Miten teidän "homofobiasta" syyttelevien on niin vaikeaa ymmärtää, että
se, etten minä hyväksy homoutta, EI tarkoita, ettenkö hyväksyisi silti sitä homoa ihmistä.
Ja etten todellakaan pelkää homoja, enkä vihaa heitä.
Pidän vaan heidän YHTÄ "ominaisuutta", YHDELLÄ elämänalueella vääränä, oman elämänkatsomukseni mukaan.
Eikä sekään tarkoita, että huutaisin, kiroilisin, tai muuten raivoisin tälle ihmiselle, tai että välttelisin häntä, tai että olisin tälle epäystävällinen tai ilkeä tai pyörittelisin silmiä tällaisen ihmisen kohdattuani, tai etten puhuisi hänelle tms. (mitä nyt ihmiset "homofoobikkojen" kuvitteleekaan tekevän) tai etten voisi olla ystävä/tuttu/naapuri/lähimmäinen homon kanssa, antaa tai ottaa häneltä vastaan apua tai neuvoja tms.
Tunnen homoja, olen ollut heidän kanssaan tekemisissä. En ajattele koko ajan heidän seurassaan, että "apua toi on homo, toi on homo, apua toi on homo homo homo!" (näinkö te luulette :D ) useimmitenkaan koko asia ei käy mielessäkään, ellei sitten keskustella siitä asiasta.
Eli, jos mun lapsesta nyt sattuisi tulemaan homo, (niinkuin moni homofobiasta syyttelevä näyttää toivovan) niin toki pitäisin sitä homoutta lapsessani edelleen vääränä. Ja varmasti toivoisin, että hän ei homo olisi ja että hänestä voisi tulla vielä hetero. Varmasti myös sanoisin (mutta neutraalisti ja ystävällisesti) että en pidä tätä homouttaan oikeana, ja että se on toteutettuna minun arvojeni vastaista toimintaa.
MUTTA.
Sanoisin myös, että tämä "ominaisuus" hänessä ei vaikuta rakkauteeni häneen, se ei muutu millään tavalla. Hän olisi edelleen mielestäni sama ihminen kuin ennenkin, rakastaisin kaikkia niitä ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä hänessä, kuin siihenkin saakka.
En alkaisi välttelemään häntä, en raivoaisi hänelle, en ilkeilisi häntä, enkä puhuisi joka kerta (saati huutaisi tms.) siitä, että hän tuntisi itsensä homoksi/olisi homo. Enkä todellakaan potkaisisi häntä pihalle tai kieltäisi käymästä kotona, enkä muutenkaan välttelisi häntä.
Toivoisin, että elämä ja välimme ja tekemisemme pysyisivät ihan samanlaisina kuin sitä ennenkin.
Sanoisin hänelle mielipiteeni tuolla tavoin, kuten aiemmin kerroin, ja sitten lisäisin, että jos hän joskus haluaa kysyä minulta tai mielipiteestäni jotain lisää, niin voin kyllä keskustella aiheesta ja perusteluistani, mutta muuten tuskin palaisin koko asiaan, ainakaan lastani syytellen tai hänelle raivoten.
Että tällainen homofoobikko täällä. (että mua sitten sieppaa, kun käytetään sanaa "fobia/foobikko" tämän asian yhteydessä!)
Kommentit (110)
Pitääkö sitä avoimesti kuuluttaa ja varsinkin omalle lapsellee, jos hän nyt sattuisi homo olemaan.
Eli, jos mun lapsesta nyt sattuisi tulemaan homo, (niinkuin moni homofobiasta syyttelevä näyttää toivovan) niin toki pitäisin sitä homoutta lapsessani edelleen vääränä. Ja varmasti toivoisin, että hän ei homo olisi ja että hänestä voisi tulla vielä hetero. Varmasti myös sanoisin (mutta neutraalisti ja ystävällisesti) että en pidä tätä homouttaan oikeana, ja että se on toteutettuna minun arvojeni vastaista toimintaa.
minä pidän homoja hyväksymättömiä jotenkin keskeneräisinä ihmisinä, vaikka heitä rakastankin ja heidän kanssaan pystyn olemaan, enkä tätä kantaani esille juurikaan tuo.
