Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten teidän "homofobiasta" syyttelevien on niin vaikeaa ymmärtää, että
29.01.2012 |
se, etten minä hyväksy homoutta, EI tarkoita, ettenkö hyväksyisi silti sitä homoa ihmistä.
Ja etten todellakaan pelkää homoja, enkä vihaa heitä.
Pidän vaan heidän YHTÄ "ominaisuutta", YHDELLÄ elämänalueella vääränä, oman elämänkatsomukseni mukaan.
Eikä sekään tarkoita, että huutaisin, kiroilisin, tai muuten raivoisin tälle ihmiselle, tai että välttelisin häntä, tai että olisin tälle epäystävällinen tai ilkeä tai pyörittelisin silmiä tällaisen ihmisen kohdattuani, tai etten puhuisi hänelle tms. (mitä nyt ihmiset "homofoobikkojen" kuvitteleekaan tekevän) tai etten voisi olla ystävä/tuttu/naapuri/lähimmäinen homon kanssa, antaa tai ottaa häneltä vastaan apua tai neuvoja tms.
Tunnen homoja, olen ollut heidän kanssaan tekemisissä. En ajattele koko ajan heidän seurassaan, että "apua toi on homo, toi on homo, apua toi on homo homo homo!" (näinkö te luulette :D ) useimmitenkaan koko asia ei käy mielessäkään, ellei sitten keskustella siitä asiasta.
Eli, jos mun lapsesta nyt sattuisi tulemaan homo, (niinkuin moni homofobiasta syyttelevä näyttää toivovan) niin toki pitäisin sitä homoutta lapsessani edelleen vääränä. Ja varmasti toivoisin, että hän ei homo olisi ja että hänestä voisi tulla vielä hetero. Varmasti myös sanoisin (mutta neutraalisti ja ystävällisesti) että en pidä tätä homouttaan oikeana, ja että se on toteutettuna minun arvojeni vastaista toimintaa.
MUTTA.
Sanoisin myös, että tämä "ominaisuus" hänessä ei vaikuta rakkauteeni häneen, se ei muutu millään tavalla. Hän olisi edelleen mielestäni sama ihminen kuin ennenkin, rakastaisin kaikkia niitä ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä hänessä, kuin siihenkin saakka.
En alkaisi välttelemään häntä, en raivoaisi hänelle, en ilkeilisi häntä, enkä puhuisi joka kerta (saati huutaisi tms.) siitä, että hän tuntisi itsensä homoksi/olisi homo. Enkä todellakaan potkaisisi häntä pihalle tai kieltäisi käymästä kotona, enkä muutenkaan välttelisi häntä.
Toivoisin, että elämä ja välimme ja tekemisemme pysyisivät ihan samanlaisina kuin sitä ennenkin.
Sanoisin hänelle mielipiteeni tuolla tavoin, kuten aiemmin kerroin, ja sitten lisäisin, että jos hän joskus haluaa kysyä minulta tai mielipiteestäni jotain lisää, niin voin kyllä keskustella aiheesta ja perusteluistani, mutta muuten tuskin palaisin koko asiaan, ainakaan lastani syytellen tai hänelle raivoten.
Että tällainen homofoobikko täällä. (että mua sitten sieppaa, kun käytetään sanaa "fobia/foobikko" tämän asian yhteydessä!)
Kommentit (110)
kanssa samaa mieltä.
100%
älä välitä noista väärinajattelijoista.
ja Jumala kyllä tuomitsee heidät, jätetään omaan arvoonsa :)
jatkan vielä, että on ihan turha heille täällä perustella kantaansa, ei ne ymmärrä jos eivät ole uskossa, niinkun me
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli JOS minun lapsestani tulisi homo, haluaisin hänen tietysti elävänsä elämänsä ilman että toteuttaisi tätä homouttaan.
Sun lapsesi olisi toteuttamatta todellista itseään sun takia? En tiedä sinusta, mutta mä en haluaisi sellaista aikaansaada oman lapseni elämässä. Just Iltiksessä saattohoitaja listasi ihmisten katumisia kuolinvuoteella:
"1. Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta elää niin että olisin ollut rehellinen itselleni, eikä sitä elämää, jota muut minulta odottivat.
Ware: "Tämä oli ylivoimaisesti yleisin katumuksen aihe."
Miltä susta tuntuisi kun poikasi sun takia olisi vain ihmisen tynkä, jolla ei olisi mahdollisuutta seksiin, parisuhteeseen ja perheeseen? Jotka on kuintekin heteron elämän tärkeimpiä peruspilareita.
