Ensimmäinen äitienpäiväni äitinä tulossa ja

Meillä kävi juuri niin kuin ap pelkää neljä vuotta sitten ensimmäisenä äitienpäivänäni. Muistin raskausaikana isänpäivänä tulevaa isää ostamalla pienen lahjan ja suklaata, josta tykkää sekä tekemällä ja tarjoilemalla aamupalan vuoteeseen. Jotenkin sitten vaan oletin, että mies tajuaa siitä, että äitienpäivä, varsinkin ensimmäinen sellainen, on minulle tärkeä juttu. Mutta eipä vaan tajunnut. Kyllä tuntui pahalta siinä 2 kk vauvan äitinä hormonit pinnassa, kun mies ei tajunnut aamulla edes onnitella, saati sitten mitään muuta. Olin pitkään siitä katkera miehelle, kun ensimmäinen oma äitienpäiväni meni sitten tappeluksi. Jälkeenpäin ajatellen ei ehkä niiiiiiin iso juttu kuitenkaan, mutta silloin se tuntui tosi pahalta.

tuo mitä mä toivon on aika yleinen perinne,joten noudattaisi sitten sitä kun ei omat perinteet ole ehtineet vielä muotoutua,kun ekasta äitienpäivästä tosiaan kyse. Eikä toi ole mikään ehdoton toivomus, esimerkki edelleen. Mitä vain, kunhan edes jotain, jos saan pyytää.

Mistä ihmeestä tuon keksit, naistenlehdistäkö? Minulla on kokemusta kahdesta perheestä ja varmaa tietoa viidestä, eikä yhdessäkään tehdä äitienpäivänä noin. Sano sille miehelle selvästi, mitä tahdot. Älä sano, että toivot miehen muistavan äitienpäivän, koska silloin mies ei välttämättä osta mitään tai herää aamulla vaan sanoo lounaalla, että "hei, mä muistin, tänään on äitienpäivä" ja olettaa, että olet tyytyväinen. Hän tekisi juuri sen, mitä olet sanonut toivovasi, joka ei sitten olekaan se, mitä oikeasti tahdot. Sano miehelle, että äitienpäivänä miehen tulee herätä klo 6.30 ja ruokkia lapsi. Tämän jälkeen miehen tulee leikkiä lapsen kanssa ja keittää sinulle kaksi kupillista kahvia. Miehen tulee laittaa tarjottimelle kahvimuki, servetti ja ruusu, kaataa kahvi mukiin ja tuoda se sinulle sänkyyn tasan klo 8.30. Ei maitoa eikä sokeria. Ehkä silloin saat sen, mitä tahdot. Miehet eivät osaa lukea ajatuksia!

Älä ap välitä näistä ihme ämmistä, jotka ei oo muka kuullu ikinä normaaleista perinteistä, kyllä ainakin jokaisessa perheessä, jonka tiedän, on tapana muistaa äitiä eli sitä vaimoa, ja "yllättää" viemällä kakku,kahvi,kortti/lahja, kukkia yms sänkyyn. Siis lapset onnittelevat äitiään ja mies onnittelee LASTENSA äitiä, naista joka on ne lapset kantanut ja synnyttänyt. Ja ei te jotka ette ymmärrä, sitä ei halua joutua sanomaan erikseen, että toivoisin "tätä ja tätä" T. Se joka myös pettyisi jos mies ei mitenkään muistaisi. (vaikka luulen että jotenkin muistaa, kun muistaa synttärit yms myös. :) )

Tuo on naistenlehtien keksimä "perinne", jota ei välttämättä noudateta niissä perheissä, joissa vanhemmat ovat puheväleissä. Ja jos yleinen on mielestäsi normaalia, niin sittenhän me voisimme tänä keväänä todeta, että on normaalia alle 5v ikäisille hukkua. (minusta ei ole, mutta sinulle näköjään on). On olemassa perheitä, joissa isä ja lapset valmistavat äidille lounaan äitienpäivänä. Eikö olekin hirveää, ei kukkia ja kahvia vuoteeseen vaan herkkuruokaa noin klo 12.00. Pitäisikö näille perheille määrärä epänormaaliussakot?