Tuollainen erottelu on mahdotonta.
Kuten sanoin, tunnen homoja. Ja kyllä on totta joka sana, mitä kirjoitin heidän kanssaan tekemisissä olemisesta.
Määritteleekö seksuaalinen suuntautuminen sun mielestä koko ihmisen? Onko ihminen sama kuin seksuaalisuutensa?
ap
Pitääkö sitä avoimesti kuuluttaa ja varsinkin omalle lapsellee, jos hän nyt sattuisi homo olemaan.
Eli, jos mun lapsesta nyt sattuisi tulemaan homo, (niinkuin moni homofobiasta syyttelevä näyttää toivovan) niin toki pitäisin sitä homoutta lapsessani edelleen vääränä. Ja varmasti toivoisin, että hän ei homo olisi ja että hänestä voisi tulla vielä hetero. Varmasti myös sanoisin (mutta neutraalisti ja ystävällisesti) että en pidä tätä homouttaan oikeana, ja että se on toteutettuna minun arvojeni vastaista toimintaa.
joku seikka sotii elämänkatsomustani vastaan. MUTTA, sen sanominen riittää, ei mun tarvi (en koe tarvetta) siitä jauhaa tms.
Jos olisin vaan sanomatta mitään ko. asiasta, vaikka mulla siitä selkeä mielipide olisikin, kokisin, että valehtelisin.
Mutta mun mielestä mä oon tehnyt osani, kun sanon miten asia mielestäni on, ja siitä eteenpäin se asia on sen ihmisen itsensä vastuulla.
ap
minä pidän homoja hyväksymättömiä jotenkin keskeneräisinä ihmisinä, vaikka heitä rakastankin ja heidän kanssaan pystyn olemaan, enkä tätä kantaani esille juurikaan tuo.
ap
miten loukkaannutaan asiasta, joka ei edes sua koske. Sä et hyväksy homoutta, mutta pidät niistä ihmisistä ihmisinä, eli heidän homoutensa ei vaikuta sun mielipiteeseen heistä ihmisinä. Mitä vitun homofobiaa tuo nyt sitten edes voisi olla?
miten loukkaannutaan asiasta, joka ei edes sua koske. Sä et hyväksy homoutta, mutta pidät niistä ihmisistä ihmisinä, eli heidän homoutensa ei vaikuta sun mielipiteeseen heistä ihmisinä. Mitä vitun homofobiaa tuo nyt sitten edes voisi olla?
mutta on mua tälläkin palstalla sellaiseksi haukuttu. Siksi loukkaannuin.
ap
Mistä muista asioista valistat muita omantuntosi tähden? Ja jos olisit hiljaa, niin miten omatuntosi reagoisi? Saisitko tunnontuskia?
Kyllä mä katson että omatuntoni vuoksi mun on sanottava, jos
Pitääkö sitä avoimesti kuuluttaa ja varsinkin omalle lapsellee, jos hän nyt sattuisi homo olemaan.
Eli, jos mun lapsesta nyt sattuisi tulemaan homo, (niinkuin moni homofobiasta syyttelevä näyttää toivovan) niin toki pitäisin sitä homoutta lapsessani edelleen vääränä. Ja varmasti toivoisin, että hän ei homo olisi ja että hänestä voisi tulla vielä hetero. Varmasti myös sanoisin (mutta neutraalisti ja ystävällisesti) että en pidä tätä homouttaan oikeana, ja että se on toteutettuna minun arvojeni vastaista toimintaa.
joku seikka sotii elämänkatsomustani vastaan. MUTTA, sen sanominen riittää, ei mun tarvi (en koe tarvetta) siitä jauhaa tms.
Jos olisin vaan sanomatta mitään ko. asiasta, vaikka mulla siitä selkeä mielipide olisikin, kokisin, että valehtelisin.
Mutta mun mielestä mä oon tehnyt osani, kun sanon miten asia mielestäni on, ja siitä eteenpäin se asia on sen ihmisen itsensä vastuulla.
ap
Mistä muista asioista valistat muita omantuntosi tähden? Ja jos olisit hiljaa, niin miten omatuntosi reagoisi? Saisitko tunnontuskia?
