Mieheni toivoisi minun laihtuvan, mutta en pysty siihen :/

Oliks tarpeeks lohuttavvaa?

Kokeile hormooneja tasapainottavaa vhh-dieettiä elämäntapana, niin vaikket laihtuiskaan, voisit olla seksuaalinen ja onnellinen ja iloinen, ehkä miehesi silloin jopa tykkäis susta :)

Minä ainakin ymmärrän, kuinka paljon psyykkistä energiaa jatkuva painon kyttääminen ja itseensä pettyminen vie. Sulla on oma elämäsi vaikka elätkin parisuhteessa ja jos se, mitä teet, ei vahingoita toisia, niin siihen ei oikeastaan ole kenelläkään mitään sanomista. Kaikilla meillä on tekemistä siinä, että hyväksyy sekä itsensä että kumppaninsa sellaisena kuin on.

3, vhh:ta olen kyllä kokeillut myös jo. Ja siis mä OLEN kiloistani huolimatta seksuaalinen, onnellinen ja iloinen (huonoja päiviä tietty on, kuten kaikilla, nyt on huono päivä miehen sanomisten vuoksi)



ap

En ihmettele jos miehesi haluaa sinun laihtuvan.



Mikä ihme siinä nyt on vaan niin vaikeaa syödä vähemmän? En ymmärrä, jättää vaan syömättä, kaikkeen tottuu.



Mies

kiloistasi. Ei ole helppoa, varsinkaan nyt, miehesi sanomisen jälkeen mutta tekstistäsi päättelen, että olet uhrannut aikaa ja energiaa hirveästi kilojesi kyttäämiseen. Jos vain annat olla ja hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet, niin saattaapi olla, että kilot karisevat ihan itsestään.

En ihmettele jos miehesi haluaa sinun laihtuvan.

Mikä ihme siinä nyt on vaan niin vaikeaa syödä vähemmän? En ymmärrä, jättää vaan syömättä, kaikkeen tottuu.

Mies

niin mies voisi totutella kiloihini..!

Ei se nyt itsekään mikään täydellisyys ole.

ap

ps. eipä täältä nyt kyllä mitään kovin lohduttavaa ole herunut. Oon pettynyt teihin! :D

(ei mutta olihan tossa välissä yks sympaattinen kommenttikin, kiitos siitä)

ei ymmärrä, ei ymmärrä. Ehkä sun kannattaisi hyväksyä tämä rajallinen ymmärrys itsessäsi, ja alkaa pitämään mölyt mahassasi?

turhaa huolehdit, koitat vaan pitää arkiliikunnan hyvällä saralla niin sekin jo auttaa pysymään virkeänä :)



miehes kanssa rakentava keskustelu on parasta, tai näytä vaikka tää sun aloitus sille niin se vähän tajuais miltä susta tuntuu :)

Mies otti asian esille kanssani tänään. Ihan suht nätisti sanoi, että toivoisi minun laihtuvan.

Kerroin miehelleni, että en aio enää laihduttaa, olen yrittänyt monta kertaa, onnistunutkin useammankin kerran, mutta kilot ovat aina tulleet korkojen kanssa takaisin, vaikka olenkin laihdutellut hitaasti elämäntaparemonttia tekemällä, en millään ihmedieeteillä.

(kuitenkaan siis elämäntaparemonteistani en ole saanut pysyvää muutosta aikaiseksi, jonkun aikaa menee ihan hyvin, sitten repsahtaa enkä jaksa enää liikkua niin paljoa tai olla niin kurinalainen syömisissäni)

Olen stressannut kiloistani ja painostani koko aikuisikäni, enää en jaksaisi (olen nyt 36-vuotias). Jatkuva kilojen kyttääminen, niiden pelkääminen, jatkuvat epäonnistuvat elämäntaparemonttiyritykseni ahdistavat ja masentavat minua. Olen oikeasti kokeillut jo kaikkea mahdollista. Enää en jaksa enkä edes halua, haluan vaan armahtaa itseni, hyväksyä itseni ja kiloni ja keskittyä kilojen sijasta elämään ja nauttimaan elämästä (enkä tarkoita että söisin vaan koko ajan :D )

Olenhan minä oikeastikin ylipainoinen, pituutta on 170 cm ja painoa 90 kg. Kuitenkin vielä löydän nättejä vaatteita, pystyn liikkumaan hyvin (ja yritänkin harrastaa liikuntaa siinä missä työltä ja perheeltä ehdin, terveys on mulle kuitenkin tärkeää).

