Yliopistoon yli kolmekymppisenä perheellisenä?

Täällä jo 36v yliopisto-opiskelija. Itse en ole uskaltautunut kuitenkaan vielä täyspäiväiseksi opiskelijaksi heittäytyä juuri tuon taloudellisen puolen takia, mutta opiskelijana olen kuitenkin. Olen suorittanut alkuun approja avoimen yliopiston puolella ja 2004 siirryin yliopistoon perustutkinto-opiskelijaksi. Nyt on parit aineopinnotkin suoritettu ja kandin tutkinnon sain keväällä ulos. Minulle tehokkainta opiskeluaikaa on ollut äitiysloma ja hoitovapaa ajat. Nuorimmalle on aina saanut hoidon järjestymään mummien ja ystävien ja mieheni kautta silloin kun on ollut pakollisia tenttejä ja läsnäoloa vaativia opintoja.



Periaatteessa jos sinulla on vakituinen virka ja 5v työhistoria, voit jäädä aikuisopintotuelle. (1.8.2006 riittää 5v työhistoria, aikaisemmin oli 10v minimi vaatimus) Silloin talous on jo huomattavasti paremmilla kantimilla. Itselläni oli tarkoitus ensi syksynä jäädä täys päivä opiskelijaksi, mutta sitten sain työtarjouksen josta en voinut kieltäytyä. (Opiskelemaani alaan liittyvä työ ja tällä iällä on hyvä kun sitä työkokemustakin on), joten taas opinnot pakosti viivästyvät. Joka tapauksessa tarkoituksena ruveta gradua ensi vuonna työn ohessa tekemään.



Englantilaista kirjallisuutta on jonkin verran, mutta yllättävän nopeasti sen lukemistekniikan siihen löysi. Itse olen aikoinani kirjoittanut englannista b:n, mutta kyllä se alan sanasto aika nopeasti tulee tutuksi ja lukeminen helpottuu. Itse kanssa pelkäsin kovasti sitä aikaisemmin, mutta tässä sitä ollaan.



Ihmeessä hakemaan vaan. Kyllä se opiskelutekniikka siitä löytyy...



Ps. Niin ja minulla lapsia 4, ikähaarukalla 1½v-9v

Itse aloitin opinnot perheettömänä, siinä vaiheessa, kun suurin osa aloittelee, lukion ja välivuoden jälkeen. Vielä olen yliopistolla kirjoilla lopputyötäni tehden, lapsia on näinä vuosina kertynyt kolme.

Välillä opiskelu on ollut tehokkaampaa, välillä vähemmän tehokasta ja vuosia on jo vierähtänyt, ollaan jo kymmenen paremmalla puolella. Vaikkakin opinnot ovat pitkittyneet, en ole kertaakaan katunut, että lapsia on tällä ajalla tehty. Paljon on omasta aktiivisuudesta kiinni, kuinka paljon saa aikaiseksi. Meillä ainakaan laitoksella en ole tuntenut oloani kummajaiseksi, kun en ole riehunut bileissä; meidän laitoksella opiskelee paljon myös kypsemmällä iällä opiskelemaan hakeutuneita. Itse olen tykännyt, kun voi rytmittää opinnot kuten haluaa, tahdin voi aika lailla päättää itse. Ei taida päteä joka alalla, mutta ainakin humanistisessa ja monessa muussa tiedekunnassa.



Eli yhteenvetona: jos sinua ei haittaa hetkittäinen tahdin heikkeneminen ja jos jaksat olla aktiivinen eli käyttää kaikki sopivat hetket opiskeluun, homma voi onnistua oikein hyvinkin. Taloudellinen puoli on tietysti aina opiskelijoilla aina omanlaisensa..senttiä venyttäen on meilläkin pärjätty.

Täytyypä ottaa selvää tuosta aikuisopintotuesta. Jotenkin minulla on ollut sellainen käsitys että se koskee vain niitä joilla ei ole ollenkaan ammatillista koulutusta ja ovat hankkimassa ekaa tutkintoaan? Minullahan on AMK-tutkinto jo olemassa joten olen jättänyt tuon vaihtoehdon ihan kokonaan pois ajatuksistani.