Kyllä mä katson että omatuntoni vuoksi mun on sanottava, jos
Pitääkö sitä avoimesti kuuluttaa ja varsinkin omalle lapsellee, jos hän nyt sattuisi homo olemaan.
Eli, jos mun lapsesta nyt sattuisi tulemaan homo, (niinkuin moni homofobiasta syyttelevä näyttää toivovan) niin toki pitäisin sitä homoutta lapsessani edelleen vääränä. Ja varmasti toivoisin, että hän ei homo olisi ja että hänestä voisi tulla vielä hetero. Varmasti myös sanoisin (mutta neutraalisti ja ystävällisesti) että en pidä tätä homouttaan oikeana, ja että se on toteutettuna minun arvojeni vastaista toimintaa.
joku seikka sotii elämänkatsomustani vastaan. MUTTA, sen sanominen riittää, ei mun tarvi (en koe tarvetta) siitä jauhaa tms.
Jos olisin vaan sanomatta mitään ko. asiasta, vaikka mulla siitä selkeä mielipide olisikin, kokisin, että valehtelisin.
Mutta mun mielestä mä oon tehnyt osani, kun sanon miten asia mielestäni on, ja siitä eteenpäin se asia on sen ihmisen itsensä vastuulla.
ap
ja muita asioita, joista "valistan" ihmisiä (korostan, teen sen neutraalisti ja ystävällisesti, yritän välttää tuomasta sellaista kuvaa, että olisin jotenkin parempi tai läksyttäisin ylhäältäpäin.. onneksi asiat pystyy sanomaan nätistikin, jos sen osaa ;) )
ovat esim. kierrätys tai muut ekologiset asiat (esim. ystävälleni huomautin nätisti siitä, kun hän heittää kaikki roskat samaan roskikseen)
samoin huomautan suoraan esim. jos jostakusta puhutaan pahaa seläntakana.
Jos en näistä vääräksi kokemistani asioista huomauttaisi, kokisin tosiaan niitä omatunnontuskia.
ap
ps. saa mullekin huomautella asioista, jotka kokee mun tekevän väärin. Ja otankin huomautuksen huomioon ja pohdintaan, jos se esitetään nätisti :)
Miettiä mistä johtuu se ettet voi hyväksyä sitä ,että ihmiset edustavat erilaisia tapoja toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan. Uskotko isoon kirjaan ja yhteen totuuteen,(jota sitäkin tulkitaan mielensä mukaan), pelkäätkö tai jopa salaa olet kiinnostunut tavoista jotka ovat sinulle vieraita? Koita ensin rationaalisesti perustella miksi asenteesi ovat semmoisia kun ovat? Mieti vaikka rajapintoja. Eli missä menee mielestäsi rajat jotka erottavat "normaalin" seksuaalisuuden ja epänormaalista. Muista että jos haluat olla vähänkään uskottava argumentoija niin tämä on järjen, ei tunteen asia.
kun sinun pitää valistaa muita milloin mistäkin asiasta?
niin ettei toinen loukkaannu. Moni kyllä luulee osaavansa.
ja muita asioita, joista "valistan" ihmisiä (korostan, teen sen neutraalisti ja ystävällisesti, yritän välttää tuomasta sellaista kuvaa, että olisin jotenkin parempi tai läksyttäisin ylhäältäpäin.. onneksi asiat pystyy sanomaan nätistikin, jos sen osaa ;) )
ovat esim. kierrätys tai muut ekologiset asiat (esim. ystävälleni huomautin nätisti siitä, kun hän heittää kaikki roskat samaan roskikseen)samoin huomautan suoraan esim. jos jostakusta puhutaan pahaa seläntakana.
