kuluttavampaa. Olen erittäin tyytyväinen siihen, että osasin tehdä oikean päätöksen.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 17:17"]

[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 17:11"]

Vankila harvoin parantaa ihmisen elämänlaatua verrattuna elämään ilman vankilarangaistusta.

[/quote]

Ei lasten hankkiminenkaan välttämättä paranna. Monen elämänlaatua se heikentää. Ja vastaavasti monen elämä saa vankilassa uuden, paremman suunnan.

Arvasinkin, että jonkun mielestä ei kahden lapsen äidit saa olla väsyneitä. Aina pitäisi olla suurperheen äiti, että saa tuntea väsymystä. Olen mieleltäni terve, mutta vain väsynyt, kiitos vaan.

Mutta oikeammin, kiitos niille, jotka sanoivat jotain positiivista. Arvostan sitä kyllä.

Ap

[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 17:24"]

Meillä vaimo lähti heti töihin ja jäin uhmaikäisen ja 1kk vauvan kanssa kotiin. Ei minulla ollut mitään ongelmia.

Päivärutiinit ja aikataulu piti hyvin.

Oletkohan ap masentunut tai muuten mieleltäsi terve?

T: 11cm mies

[/quote]

Eivät kaikki ole luontaisesti vanhempia. Lapsesi saattavat olla vain helppoja tapauksia.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 17:36"]

Arvasinkin, että jonkun mielestä ei kahden lapsen äidit saa olla väsyneitä. Aina pitäisi olla suurperheen äiti, että saa tuntea väsymystä. Olen mieleltäni terve, mutta vain väsynyt, kiitos vaan.

Mutta oikeammin, kiitos niille, jotka sanoivat jotain positiivista. Arvostan sitä kyllä.

Ap

[/quote]

Minä olen suurperheen äiti ja väsynein olin kahden lapsen äitinä kun molemmat vielä pieniä. Jo se että kaikki oli niin uutta stressasi ja vei voimia ihan eri tavalla kuin myöhemmin kun osasi jo ottaa rennommin ja suurin osa siitä lapsiperhearjesta ikäänkuin "automaattista".

Adoptio on aina vaihtoehto. Parempi kuin stressaantunut äiti joka pitää lapsia virheenä :/ älä yritä todistella kellekkään voit hyvin päästä ongelmista eroon

-vela 32

[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 18:01"]

Adoptio on aina vaihtoehto.

[/quote]

Todella harva tähän kuitenkaan pystyy. Vaikka vanhemmuus tekisi kuinka onnettomaksi, vanhemman ja lapsen välille syntyy yleensä hyvin voimakas kiintymyssuhde. Rakkaus, suru, syyllisyydentunne ja muut tunteet pitävät huolta siitä, etteivät useimmat äidit voi enää edes harkita lastensa antamista pois. Vanhempien on todella vaikeaa kääntää selkäänsä omille lapsilleen edes silloin, kun oma terveys ja hyvinvointi sitä vaatisi. Mieti vaikka kaikkia väkivaltaisten narkkareiden tai käytännössä laitoshoitoa vaativien skitsofrenialasten vanhempia.