Lisäkysymyksiä käytännön järjestelyistä tuli mieleen:



Itse ajattelin että ainakin aluksi tekisin tyyliin 3 päivää viikossa opiskelua ja 2 töitä, onnistuuko tällainen? Kuinka paljon HOPS:ssa on sitä oikeaa joustoa eli miten pitkälle opintoja pystyy tekemään omaan tahtiin? Onko pakolliset luennot aina joka viikko samaan aikaan vai vaihteleeko lukujärjestys viikosta toiseen? Meinasin myös että pyrkisin tekemään tehtäviä ja lukemaan tentteihin mahd. paljon päivisin että illat jäisi perheelle, onko realistista?



Haaveilemani ala on valtiotieteellisessä ja löysin yliopiston sivuilta linkin tutkimukseen jonka mukaan ko. aineen opiskelijoista 38%:lla on yksi tutkinto jo ennestään ja yleensä vielä samalta alalta kuin minullakin. Eli luultavasti en olisi sitten ainoa kalkkis siellä ;) Kiitoksia vielä vastauksista ja nyt ainakin tuntuu että taidan ensi keväänä uskaltautua pääsykokeisiin. Eiköhän ne opiskelutekniikat ja muut systeemit jostain taas pompsahda esiin kunhan vaan tositoimiin pääsee!

Noista käytännön opiskeluasioista ajattelin vielä vastata. Eli lukukausien alussa pääsee tekemään itse lukujärjestyksensä ja siihen voi sitten poimia ne luennot, seminaarit yms. mitä tarvitsee ja missä pystyy käymään. Joitakin pakollisia luennoillaistuttavia kursseja on varmaan joka aineella, mutta niitä on sitten yleensä syksyllä ja keväällä tarjolla, joten voi valita sopivan. Luentosarja sitten kestää tietyn ajan ja on aina samaan aikaan, esim. maanantaisin klo.se ja se. Erittäin suuren osan opinnoista voi kuitenkin suorittaa tenttimällä ja tenttipäiviä on valtsikassa noin kerran kuussa. Silloin voikin tenttiä sitten (ainakin monessa aineessa) niin paljon kuin haluaa. Itselläni ainakin opinnot ovat edistyneet nopeimmin juuri tenttimällä. Yksi luentokurssi voi kestää koko syksyn 2 kertaa viikossa luennoilla ja saman voi useasti suorittaa tentillä tai esseenä kuukaudessa (tai siis esim vaikka kahdessa päivässä, jos omaksut kirjasta saman asian siinä ajassa ja tentit sen sitten). Kirjallisuus on useimmiten englanniksi, mutta äkkiä keksii kyllä, miten siitä selviää.

Mutta tässäpä taas jotakin, voin vastailla vielä lisääkin, jos mieleesi tulee vielä kysymyksiä.

tällä hetkellä en ole ihan niin intoa piukassa kuin vielä pari päivää sitten... kävin valtiotieteellisen sivuilla katsomassa pääsykoekysymykset ja HUHHUH... hiukan ropisi usko omiin kykyihin, varsinkin kun ko. ainetta pääsi tänä vuonna lukemaan reilut 8% hakeneista. noo, täytyy vaan yrittää lukea pääsykokeisiin mahdollisimman hyvin ja uskoa omiin mahdollisuuksiin niin kai se siitä!



tuota avoimen yliopiston kautta sisäänmenemistäkin olen yrittänyt selvitellä mutta minulle on vielä epäselvää että kuinka paljon opintoja täytyy olla suoritettuna ennenkuin voi hakea? pääsevätkö kaikki tarpeeksi opintoja suorittaneet sisään yliopistolle?

tuota avoimen yliopiston kautta sisäänmenemistäkin olen yrittänyt selvitellä mutta minulle on vielä epäselvää että kuinka paljon opintoja täytyy olla suoritettuna ennenkuin voi hakea? pääsevätkö kaikki tarpeeksi opintoja suorittaneet sisään yliopistolle?



Kaikki eivät toki pääse sisään avoimen yliopiston opintoja suorittamalla, mutta niistä saa usein lisäpisteitä valintakokeissa. Esim. itse sain 5 lisäpistettä yliopistosuorituksista ja työkokemuksesta tänä keväänä kun haen luokanopettajakoulutukseen (ja muuten pääsinkin), enkä olisi edes päässyt haastatteluun asti ilman näitä lisäpisteitä.



