Se on tässä sit :(

Tuonne eräälle av-ämmälle tiedoksi, että KOHTALAINEN on ihan eri asia kuin KOHTUULLINEN.



"Luvassa kohtalaista tai navakkaa tuulta" vs. "tuulen voimakkuus pysyy kohtuullisena".



Että kun nämä eivät osaa edes äidinkieltä, mutta kommentoimaan pitää päästä...

parisuhteen hajottamisesta vaan miestään. Mikä onkin oikea osoite jos eron syynä tosiaan ihan oikeasti on ne kertyneet kilot. Epäilen kyllä ettei asia ole noin yksinkertainen.

t. eräs jonka saa mieheltään ehdotonta rakkautta myös nyt 20 k painavampana

KEHTAAT syyttä lapsiasi lihavuustasi tai parisuhteesi hajoittamisesta?

kumpaan olet valmiimpi:

A) laihduttamaan ja saamaan miehes mielnkiinto takaisin

B) pysymään haluamissasi kiloissa ja mahdollisesti eroamaan ja ryhtymään yksinhuoltajaksi.



Se päätös sinun on tehtävä aivan itse ja kun olet sen tehnyt, pysy päätöksessäsi ja katso mihin se vie. Voihan olla, että saat laidutettua itsesi kuntoon ja huomaat, että et halua enää miestäsi..

Tai pysyt kiloissasi, eroatte ja mies huutaa hetken kuluttua oven takana sinua takaisin... Tai mitä tahansa muuta. Mutta tämän hetken tilanne sinun täytyy vain ratkaista itse, mihin olet valmis

RASKAUDEN JÄLKEEN. Siinä kotona ollessani oli niin mukava ottaa vähän pullaa ja leipää ja kyläillä kavereiden luona mussuttamassa lisää...

kaksikymmentä kiloa yhdessäolomme aikana. hän tekee pitkää päivää firmassa, syö työmatkoilla miten sattuu ja rakastaa makeaa, kuin pikkupoika.



rakkauteni häntä kohtaan ei ole loppunut. seksuaalinen haluni häntä kohtaan ei ole loppunut. ihan vain koska se aito rakkaus ei ole ulkokuoreen tuijottamista. näitä kommentteja lukiessa ymmärrän, miksi nykyään avioeroja on niin paljon. ei se johdu siitä, että jompikumpi lihoi, vaan siitä, että ihmiset ovat kuvitelleet rakkaudeksi jotain ihan muuta.



omalle miehelleni tarjoan nykyään kevyempää ruokaa ja houkuttelen hänet liikkumaan silloin, kun hän ei ole aivan mahdottoman väsynyt. mutta syynä ei ole ulkonäkö, vaan se, että hänen suvussaan kakkostyypin diabetes on enemmän sääntö kuin poikkeus ja haluan mieheni välttävän sen.



ap:lle sanoisin, että mikäli itsestäsi tuntuu, että haluat laihtua ja liikkua, tee se. älä tee sitä siksi, että miehesi ei halua sinua seksuaalisesti, vaan tee se itsesi vuoksi. sinä voit paremmin ja sen jälkeen voit paremmin päättää suhteesikin jatkosta.

kyllä naisen kunnnon säilymiseen voisi kunnon mies edesauttaa aika lailla, jos sitä tosi välittämistä olisi: Hoitaa lapsia, antaa vaimolle omaa aikaa rentoutua ja kuntoilla, niin ei tarvitse järkyttävässä väsymyksessä ja silmäpusseissa lappaa suklaata lohduksi... ja sama pätee vice versa!



Rakkaudellinen ihminen pitää huolta myös siitä kumppanista ja erityisesti juuri hänestä

kyllä naisen kunnnon säilymiseen voisi kunnon mies edesauttaa aika lailla, jos sitä tosi välittämistä olisi: Hoitaa lapsia, antaa vaimolle omaa aikaa rentoutua ja kuntoilla, niin ei tarvitse järkyttävässä väsymyksessä ja silmäpusseissa lappaa suklaata lohduksi... ja sama pätee vice versa!

