Miten teidän "homofobiasta" syyttelevien on niin vaikeaa ymmärtää, että
se, etten minä hyväksy homoutta, EI tarkoita, ettenkö hyväksyisi silti sitä homoa ihmistä.
Ja etten todellakaan pelkää homoja, enkä vihaa heitä.
Pidän vaan heidän YHTÄ "ominaisuutta", YHDELLÄ elämänalueella vääränä, oman elämänkatsomukseni mukaan.
Eikä sekään tarkoita, että huutaisin, kiroilisin, tai muuten raivoisin tälle ihmiselle, tai että välttelisin häntä, tai että olisin tälle epäystävällinen tai ilkeä tai pyörittelisin silmiä tällaisen ihmisen kohdattuani, tai etten puhuisi hänelle tms. (mitä nyt ihmiset "homofoobikkojen" kuvitteleekaan tekevän) tai etten voisi olla ystävä/tuttu/naapuri/lähimmäinen homon kanssa, antaa tai ottaa häneltä vastaan apua tai neuvoja tms.
Tunnen homoja, olen ollut heidän kanssaan tekemisissä. En ajattele koko ajan heidän seurassaan, että "apua toi on homo, toi on homo, apua toi on homo homo homo!" (näinkö te luulette :D ) useimmitenkaan koko asia ei käy mielessäkään, ellei sitten keskustella siitä asiasta.
Eli, jos mun lapsesta nyt sattuisi tulemaan homo, (niinkuin moni homofobiasta syyttelevä näyttää toivovan) niin toki pitäisin sitä homoutta lapsessani edelleen vääränä. Ja varmasti toivoisin, että hän ei homo olisi ja että hänestä voisi tulla vielä hetero. Varmasti myös sanoisin (mutta neutraalisti ja ystävällisesti) että en pidä tätä homouttaan oikeana, ja että se on toteutettuna minun arvojeni vastaista toimintaa.
MUTTA.
Sanoisin myös, että tämä "ominaisuus" hänessä ei vaikuta rakkauteeni häneen, se ei muutu millään tavalla. Hän olisi edelleen mielestäni sama ihminen kuin ennenkin, rakastaisin kaikkia niitä ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä hänessä, kuin siihenkin saakka.
En alkaisi välttelemään häntä, en raivoaisi hänelle, en ilkeilisi häntä, enkä puhuisi joka kerta (saati huutaisi tms.) siitä, että hän tuntisi itsensä homoksi/olisi homo. Enkä todellakaan potkaisisi häntä pihalle tai kieltäisi käymästä kotona, enkä muutenkaan välttelisi häntä.
Toivoisin, että elämä ja välimme ja tekemisemme pysyisivät ihan samanlaisina kuin sitä ennenkin.
Sanoisin hänelle mielipiteeni tuolla tavoin, kuten aiemmin kerroin, ja sitten lisäisin, että jos hän joskus haluaa kysyä minulta tai mielipiteestäni jotain lisää, niin voin kyllä keskustella aiheesta ja perusteluistani, mutta muuten tuskin palaisin koko asiaan, ainakaan lastani syytellen tai hänelle raivoten.
Että tällainen homofoobikko täällä. (että mua sitten sieppaa, kun käytetään sanaa "fobia/foobikko" tämän asian yhteydessä!)
Kommentit (110)
Homoutta puolustellaan, mutta vaaditaan kuitenkin uskovilta täydellisyyttä. Ei Jumalakaan vaadi meiltä täydellisyyttä vaan sitä, että kun teemme syntiä niin tunnustamme ja sitten saamme anteeksi. Homous on synti kuten varkaus, aviorikos, valehteleminen, raiskaus, pahoinpitely, murha jne,. ja kaikkien on tehtävä parannus a pyydettävä anteeksi. Kuitenkin on niin, että monet kiihkoilevat sen puolesta, että homon ei tarvitse pyytää syntejään anteeksi. MIKSEI? Miksi yksi synti olisi sallittu ja muut tuomittavia????
Pyydätkö sinä pahoja ajatuksiasi tai tuomionlangettamisiasi anteeksi koko maailman edessä? Pyysitkö ääneen muiden kuullen anteeksi, että me tuon Jarskan kanssa harrastettiin eilenkin seksiä, vaikka vasta mentiin kihloihin? Tiesivätkö naapurisikin siitä, että olit pyytänyt anteeksi? Entä aiotko elää selibaatissa, mikäli miehesi jättää sinut? Jos et, pyyteletkö lopun ikääsi sitä anteeksi kaikkien kuullen?