Toisaalta taas jos suoritan avoimessa esim. appron tulevasta pääaineesta vaikka jo tänä talvena on se sitten jo suoritettu jos pääset sisälle ja opintoaika tientenkin lyhenee, mitä enemmän olet etukäteen tutkintoon kuuluvia aineita suorittanut. Esim. itse olen laskenut, että nyt luokanopettajankoulutuksesta tulisi minun selvitä noin 2 vuodella normaalin 5 vuoden sijaan, koska olen jo kasvatustieteen kandidaatti ja opintopisteitä on jo yli 300 kaikenkaikkiaan, joten kaikki ylimääräiset sivuaineet on jo suoritettu ja aineopinnot pääaineesta, joten opiskeluaika lyhenee huomattavasti kun on vuosia pikkuhiljaa työn ohessa hommia tehnyt.

olen kovasti miettinyt noita avoimen yliopiston kursseja ja ajattelin suorittaa nyt koeluontoisesti verkko-opintoina sieltä löytyvän 4 opintopisteen johdatus sosiaalipsykologiaan-kurssin. ja jos tuo opiskelu tuntuu onnistuvan hyvin niin sittenhän sitä voisi jatkaa sosiaalipsykologian perusopintoihin jos en pääse ensi keväänä yliopistolle.



kovasti mietin myös uskaltaisinko ilmoittautua jo nyt noihin perusopintoihin mutta kurssilla on varsin kova hinta (liki 400e) enkä uskalla niin paljoa investoida kun en tiedä miten lähtee sujumaan. nyt hoitovapaalla ollessa käyn välillä keikkatyössäkin ja joudun vaivaamaan isovanhempia lapsenvahdeiksi sitä varten niin en enää kehtaa opiskelun takia vaivata... eli väkisinkin se tulee jäämään tänne yömyöhään.



mutta oikein paljon kiitoksia teille molemmille vastaajille :) on ollut oikein ihana saada tukea näin netistä ja ehkäpä tämä haave vielä joskus toteutuu!

Itellä on aika sama tilanne kuin sulla, eli lapsia on ja ikää, eli edellisistä opinnoista on melkein 10 vuotta. Ja samat kysymykset mielessä, eli miten jaksaa opiskella, miten osaa enää opiskella ja miten pärjää rahallisesti. Ajattelin myös et jos pystyisin vielä tekemään osa-aikaisesti töitäkin ettei talous menisi ihan kamalaan jamaan. Oliskohan täällä ketään kielten opiskelijoita, jotka voisivat kertoa miten onnistuu tenttimällä opiskeleminen vai vaaditaanko enemmän läsnäoloa ja miten se opiskelu muutenki näin perheelliseltä onnistuu. Tämä yliopisto-opiskelu on ollut mullakin ikuinen haave ja siksi tuntuu niin uskomattomalta että viimeinkin se haave näyttää toteutuvan... Jännittää ihan pirusti ja pelottaa vähän myös... Mutta tsemppiä sullekkin, kuten huomaat, meitä on muitakin! :-)

hienoa että muutkin lähtee vielä vanhoilla päivillään opiskelemaan! onhan se kieltämättä melkoinen elämänmuutos ja riskikin, ainakin taloudellisesti, mutta se ei pelaa joka pelkää... olen aina ajatellut että ihmisellä pitää olla uskallusta tehdä rohkeitakin päätöksiä ja muuttaa elämänsä suuntaa jos siltä tuntuu.



tsemppiä sinulle opintoihin ja perästä tullaan ;)

Onnea opiskelupaikasta! Itse opiskelin aikoinaan kieliä pari vuotta (tosin vaihdoin pääainetta, kun kiinnosti toinen ala enemmän). Kieltenopiskelu vaatii ainakin ensimmäisinä vuosina suhteellisen paljon läsnäoloa eli siihen kannattaa varautua. On siis paljon kursseja, joita suoritetaan luennoilla/demonstraatioilla, koska kieltenopiskelussa on tärkeää oppia ko. kielen ääntäminen hyvin ja muutenkin puhumisen/keskustelemisen oppiminen tärkeää. Pelkästään tenttimällä se ei onnistu. Toki tenttimälläkin voi joitain kursseja tehdä varsinkin syventävissa opinnoissa, miksei myös aineopinnoissa. Toki nämä käytännöt vaihtelevat eri yliopistoissa. Itse olen huomannut sen, että karkeasti voidaan jakaa yliopiston aineet kahteen kastiin; niihin joissa opinnot voi suorittaa tosi nopeasti pääasiassa tenttimällä ja niihin, joissa täytyy istua paljon lukuvuosia/kausia kestävillä luennoilla ja opiskelutahti on näin hitaampaa. Ekaan kastiin kuuluvat monet yhteiskuntatieteelliset aineet, kauppatieteet ym. (esim. tiedän monia, jotka ovat tehneet KTM:n tutkinnon kolmessa vuodessa, humanistisissa aineissa vie vähintään 5 vuotta) ja toiseen matemaattiset aineet, kielet ja muut humanistiset aineet, lääkis, psykologia...



