Lue keskustelun säännöt.
Mieheni toivoisi minun laihtuvan, mutta en pysty siihen :/
01.11.2012 |
Mies otti asian esille kanssani tänään. Ihan suht nätisti sanoi, että toivoisi minun laihtuvan.
Kerroin miehelleni, että en aio enää laihduttaa, olen yrittänyt monta kertaa, onnistunutkin useammankin kerran, mutta kilot ovat aina tulleet korkojen kanssa takaisin, vaikka olenkin laihdutellut hitaasti elämäntaparemonttia tekemällä, en millään ihmedieeteillä.
(kuitenkaan siis elämäntaparemonteistani en ole saanut pysyvää muutosta aikaiseksi, jonkun aikaa menee ihan hyvin, sitten repsahtaa enkä jaksa enää liikkua niin paljoa tai olla niin kurinalainen syömisissäni)
Olen stressannut kiloistani ja painostani koko aikuisikäni, enää en jaksaisi (olen nyt 36-vuotias). Jatkuva kilojen kyttääminen, niiden pelkääminen, jatkuvat epäonnistuvat elämäntaparemonttiyritykseni ahdistavat ja masentavat minua. Olen oikeasti kokeillut jo kaikkea mahdollista. Enää en jaksa enkä edes halua, haluan vaan armahtaa itseni, hyväksyä itseni ja kiloni ja keskittyä kilojen sijasta elämään ja nauttimaan elämästä (enkä tarkoita että söisin vaan koko ajan :D )
Olenhan minä oikeastikin ylipainoinen, pituutta on 170 cm ja painoa 90 kg. Kuitenkin vielä löydän nättejä vaatteita, pystyn liikkumaan hyvin (ja yritänkin harrastaa liikuntaa siinä missä työltä ja perheeltä ehdin, terveys on mulle kuitenkin tärkeää).
Pidän ulkonäöstäni kyllä huolta, siis tykkään pukeutua kauniisti ja meikkaan ja laitan hiuksiani.
Jotenkin nyt vaan harmittaa tuo miehen kommentti ja toivomus laihtumisestani. En siihen siis pysty, en kaipaa mitään "uusia" vinkkejä, kuten sanoin, olen varmasti kokeillut kaiken, ja enää en halua itseäni kiusata. Kohta 20 vuotta olen kilojeni kanssa taistellut, nyt lienee jo aika antaa periksi ja hyväksyä, että minusta ei ole tarkoitettu hoikkaa, hoikkana pysyminen vaatisi sellaisia uhrauksia, että saisin niistä jo niin paljon stressiä ja turhautumista, että sitten en voisi enää henkisesti hyvin.
Mikäs tässä nyt auttaa... toivoa, että mies silti jaksaa rakastaa minua, ja yrittää vaan päästä miehen sanomisista yli? Heltiäiskö täältä jotain lohduttavia sanoja...? :)
Kommentit (65)
...Jatkuva kilojen kyttääminen, niiden pelkääminen, jatkuvat epäonnistuvat elämäntaparemonttiyritykseni ahdistavat ja masentavat minua.
..hyväksyä itseni ja kiloni ja keskittyä kilojen sijasta elämään ja nauttimaan elämästä (enkä tarkoita että söisin vaan koko ajan :D )
...että saisin niistä jo niin paljon stressiä ja turhautumista, että sitten en voisi enää henkisesti hyvin.
äh en jaksnut lukea koko ketjua mutta mulla pomppaa ylös noi kohdat aika rankasti tuolta tekstistä.
Lopetat kilojen vahtimisen ja aloitat terveellisen ruokavalion ja elämäntavan(ei yritystä). Syö terveellisesti ja monipuolisesti,kohtuullisia annoksia. Tarkoituksena on syödä vähemmän mitä kuluttaa---> eli todennäköisesti laihdut pitkällä aikavälillä kun jätät herkut pois ja rupeat oikeasti liikkumaan. Ota omaa aikaa (esim. minä käyn lenkillä silloin kun lapset nukkuvat).