Anteeksi vain, mutta puhut varsin ristiriitaisesti. Kukaan ei odota keneltäkään täydellisyyttä tässäkään keskustelussa, ainoastaan kohtuutta suhteessa toisten syntien tuomitsemiseen, jotka tuntuvat kiinnostavan hieman liikaakin. Toivotaan, että jotkut oppisivat näkemään sen hirren omassa silmässään ennen kuin alkavat etsiä roskia toisten silmistä! Ja tosiaankin, kun luet raamattua oikein tarkkaan löydät sieltä myös ne parranajo-ohjeet sun muut, joiden noudattamattomuutta on myös hyvä pyydellä anteeksi. Kumma kyllä tuntuu olevan hauskaa löytää sieltä vain ne tietyt kohdat, joilla voi itse tuomita toisia.
Toivoisin, että elämä ja välimme ja tekemisemme pysyisivät ihan samanlaisina kuin sitä ennenkin.
jos sä sanot jollekin lapsistasi että et hyväksy jotain sen synnynnäistä ominaisuutta. Vaikka punatukkaisuutta, jolle se ei mitään voi. Ja että punatukkaisuuden takia pitäisi elää loppuelämänsä selibaatissa. Miten pihalla voi olla todellisuudesta jos kuvittelee ettei sellainen mitenkään vaikuttaisi?
Ihan käytännössä, miten haluaisit homon lapsesi siis elävän elämäänsä? Saisiko hän tulla puolisonsa kanssa esim. luoksesi kylään (olettaen että haluaisi, mitä epäilen...)? Kuuluisiko hänen joka hetki katua ja pyydellä anteeksi parisuhdettaan ja elämäänsä? Kuuluisiko hänen tuntea syyllisyyttä siitä?
joka on valmis kertomaan näkemyksensä homoudesta, olis syytä mennä sikäli itseensä niin, että ottais sanoistaan myös vastuun. Silleen, että oikeesti kohtaisi sen ihmisen, jonka kanssa näistä asioista keskustelee. Tämä homous-asia on sen verran iso ihmisyyttä koskeva asia. Mun mielestä vois vaikka ihan kuunnella mitä sillä ihmisellä itsellään on asiasta sanottavaa.
Mun mielestä on aika törkeetä, että uskovat sanoo, että homous on epänormaalia ja sairasta jne.. Mistä te tiedätte, mistä se kenenkin kohdalla oikeesti johtuu ja millaisen elämän tämä ihminen on sen asian kanssa elänyt? Mun mielestä ei ole kunnioittavaa kätkeytyä sen raamatullisen näkemyksensä taakse kohtaamatta sitä ihmistä, keskustella asiasta ajan kanssa ja oppia itsekin jotain, nöyryyttä esimerkiksi.
Se ei vaan riitä, että kätkeydytte siihen oikeassa olemiseenne. Se ei oikeesti ketään auta eikä mitään rakenna, vaikka olisitte uskovat kuinka oikeassa ja vaikka miten sanoin väittäisitte ettette ole ylpeitä ja mielestänne toisten yläpuolella. Silloin kun oikeesti on tapahtunu sydämissänne jotakin Jumalan tahdon mukaista mielenmuutosta, niin se oikeasti vaan ilmenee ja syntyy yhteyttä ihmisten välille. Ne oikeessaolemisen vihaiset panssarit alkaa murtua, puolin ja toisin.
Homous on synti kuten varkaus, aviorikos, valehteleminen, raiskaus, pahoinpitely, murha jne,. ja kaikkien on tehtävä parannus a pyydettävä anteeksi. Kuitenkin on niin, että monet kiihkoilevat sen puolesta, että homon ei tarvitse pyytää syntejään anteeksi. MIKSEI? Miksi yksi synti olisi sallittu ja muut tuomittavia????
Mua todella pelottaa ihmiset, jotka eivät ymmärrä mikä ero on homoseksuaalisuudella ja murhalla, raiskauksella, pahoinpitelyllä... Jos järjen valo on noin heikko, niin on todella helposti manipuloitavissa ihan mihin vaan, koskA "se on Jumalan tahto".
