Lue keskustelun säännöt.
G: Salataanko teidän perheessä asioita toisilta?
16.02.2014 |
Olen kasvanut perheessä, jossa oli avoin ilmapiiri ja jossa kipeistäkin asioista voitiin keskustella yhdessä. Nyt olen naitu sukuun, joka pursuaa salaisuuksia. Vakaviakin asioita pimitetään tietoisesti toisilta perheenjäseniltä siinä pelossa, että ne aiheuttavat huolta ja murhetta. Esimerkiksi anoppini kertoi äskettäin minulle, että appiukollani epäillään eturauhassyöpää, mutta samaan hengenvetoon vannotti minua olemasta kertomasta asiasta miehelleni, ettei hän murehtisi. Miten te muut pystytte elämään tällaisessa salailun ilmapiirissä? Itselläni pää hajoaa!
Kommentit (35)
Paremmin minä kestän "salailun" kuin sen avoimuuden, jossa ruokapöydässä nostetaan esille aamupano ja sperman valuminen lakanoille tai mietitään yhdessä, korahteleeko appiukko ihan kamalasti siinä vaiheessa, kun kuolee keuhkosyöpään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 17:50"]
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 17:36"]
1) Miksi kukaan kokee olevansa toisen yläpuolella siten, että hän voi päättää mitä tämä ihminen kestää kuulla ja mitä ei? Mikä oikeus hänellä on määrätä siitä, mitä toisen on hyvä tietää ja mitä ei?
2) Miksi kukaan lähtökohtaisesti voi vaatia, että aviopuolisot salaavat toisiltaan asioita?
Mun periaatteeni on avoimuus ja toisen tukeminen, ei salailu.
AP
[/quote]
Voisi kysyä, mikä oikeus sinulla on määrittää, mitä saat tietää ja mitä et. Jos aviomiehesi ei kerro sinulle kaikkea, ei se ole merkki huonosta suhteesta vaan siitä, että et välttämättä tarvitse ihan kaikkea tietoa.
Käly on kuin sinä eli hänen pitää saada tietää kaikki. Viimeksi suuttui siitä, kun äitini ja veljeni tiesivät, että olen raskaana, mutta kälylle ei asiasta kerrottu kuin vasta sitten, kun vatsakumpu jo näkyi. Syy on selkeä: kälylle avoimuus ja tukeminen ovat synonyymi juoruilulle eli mitä hän tietää, sen hän kertoo avoimuuden nimissä eteenpäin miettimättä lainkaan, haluaako vaikka syöpää sairastava tai raskaana oleva tiedotettavaksi asiasta eteenpäin.
[/quote]
Kyse ei ole juoruilusta, vaan avioliitosta jossa mielestäni on oikeus ja kohtuus, että ulkopuoliset eivät tule sanelemaan mitä asioita puolisolleen saa jakaa. Jos et halua, että kerron jonkun asian miehelleni, niin älä kerro sitä myöskään minulle. Ja jos minä kerron sinulle jonkun asian, niin älä tule sanomaan minulle että en saa kertoa sitä jollekin kolmannelle henkilölle, ettei hän murehdi. Jokainen pitäköön sisällään ne asiat joita ei halua levitettävän ja antakoon muiden päättää kenelle he omat asiansa kertovat. Minä esimerkiksi oilisin halunnut elää kokonaan ilman tätä syöpäepäilytietoa sen sijaan, että joudun nyt salailemaan sitä mieheltäni.
ap
ap:n kuvaileman avoimuuden toinen nimi on sosiaaliporno ja juoruilu. Ihmisten yksityisasiat kuuluvat ihmisille itselleen. He saavat itse miettiä kenelle mitäkin kertovat, uutisten levittäminen ei ole etenkään sinun asiasi.
Tämä pätee ihan yhtä hyvin sairauksiin, rahatilanteeseen, suhkekuvioihin kuin raskauksiin tai auton ostamisiinkin. Ei ole mikään pako kertoa kenellekään, jos talous ahdistaa, raskaus ei onnistu, syöpädiagnoosi on tuloillaan tai haaveillaan naimisiinmenosta ja etelänmatkasta.