Siis tarkoitin normaalilla sitä, että ei ole mitenkään outoa tai ihmeellistä että mies muitaa vaimoaan, ja tuo on tietääkseni yleisin tapa muistaa, tuomitsematta mitenkään muita tapoja viettää äitienpäivää ja ilmaistakseni ihmetyksen siitä ettei miehen "pitäisi" muistaa vaimoaan millään lailla. Pahoittelen jos ilmaisin itseni jotenkin epäselvästi.

Olen lahjojen suhteen kuin pieni lapsi, haluan niitä ja huomiota. =)

Suosittelen siis vihjailemaan aika suoraan ennen äitienpäivää ja edellisenä iltana sanot melkein suoraan, että haluat aamulla kahvit sänkyyn.

Haluan oikeasti jouluna paljon lahjoja ja synttärit pitää muistaa. Ei niitä voi ohittaa halauksella ja suukolla, pitää ola lahja, kakkua ja kukkia! Äitienpäivä on päivä prinsessana, silloin on se ainoa päivä vuodesta kun en pyykkää, laita ruokaa tai hoida kaikkia kotitöitä autopilotilla. Mies ja lapset tekevät.



Tykkään lasten tekemistä korteistä ja savimöykyistä, mutta myös miehen antamista koruista, kännyköistä ja lahjakorteista. Ihan avoimesti JOU! Ja mies tietää sen. Antaa niitä lahjoja ja nauraa täpinöilleni, vaikka ei itse niin ole vailla.



Meillä vietetään kaikki juhlat niin, että sankari on todellinen keskipiste eikä tarvitse kursailla vaatimattomana, että "ei teidän olisi tarvinnut". Tietenkin tarvitsee, muuten on pala kurkussa ja halju olo.



Tästä ketjusta saisi muuten hyvän jutunjuuen johonkin lehteen.

kannattaa sanoa ihan suoraan miehelle mitä haluaa äitienpäivältä. itse sanoin, että lahjaa en tarvi, mutta haluaisin, että mies ja lapset siivoais ennen äitienpäivää, ettei minun sitä tarvi tehdä ja haluaisin mennä ravintolaan koko perheellä syömään. lapset antaa kuitenkin kortteja ja lahjoja. viime vuonna halusin ehdottomasti saada ihanan helmikorun niinpä otin korukuvaston käteen ennen äitienpäivää ja näytin miehelle, että olisi ihanaa saada tuollainen koru äitienpäivälahjaksi ja sainkin sen sitten :) mutta noin suoraan itse sanon niin mies tietää mitä haluan.

8-vuotias ja vanhin 17, joten mun ekasta äitienpäivästä on aikaa.

Mä en ole koskaan edellyttänyt keneltäkään minkäänlaista äitienpäivän viettoa, joten voi hyvinkin olla, että ensimmäisen kerran päivää on mitenkään vietetty kun lapsi on tuonut päiväkodista jonkin pienen lahjan.

33

Onko teillä alettu tosiaan viettää äitienpäivää vasta sitten,kun lapsenne on laitettu päiväkodissa tekemään teille kortit? Miehenne ei koskaan muista mitenkään, esim. kahvinkeitolla, pienellä lahjalla, viemällä jonnekin koko perheen, tai edes sanomalla hyvää äitienpäivää?

äitienpäivänä omaa äitiään, koska on äitienpäivä. Samoin ajattelee vaimonsa onnittelevan omaa äitiään. Ihan oikeasti, ei ne miehet pahalla, mutta ovat vain niin tolloja, etteivät tajua, että tilanne muuttuu kun oma lapsi syntyy.

Poikien äitinä olen suoraan sanonut pojilleni, että sitten kun/jos tyttöystävistänne tulee lastenne äitejä niin annan selkään teille jos ensimäisenä höösäätte vielä aikuisena mulle lahjoja. Silloin te kauniisti menette kukkakauppaan ja koruliikkeeseen ja ostatte VAIMOLLENNE äitienpäiväkukat ja hellitte häntä, koska vaimonne on lapsenne äiti. Minä mummona olen kyllä osani saanut näistä äitienpäivistä. Nyt on aika helliä vaimojanne.