Mun mielestä on aika törkeetä, että uskovat sanoo, että homous on epänormaalia ja sairasta jne.. .
että ymmärsit että kaikki uskovat eivät ajattele noin, eivätkä TUOMITSE homoja mitenkään heteroita syntisemmiksi ihmisiksi.
Kyllä mä katson että omatuntoni vuoksi mun on sanottava, jos joku seikka sotii elämänkatsomustani vastaan.
Niin. SUN elämänkatsomustasi vastaan. Mikä juuri sun elämänkatsomuksesta tekee niin ylivertaisen, että koet oikeudeksesi ja jopa velvollisuudeksesi puuttua esim. siihen mitä joku ihminen tekee vapaaehtoisesti sängyssään toisen vapaaehtoisen kanssa, tai kenen kanssa ihminen haluaa jakaa elämänsä? Mikä sun elämänkatsomuksestasi tekee niin tärkeän, että ihmisten henkilökohtaisiin ja intiimeihin asioihin puuttuminen olisi jotenkin sun asiasi?
Jos olisin vaan sanomatta mitään ko. asiasta, vaikka mulla siitä selkeä mielipide olisikin, kokisin, että valehtelisin.
Siis ymmärsinkö oikein, että vaikka sulta ei kysyttäisi koko asiasta niin kokisit valehtelevasi jos olisit hiljaa?
ja muita asioita, joista "valistan" ihmisiä (korostan, teen sen neutraalisti ja ystävällisesti, yritän välttää tuomasta sellaista kuvaa, että olisin jotenkin parempi tai läksyttäisin ylhäältäpäin.. onneksi asiat pystyy sanomaan nätistikin, jos sen osaa ;) )
Niin eli sä vaan pyrit siihen että et VAIKUTTAISI siltä että olisit parempi tai läksyttäisit ylhäältä päin. Niinhän sä kuitenkin todellisuudessa teet vaikka sen miten maireaan ilmiasuun pyrkisit pukemaan. Koska lähtökohtasi näköjään on, että juuri SUN käsitykset ovat niitä ainoita oikeita, joita kohtaan sun tulee kaikkia ylemmyydessäsi ja paremmassa tiedossasi ohjata.
Enkä mä suinkaan kuvittele, että itse olen aina oikeassa kaikesta
Mutta kuitenkin esim. tästä homoudesta olet niin täydellisen oikeassa, että koet oikeudeksesi ja velvollisuudeksesi valistaa muita tälle "oikealle tielle"?
siis homoudesta ja homoseksuaalisesta elämäntavasta, nehän ovat eri asioita. Homoushan lienee ominaisuus, johon on jotkut syyt.
Ymmärtääkseni tämä homous eli ne ominaisuudet eivät ole syntiä. Siis, että ihmisellä on tiettyjä elämänkokemuksia tai on syntymästään asti tietynlainen. Jumala tietää ne kaikki syyt ja asiat, en usko, että Hän niistä asioista tuomitsee ihmistä. Mutta se iänikuinen homoseksi, josta kiistellään.. oon ymmärtäny, ettei Jumala hyvväksy sitä.
Entäs homoseksuaalien välinen rakkaus? Mulla tulee tästä mieleen, että voisko olla mahdollinen Jeesukseen uskova homopari? Siis sellainen, joka laittaisi Jumalan sen inhimillisen rakkautensa edelle ja etsisi Jumalan tahtoa elämässään, niinkuin jokaisen Jeesuksen seuraajan tulisi tehdä?
t.78
Ja ap:kin tytär voi joutua tuollaiseen tilanteeseen jos hänellä on tyttäriä.
Ap:llekaan se homous ei selvästikään ole synti muiden joukossa vaan jotakin pahempaa ja tuomittavampaa. Jos se olisi vain synti muiden joukossa, niin miksi ei voisi homoa äänestää siinä kuin jotakuta muutakin. Kaikkihan kuitenkin syntisiä ollaan.
Siinä olen samaa mieltä, että homofobia voi joissakin tapauksissa olla vähän huono ilmaus. Mutta jonkinlainen homo"kompleksi" sen sijaan on todella yleinen.
Ap puhuu itseään pussiin, niin kuin fundamentalisteilla on tapana.