Kuinka pitkään olette olleet poissa töistä vanhemman kuoleman johdosta?

Isäni kuoli reilu viikko sitten, sain kuulla asiasta kun tulin seuraavana päivänä reissusta. Olen toista viikkoa pois töistä. Työni on asiakaspalvelua ja työ pankkialalla, joten skarppina pitää olla koko ajan. Esimieheni sanoi että töihin ei kannata tulla ennenkuin ajatus juoksee normaalisti. Olen miettinyt että haluaisin mennä jo töihin, mutta en pysty keskittymään. Tuli todella paha oli lukiessani näitä tekstejä. Isäni kuoli äkillisesti, kuolinsyytä ei tiedetä varmuudella. Minä päätin antaa itselleni aikaa kun tuntuu etten vieläkään pysty käsittämään että suurin tukija elämässäni on kuollut. 

Ihmeellisiä tunteettomia työ-orientoituneita täällä. Äitini kuoleman jälkeen olin ensin 3 viikkoa pois töistä ja sen jälkeen pitkiä aikoja ollakseni isäni tukena. Työ oli aivan toissijaista siinä vaiheessa elämääni. Perhe tuli ensin. Lopuksi irtisanouduin tunne-ilmapiiriltään köyhästä työstäni, halusin elämältäni muutakin, kuin rahaa ja tunneköyhiä kollegoita sekä esimiehiä, joiden mielestä äidin kuolema ei ole syy olla pois töistä. Minä halusin elämääni muunlaisia arvoja.

Olin sopinut esimieheni kanssa etukäteen äitini kuolemaan liittyen, että kun äiti kuolee pitkään kestäneeseen sairauteen, saan tarvittaessa n. viikon palkattoman vapaan asioiden hoitoa yms. varten. En kuitenkaan loppupeleissä sitä tarvinnut vaan menin normaalisti töihin.

viljellään, helppo arvata. Suru ei ole sairaus, mutta normaali-ihmisellä on tunne-elämä ja suuri suru on kyllä myös suuri rasite, häiritsee työntekoa, eivätkä ihmisen voimat riitä kaikkeen. Surulle pitää antaa aikaa, ja joillekin suru nostaa pintaan paljon vaikeita tunteita. MIkä elämä se sellainen on missä ei millekään ole aikaa? Ei edeskuoleman edessä saa pysähtyä ja kohdata asioita, antaa tunteille tilaa? Vaikka ymmärtäähän sen että jos on ollu tunnevammaiset suorittaja-vanhemmat, samanlaisia on lapsistakin tullut ja ei muuta kuin lisää vauhtia päälle. On todella surullista jos ihmisellä ei ole aikaa, tilaa, mahdollisuutta, ymmärrystä antaa tunteille tilaa edes olmien vanhempien kuoleman äärellä. Ei ole ihme että tässä maassa voidaan pahoin ja on ilkeää, katkeraa p*****niin paljon. Suru ei ole sairaus vaan tärkeä tunne vaikeiden asioiden edessä!!! Kyllä lasten syntymäkin vaati tilaa, kuolema vaatii ihan samoin. IHmisellä on oikeus myös ELÄÄ ja se elämä on juuri sitä että on mahdollisuus hiljetyä asioiden äärellä eikä juosta niitä pakoon. Pakonomainen suorittaminen on sairaus!!

ei pitäisi joutua maksamaan siitä että joku pillittää kotona. Työntekijälle maksetaan palkka työntekemisestä ei kotona olosta.

Aikuinen ihminen osaa kontrolloida tunteensa. Surusta ei ole mitään hyötyä. SE ei tuo ketään takaisin.

ihmisläheisessä ammatissa, etkä muutenkaan vastuussa kenenkään hyvinvoinnista. Todella tunnekylmää tekstiä.

jolla on tuleaisuudessa töitä. Kun näiden av-äitien lapset kasvavat aikuisiksi on terapeutilla töitä. Hirveää lukea kuinka tunteistaan vieraantuneita ihmiset ovat. Siis tunteiden ymmärrys ja tunnetaidot 0. Jos äidiltä puuttuu empatiakyky kuten monelta täällä tuntuu puuttuvan, lapsista tulee joko narsistisia hirviöitä tai itsetuhoisia, itsensä totaalisen arvottomaksi tuntevia ihmisiä. Vaikka äiti olisikin tunteeton, lapsi on heikko. Normaali ihminenkin on heikko varsinkin surun edessä.

kun koin stressiä äitini pitkästä kivuliaasta sairaudesta ja kuolemasta, leskenä olemisesta jne.