Rakkaudellinen ihminen pitää huolta myös siitä kumppanista ja erityisesti juuri hänestä

eräällä toisella foorumilla käydään keskustelua siitä, että nainen ei halua miestä enää seksuaalisesti. mies kertoo auttavansa kotitöissä ja lasten hoidossa ja silti vaimo sanoo olevansa väsynyt. keskustelu on jatkunut kuukausia ja on jo tuhansien viestien mittainen, niin tärkeänä etenkin miehet tuntuvat aihetta pitävän.

mutta siis... se mikä siinä keskustelussa itselleni pisti silmään oli erään miehen viesti. hän kirjoitti oman vaimonsa ilmoittaneen, ettei jaksa enää harrastaa seksiä, koska arki vie kaikki voimat. mies kertoi ottaneensa tästä onkeensa ja alkaneensa tehdä kotihommia, hoitaa lapsia helpottaakseen vaimonsa arkea. hän painotti viestissään vielä, että hän myös treenaa pitääkseen itsensä kunnossa ja seksuaalisesti haluttavana vaimolleen. vaimo ei kuitenkaan edelleenkään ollut jaksanut seksiä miehensä kanssa harrastaa, vaan oli käyttänyt lisääntyneen vapaa-aikansa aloittamalla kuntosaliharrastuksen. ja tämä oli miehen mielestä törkeää. ei nainen saanut käyttää sitä aikaa itsestään huolehtimiseen, vaan se piti tuhlata mieheen.

mietin sitä logiikkaa, joka tämän miehen päässä on kiertänyt. hän käyttää aikaa liikunnan harrastamiseen ja tekee sillä palveluksen naiselle, mutta kun nainen harrastaa liikuntaa, se on kaikki mieheltä pois... ja sitten puhutaan naisen logiikasta.

Itse olen ollut raskaana kolmesti ja vikalla kerralla olisi varmasti jäänyt kiloja jos en olisi niille mitään tehnyt. Toki voi antaa itselle anteeksi lihomisen raskauksien varjolla, mutta se on ihan omasta itsestä kiinni haluaako kiloille tehdä jotain vai ei?



Toinen asia on se että kyllä mun mielestä puolisolle voi sanoa jos toinen on liikalihava. Ihan jos senkin takia että se voi tuoda mukanaa terveyshaittoja, esim. diabeteksen kakkostyypin. Kyllä mä ainakin haluan että mun puoliso on ennenkaikkea terve, että lapsilla on terve isä ja äiti. Ja jos siihen voi itse vaikuttaa edes jotenkin, niin kannattaahan sen puolesta sitten myös niin tehdä.

näkeehän tämän sokeakin kepillään, että ap vaan provoilee saadakseen lihavien ihmisten niskaan taas kerran haukkuryöpyn.



Ei kommentoi mitenkään ja akat jauhaa.

toivottavasti ette lisäänny liikaa, koska lapsistanne kasvaa samanlaisia aivokuolleita.

lähtee rasittamasta ilmapiiriä, pärjäät varmasti. Mutta parasta tuossa on se, että siinä alkaa automaattisesti laihtua, ajatella itseänsä koska miestä ei tarvitse enää paapoa ja kun oletkin vuoden päästä hehkeä kaunotar, miehesi tulee raapimaan ovea koska ei saa siivua keneltäkään koska on tyhmä ja lihava. Ja siinä kohtaa sinä vedät oven kiinni.

minusta mies on törkeä. Kyllä kunnollinen aikuinen ihminen osaa ottaa toisen huomioon.



Vaimo on ylipainoinen, sitä en kiistä. Mutta mies voisi puhua naisen ylipainosta rakentavaan sävyyn. Kysyä, vaikka mitä nainen itse asiasta tuumaa.. voisiko mies tehdä jotain auttaakseen naista laihtumaan normaalipainoiseksi tms. Jos rakkautta ei enää ole, niin edes käytöstapoja?



Mies siis voisi vaikka antaa vaimolleen 2 vapaailtaa urheilua varten, yhden "hemmotteluun". Tehdä terveellisiä ruokia koko perheelle. Viikonloppuisin tehdä koko perheenä jotain aktiivista, vaikka käydä uimassa, hiihtämässä, pulkkamäessä, metsäretkellä.. vähän riippuen lasten iästä..



jos vaimo ei halua laihtua, niin miehen pitää sitten miettiä että mitä asioita voi hyväksyä ja mitä ei.



Jos miehesi siis jättää sinut vatsalöllykän takia, niin ei kai teillä sitten kovin paljon rakkautta ollutkaan? surullista tietenkin 4 lapsen kannalta.

Tuo on tosi törkeää mieheltäsi, mutta sen voin sanoa että kunhan aikaa hiukan kuluu niin huomaat pärjääväsi paremmin ilman sitä ukkoa kun se on poissa masentamasta sinua.

myös yksi, joka sai raskauskilonsa vasta raskauden jälkeen. Liikuntaa ei ehtinyt harrastaa tarpeeksi ja kyläilyä ja pullan syömistä oli monta kertaa viikossa.