Ei kannata lannistua ja lyödä hansoja tiskiin jos joskus sorrut herkuttelemaan. Herkutelukin on sallittua kunhan se ei ole jokapäiväista. :) älä tee asioista ongelmia. Älä ajattele että laihdutat, ajattele että syöt terveellisesti ja liikut että pysyt terveenä, Jos ajattelet että laihutat et mitään muuta ajattelekaan kuin syömistä ja herkkuja ---> ainainen noidankehä.
sinun tuleekin hyväksyä itsesi ja todellakin keskittyä kilojen vahtaamisen sijasta elämääsi, ja nauttimaan elämästä. Mutta älä päästä itseasi liian helpolla. Kuulostaa aivan siltä että haluat saada hyväksynnän sohvalla makoilulle.
Todennäköisesti voisit henkisestikin paljon paremmin kun lopettaisit stressaamisen painon vahtimisesta, heittäisit vaa´an huitsin nevadaan ja alkaisit vain elää terveellisesti. Liikunta ja pienikin laihtuminen tuovat ihan älyttömästi energiaa ja hyvinvointia sekä psyykkisesti että fyysisesti. Ihan oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti miksi syöt, oikeasti ruokaa tulisi syödä monipuolisesti ja säännölisesti, ei ähkyyn
Miksi sinä syöt? Lohtua, iloa, surua, tunteita mitkä saa syömään?
Mitä teet päivisin? Kuinka paljon liikut?
Voisitko lenkkeillä miehesi/naapurisi kanssa?
Olet selkeästi päässäsi mieltänyt laihtumisen mahottomaksi tehtäväksi, kun et ole käsitellyt mielessäsi, että mitä sinun pitäisi tuntea, muuttaa, jotta ansaistsisit mielestäsi terveemmän elämän!
T: näitä' asioita itse läpikäyvä ja samoissa painoissa
tosin mieheni ei ole asiasta mitään maininnut. Ikää minulla 45 ja 3 kouluikäistä lasta.
Urheilen yleensä paljon, tosin tämä syksy on ollut sillä saralla vähän huono. Töissä aloin tekemään pitkiä päiviä eikä aikaa yksinkertaisesti jää urheiluun. Yritän kuitenkin nuorempien lasten treeniaikana käydä edes kävelyllä.
Minun on erittäin vaikea hyväksyä kilojani (70 kg/158 cm). Olen saanut kuulla ikäviä vihjailuja perheen lisäyksestä ym. Sellainen loukkaa.
Vaikka olen aikaisemmin urheillut paljon en ole saanut painoa putoamaan. Nyt yritän enemmän tarkkailla ruokavaliota kun en yksinkertaisesti jaksa liikkua niin paljon kuin aikaisemmin. Mitään ruokapäiväkirjaa en kuitenkaan pidä.
Elämä on niin stressaavaa ja ulkonäkökeskeistä nykyään. Nostan hattua kaikille jotka jaksavat pysyä kauniina ja hoikkina vaikka ikääkin kertyisi. Itse en siihen pysty. Rakkaus ei ole kiloista kiinni. Niin ainakin haluan uskoa.
Tarvitsisin ehkä henkilökohtaisen personal trainerin että onnistuisin pudottamaan painoani. Tällä hetkellä ei ole sellaiseen varaan.
Tsemppiä sulle. Sulla on paljon kohtalotovereita.
Jättää vain vehnän ja sokerin pois, ja alkaa syödä pääosin kasvista ja kalaa. Karpata ei tarvitse - ruisleipä ja kaurapuuro mahtuvat kyllä ruokavalioon, mutta vatsaa ei täytetä leivällä. Se täytetään lähinnä kasviksilla. Kasviksia syödään raakana ja kypsennettynä niin paljon kuin sielu sietää, niissä ei tarvitse pihistellä. Kourallinen pähkinöitä välipalaksi vie nälän tehokkaasti.
Sokeri on parasta jättää kokonaan pois, koska makean syöminen vain lisää makean himoa.
Alussa kasvikset saattavat niihin tottumattoman suussa maistua puulta, mutta eipä aikaakaan, kun elimistö on tottunut uuteen ruokavalioon ja vehnämössö alkaa suorastaan inhottaa.
n40
kun toinen kieriskelee itsesäälissä eikä edes halua auttaa itseään.