Nyttemin olen oman maisterintutkinnon jälkeen (jonka tein siis perheettömänä) opiskellut koko ajan jotain täydentäviä opintoja myös perheellisenä. Perhe ei ole onneksi mikään este opinnoille, ehkä se on joskus hidaste, mutta useimmiten kannustava asia! Usein sanotaankin, että perheelliset opiskelijat ovat taitavia organisoimaan tekemisensä, tavoitteet ovat selkeät ja toiminta sen mukaista. Nuoremmat opiskelijat käyttävät usein aikaansa kaikenlaisiin opiskelijarientoihin, kumppanin etsintään (!!!), kahvilla istumiseen...Tietysti omalta puolisolta perheellinen opiskelija tarvitsee täyden tuen. Puolison on siis ymmärrettävä antaa opiskelijalle lukurauhaa ja tehdä mahdollisimman paljon kotitöitä jne. Ainakin meillä tämä on toiminut.

Eli pääsin pari vuotta sitten opiskelemaan saksan kääntämistä ja tulkkausta yliopistoon. Oli myös sellainen ikuinen lukion jälkeinen haave, kun kielistä pidin,vaikka olinkin opiskellut ihan eri alalle. Ikää oli silloin 35 vee ja kaksi pientä lasta. Ja eka yrittämällä pääsin! ja edellisistä opinnoista yli kymmenen vuotta+monta vuotta kotona lasten kanssa.



Jännitin myös kovasti sinne sopeutumista ja olisiko muita perheellisiä. Monet vakuuttelivat,että kyllä siellä on aina vanhempiakin opiskelijoita. Ei ollut kuitenkaan minun vuosikurssillani, vaan kaikki olivat nuoria ylioppilaita. Olisin voinut olla melkein heidän äitinsä! Sain siellä jonkinlaisen ikäkriisin. MUTTA todella monet olivat oikeasti fiksuja ja mukavia ja sain muutaman hyvän ystävän siellä. Toki löytyi monia bailaajatyyppejä,joilla olikin sitten opintojen kanssa vaikeuksia. Todella harva kuitenkin hankki edes mitään haalareita tms.



Mielestäni oli kiva edetä yhdessä muiden kanssa eli suoritin kaikki perusopinnot yhteen putkeen,koska suurin osa oli kuitenkin pakollisia kursseja ja ekana vuonna minulla ei ollut edes sivuainetta. Tästä sivuainejutusta ei puhuta ollenkaan tarpeeksi. Nimittäin ainakin kaksi sivuainetta pitää hankkia ja osaan on pääsykoe jo syksyllä, mutta esim.englantiin olisi pitänyt tajuta hakea jo keväällä yhdessä muiden hakijoiden kanssa. Kyllä ekana vuonna riittää se pääainekin,mutta toisena vuonna melkein pitää olla jo jokin sivuaine,jotta saa opintotuen vaatimat opintopisteet. Jos siis hakee opintotukea! Ja jotta valmistuisi edes suht ajallaan sieltä.



Kannattaa tutkia netistä yliopiston opinto-oppaita tai käydä se ostamassa! Sieltä näkee kaikki tarpeelliset tiedot. Yleensä kursseilta sai olla pari kertaa pois, mutta muuten läsnäolopakko. Ihan jotain pystyi tenttimään. Itse en kokenut vaikeuksia kielen kanssa, vaikka olikin lähinnä käytännöntasolta kielitaitoni. Sanasto jne. oli ainakin aika hyvin hallinnassa. Osalla oli tietysti jompikumpi vanhemmista saksalaisia eli heillä oli tietty loistava kielitaito. Osa oli aika surkeitakin.