Ja jos se ei noudattaisi sun toivetta, niin mitä sitten? Ihan sataprosenttisella varmuudella kränää teidän välille. Lapsellesi pahaa mieltä elämänsä tärkeimmistä asioista.
Ymmärrän että olet uskosi takia valmis maksamaan nuo hinnat, mutta on se silti jotenkin surullista. Koska homous on täysin harmiton ihmisen ominaisuus, toisin kuin muut "synnit".
MINUN vuokseni. Vain itsensä vuoksi.
Usko on parasta minun elämässäni. Kun kuolen, uskon pääseväni Jumalan luo, jossa elän ikuisesti elämää, jossa ei mitään surua eikä murhetta ole, eikä multa puutu mitään.
Sen vuoksi mä elän elämääni (tai yritän elää, en todellakaan pysty täydellisyyteen, ja siihen tarvitsenkin armoa. Onneksi sitä onkin saatavilla :) )
Mutta tottakai, kun uskon näin kun uskon, toivon rakkaimpienikin saavan tulla uskoon ja "tajuta" sen, mitä heillä voi olla vielä edessään, kuinka ihana asia on saada luottaa Herraan ja saada toivo Hänen luokseen pääsemisestä, sitten kun se oma aika on.
Kukaan ei voi uskoa tai olla uskomatta toisen puolesta. Eli toki toivon, että lapseni joskus olisi myös Jumalan luona, jossa hänelläkin olisi kaikki asiat parhain päin.
Mutta mä voin ainoastaan opastaa lastani, en mä voi vaatia häneltä mitään, saati pakottaa. En voi edes pakottaa häntä uskomaan Jumalaan, toivon kyllä että niin tulee käymään, ja luotan asian Jumalan käsiin :)
Minun "velvollisuuteni" täällä maailmassa on rakastaa lähimmäisiäni, ja toki siihen rakkauteeni kuuluu, että haluan heidänkin saavan vain parasta (eli uskon, ja toivon taivaaseen pääsystä) joten mun tulee toimia sillä tavalla. EN kuitenkaan voi enkä halua edes pakottaa/vaatia/uhkailla ketään, eikä se asia (valitettavasti tai onneksi, miten sen nyt ajatteleekaan) ole minun päätettävissäni, miten kukakin (lapseni) elämäänsä haluaa elää, ja mihin haluaa uskoa.
Minä siis vaan rakastan lastani (ja yritän rakastaa muitakin lähimmäisiä) ja yritän toimia, niinkuin heidän parhaakseen on. Tokikaan se ei aina tunnu päänsilittelyltä, eihän kasvatuskaan ikinä, ja itse joudun myös "nöyrtymään" ottamaan ohjeita, neuvoja vastaan, ja tiedostamaan että itse toimin joissakin asioissa väärin. Kyllä mä toivon, että silloin mua neuvotaan, en kuitenkaan oleta enkä vaadi, että kukaan toinen mua muuttaa.
ap
ps. Itselleni usko Jumalaan on jopa perhettäni, seksiä ja parisuhdetta tärkeämpi. Olenhan kaikki nekin saanut Herralta, ne ovat Hänen lahjojaan jotka minulle on suotu.
"Uhraisin" nämäkin, (ainakin toivon, että tekisin niin) jos pitäisi valita Herran tai näiden väliltä (tosin Herraltahan nämäkin on kaikki saatu, siunauksena, eikä Hän ketään kiusaa eli tuskinpa joudun koskaan valitsemaan näiden väliltä, mutta jos joutuisin, valinta olisi selvä ja uskoisin että silläkin olisi jokin tarkoitus parempaan, ei Herra sellaista muuten vaatisi)
Ja tästä seuraa myös se, että jos joskus mieheni vaikkapa ottaisi minusta eron, katson ettei minun olisi enää oikeus mennä uudelleen naimisiin (tästä monilla eri käsityksiä, tiedän sen, itse olen tällä kannalla) mutta uskoisin, että Herralta saisin voimaa ja kaikkea muuta mitä tarvitsisinkin, jotta voisin jaksaa mainiosti ja täysipainoisesti ilman parisuhdettakin :)
Uskoisin myös, että jollain tapaa se uudelleen naimisiinmenemättömyys koituisi minun omaksi parhaakseni, eihän Herra muuten sellaista ohjetta olisi antanut, ei Herra ketään kiusaa, Hän ajattelee meidän parastamme (jota emme aina välttämättä ymmärrä).