Mieti mitä sinä toivoisit meidän sanovan. Toivotko, että sulle sanottaisi, että pysy vain tuollaisena, ongelma on miehen korvien välissä. Uskoisitko silloin, että asia todella on niin, että ongelma on miehen. Ja olisitko itseesi sitten tyytyväinen ja sinut itsesi kanssa. (sillä nythän et sitä ole).
minusta ei ole tarkoitettu hoikkaa, hoikkana pysyminen vaatisi sellaisia uhrauksia, että saisin niistä jo niin paljon stressiä ja turhautumista, että sitten en voisi enää henkisesti hyvin.
Tämä minulle sitten vielä aiheutti kysymyksiä. Mitä olisivat ne valtavat uhraukset, joita laihtuminen vaatisi, ja jotka ovat niin hurjia, että vievät mielenterveyden? En minä keksi mitään muuta uhrausta, kuin ettei voi syödä herkkuja joka päivä. Vaan kun herkut nyt eivät päivittäin nautittuna pidäkään kuulua kenenkään ruokavalioon, niin todellako normaalisti syöminen on sinulle niin mahdoton asia, ettei sun pää kestä sitä?
Mitä jos alkaisit käyttämään aikaa johonkin muuhunkin kuin syömiseen. Hanki mieleinen harrastus. Pidä yhteyttä ystäviisi. Ala neulomaan tai virkkaamaan, niin sulla on muutakin tekemistä käsille kuin ruuan parissa näpertely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
25 kg liikakilon kantaminen paikasta toiseen!
Ei tunnu edes tämä 50 ylikilon kantaminen. Tai siis miltä sä kuvittelet sen tuntuvan?
Kyllä mä jaksan esimerkiksi jumppatunneilla liikkua sen minkä muutkin. Mutta mä olenkin kyllä aina liikkunut paljon. Valitettavasti sitten syönyt myös ihan vitusti liikaa.
Mutta jos esimerkiksi vaimoni turpoaisi 90-kiloiseksi, niin kyllä seksielämä saattaisi romahtaa meikäläisen osalta. Läski ei valitettavasti kiihota.
Niin ja miksi niistä kiloista pitää stressata? Pienillä elämänmuutoksilla voi esimerkiksi sitä painoa pudottaa.
Mutta kannattaa keskustella sen miehen kanssa ja kysyä kuinka vakava asia se hänelle on. Toisaalta kyllä tuo AP:n tilitys kuulostaa hassulta. Nuori nainen ja valittaa omasta ylipainostaan ja sitten pitäisi vielä kehuakin...
seksiä aina, lihavanakin.
Miehenä ei kyllä kannattaisi paljoa alkaa pihtailla, tai on vaimo hyvin äkkiä vieraassa sylissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan mahtavaa, että olet onnistunut tekemään rauhan itsesi kanssa. Anna näiden av-kotkottajien huutaa ihan niin paljon kuin haluavat, älä hetkahda.
JOkainen ikänsä laihduttanut tietää, miten helposti ne kilot tulee takaisin, ja miten paljon energiaa jatkuva laihiksella oleminen oikeasti vie. Ja just se, että aina niitä kiloja tulee takas vähän enemmän kuin niitä lähti.
Sä et ole mitenkään sairaalloisen lihava. Jos sä nyt keskityt siihen, että pidät painosi tuossa, sä voit elää oikein hyvää ja tervettä elämää loppuelämäsi, ilman jatkuvaa stressiä.
Joten mä annan sulle ne lohdun sanat: olet hyvä just tuollaisena, pidä tuo!
Ja tuon tasoinen ylipaino, jos vielä liikutkin paljon, ei todellakaan ole mikään terveysriski.
Hyvää loppuelämää ap!
naiset laihtuu kymmeniä kiloja ihan itsestään, kun ruoka ei maistu surutyötä tehdessä.
Ihmettelen kovasti, miten elämästä ei voi nauttia täysillä jos pitää laihduttaa. Ehdotan sulle terapiaa, vika lienee sulla ihan korvien välissä.