Jokaisella on oma reviiri myös avioliitossa. On ihan normaalia, että omia ajatuksiaan voi pitää omana tietonaan päiväkirjassa tai puhelimessa on tekstiviestejä ystäviltä -ja näitä ei puoliso lue. Myöskin sähköposteissa pitää kunnioittaa toisen osapuolen yksityisyyttä eikä luetuttaa niitä puolella suvulla. Aviopuolisolle ei todellakaan tarvitse kertoa millaisisita asioista avauduit terapiassa tai mitä kaverisi itki niin katkerasti.
Olen myös nainut sukuun jossa kamalia salaisuuksia. Ne vaan tietoisesti selitellään ja silitellään niin, että mitä huonommin menee, niin sitä enemmän kehutaan että hyvin menee. Tätä en ole ikinä ymmärtänyt. Esim jos on mokannu tosi pahasti raha asiansa, niin suvulle esitetään että ollaniin rikkaita että voidan lähteä kuukaudeksi ulkomaille. Siis heti pitää esittää päinvastaista. Niin uuvuttavaa teatteria että...en ikimä jaksaisi.
Ja siis se, mikä tässä oikeastaan eniten nyppii on se, että asioita salaillaan tietyiltä ihmisiltä, mutta toisten kanssa niistä puhutaan avoimesti. Eli porukasta erotetaan tämä yksi ihminen, joka pidetään pimennossa sen takia, että hän on niin herkkä ja häntä pitää koko suvun voimin suojella. Toki sen ymmärrän, jos minulle joku kertoo luottamuksella asian ja pyytää, etten kerro sitä kenellekään. Mutta se, että sanotaan "Älä sitten kerro tätä sille ja sille, muille voit kyllä asiasta puhua" on ihan syvältä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, toivottavasti sä olet nyt tämän tajuttuasi sanonut myös anopillesi, ettet halua säilyttää salaisuuksia, joita ei saa kertoa heidän pojalleen ja tehnyt näin selväksi, että tällaiset asiat uskotaan jatkossa muille kuin sinulle. Ymmärrän, että sinä et halua salata asioita mieheltäsi, mutta jos uskot kaikki kuulemasi hänelle, on muiden tiedettävä se. Ettei jatkossa käy niin, että sinulle uskotaan luottamuksellisia asioita tajuamatta, että sinä helpotat mieltäsi puhumalla niistä miehesi kanssa.
Teidän lapsuusperheissänne on erilaiset kulttuurit. Jotenkin teidän on nyt vain soviteltava ne yhteen, jotta rauhanomainen rinnakkaiselo voi jatkua.
Toivottavasti appesi on kunnossa..
Mun mielestä on tosi kohtuutonta jos anoppi kertoo mulle jonkun hänen perhettään koskevan salaisuuden, josta en voi puhua mieheni kanssa. Mä olisin mieluummin tietämättä. Miehen suvussa tuota ap:n tapaa harrastetaan. Kyse on tyypillisesti semmoisista asioista, jotka tulevat esiin kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. Toi syöpä on hyvä esimerkki, jos käykin niin että appi on kuolemansairas, niin olisiko reilua puhua asiasta pojalleen. Anoppi asettaa miniän täysin kestämättömään asemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 17:59"]
ap:n kuvaileman avoimuuden toinen nimi on sosiaaliporno ja juoruilu. Ihmisten yksityisasiat kuuluvat ihmisille itselleen. He saavat itse miettiä kenelle mitäkin kertovat, uutisten levittäminen ei ole etenkään sinun asiasi.
Tämä pätee ihan yhtä hyvin sairauksiin, rahatilanteeseen, suhkekuvioihin kuin raskauksiin tai auton ostamisiinkin. Ei ole mikään pako kertoa kenellekään, jos talous ahdistaa, raskaus ei onnistu, syöpädiagnoosi on tuloillaan tai haaveillaan naimisiinmenosta ja etelänmatkasta.
Jokaisella on oma reviiri myös avioliitossa. On ihan normaalia, että omia ajatuksiaan voi pitää omana tietonaan päiväkirjassa tai puhelimessa on tekstiviestejä ystäviltä -ja näitä ei puoliso lue. Myöskin sähköposteissa pitää kunnioittaa toisen osapuolen yksityisyyttä eikä luetuttaa niitä puolella suvulla. Aviopuolisolle ei todellakaan tarvitse kertoa millaisisita asioista avauduit terapiassa tai mitä kaverisi itki niin katkerasti.
