Ketään ei voi velvoittaa auttamaan - edes lastenhoidossa
silloin tällöin ehkäpä kerran vuoteen josko saisi edes yhden yön nukuttua... Olisi niin hieno juttu jottako edes kummi, mummi, sedät taikka tädit tekisivät joskus näin, että ottaisivat lapsen yökylään, mutta ei niin ei..
Ei ihme että monet "joutuvat" lastensuojelun, sossun tms piiriin, lapsia hupstaanotetaan yms...
Kommentit (97)
Mun esikoinen oli 5 kk, kun oli ekan yön mummilla, poissa siis äitinsä luota.
Ja mun nuorimmainen on nyt viis vee ja ekaa yötä pois vanhempiemnsa luota.
Nyt on haluttu hoitaa itse. Ja kumma kyllä jaksettu jopa paremmin kuin esikoisen kanssa aikanaan. Meisdän perheestä on ollut paljon iloa myös muille perheille, koska toimitaan tukiperheenä. Eniten on muuttunut oma asenne. Ja tietty nää nuoremmat lapset on ollu paljon huonompia nukkujia ja isovanhemmatkin on jo kohta eläkeiässä, joten ne ei jaksaisikaan.
naapurin ja tuttujen lapset. Heh, tällaista se juuri on. Maataan kotona vauvan kanssa ja hoidatetaan isommat päiväkodissa ja sitten vielä itketään päälle, että väsyttää kun joutuu katsomaan lapsia illat ja yöt ja viikonloput ja naapurit ja sukulaiset ei hoida niitä aikoja lapsia ilmaiseksi.
Kuule jos osa osaa hoitaa asiansa niin, että pystyy pyörittämään omat hommansa kunnialla, ei meillä ole velvollisuus hoitaa enää teidän luusereiden lapsia jos te ette siihen pysty. Lastensuojelu auttaa.
Tukiverkko on monelle sama asia kuin ihmiset, jotka tekevät ilmaiseksi sen, mitä itse ei viitsi. Jos isät hoitaisivat lapsia äidin hoitelemisen sijaan, maailma olisi parempi paikka.
Hoidetaan tiukasti vain ja ainoastaan oman perheen asiat. Jos joku odottaa jotain muuta se on vain ilmaisten palvelusten kalastelua. Kun ei itse viitsi.
Oletko ihan oikeasti tuota mieltä? Otan osaa.
huutajia lähtee auttamaan, ei köyden toista päätä löydy. Mitä enemmän auttaa, sitä vähemmän he ottavat vastuuta omasta elämästään. Kohta huomaat, että olet korviasi myöten suossa heidän elämänsä kanssa ja omat voimavarasi ovat vähissä.
Jos joskus yrität kieltäytyä vedoten omaan perheeseen ja omaan väsymykseen, ollaan naama norsunvitulla syyllistämässä ja haukkumassa kun kukaan ei halua enää olla yhteisöllinen ja auttaa.
Minun neuvoni on, että pysykää kaukana näistä tukiverkonkalastajista. He ovat energiasyöppöjä, jotka imevät teidät kuiviin.
Nimim. kokemusta on.
nykyään ajatellaan, että jos kerran pyydät apua "oletat muiden hoitavan lapsesi". Kyse on kerrasta silloin tällöin.
nykyään ajatellaan, että jos kerran pyydät apua "oletat muiden hoitavan lapsesi". Kyse on kerrasta silloin tällöin.
jos lähdet heitä auttamaan.
mutta olisi ihana, kun joku hoitaisi lapseni, kun he sairastuvat arkena.
Kuopus on 7v. ja ei ole koskaan ollut yötä poissa.
Esikoinen on 9v.
Eipä meille tullut enään kolmatta lasta, kun tajusin, että se on meille liikaa. 9v. on lievä kehitysvamma.
mulla hoidettavana. Vastavuoroisuus oli niin heikko, että lopetin koko homman. 2v. jaksoin sitä rumbaa ja huomasin olevani ilmainen lastenhoitoja, kun lapsen äiti lähti viilettämään minne halusi.