Ja muutamille parisuhteen puolestapuhujille tiedoksi että vaikka parisuhde toimiessaan on ihana juttu niin maailmassa on laumoittain ihmisiä jotka eivät ole ikinä eläneet parisuhteessa ja he eivät todellakaan ole mitään "ihmisen tynkiä". Elämä voi olla rikasta, ihanaa ja merkityksellistä ilman puolisoa ja seksiäkin.
Jokaisella on oma, Jumalalta saatu, kutsumuksensa.
oikeasti että jumala järjestää pojallesi IKUISEN kidutuksen (!!!) vain sen takia, että hän rakastaa jotain ihmistä. Ja miten voit löytää lohtua ja turvaa moisesta sadistisesta hirviöstä?
Ja muutamille parisuhteen puolestapuhujille tiedoksi että vaikka parisuhde toimiessaan on ihana juttu niin maailmassa on laumoittain ihmisiä jotka eivät ole ikinä eläneet parisuhteessa ja he eivät todellakaan ole mitään "ihmisen tynkiä". Elämä voi olla rikasta, ihanaa ja merkityksellistä ilman puolisoa ja seksiäkin.
Jokaisella on oma, Jumalalta saatu, kutsumuksensa.
Mutta on myös paljon ihmisiä joille se on erittäin kipeä asia ja suuren surun aihe. Ja avainsana tässä on toivo. Silläkin jolle ei parisuhdekuviot tunnu onnistuvan on aina toivo. Jospa sittenkin joskus... Homolla ei sen sijaan uskovaisten maailmassa ole toivoa vaan tieto siitä, että koko elämänsä joutuu elämään ilman kumppania. Kyllä se minusta ainakin on aivan sairaan ankea ajatus ja pistää vihaksi kun ap kertaa parisuhteestaan käsi jeesustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja muutamille parisuhteen puolestapuhujille tiedoksi että vaikka parisuhde toimiessaan on ihana juttu niin maailmassa on laumoittain ihmisiä jotka eivät ole ikinä eläneet parisuhteessa ja he eivät todellakaan ole mitään "ihmisen tynkiä". Elämä voi olla rikasta, ihanaa ja merkityksellistä ilman puolisoa ja seksiäkin.
Jokaisella on oma, Jumalalta saatu, kutsumuksensa.Mutta on myös paljon ihmisiä joille se on erittäin kipeä asia ja suuren surun aihe. Ja avainsana tässä on toivo. Silläkin jolle ei parisuhdekuviot tunnu onnistuvan on aina toivo. Jospa sittenkin joskus... Homolla ei sen sijaan uskovaisten maailmassa ole toivoa vaan tieto siitä, että koko elämänsä joutuu elämään ilman kumppania. Kyllä se minusta ainakin on aivan sairaan ankea ajatus ja pistää vihaksi kun ap kertaa parisuhteestaan käsi jeesustella.
ei synny homoksi, se on ympäristön aikaansaamaa että ihminen alkaa mieltyä samaan sukupuoleen (lapsuuden traumat, isättömyys tms)
Ei ei, siis en todellakaan haluaisi lapseni tekevän mitään MINUN vuokseni. Vain itsensä vuoksi. Usko on parasta minun elämässäni. Kun kuolen, uskon pääseväni Jumalan luo, jossa elän ikuisesti elämää, jossa ei mitään surua eikä murhetta ole, eikä multa puutu mitään. Sen vuoksi mä elän elämääni (tai yritän elää, en todellakaan pysty täydellisyyteen, ja siihen tarvitsenkin armoa. Onneksi sitä onkin saatavilla :) ) Mutta tottakai, kun uskon näin kun uskon, toivon rakkaimpienikin saavan tulla uskoon ja "tajuta" sen, mitä heillä voi olla vielä edessään, kuinka ihana asia on saada luottaa Herraan ja saada toivo Hänen luokseen pääsemisestä, sitten kun se oma aika on. Kukaan ei voi uskoa tai olla uskomatta toisen puolesta. Eli toki toivon, että lapseni joskus olisi myös Jumalan luona, jossa hänelläkin olisi kaikki asiat parhain päin. Mutta mä voin ainoastaan opastaa lastani, en mä voi vaatia häneltä mitään, saati pakottaa. En