Opettajat melkein kaikki saksalaisia ja kyllä niissäkin oli eroja.Eli jos tietäisi vähän etukäteen, voisi valita kursseja sen perusteella.



Ai niin, ja kielten opiskelijoilla paljon suomen kieltä eli niitä kursseja kannattaa ottaa jo alusta lähtien. Ne tuntuivat aika helpoilta. uusilla ylioppilailla usein vaikeuksia eli opetus ollut ennen varmaan parempaa! ;-)

Tässä nyt jotain, mitä äkkiä tuli mieleen. saa kysyä lisää! Niin , ja lapset eivät mielestäni olleet ollenkaan ongelma. Päivät pystyy kuitenkin osittain itse muokkaamaan.

Sisäänpääsyn alkushokista selvittyäni alkaa tuntua siltä että enköhän mäkin siellä yliopistolla pärjää ja kait ne kaikki mieltä askarruttavat asiat sit selviää. Eniten tässä nyt jännittää miten osaan suunnitella omat opintoni, valita kurssit ynnä muuta... Ja tietysti se taloudellinen pärjääminen, yritän kuitenkin opiskelujen ohella tehdä vähän töitäkin. Mutta hirmu hienolta tuntuu että se vanha haave näyttää nyt toteutuvan ja tsemppiä paljon sullekkin p...pitkätossu, ei yrittänyttä laiteta, näköjään! ;-)

tule tyttökaveri jossain vaiheessa tänne kertomaan kuulumisia miten on opiskelut lähteneet käyntiin! olisi kiva kuulla miten olet saanut käytännön järjestelyt pyörimään ja miltä opiskelu on loppujen lopuksi tuntunut.



itse kävin jo hakemassa tämän vuoden pääsykoekirjan kirjastosta ja olen nyt lueskellut siitä vajaan puolet. tiedä häntä kuinka paljon tuosta on vielä päähän jäänyt mutta yritänkin nyt saada vain kokonaiskuvaa... tuntuu kyllä todella mielenkiintoiselta ja kirjan lukeminen on vain vahvistanut ajatusta että sosiaalipsykologia on minun alani :)



onko muuten kenelläkään tietoa että onko sosiaalipsykologia sellainen helposti tenttimällä suoritettava aine vai vaatiiko se luennoilla istumista?

Niin, tuota, voin olla väärässäkin, mutta olen ymmärtänyt, että sosiaalipsykologiassa voi tenttiä paljon. Alkuun on varmasti pakollisia luentojakin jonkin verran.

Tsemppiä!!



Suviruusu

ja olen ollut yliopistossa kirjoilla vuodesta 2004. Minulla oli aika paljon avoimessa suoritettuja opintoja ennen yliopistoon hakeutumista.



Nyt olen suoritellut työn ohella pari vuotta opintoja ja ensi vuosi olisi, mahdollisesti, tarkoitus olla päätoiminen opiskelija.



Itselläni on yliopistokaupunkiin matkaa 120 km suuntaansa, eli autossa saa ainakin aikaa viettää!!!



Itse opiskelen OKL:ssa ja meillä on tosi paljon pakollisia, läsnäoloa vaativia kursseja. Nyt olisi tarkoitus läheteä niitä opiskelemaan. Mahdolisimman monta kurssia pitäisi saada ensi vuoteen mahdutettua!



Kuinka olette saaneet ajan riittämään kodin ja opiskelujen välillä? Itseäni mietityttää juuri tämä seikka, kuinka sitä aika riittää kun kotonakin varmaan pitää äidin roolissa olla. Mieheni tekee vielä vuorotyötä.



Haastavalta tuntuu myös opiskelijan rooli, mennä esim. opetusharjoitteluun tekemään työtä jota on jo monta vuotta tehnyt.



Toinen juttu on tuo taloudellinen puoli. Saan kyllä aikuisopintorahaa, joten se on ihan OK juttu. Ehkä sitä päjää kun käy pankin kanssa asuntolainoista keskustelemassa......



Kyllä tämä täysipäiväisen opiskelun aloittaminen vaatii perheelliseltä monta mietintää ja pohdintaa ja keskustelua! Välillä ahdistaa ja hirvittää kuinka jaksaa ja onnistuu ja välillä on ihan intona! Onko tuttua?