Meillä kävi juuri niin kuin ap pelkää neljä vuotta sitten ensimmäisenä äitienpäivänäni. Muistin raskausaikana isänpäivänä tulevaa isää ostamalla pienen lahjan ja suklaata, josta tykkää sekä tekemällä ja tarjoilemalla aamupalan vuoteeseen. Jotenkin sitten vaan oletin, että mies tajuaa siitä, että äitienpäivä, varsinkin ensimmäinen sellainen, on minulle tärkeä juttu. Mutta eipä vaan tajunnut. Kyllä tuntui pahalta siinä 2 kk vauvan äitinä hormonit pinnassa, kun mies ei tajunnut aamulla edes onnitella, saati sitten mitään muuta. Olin pitkään siitä katkera miehelle, kun ensimmäinen oma äitienpäiväni meni sitten tappeluksi. Jälkeenpäin ajatellen ei ehkä niiiiiiin iso juttu kuitenkaan, mutta silloin se tuntui tosi pahalta.

sori vaan.

mitä sä siinä pelkäät että jos ei muist aäitienpäivää? mitä pelottavaa silloin tapahtuu? perustuuko teidän suhde sille että muistetaan an¨taa lahjoja "tärkeinä" päivinä?

ilmeisesti teillä on jotain muuta "ongelmaa" kuin äitienpäivä.. niistä kannattaa opetella keskustelemaan tai hankkia apua jos ei itse osaa.



terv. yksi joka ei ole koskaan saanut äitienpäivälahjaa mieheltään, lapsilta kylläkin.

Näissä ketjuissa aina huomaa, että ilkeimpiä vastauksia kirjoittaa ne, joita mies ei huomioi.

"Minäkään en ole mitään saanut niin miksi muidenkaan pitäisi saada"

sori vaan.

mitä sä siinä pelkäät että jos ei muist aäitienpäivää? mitä pelottavaa silloin tapahtuu? perustuuko teidän suhde sille että muistetaan an¨taa lahjoja "tärkeinä" päivinä?

ilmeisesti teillä on jotain muuta "ongelmaa" kuin äitienpäivä.. niistä kannattaa opetella keskustelemaan tai hankkia apua jos ei itse osaa.

terv. yksi joka ei ole koskaan saanut äitienpäivälahjaa mieheltään, lapsilta kylläkin.

ja siksi vietät ensimmäistä Äitienpäivääsi, onnittelen lämpimästi! Jos puolisosi ei sinua huomioi sen kummemmin, niin älä ole pahoillasi. Kaikista miehistä ei ole siihen, että osaisi panostaa suhteeseen tai arvostaisi vaimoaan ja lapsiaan...onhan hän jo aiemmin saanut lapsen jonkun toisen naisen kanssa ja nyt siis sinun kanssa...Ole kuitenkin onnellinen omasta lapsestasi ja huomioi erityisesti häntä tänä teidän ensimmäisenä äitienpäivänä! Aurinkoista Vappua ja tulevaa Äitienpäivää!

ja siksi vietät ensimmäistä Äitienpäivääsi, onnittelen lämpimästi! Jos puolisosi ei sinua huomioi sen kummemmin, niin älä ole pahoillasi. Kaikista miehistä ei ole siihen, että osaisi panostaa suhteeseen tai arvostaisi vaimoaan ja lapsiaan...onhan hän jo aiemmin saanut lapsen jonkun toisen naisen kanssa ja nyt siis sinun kanssa...Ole kuitenkin onnellinen omasta lapsestasi ja huomioi erityisesti häntä tänä teidän ensimmäisenä äitienpäivänä! Aurinkoista Vappua ja tulevaa Äitienpäivää!

Kiitos sulle ja samoin hyvää vappua ja äitienpäivää! =)

Ap

Mä en kyllä koskaan olisi voinut kuvitella ihastuvani ja rakastuvani mieheen, joka ei muistaisi minua merkkipäivinäni ja jouluna jne. Nämä on sellaisia yleissivistykseen ja hyvään kasvatukseenkin liittyviä seikkoja, enkä junttia olisi miehekseni ottanut muutenkaan. Harvoin tämä junttius tulee eka kertaa esiin vasta äitienpäivänä... Eli sitä saa, mitä tilaa ;) Ihmistä on vaikea muuttaa. Siksi kannattaa valita kehityskelpoinen yksilö alunperinkin.

minun vanhemmissani ja miehen vanhemmissa jotain vikaa.