voi edes pakottaa häntä uskomaan Jumalaan, toivon kyllä että niin tulee käymään, ja luotan asian Jumalan käsiin :) Minun "velvollisuuteni" täällä maailmassa on rakastaa lähimmäisiäni, ja toki siihen rakkauteeni kuuluu, että haluan heidänkin saavan vain parasta (eli uskon, ja toivon taivaaseen pääsystä) joten mun tulee toimia sillä tavalla. EN kuitenkaan voi enkä halua edes pakottaa/vaatia/uhkailla ketään, eikä se asia (valitettavasti tai onneksi, miten sen nyt ajatteleekaan) ole minun päätettävissäni, miten kukakin (lapseni) elämäänsä haluaa elää, ja mihin haluaa uskoa. Minä siis vaan rakastan lastani (ja yritän rakastaa muitakin lähimmäisiä) ja yritän toimia, niinkuin heidän parhaakseen on. Tokikaan se ei aina tunnu päänsilittelyltä, eihän kasvatuskaan ikinä, ja itse joudun myös "nöyrtymään" ottamaan ohjeita, neuvoja vastaan, ja tiedostamaan että itse toimin joissakin asioissa väärin. Kyllä mä toivon, että silloin mua neuvotaan, en kuitenkaan oleta enkä vaadi, että kukaan toinen mua muuttaa. ap ps. 8
Mutta jos se lapsesi ei jaa uskoasi ja maailmankuvaasi niin silloin hänen maailmankuvastaan lähtien hänen pitäisi luopua seksuaalisuutensa harjoittamisesta nimenomaan SINUN takiasi, siksi että sinulla on käsitys että se on syntiä ja että sinä niin kovin toivoisit että hän tekisi parannuksen ja tulisi uskoon ja luopuisi homoseksistä. Hän itse voisi koko ajan uskoa että homoseksin harjoittaminen on ihan yhtä ok kuin heteroseksinkin, eikä toivomuksillesi olisi mitään perustaa, jos ei Raamattuunkaan uskoisi.
Se taas ettet erityisesti yrittäisi VAATIA tässä asiassa mitään ei ole erityisen kiitettävää. Eihän semmoista kukaan aikuiselta ihmiseltä voisikaan vaatia, vaikka kuinka haluaisi. Tai voihan sitä yrittää mutta niin vaan etäännyttää lapsensa. Mutta minusta jo tieto siitä ettei tule hyväksytyksi homoseksuaalisena itsenään on hyvin ahdistavan oloista, ymmärrys, että siellä se äiti koko ajan rukoilee taustalla että poika tekisi parannuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikeasti että jumala järjestää pojallesi IKUISEN kidutuksen (!!!) vain sen takia, että hän rakastaa jotain ihmistä. Ja miten voit löytää lohtua ja turvaa moisesta sadistisesta hirviöstä?
jotta kukaan ei päätyisi "ikuiseen kidutukseen". Hänhän antoi jopa oman poikansa meidän vuoksemme.
Jumala on itse hyvyys, hänessä ei syntiä ole. Hän ei voi hyväksyä syntiä, syntiä ei voi olla Hänen lähettyvillään.
Ihmiset ovat kuitenkin syntisiä, koska itse olemme langenneet syntiin (meillä on vapaa tahto, Herra ei halua tahdottomia sätkynukkeja!)
Herra teki kuitenkin syntiinlankeamuksemmekin jälkeen suunnitelman, että saisi meidät vielä takaisin yhteyteensä, eli antoi meille poikansa Jeesuksen.
Mutta Herra ei pakota. Joko voi valita ottaa Jeesuksen ja armon vastaan (jolloin ne synnit saadaan anteeksi, kun niitä pyydetään) ja voidaan taas olla Jumalan lähellä
TAI
sitten voi valita olla ottamatta tätä apua vastaan.
Valitettavasti ei ole olemassa välimuotoa, joko olet ns. Herran puolella, tai Häntä vastaan.
Ne, jotka eivät pääse/halua Herran luo, jäävät pahan valtaan. On olemassa hyvä ja paha, ja kun Herra on täydellinen hyvyys, jäljelle valittavaksi ei jää kuin se pahuus.
Siltä Jumala meidät yrittää pelastaa, on meistä itsestämme kiinni, otammeko avun ja pelastuksen vastaan.