Ihanaa kun teitä on muitakin! Itse olen ainakin innokas kirjoittelemaan jatkossakinja vaihtamaan kokemuksia sekä tsemppaamaan ! Missä yliopistossa olette? Ajattelin jotta jos oltais samassa ....

Minä siis aloitan opiskelut Helsinkin OKL:ssä nyt syksyllä ja ikää minullakin 36v. Minä tosin aion nyt ainakin ekan vuoden aloittaa opinnot pikkuhiljaa työn ohessa. Mutta minulla siis kandin tutkinto lastentarhanopettajapuolelta, joten täyttä opiskelu-urakkaa ei ole enää edessä.

Mä lähden lukemaan kieliä Vaasan Yliopistoon ja ikää on 32 vuotta. Aikaisemmin olen valmistunut ihan eri ammattiin mut tämä yliopistohaave on silti kytenyt kaikki nämä vuodet ja nyt se haave toteutuu! :-)

sinä vasta aloittelet opiskeluja OKL:n puolella? Jos olet ollut jo harjoitteluissa olisin kysellyt sinulta sitä kuinka " kokenut konkari" sopeutuu luokkaharjoitteluun? Itseäni se hiukan hirvittää!



Sinä varmaan saatkin aika lailla luettua eduksi noita kandin opintoja. Itse olen tässä täydentänyt avoimessa suoritettuja kasvatustieteen aineopintoja, ja tehnyt syventäviäkin jonkin verran. Peruskoulussa opetettavat aineet ovat vielä aika lailla alkuvaiheessa.



Suoritatko Sanki opintojasi opintoviikkojärjestelmässä vai opintopisteinä? Itse suoritan opintopisteinä ja alkaa hiukka tuo takaraja 31.7.2008 ahdistamaan.



On mukava lukea näitä teidän tarinoita kun itse tässä olen lievästi KAUHUISSANI tämä oman päätoimisen opiskelun aloittamisen kanssa.

Itsellä amk-tutkinto(sosionomi)+ avoimessa vähän opintoja, mutta pätkätöitä 6 vuotta tehneenä tuntui että on viimeinen sauma ethdä " jotain ihan muuta" , joten pyrin ja ihmeekseni pääsin yliopistoon. Tarkoituksena tehdä nykyinen pätkätyö syyskun loppuun ja sitten alkaa päätoimiseksi opiskelijaksi ja saada tehtyä opintoja oikein urakalla tai siis ainakin yrittää olla ahkera, koska taloushan tulee romahtamaan... itse olen 2-vuotiaan pojan yh, joten hieman hirvittää moinen muutos ja saa nähdä miten opiskelu lähtee etenemään. tosin tuntuu että olen aika puhki siihen että olen 40h/vkossa töissä ja lapsi hoidossa että mahdollisesti (ainakin ajatuksissa) olisi myös ehkä hieman rauhallisempi tahti..?ainakin jos jotain lukemista ym. voisi yrittää sitten sinne iltoihin(lapsen nukkumisen aikaan).. omat romaanit saa nyt unohtaa ;)

ja tyttökaverille: nähdään sitten ehkä syksyllä, suuntana vaasan yliopiston hallintotieteellinen! :) ps. en ole niin ollut mukana keskustelussa, että kysyisin, että minkäikäisiä sinun lapset/lapsi on?

Koska aloitan nyt uuden tutkinnon suorittamisen niin automaattisesti aloitan opintopistejärjestelmässä, enään ei voi uutta tutkintoa aloittaa opintoviikkojen mukaan. Kandin tutkinnon suoritin vielä opintoviikko systeemin mukaan, mutta olen kyllä aika tarkkaan seurannut myös miten pisteet muodostuvat. Minulla siis aikarajaa ei sen suhteen ole näköpiirissä, mutta tavoitteena kyllä on valmistua jo keväällä (tai viim. syksyllä 2008).



Korvattavuusasiat käsitellään vasta nyt syksyllä, mutta monialaiset siis minullakin syventävien ja pedagogisten opintojen lisäksi vielä edessä. Sivuaineet onneksi on jo suoritettu.



Niin mikä sinun opiskelupaikkakuntasi oli? Opiskeletko mahdollisesti myös Helsingissä?