Nimittäin on ihan tavallista, että mies tuo lasten kanssa kahvin sänkyyn ja antaa itsekin jonkin lahjan tai kukkia. Yleensä äiti saa lojua sängyssä ja jatkaa nukkumista. Perhe tekee ruoan ja siivoa jäljet.

Minun isäni vie äitini äitienpäivänä syömään ja edelleen ostaa kukkia tai jotain pientä ihanaa äidilleni. Samoin appiukko anopilleen.

Sama käytäntö on kavereidenikin perheissä. En ole ihan oikeasti koskaan tavannut perhettä, missä perheen isä ei muista puolisoaan, eikä helli häntä äitienpäivänä.

tuo mitä mä toivon on aika yleinen perinne,joten noudattaisi sitten sitä kun ei omat perinteet ole ehtineet vielä muotoutua,kun ekasta äitienpäivästä tosiaan kyse. Eikä toi ole mikään ehdoton toivomus, esimerkki edelleen. Mitä vain, kunhan edes jotain, jos saan pyytää.

Mistä ihmeestä tuon keksit, naistenlehdistäkö? Minulla on kokemusta kahdesta perheestä ja varmaa tietoa viidestä, eikä yhdessäkään tehdä äitienpäivänä noin. Sano sille miehelle selvästi, mitä tahdot. Älä sano, että toivot miehen muistavan äitienpäivän, koska silloin mies ei välttämättä osta mitään tai herää aamulla vaan sanoo lounaalla, että "hei, mä muistin, tänään on äitienpäivä" ja olettaa, että olet tyytyväinen. Hän tekisi juuri sen, mitä olet sanonut toivovasi, joka ei sitten olekaan se, mitä oikeasti tahdot. Sano miehelle, että äitienpäivänä miehen tulee herätä klo 6.30 ja ruokkia lapsi. Tämän jälkeen miehen tulee leikkiä lapsen kanssa ja keittää sinulle kaksi kupillista kahvia. Miehen tulee laittaa tarjottimelle kahvimuki, servetti ja ruusu, kaataa kahvi mukiin ja tuoda se sinulle sänkyyn tasan klo 8.30. Ei maitoa eikä sokeria. Ehkä silloin saat sen, mitä tahdot. Miehet eivät osaa lukea ajatuksia!

Älä ap välitä näistä ihme ämmistä, jotka ei oo muka kuullu ikinä normaaleista perinteistä, kyllä ainakin jokaisessa perheessä, jonka tiedän, on tapana muistaa äitiä eli sitä vaimoa, ja "yllättää" viemällä kakku,kahvi,kortti/lahja, kukkia yms sänkyyn. Siis lapset onnittelevat äitiään ja mies onnittelee LASTENSA äitiä, naista joka on ne lapset kantanut ja synnyttänyt. Ja ei te jotka ette ymmärrä, sitä ei halua joutua sanomaan erikseen, että toivoisin "tätä ja tätä" T. Se joka myös pettyisi jos mies ei mitenkään muistaisi. (vaikka luulen että jotenkin muistaa, kun muistaa synttärit yms myös. :) )

Ap on tuore äiti ja ehkä tuoreessa suhteessakin. Moni asia lähtee menemään pieleen, jos asenne on alusta lähtien kuin uhrilla ja marttyyrillä. "Kyllä minä vaan kaiken teen täydellisesti, mutta ei mies, se ei välitä edes äitienpäivänä oikein!!" On ihan totta se, että lapsuuskodissa olleet perinteet tai niiden puute kulkevat sitkeästi mukana. Jos yhdessä halutaan muuttaa jotakin, niist pitää ihan kirjaimellisesti sopia. Kertoa mitä toivoo joululta ja juhannukselta, kotitöiden jakamiselta jne. Ja vielä perustella keskustellen, ei mankuen ja maristen. Myös minun ja mieheni taustat ovat todella erilaiset ja "äitienpäivänäytelmät" tuntuivat aluksi teennäisiltä ja jäykiltä, mutta vuosien myötä omat kuviot ovat löytyneet kaikkiin juhliin. Edelleenkin minä olen se, jolle juhlapäivät ovat tärkeämpiä, mutta mies tulee mukaan hössötyksiini, koska tietää ne tärkeiksi minulle ja haluaa siirtää lapsillekin jotain sellaista mitä hänellä ei ollut. Kostamisen kierre nyt on lapsellisinta ja hedelmättömintä keksiä voi!