Tottakai yh:lla on helpompaa vaikka minunkin äitini sairasti kivuliaasti ja suht pitkään. Toki yksinhuoltajuus on helpompi kuin leskeys koska siihen on voinut itse vaikuttaa

Ja ihmiset on erilaisia - mä en edes tiennyt että olisin voinut saada ehkä lomaa kaiken sen stressin takia (erostakin vasta 3kk ennen äidin kuolemaa), purin vain hammasta ja yritin selvitä. En sano että se olisi ollut helppoa, päinvastoin kun ei saanut surra heti kaiken purkaminen alkoi vasta oireilemaan vuosia myöhemmin

56

Vastasin vain kysymykseen. Se, että olen yrittänyt mennä mahdollisimman pian töihin läheisen kuoleman jälkeen, on ollut minulle parasta terapiaa. Se kuollut läheinen ei siitä enää mitään välitä. Olen kuitenkin koittanut olla vakavasti sairaiden läheisteni luona vielä heidän eläessään. Minusta jokainen tekee miten parhaaksi kokee.

56

Ja senkin käytännön asioiden järjestelyn takia.

Työntekijälle maksetaan palkka työntekemisestä ei kotona olosta.

..susta on kuitenkin erittäin ookoo että sä saat olla kotona palkallisella vapaalla jos sun lapsi sairastaa tai "sairastaa"?

Isä kuoli torstaina illalla seitsemältä ja jo seuraavana aamuna olin normaalisti töissä. Olin 24-vuotias tuolloin. En ole kuullut että kukaan olisi ollut vanhemman kuoleman vuoksi töistä pois. Hautajaisetkin on yleensä lauantaina.

Esim. Turun Siunauskappeli on niin varattu, ettei kaikille riitä siunausaikoja lauantaille. Perjantai on ihan yhtä yleinen siunauspäivä.

Tosin kun sain kuolinviestin, en oikein sinä päivänä pystynyt työhön. Kuolema oli kylläkin odotettu.

Isä kuoli torstaina illalla seitsemältä ja jo seuraavana aamuna olin normaalisti töissä. Olin 24-vuotias tuolloin. En ole kuullut että kukaan olisi ollut vanhemman kuoleman vuoksi töistä pois. Hautajaisetkin on yleensä lauantaina.

Suru ei ole sairaus. Meitä on lisäksi niin monta sisarusta, ettei minun tarvinnut hoitaa kovin paljon käytännön asioista.

Sen olin pois töistä. En olisi itse mitään sairaslomaa tajunnut pyytääkään, mutta äitiäni hoitanut henkilökunta sinne ohjasi , lääkärin pakeille.

En tunne ketään, joka olisi ollut poissa töistä vanhempansa kuoleman jälkeen. Hautaustoimistoonkin menin työajan jälkeen, seurakunnan hautaustoimistoon lähdin tuntia ennen työajan päättymistä.

Isä kuoli lauantaiaamuna, olin töissä maanantaina. Äiti oli saattohoidossa 9 päivää ja kuoli perjantaiaamuna. Sen päivän olin poissa ja aika monta päivää tuon saattohoidon aikana. Maanantaina menin silloinkin töihin. Äidin uurna laskettiin arkena, ja sen päivän olin myöhemmin vapaalla.

pikemminkin vaikeuttaa, kun ei olisi töitä, mihin keskittyä.

Olin seuraavan päivän poissa töistä, palkattomalla vapaalla, en missään nimessä sairauslomalla. Jäin pois töistä ollakseni äidin tukena. Myöhemmin hautajaisjärjestelyjä varten otin toisen päivän palkatonta, hautustoimistot ym on hankala hoitaa jos oma työaika on 8-16.

Olin seuraavan päivän poissa töistä, palkattomalla vapaalla, en missään nimessä sairauslomalla. Jäin pois töistä ollakseni äidin tukena. Myöhemmin hautajaisjärjestelyjä varten otin toisen päivän palkatonta, hautustoimistot ym on hankala hoitaa jos oma työaika on 8-16.

Olin päivän pois, mutten sitä varten sairaslomaa hakenut. Tai en tiedä, minkä piikkiin poissaolo pistettiin. Alkuillasta sain tietää isän kuolleen. Töihin soitin etten tule yöksi töihin. Seuraavana yönä olin töissä.



Äiti kuoli, kun olin kesälomalla. Ei tarvinnut ottaa sairaslomaa.