Mutta asiaan: jos ap:n mies on sanonut, "jätän sinut, koska olet läski", hän on sika ja saa mennäkin. Mutta jos hän on varovasti aloittanut keskustelun jotenkin: "Kulta, seksielämämme ei ole enää ennallaan, pitäisikö asialle tehdä jotain? Haluaisitko vaikka vähän omaa aikaa rentoutuaksesi tai voisimmeko vaikka alkaa urheilla yhdessä?", niin antaisin vähän armoa miehelle.

myös yksi, joka sai raskauskilonsa vasta raskauden jälkeen. Liikuntaa ei ehtinyt harrastaa tarpeeksi ja kyläilyä ja pullan syömistä oli monta kertaa viikossa.

Mutta asiaan: jos ap:n mies on sanonut, "jätän sinut, koska olet läski", hän on sika ja saa mennäkin. Mutta jos hän on varovasti aloittanut keskustelun jotenkin: "Kulta, seksielämämme ei ole enää ennallaan, pitäisikö asialle tehdä jotain? Haluaisitko vaikka vähän omaa aikaa rentoutuaksesi tai voisimmeko vaikka alkaa urheilla yhdessä?", niin antaisin vähän armoa miehelle.

ja tyhmiä vastauksia täällä. En voisi kuvitella eläväni parisuhteessa jossa toista arvostetaan niin vähän että sanotaan suoraan että hän on ruma tai läski. Itse olin aikanaan läski ja tunsin aina että mieheni rakasti muhkeita muotojani, nyt olen hoikka ja mieheni rakastaa minua edelleen.



Minua häiritsi ennen mieheni heiveröisyys ja huono kunto. En kuitenkaan sanonut tätä miehelleni vaan aloitin itsekseni kunnonkohennuksen; kävin lenkillä, harrastin kotijumpaa. Raskaus-, okei, imetyskiloja lähti parikymmentä ja olo alkoi olla aika vetävä. Sillon mieskin totesi, ettei halua jäädä toiseksi, vaan rupesi itsekin kuntoilemaan. Nyt olemme molemmat komeita ja kauniita ja elämämme kunnossa, ja mika parsta; meillä on molemmilla hyvä mieli.

3 lasta ja yhteistä elämää takana 13vuotta. Itse huomasin kuinka mieheni väkisin yritti olla lähelläni. Tavatessamme olin 55kg. Ei hän mennyt naimisiin valaan kanssa. Ei hän sellaista naista itselleen halunut. Koskaan hän ei sanonut minulle mitään painostani, mutta kyllä sen elekielestä huomasi, että olin vastenmielinen.

Päätin ryhdistäytyä ja saada itseni takaisin. Ja antaa miehelleni sellaisen vaimon jonka kanssa meni naimisiin.

Nyt painan 59kg ja itselläni on aivan mahtava olo. Hävettää että olin päästänyt itseni siihen kuntoon, mutta varmaa on etten enää ikinä paina noin paljon.

Nykyään olemme mieheni kanssa puhuneet asiasta ja hän sanoi ettei ole koskaan lakannut rakastamasta minua, mutta on myös myöntänyt , läskit ällöttivät häntä. Ei vaan saanut sanotuksi sitä, koska ei halunut loukata minua.

Asiat ovat hyvin nyt ja näin ne tulevat aina olemaankin.

Aloittajan mies on kusipää idiootti ja täällä vain haukutaan kohtalaisen ylipainoista (ei edes mikään sairaalloinen läski!) aloittajaa. Huh huh.



En kyllä jaksa uskoa, että ihan pelkästään noista kiloista on kyse, saattaa olla vain viimeinen korsi joka katkaisi kamelin selän. Inhottavaa käytöstä silti mieheltä, 4 lapsen isältä.

täällä vain haukutaan kohtalaisen ylipainoista (ei edes mikään sairaalloinen läski!) aloittajaa.

170cm / yli 90kg on kyll yli 30kg ylipainoa, eli ei kohtuullista todellakaan!

niitä itsekkäitä paskiaisia, jotka täällä lesoilee "lihoneensa" raskausaikana vain vauvan painon verran. Se on kuulkaa sairasta! Siis molemmat minimaalinen painonnousu ja sillä leveily.

Mitä sairasta siinä on, että ei kerää ylimääräistä läskiä raskausaikana? Mitä vauva saa sipseistä, pullasta ja ranskalaisista? Itse olen syönyt ja liikkunut täysin normaalisti molemmat raskaudet x 2, en tiedä miksi olisi pitänyt väkisin mättää jotain paskaa kun en sellaista muutenkaan syö. Painoa tuli vauvan verran + 2 kiloa ekstraa ja se siinä, terveitä isohkoja vauvoja molemmat. Mikä tässä on ongelma?