[/quote]
Kyse ei todellakaan ole sosiaalipornosta, vaan siitä että mielestäni ihmisiä pitää kohdella yhdenvertaisesti. Jos minulle kerrotaan salaisuu, jota salaisuuden kertoja ei halua levitettävän eteenpäin niin varmasti sen pidän. Jos minulle kerrotaan salaisuus, josta saa kyllä puhua muiden kanssa, mutta ei henkilöiden A tai B, pidän sitä suolesta olevana salaisuutena. Salailen joko kaikilta tai en keltään. Mieluummin olen kuulematta salaisuuksia kuin pimittäväni niitä kaikkein läheisimmältä ystävältäni. Ja jos minä kerron avoimesti asian jollekin henkilölle, joka sitten käskee minun pitävän kyseisen asian salaisuutena henkilöltä A tai B, niin en todellakaan tottele. Minä kyllä itse päätän, mitä kerron ja kenelle, jos asia on minun oma asiani.
Enkä muuten ole jotunut käymään koskaan terapiassa, kuten ilmeisesti salalilijat käyvät ;)
ap
Eikö sitä voi ajatella luottamuksen osoituksena? Anoppi tarvitsee kuuntelijaa ja luottaa miniäänsä. Jollekin on saatava avautua, ja omalle pojalle on vielä liian vaikeata kertoa. Miniälle kyse on apen sairaudesta, pojalle omasta isästä, on siinä pieni vivahde-ero.
Toivotatavsti ap tosiaan jatkossa sanoo suoraan ja rehelliseen tapaansa: "minä en osaa pitää salaisuuksia. Älä uskoudu minulle, lörpötän joka sanan kaikille."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkästä esimerkkien luettelosta jäi mieleen vain terapia, jota pidät halveksuttavana? Joopa joo, aikamoinen provo illan ratoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 18:14"]
Eikö sitä voi ajatella luottamuksen osoituksena? Anoppi tarvitsee kuuntelijaa ja luottaa miniäänsä. Jollekin on saatava avautua, ja omalle pojalle on vielä liian vaikeata kertoa. Miniälle kyse on apen sairaudesta, pojalle omasta isästä, on siinä pieni vivahde-ero.
Toivotatavsti ap tosiaan jatkossa sanoo suoraan ja rehelliseen tapaansa: "minä en osaa pitää salaisuuksia. Älä uskoudu minulle, lörpötän joka sanan kaikille."
[/quote]
Etkö sä saatana osaa lukea?! Osaan pitää salaisuuden, kun sellainen minulle kerrotaan. Salaisuus on sellainen, jota ei kerroa eteenpäin kenellekään. En kuitenkaan halua kuulla salaisuuksia, jotka ovat salaisuuksia vain miehelleni, mutta muille ei. Tuollainen yhden ihmisen ulosjättäminen on vallankäyttöä pahimmillaan. ap
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 17:52"]Paremmin minä kestän "salailun" kuin sen avoimuuden, jossa ruokapöydässä nostetaan esille aamupano ja sperman valuminen lakanoille tai mietitään yhdessä, korahteleeko appiukko ihan kamalasti siinä vaiheessa, kun kuolee keuhkosyöpään.
[/quote]Avoimuus ja rehellisyys ei kuitenkaan tarkoita moukkamaisuutta. Mutta tätä ei ehkä pysty selittämään tämän kirjoittajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 18:17"]
Pitkästä esimerkkien luettelosta jäi mieleen vain terapia, jota pidät halveksuttavana? Joopa joo, aikamoinen provo illan ratoksi.
[/quote]
Olisko tämä parempi esimerkki:
Istumme anoppilassa iltaa. Pöydän ääressä istuu minun ja mieheni lisäksi anoppi, appi, isoäiti ja apen sisko perheineen. Keskustellaan Kotikadusta ja Johanna Tukiaisesta. Mieheni nousee pöyädästä ja lähtee hakemaan polttpuita. Aihe vaihtuu saman tien appiukon eturauhaseen ja sieltä löytyneeseen pattiin. Mieheni palaa puunhakureissultaan ja avaa tuvan oven, kaikki hiljenevät ja kalpenevat kauhusta, jos vaikka hän onkin kuullut oven läpi mistä puhuttiin. Seuraa vaivaantunut hiljaisuus, jonka anoppi katkaisee kysymällä haluaako joku lisää kahvia. Tällainen on totaalisen perseestä, enkä halua olla siinä mukana. ap
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 18:20"]
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 18:14"]
Eikö sitä voi ajatella luottamuksen osoituksena? Anoppi tarvitsee kuuntelijaa ja luottaa miniäänsä. Jollekin on saatava avautua, ja omalle pojalle on vielä liian vaikeata kertoa. Miniälle kyse on apen sairaudesta, pojalle omasta isästä, on siinä pieni vivahde-ero.