Jos en näistä vääräksi kokemistani asioista huomauttaisi, kokisin tosiaan niitä omatunnontuskia.
ap
ps. saa mullekin huomautella asioista, jotka kokee mun tekevän väärin. Ja otankin huomautuksen huomioon ja pohdintaan, jos se esitetään nätisti :)
mistä aina löytyy porukkaa, joka kuvittelee että heidän tehtävänsä on opettaa - pyytämättä - mitä kaikki NE MUUT ihmiset tekevät väärin ja mitkä oikein. Kyse voi olla mistä tahansa aiheesta. Sen verran vanha jo olen, että olen todennut näiden ihmisten olevan tavallaan liikuttavan intomielisiä ja periaatteessa tarkoittavan hyvää, mutta samalla he ovat hyvin epäkypsiä ja kapeakatseisia.
Lisäksi he ovat aina vilpittömästi sitä mieltä, että he valistavat ihan hyvää hyvyyttään ja kaikessa ystävyydessä ja eihän siitä nyt kukaan voi paheksua. Ja tietysti heidän näkökulmansa asiaan on ainoa oikea.
mistä aina löytyy porukkaa, joka kuvittelee että heidän tehtävänsä on opettaa - pyytämättä - mitä kaikki NE MUUT ihmiset tekevät väärin ja mitkä oikein. Kyse voi olla mistä tahansa aiheesta. Sen verran vanha jo olen, että olen todennut näiden ihmisten olevan tavallaan liikuttavan intomielisiä ja periaatteessa tarkoittavan hyvää, mutta samalla he ovat hyvin epäkypsiä ja kapeakatseisia.
Yhden sortin ominaisuus sekin joka erottaa "valtaväestöstä". Aikoinaan vasemman käden käyttämistä pidettiin huonona ja pahan enteenä. Mutta asenne on ajassa on muuttunut niin että vasenkätisyys on neutraali ominaisuus yhteisössä.
Suhtautuminen homoseksuaalisuuteen käy läpi tämän saman prosessin. Oletan että Suomessa jo suuri osa ihmisistä suhtautuu homoihin yhtenä elämän variaatioista, ei sen kummempana.
Miksi sinä vielä tuhlaat energiaasi siihen että vastustat jotain sellaista joka on - niin mitä se pohjimmiltaan on? Jotain pahaako jos ihmiset toisiansa rakastavat?
Laita sanan homo tilalle vaikka vasenkätinen Yhden sortin ominaisuus sekin joka erottaa "valtaväestöstä". Aikoinaan vasemman käden käyttämistä pidettiin huonona ja pahan enteenä. Mutta asenne on ajassa on muuttunut niin että vasenkätisyys on neutraali ominaisuus yhteisössä.
Suhtautuminen homoseksuaalisuuteen käy läpi tämän saman prosessin. Oletan että Suomessa jo suuri osa ihmisistä suhtautuu homoihin yhtenä elämän variaatioista, ei sen kummempana.
Miksi sinä vielä tuhlaat energiaasi siihen että vastustat jotain sellaista joka on - niin mitä se pohjimmiltaan on? Jotain pahaako jos ihmiset toisiansa rakastavat?
kokenut, joten siksi uskon myös Raamattuun, eikä mulla ole syytä sitä tai sieltä löytyviä elämänohjeita ja Jumalan tahtoa kyseenalaistaa.
Suomessakin on (ainakin vielä) uskonnonvapaus ja myös käsittääkseni vapaus ilmaita mielipiteitään.
Ihmisten keskustelut perustuvat aika paljon heidän mielipiteisiinsä, ja niistä keskustelemiseen.
Miksi minun siis pitäisi mielipiteet pitää ominani, kuten jotkut tuntuvan haluavan?
MInun mielipiteeni eroavat joidenkin toisten mielipiteistä, ja mä sanon jotkut mielipiteeni ääneen, mutta samalla tavoin annan tilaa myös toisten mielipiteiden julkituomiseen. Se on mielestäni ok, vaikken olisikaan aina samaa mieltä.
Ei minunkaan kanssani tarvitse olla samaa mieltä.
Enkä mä suinkaan kuvittele, että itse olen aina oikeassa kaikesta enkä tee mitään väärää koskaan, jos joku niin luulee :)
ap
että lapsesi ei koskaan tulisi kertomaan sinulle, että on homo. Juuri tuosta syystä, kuten kerroit. Hän tietää, että et sitä hyväksy.
Tuollainen erottelu on mahdotonta.