Pidän ulkonäöstäni kyllä huolta, siis tykkään pukeutua kauniisti ja meikkaan ja laitan hiuksiani.

Jotenkin nyt vaan harmittaa tuo miehen kommentti ja toivomus laihtumisestani. En siihen siis pysty, en kaipaa mitään "uusia" vinkkejä, kuten sanoin, olen varmasti kokeillut kaiken, ja enää en halua itseäni kiusata. Kohta 20 vuotta olen kilojeni kanssa taistellut, nyt lienee jo aika antaa periksi ja hyväksyä, että minusta ei ole tarkoitettu hoikkaa, hoikkana pysyminen vaatisi sellaisia uhrauksia, että saisin niistä jo niin paljon stressiä ja turhautumista, että sitten en voisi enää henkisesti hyvin.

Mikäs tässä nyt auttaa... toivoa, että mies silti jaksaa rakastaa minua, ja yrittää vaan päästä miehen sanomisista yli? Heltiäiskö täältä jotain lohduttavia sanoja...? :)

Ja höpö höpö, asioille voi aina tehdä jotain, jos todella haluaa. Jos miehesi toivoo, että laihtuisit, niin laihduta ihmeessä, näytä hänelle, että pystyt! Mitä jos miehesi löytää toisen naisen, kun kyllästyy katselemaan lihavuuttasi, luuletko, ettei se aiheuta sinulle henkistä stressiä ja masentuneisuutta, kuule, silloin sitä vasta tuleekin! Minun entinen mieheni ihannoi lihavia naisia ja palkitsi minua aina aterioilla ja suklaalla, vaikka tiesi, kuinka kärsin lihavuudestani...hän siis edesauttoi minua voimaan huonosti, koska sillä pystyi hallitsemaan minua. Nykyinen mieheni huomautti minulle nätististi, että hän rakastaa minua, mutta piti minua kauniimpna kun olin 10 kiloa hoikempi. Hän oli rehellinen ja arvostan sitä todella paljon, sillä jos en itse pidä itsestäni lihavana, miten voin odottaa, että toinen pitää, kun vielä katselee läskejäni koko ajan ja seuraa, kuinka vaikeaa on kaikki, liikunta, vaatteiden pukeminen ym. sekä jatkuva voivottelu liikakilojen kanssa! Olen sinua yli 10 vuotta vanhempi ja olen kovaa vauhtia pudottamassa kilojani, en mieheni takia vaan itseni takia, haluan todellakin tuntea itseni yhtä naiselliseksi ja haluttavaksi, kuin oli 10 kiloa sitten tavatessamme, en halua olla mikään sivulta sivulle vaappuva läskikasa! Olet alle 40 vuotias, joten sinulla on kaikki mahdollisuudet saada itsesi timmikuntoon, kunhan lopetat itsesi säälimisen ja voivottelun siitä, ettet voi tilanteelle mitään, KYLLÄ TODELLAKIN VOIT!Ystäväpiirissäni on pariskunta, jossa mies lähti toisen naisen matkaan ja vasta vuosien jälkeen pystyi kertomaan syyn, lihavan vaimon jatkuva valittaminen lihavuudestaan. Mies olisi vielä kestänyt sen lihavuuden, mutta jatkuva siitä valittaminen riitti hänelle ja ymmärrän sen kyllä, se on hirveää!Nyt otat itseäsi niskasta viimeisen kerran ja suggeroit ajatuksesi viiteen ruokailuun päivässä, herkkuhetki kerran viikossa, silloin voi syödä mitä vaan ja kuinka paljon tahansa ja tee itsestäsi sellainen herkkupeppu, että miehesi ei uskalla päästää sinua edes yksin kauppaan!!! Myötätuntoa et saanut, vaan ison potkun persuksiin;)

25 kg liikakilon kantaminen paikasta toiseen!

että kommenttinsa loukkasi sinua? Jos olet päättänyt lopettaa laihdutusyritykset, tee se pystyssäpäin. Sinä olet elämäsi tärkein henkilö!

Itse olisin kovasti harmistunut, jos mies kommentoisi ulkonäköäni kielteisesti. Lihava en ole, mutta muuten tavallinen ikääntyvä nainen.