Toivotatavsti ap tosiaan jatkossa sanoo suoraan ja rehelliseen tapaansa: "minä en osaa pitää salaisuuksia. Älä uskoudu minulle, lörpötän joka sanan kaikille."
[/quote]
Etkö sä saatana osaa lukea?! Osaan pitää salaisuuden, kun sellainen minulle kerrotaan. Salaisuus on sellainen, jota ei kerroa eteenpäin kenellekään. En kuitenkaan halua kuulla salaisuuksia, jotka ovat salaisuuksia vain miehelleni, mutta muille ei. Tuollainen yhden ihmisen ulosjättäminen on vallankäyttöä pahimmillaan. ap
[/quote]
Eli jos sinulla on suhde jonkun toisen miehen kanssa, niin se tulee avoimuuden nimissä kertoa miehellesi, jos joku muu saa sen selville? Yhden ihmisen ulosjättäminen on vallankäyttöä - olet valmis kertomaan lapsillesi, että äiti harkitsee eroa isistä, vaikka asia on vasta suunnitelma-asteella? Tai kerrot anopille, että näit appiukon halaavan jotain naista, koska sinusta on väärin jättää asia kertomatta anopille?
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 18:25"]
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 18:17"]
Pitkästä esimerkkien luettelosta jäi mieleen vain terapia, jota pidät halveksuttavana? Joopa joo, aikamoinen provo illan ratoksi.
[/quote]
Olisko tämä parempi esimerkki:
Istumme anoppilassa iltaa. Pöydän ääressä istuu minun ja mieheni lisäksi anoppi, appi, isoäiti ja apen sisko perheineen. Keskustellaan Kotikadusta ja Johanna Tukiaisesta. Mieheni nousee pöyädästä ja lähtee hakemaan polttpuita. Aihe vaihtuu saman tien appiukon eturauhaseen ja sieltä löytyneeseen pattiin. Mieheni palaa puunhakureissultaan ja avaa tuvan oven, kaikki hiljenevät ja kalpenevat kauhusta, jos vaikka hän onkin kuullut oven läpi mistä puhuttiin. Seuraa vaivaantunut hiljaisuus, jonka anoppi katkaisee kysymällä haluaako joku lisää kahvia. Tällainen on totaalisen perseestä, enkä halua olla siinä mukana. ap
[/quote]
Miten miehesi elämä muuttuu paremmaksi, jos hän saa tietää syöpäepäilystä?
Mies tajuaa, että hän joutuu maksamaan takaisin isältään ottamansa lainan, jotta on rahaa hoitoihin? Mies menee itsekin lääkäriin, koska ko. syöpä voi olla hänelläkin, onhan hän mies? Mies jättää sinut ollakseen enemmän isänsä kanssa?
Vai sittenkin niin, että miehelle ei haluta kertoa, koska hänellä on jo tuo syöpä ja halutaan säästää miehesi siltä, että joutuu katsomaan sivusta isänsä kärsimystä ja hetken kuluttua kärsii itse samoin.
Entä jos sinulle ei ole kerrottu kaikkea?
Äiti kävi vähän kuksimassa vierasta ja nyt tässä on mietinnässä erotaanko. Käymme kertomassa tämän myös mummulle ja vaarille, etteivät siten ihmettele miksi meillä on kahvipöydässä niin jäätävää. Voimme myös käydä puhumassa opelle tästä tuhmasta seikkailusta, niin ei sitten ihmettele miksi te lapset olette koulussa poissaolevia. Olaan sillä tavalla kivasti avoimia, asiat pitää kertoa kaikille!
Hohhoijaa taas, siskot, ottakaapa askel taakse päin ja lukekaa AP:n viestit ajatuksella läpi. Yrittäkää ymmärtää, mitä hän tarkoittaa älkääkä suu vaahdossa huutako päälle. Vähän nyt reflektiota peliin.