Näin olen asian ymmärtänyt, en tiedä onnistuiko tämä "selitys pähkinänkuoressa", toivottavasti joku paremmin tietävä korjaa, jos kirjoitin jotain oleellista väärin! :)
ap
uskon että jos ne asiat vaan kävis läpi mitä on kokenu ja sen aiheuttanu, voisi siitä "sairaudesta" parantua ja olla normaali
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat todella mielenvikaiselta.
Ps. Jumalaa ja taivasta ei ole olemassa. Voit keskittyä elämään tätä päivää. Kun kuolet, katoat tästä maailmasta kokonaan.
ja Jumala kyllä tuomitsee heidät, jätetään omaan arvoonsa :)
--- ja tuomitseva lausunto. Kuinkahan mahtaisi Jeesus suhtautua puheisiinne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisiva kivittäneet Jeesuksen hengiltä.
Jos on olemassa kuolemanjälkeistä elämää, nämä mammat kyllä päätyvät sinne helvettiin (ap ja muut samanmieliset).
ei synny homoksi, se on ympäristön aikaansaamaa että ihminen alkaa mieltyä samaan sukupuoleen (lapsuuden traumat, isättömyys tms)
Jo ajat sitten on tutkimuksissa todettu että homoutta ei aiheuta lapsuuden traumat tai isättömyys. Tämä on se asia, josta tiedeyhteisö on homouden suhteen yksimielinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei synny homoksi, se on ympäristön aikaansaamaa että ihminen alkaa mieltyä samaan sukupuoleen (lapsuuden traumat, isättömyys tms)
Tämä käsitys on varmasti imetty joissain kristillisissä aivopesu-illoissa joissa kouluttamaton kristillinen terapeutti on selittänyt tieteellisesti perustelemattomia, mutta pseudotieteelliseen asuun puettuja väitteitään. Ainakin itse aikoinaan kun olin uskovainen (Kansanlähetysläinen) kuulin tuollaista paskaa useinkin opiskelijailloissa.
Tässä sitten neurologista vastanäkökulmaa:
"Myös aivotutkimus puhuu sen puolesta, että seksuaalinen suuntautuneisuus on jo pitkälle määräytynyt ennen syntymää.
Kesäkuussa julkaistiin ruotsalaistutkimus, jossa verrattiin eräiden aivoalueiden symmetriaa ja toiminnallisia yhteyksiä. Näiden alueiden tiedetään kehittyvän lopulliseen muotoonsa ennen syntymää. Ne eivät myöskään ole alttiita muuttumaan myöhemmin sen enempää fyysisten kuin psyykkisten tekijöiden vaikutuksesta.
Magneettikuvissa homojen ja lesbojen aivot muistuttivat enemmän vastakkaisen kuin oman sukupuolen heteroseksuaalisten aivoja. "Tämä on tähän mennessä vankin näyttö homoseksuaalisten ja heteroseksuaalisten koehenkilöiden aivojen eroista", kirjoitti neurotutkija Ivanka Savic Pnas-lehden artikkelissa."
Jumala on kyllä tuomitseva väärintekijöitä vastaan.
Aikojen lopussa Jeesus tulee maanpäälle ja hävittää vääräuskoiset. Ei sekään mitenkään "kiltiltä" kuulosta mutta niin se vaan menee..
jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä maan päällä kyllä, mutta tuomio on sen mukainen miten elää
on valmis kiduttamaan ihmistä ikuisesti noin mitättömän asian takia.
on valmis kiduttamaan ihmistä ikuisesti noin mitättömän asian takia.
edellinen viestini siis, en muista numeroa tarkkaan)
ap
viestiketjua lukemaan :)
mukavaa ja siunattua päivänjatkoa, niin uskovaisille kuin ei-uskovaisille, homoille kuin heteroillekin!
ap
on valmis kiduttamaan ihmistä ikuisesti noin mitättömän asian takia.
edellinen viestini siis, en muista numeroa tarkkaan)
ap
jos homo ei toimi kuten jumala haluaa, ts. homo rakastuu, rakastaa, harrastaa seksiä ja elää parisuteessa (kauuuuuheita väärintekoja noi kaikki), niin sitten seuraa iankaikkinen kidutusleiri.
Alue: Aihe vapaa
tämä on taas yksi osoitus siitä miten haitallisia uskonnot voivat olla ihmisille.
Onneksi olen ateisti ja minulla ei siksi ole mitään tarvetta sanoa miten muiden pitäisi elää (toki humaanit arvot ovat meille kaikille ihmisille yhteisiä, paitsi näköjään fanaattisesti uskovaisille).