Olet kuitenkin vasta 36-vuotias, veikkaan että kymmenen vuoden kuluttua painat jo sata ja risat jos et muuta elintapojasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jättää vain vehnän ja sokerin pois, ja alkaa syödä pääosin kasvista ja kalaa. Karpata ei tarvitse - ruisleipä ja kaurapuuro mahtuvat kyllä ruokavalioon, mutta vatsaa ei täytetä leivällä. Se täytetään lähinnä kasviksilla. Kasviksia syödään raakana ja kypsennettynä niin paljon kuin sielu sietää, niissä ei tarvitse pihistellä. Kourallinen pähkinöitä välipalaksi vie nälän tehokkaasti.
Sokeri on parasta jättää kokonaan pois, koska makean syöminen vain lisää makean himoa.
Alussa kasvikset saattavat niihin tottumattoman suussa maistua puulta, mutta eipä aikaakaan, kun elimistö on tottunut uuteen ruokavalioon ja vehnämössö alkaa suorastaan inhottaa.n40
JA vielä yksi sana: lautasmalli. Siis ihan oikeasti puoli lautasellista kasviksia ja sitten vasta muuta, siihen tilaan joka lautaselle jää.
On ihan mahtavaa, että olet onnistunut tekemään rauhan itsesi kanssa. Anna näiden av-kotkottajien huutaa ihan niin paljon kuin haluavat, älä hetkahda.
JOkainen ikänsä laihduttanut tietää, miten helposti ne kilot tulee takaisin, ja miten paljon energiaa jatkuva laihiksella oleminen oikeasti vie. Ja just se, että aina niitä kiloja tulee takas vähän enemmän kuin niitä lähti.
Sä et ole mitenkään sairaalloisen lihava. Jos sä nyt keskityt siihen, että pidät painosi tuossa, sä voit elää oikein hyvää ja tervettä elämää loppuelämäsi, ilman jatkuvaa stressiä.
Joten mä annan sulle ne lohdun sanat: olet hyvä just tuollaisena, pidä tuo!
Ja tuon tasoinen ylipaino, jos vielä liikutkin paljon, ei todellakaan ole mikään terveysriski.
Hyvää loppuelämää ap!
Eli parisuhteessa ei tarvitse ottaa toista ihmistä lainkaan huomioon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän ap ole tehnyt mitään rauhaa itsensä kanssa. Lähinnä hän näyttäisi ajattelevan, ettei miehensä hyväksy häntä. Ja masennus kolkuttelee ovella. Mistään rauhasta en puhuisi, lähempänä paniikkia tuo on.
On ihan mahtavaa, että olet onnistunut tekemään rauhan itsesi kanssa.
Jos sä nyt keskityt siihen, että pidät painosi tuossa, sä voit elää oikein hyvää ja tervettä elämää loppuelämäsi, ilman jatkuvaa stressiä.
Ja tuo neuvo on omituinen. Sillä totta on, että ap:n paino ei pysy tuossa 90 kilossakaan, ellei ap keskity pitämään sitä siinä. Jos ap syö huolettomasti, kuten haluaisi, niin paino vain jatkaa nousuaan ylöspäin ja ylöspäin. Eli tuossakin painossa pysymisen eteen on tehtävä töitä. Miksi ei sitten ensin laihduttaisi, ja sen jälkeen tekisi töitä sen eteen, että se paino pysyy siinä laihdutetussa painossa. Samahan se on missä painossa sitä painoa yrittää pitää, miksi ei sitten mieluummin pienemmässä.
kirkasvalokuulokkeita? Joku on sanonut, että niitä käyttämällä makeanhimo vähenee. Kaamosmasennusoireisiin tarkoitettu laite, mutta tuollaisiakin vaikutuksia kerrottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta näihinhän vastailee aina sellaiset syömishäiriöiset ja tiukkapipot nipot, joiden on pakko päästä kuittailemaan läskeille, jotta saisivat edes jotain korvausta omasta kieltäymysten täyttämästä, helvetillisen kurinalaisesta elämästään. :)
Kysy ap mieheltäsi, hyväksyykö hän sinut lihavana vai ottaako eron? Kerro, ettet aio uhrata terveyttäsi kenenkään toisen ihmisen vaatimusten takia.