AP, kiitos, että selvensit asiaa. Munkin mielestäni tuo on kurjaa, sä joudut ikävään välikäteen tällaisessa tilanteessa. Edelleenkin neuvoisin sua jatkon takia juttelemaan anopin kanssa ja kertomaan, että tällaisissa asioissa sen pitää hakea tukensa muualta ja että sulle ei saa uskoutua asioissa, jotka koskee sun miehen läheisiä ja joista ei haluta kerrottavan sun miehelle. On varmasti hankalaa, kun olet itse tottunut toisenlaiseen tapaan omassa perheessäsi, mutta miehesi perhe on ihan yhtä tottunut omaan tapaansa. Eivät he hetkessä ala avoimiksi yhdessäjakajiksi, vaan tuo salailemisen / suojelemisen kulttuuri on syvässä, vaikka se susta oudolta tuntuukin.
Tsemiä!
t. 14
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 18:29"]
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 18:20"]
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 18:14"]
Eikö sitä voi ajatella luottamuksen osoituksena? Anoppi tarvitsee kuuntelijaa ja luottaa miniäänsä. Jollekin on saatava avautua, ja omalle pojalle on vielä liian vaikeata kertoa. Miniälle kyse on apen sairaudesta, pojalle omasta isästä, on siinä pieni vivahde-ero.
Toivotatavsti ap tosiaan jatkossa sanoo suoraan ja rehelliseen tapaansa: "minä en osaa pitää salaisuuksia. Älä uskoudu minulle, lörpötän joka sanan kaikille."
[/quote]
Etkö sä saatana osaa lukea?! Osaan pitää salaisuuden, kun sellainen minulle kerrotaan. Salaisuus on sellainen, jota ei kerroa eteenpäin kenellekään. En kuitenkaan halua kuulla salaisuuksia, jotka ovat salaisuuksia vain miehelleni, mutta muille ei. Tuollainen yhden ihmisen ulosjättäminen on vallankäyttöä pahimmillaan. ap
[/quote]
Eli jos sinulla on suhde jonkun toisen miehen kanssa, niin se tulee avoimuuden nimissä kertoa miehellesi, jos joku muu saa sen selville? Yhden ihmisen ulosjättäminen on vallankäyttöä - olet valmis kertomaan lapsillesi, että äiti harkitsee eroa isistä, vaikka asia on vasta suunnitelma-asteella? Tai kerrot anopille, että näit appiukon halaavan jotain naista, koska sinusta on väärin jättää asia kertomatta anopille?
[/quote]
1) En pettäisi miestäni missään tilanteessa. Jos joskus rakastun toiseen mieheen, minulla on munaa tunnustaa se miehelleni ja erota ennen pettämistä.
2) Lapset ovat täysin eri asia, aikuisten tehtävä on suojella heitä ja kertoa heille asioita lapsen kehitysvaiheeseen sopivalla tasolla.
3) En todennäköisesti kertoisi appiukon halailuista kenellekään, koska asiassa ei ole mitään kerrottavaa, eikä se minulle kuulu. Tuollainen ulkopuolisen versio asioista on juoruilua. Ja jos jostain ihmeen syystä päättäisin kertoa näkemästäni anopille, niin en ainakaan käskisi häntä ollemaan kertomasta asiasta miehelleen. ap
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 17:36"]
1) Miksi kukaan kokee olevansa toisen yläpuolella siten, että hän voi päättää mitä tämä ihminen kestää kuulla ja mitä ei? Mikä oikeus hänellä on määrätä siitä, mitä toisen on hyvä tietää ja mitä ei?
2) Miksi kukaan lähtökohtaisesti voi vaatia, että aviopuolisot salaavat toisiltaan asioita?
Mun periaatteeni on avoimuus ja toisen tukeminen, ei salailu.
AP
[/quote]
Voisi kysyä, mikä oikeus sinulla on määrittää, mitä saat tietää ja mitä et. Jos aviomiehesi ei kerro sinulle kaikkea, ei se ole merkki huonosta suhteesta vaan siitä, että et välttämättä tarvitse ihan kaikkea tietoa.
Käly on kuin sinä eli hänen pitää saada tietää kaikki. Viimeksi suuttui siitä, kun äitini ja veljeni tiesivät, että olen raskaana, mutta kälylle ei asiasta kerrottu kuin vasta sitten, kun vatsakumpu jo näkyi. Syy on selkeä: kälylle avoimuus ja tukeminen ovat synonyymi juoruilulle eli mitä hän tietää, sen hän kertoo avoimuuden nimissä eteenpäin miettimättä lainkaan, haluaako vaikka syöpää sairastava tai raskaana oleva tiedotettavaksi asiasta eteenpäin.