Muistan ala-asteelta yhden tosi hiljaisen ja aran

jotka tekivät pilaa hiljaisesta äänestäni. Omasta mielestäni en puhunut erityisen hiljaa.

jotka tekivät pilaa hiljaisesta äänestäni. Omasta mielestäni en puhunut erityisen hiljaa.

Lisäksi mulle naureskeltiin siitä, että ääneni oli (ja on) tytöksi varsin matala. Kammoan edelleen jossain määrin puhumista, koska pelkään, ettei ääneni kanna ja se on hirveän miesmäinen.

Alentaa itsetuntoa.

Olen myös saanut palautetta kauniista puheäänestä.

muistat, ettei se ole lapsesi nykyisen opettajan syy, etkä siirrä tätä traumaa eteenpäin.

Minun kouluaikana 70 luvulla ei puututtu jos koulumenestys oli huonoa, jos pinnasi, jos jäi seinän vierelle seisomaan eikä päässyt luokkaryhmään mukaan.



Opettajan kiusaamisen kohteena oli aina joku oppilas, Meidän luokalla 3. ja 4. lk.lla se olin minä, ja eräs toinen tyttö. Olimme luokkamme huonoimpia oppilaita. En tiedä tuon toisen tytön kotioloista, ilmeisesti vielä huonommat kuin minulla, sillä tytöllä oli aina likaiset hiukset eikä hän pyytänyt ketään kotiinsa koskaan, odotimme portilla, talo on vanha huonokuntoinen puutalo. Silloin mietin, nyt aikuisena oletan, että perheessä oli alkoholismia.



Kun kotona ei asiat ole kunnossa; kun on jo olemassaan arka ja pelokas, on todella alhaista että aikuinen (opettaja!!) ottaa kiusan kohteeksi lapsen, joka on täysin syytön kotioloihinsa !



Tämä opettaja on kiusannut muitakin oppilata, vanhemmat ovat valittaneetkin, mutta opettaja on jaktanut virassaan. Nyt on varmaan jo eläkkeellä, toivottavasti. Tämä, joka otti silmätikkuja ja mielitiettyjä ja kohteli todella törkeästi niitä, joista ei tykännyt.



Terveisiä kajaaniin ja pauli yliniemelälle.



terveisin entinen oppilaasi, joka päätti, että minun lapsiani ei koulussa kukaan kiusaa, joskaan lapseni eivät kiusaajiakaan ole, ja tuossa samassa koulussa ei minun lapseni koulu käy. Ja näin on, yhä vieläkin.