karseaa lukea tämän katkeran ihmisen vinkumista täällä, kun toiset yrittää antaa asiallisia ja todellisia neuvoja..

ap:lle perille sen, että hän on ihanan vauvan äiti joka tapauksessa, muisti mies tai ei. Ei miehen tekemiset vaikuta hänen äitinä oloon. Hän on äiti joka tapauksessa, sitä ei mikään muuksi muuta.



Sama juhlimisen kanssa. Hänellä on oikeus juhlia äitienpäivää juuri niin juhlallisesti kuin hän haluaa. Sillä hän on äiti. Ja sitä juhlimisen oikeutta ei tuo eikä vie miehen tekemiset. Niillä ei ole merkitystä, sillä miehen tekemisistä riippumatta ap:lla on äitienpäivä.



Toivottavasti hän osaa järjestää itselleen ihanan ja lämpimän juhlapäivän. Ihanan vauvan äitinä siihen juhlaan on todellakin aihetta!

mikä heillä on ollut äitienpäivätapana.



Mies varmaan noudattaa oppimaansa. Ja tosiaan, vihjailla ei miehille kannata, vaan puhua suoraan. Ja keskustella siitä, mitä ylipäätänsä tällaiset juhlat kellekin merkitsevät. Tapoja on niin paljon.

Miksi et voisi keskustella asista miehen kanssa? En nyt tarkoita että sanot "haluan että toimimmen näin", vaan puhuisitte miten olisi kiva viettää äitienpäivää ja että toivot että voisit vaikka nukkua aamulla vähän pidempään.



Mulla tulossa myös ensimmäinen äitienpäivä äitinä ja paljon ollaan tästä puhuttu miehen kanssa. Miten haluamme sitä viettää ja millaisia meidän perheen perinteitä luoda (toki niitä muotoutuu sitäkin mukaa kun lapsi ja perhe kasvaa).

niin rasavillejä,että tuskin heillä sen kummempia tapoja on ollut. Yksi veljeksistä viettää samana päivänä nimipäivää, ehkä sitä on jotenkin juhlittu ja ehkä äitienpäivää siinä sivussa. Äitinsä tuskin on juuri piitannutkaan koko äitienpäivästä.



Mutta kun me veimme isänpäivänä aamupalan lahjoineen sänkyyn, niin ei kai vaadi paljoa sumplimista tehdä samoin? Mies kuitenkin tietää tasan tarkkaan,että olen ihan helposti ilahdutettavissa. Eivätkö miehet tosiaan osaa mitenkään yllättää, täytyykö kaikesta tahtomastaan marista ja muistutella jatkuvasti? Ihme tampioita sitten.



Taidan sitten ottaa saman linjan miehen synytymäpäivään, jouluun, isänpäivään yms... et kertonut mitä tahdot, joten et saa mitään. Tai et muistuttanut tarpeeksi usein, unohdin, sori.



Ap

Kun halutaan vain ajatellaan, että kyllä se pitäisi tajuta. Ja ei ne vain kaikki tajua. Toki niitäkin on, joille on ihan selvää.



Ja jos miehesi äiti ei ole piitannut äitienpäivästä, ei hän pidä sitä sitten varmaan mitenkään tärkeänä päivänä naisille.

Olen jo kertonut,että olisi mukava nukkua vähän pitempään, johon vastattiin vaan muminalla. Sekin on jo iso askel mieheltä herätä puolenpäivän sijaan jo 7-8 aikaan, enkä tiedä kyllä kannattaako moista edes odottaa...



Äitini haudalla käymme, sen olemme jo sopineet. Se nyt on ainakin perinne...



Täytyy ottaa asia vielä paremmin puheeksi ja kertoa selvällä suomen kielellä, mitä haluaisin. Saattaahan olla,että mies vallan yllättää ja tosiaan keksii jonkun kivan jutun. Se selviää ensi viikon sunnuntaina. :)

T. vastaillut