Mutta näihinhän vastailee aina sellaiset syömishäiriöiset ja tiukkapipot nipot, joiden on pakko päästä kuittailemaan läskeille, jotta saisivat edes jotain korvausta omasta kieltäymysten täyttämästä, helvetillisen kurinalaisesta elämästään. :)
Kysy ap mieheltäsi, hyväksyykö hän sinut lihavana vai ottaako eron? Kerro, ettet aio uhrata terveyttäsi kenenkään toisen ihmisen vaatimusten takia.
Uhrata terveyttäsi...?
LOL
Lähes satakiloinen, laardista rakennettu sipsipuimuri ei uskalla jättää sipsejään ja karkkejaan väliin eikä ottaa kasviksia lautaselle pekonin sijaan -koska se saattaisi vaarantaa hänen terveytensä?!?
Kyllä te läskit olette vaan ihan uskomattomia! :D Älä koskaan muutu!
aika ilkeetä kommenttia täällä.. Mielestäni ihminen on onnellisin silloin kun on antanut itselleen rauhan olla siinä painossa minkä kekee itselleen parhaaksi, ns hyvänolonpainoksi. Näin on myös itselläni. Olen jojoillut moneen otteeseen painoni kanssa todella lihavasta, normaalsiksi ja jopa liiankin laihaksi. Kummassakaan päässä en ollut tyytyväinen ja sen huomasivat myös kanssaihmiset, ennenkaikkea mieheni. Nyt kun olen "päässyt" omaan hyvänolon painooni (joka on hiukan normaalipainon yläpuolella)pystyn antamaan itsestäni paljon enemmän, myös kumppanilleni. Katson elämää rennommin ja positiivisemmin kuin ainaisen lahdutuskuurin ja tarkkailun aikana koskaan. Vaikka mieheni ihannoi laihoja naisia on hän silti kertonut että rakastaa ja kunnioittaa minua ja "päätöstäni" sillä olen paljon elämänmyönteisempi ja iloisempi nyt kuin jatkuvien kuurien aikana koskaan...
Jos mun mies sanoisi noin, ja olisi oikeasti ylipainoinen, BMI yli 25, niin miettisin asiaa todella tarkoin. Ylipano on mm. terveysriski. Sun sijassa yrittäisin laihduttaa.
Minusta puolisolla ei pitäisi olla mitään sanottavaa ylipainosta toiselle, jos itse on vähääkään ylipainoinen.
Ap kirjoitti, että on ollut jo 20 v ylipainonen joten taisi olla sellaien jo miehen tavatessaan.
Laihtuminen ei ole helppoa, eikä se, että on ylipainoa tarkoita, että istuu kaikki illat sipsipussin kanssa sohvalla. Olin itse ap:ta hieman tuhdimpi (170cm/95kg) vielä 5 vuotta sitten. En kokenut itseäni kovin läskiksi, olihan niitä huomattavasti minuakin lihavampia olemassa. Minua alkoi vaan harmittamaan, kun ei löytynyt muita vaatteita kaupoista kuin niitä "isojen tyttöjen" maillistoja, jotka oli tosi avonaisia ja rumia. Laihdutus oli todella vaikeaa ja kesti ptkään (2v). Ei se ollut mitään sellaista, että sipsit ja limsat pois ja käyt kävelyllä... Nyt normaalipainoisenakin pitää koko ajan miettiä, mitä syö ja se ei ole mukavaa.
Mutta näihinhän vastailee aina sellaiset syömishäiriöiset ja tiukkapipot nipot, joiden on pakko päästä kuittailemaan läskeille, jotta saisivat edes jotain korvausta omasta kieltäymysten täyttämästä, helvetillisen kurinalaisesta elämästään. :)
Kysy ap mieheltäsi, hyväksyykö hän sinut lihavana vai ottaako eron? Kerro, ettet aio uhrata terveyttäsi kenenkään toisen ihmisen vaatimusten takia.
SYÖMISHÄIRIÖISET???!! :D :D Jos toinen on liki satakiloinen läski, niin kumpihan se syömishäiriöinen on? Se lihava, vaiko se seksikäs normaalipainoinen?
että ruoka on sinulle tärkeämpää kuin miehesi arvostus ja oma terveytesi. Onko näin? Tyydytät mieluumin oman nautinnonhalusi, vaikka tiedät ettei se ole sinulle hyväksi ja että miehesi toivoisi myös sinun laihtuvan hieman? Eikö se ole aika itsekästä?