Onko miehelläsi joku ikäkriisi tai kompelksi, vai mistä tuollainen sanominen johtuisi?

Tiedän monia ylipainoisia ja upeita naisia, jotka huolehtivat ulkonäöstään ja ovat onnellisia parisuhteissaan. Itsetunto kohdillaan ja ei laihdutusaikeita.

Tee jotain piristävää itsellesi: uusi kampaus, kosmetolgikäynti, uudet vaatteet, uusi harrastus.



Ja jos joskus haluat muuttaa ruokavaliotasi, tee se omasta tahdostasi, ei toisten vihjailuista. Ellet kelpaa itsellesi, et kelpaa muillekaan.

Mutta jos esimerkiksi vaimoni turpoaisi 90-kiloiseksi, niin kyllä seksielämä saattaisi romahtaa meikäläisen osalta. Läski ei valitettavasti kiihota.



Niin ja miksi niistä kiloista pitää stressata? Pienillä elämänmuutoksilla voi esimerkiksi sitä painoa pudottaa.



Mutta kannattaa keskustella sen miehen kanssa ja kysyä kuinka vakava asia se hänelle on. Toisaalta kyllä tuo AP:n tilitys kuulostaa hassulta. Nuori nainen ja valittaa omasta ylipainostaan ja sitten pitäisi vielä kehuakin...

no meillä sama tarina..... monia vuosia.... yhdessä ollaan oltu jo 12 vuotta ja siinä ei kilot ole olleet este 3 lastakin ollaan saatu tänä aikana....



kunnes itse sain tarpeeksi ja kaipasin vaihtelua elämääni ja palkkasin personal trainerin ja hänen ohjauksella kuntoilusta on tullut mukavaa.... sain hyvän ja kannustavan tyypin jolle olen puhunut kaikesta...... hän ymmärtää ja tukee mua kaikin puolin..... mieskin on rauhoitunut tämän myötä... suosittelen.... minäkin kokeilin kaikki mahdolliset laihdutus muodot tuloksetta.... kukaan ei voi toista pakottaa laihuttamaan se on tapahduttava omasta tahdosta.... maailamssa on paljon miehiä jotka rakastaa pullukoita joten tsemmpia sulle :)

Eikö olisi itsesikin kannalta parempi jos oikeasti opettelisit terveellisen elämäntavan, jolloin ne kilot eivät tule takaisin?



Kyllä varmaan mieheltäsikin on vaatinut aika paljon että on saanut sanottua painostasi sinulle. Eikö ole parempi että sanoi, eikä vaan ajattele mielessään? Mieti mihin se johtaa...

Onko huolissaan terveydestäsi vai vain itsekkäästi haluaa sinun näyttävän hyvältä saaliilta?



Jos koet olosi hyväksi etkä halua laihduttaa, ei sinun tietenkään tarvitse.

laihduttaa ja haluatko laihtua itse vai vain miehesi mieliksi?

Yksin kaikki on niin ikävää ja vaikeaa. Sanot miehellesi, että tarvitset personal trainerin ja hän saa kaivaa ne rahat pussistaan. Sano, että se on sijoitus parisuhteeseen ja perheeseen.



Personal trainer tsemppaa sinut sellaiseen elämänmuutokseen, joka jää pysyväksi.



t. entinen plösö, nykyinen maratoonari - kiitokset pt:lle :-)

Mielestäni se on itsekästä jos ei pidä itseään kunnossa! Silloin ei tietenkään tarvitse jos kummatkin ovat plösöjä verkkarihirviöitä.

Onko huolissaan terveydestäsi vai vain itsekkäästi haluaa sinun näyttävän hyvältä saaliilta?

Jos koet olosi hyväksi etkä halua laihduttaa, ei sinun tietenkään tarvitse.

mutta ymmärrän miestäsi. Mä olen ihastunut ja rakastunut mieheeni kokonaisuudessaan, myös hänen ulkoiseen olemukseensa. Jos hän lihoisi 20 kiloa, hän ei olisi se sama ihminen johon rakastuin. Okei, jos syynä olisi sairaus, olisin varmaankin ymmärtäväinen, mutta jos kyseessä on vain haluttomuus laihduttaa, en voi olla kovin empaattinen. En haluaisi että puolisoni olisi niin tahdoton ja laiska, ettei pystyisi kontrolloimaan syömistään, ja vaarantaisi terveytensä liikalihavuudella.