T.Edellinen.
ei ymmärrä. Meillä kaks pientä huonosti nukkuvaa mutta vuorotellaan miehen kanssa viikonloppuisin. Viime vklna nousin ylös yhdeltätoista joten hyvin sai nukuttua univelkoja pois. Eipä olla kummatkaan väsyneitä. Eihän lasten nyt tarvitse olla yötä pois kotoa että pystyy nukkumaan!
mulla hoidettavana. Vastavuoroisuus oli niin heikko, että lopetin koko homman. 2v. jaksoin sitä rumbaa ja huomasin olevani ilmainen lastenhoitoja, kun lapsen äiti lähti viilettämään minne halusi.
T.Edellinen.
kunnes huomasin olevani yksin se kylä, joka kasvatti ja auttoi ja kenen luona oli lapsia yökylässä ja koulun jälkeen syömässä ja leikkimässä ja hoidossa.
Lopetin homman kun huomasin, että minua käytetään vain hyväksi.
sukulaisia ei ole lähimaillakaan tahi ovat kuolleet...
Mies otti ja häipyi kun ei kyennyt ottamaan vastuuta lapsistaan vuosien yhdessä olon jälkeen kun lapsi sairastui vakavasti.
"pakko on jaksaa" - hoitaa koti, lapset... Luvan kanssa eihän saa olla koskaan väsynyt, eihän?
No, mutta hei elämä on
Onko niin, että kaikki naapureiden välinen yhteisöllisyys on kadonnut Suomesta jo kokonaan?
Meilläpäin me hoidamme vuorotellen toistemme lapsia, jotta saamme sitä kuuluisaa "lomaa omasta perheestämme." : D Täällä se on ihan tunnustettu tosiasia, ettei kukaan jaksa ilman apua. Eilen minulla oli kaksi naapurin poikaa hoidossa, tänään oma poikani menee kaverille ja tytär toiselle kaverille vuorostaan. Koulu- ja tarhareissut jaetaan naapureiden kesken, ettei kaikkien tarvitse lähteä autoilemaan. Samoin harrastusten kanssa. On ihan ok tunnustaa julkisesti olevansa helkkarin väsynyt ja kyrsiintynyt välillä. Sitten sitä taas kummasti jaksaa, kun tietää, ettei ole yksin ja apua on aina tarjolla.
Homo sapiens on laumaeläin, jonka jälkeläiset ovat kautta historian kasvaneet joko heimon tai suuren suvun parissa. Koskaan ennen ihmiskunnan historiassa ei ole ollut aikaa, jolloin ydinperheen oletetaan hoitavan itse omat lapsensa, YKSIN. Tuohon kun kasataan vielä nykyajan vanhemmuuden paineet, niin...
Esim. MLL, tai etsit jonkun opiskelijan joka voisi hoitaa lapsia iltaisin ja viikonloppuisin. Ja sille joka totesi että hoitotyö on Suomessa kallista muistuttaisin että lastenhoito kuuluu kotitalousvähennyksen piiriin jolloin verottaja tulee todella hyvin vastaan ja hintataso on ihan vertailukelpoinen monen muun maan tason kanssa.
sukulaisia ei ole lähimaillakaan tahi ovat kuolleet...
Mies otti ja häipyi kun ei kyennyt ottamaan vastuuta lapsistaan vuosien yhdessä olon jälkeen kun lapsi sairastui vakavasti.
"pakko on jaksaa" - hoitaa koti, lapset... Luvan kanssa eihän saa olla koskaan väsynyt, eihän?
No, mutta hei elämä on
niin hermosi kestävät ap ja NUKU, kuten minäKIn tein
- ps eaim 20 tuntia= 20 e
------------
t. tukiverkostoton
Luulisi, että edes isällä olisi velvollisuus osallistua lastenhoitoon, mutta ei meillä. Miehen työpaikka vaihtui samaan aikaan kuin toinen lapsi syntyi, eikä ole auttanut vauvanhoidossa eikä myöskään taaperon hoitamisessa YHTÄÄN. On kaikki viikot (ja välillä myös viikonloput) työmatkoilla ympäri Suomea tapaamassa asiakkaitaan. "Hoitaa" varmaan sitten niitä, kun ei kotona tee muuta kuin nukkuu silloin harvoin kun täällä käy.
Millaisia keskusteluja kävitte ennen lasten hankkimista?
on rankka yhdistelmä vaikka mies osallistuisikin lastenhoitoon. Ihan pienellä perhesuunnittelulla saa arjen sujuvammaksi. Niin ja ihan vinkiksi, jos ensimmäinen lapsi on paljon sairaana ja huono nukkumaan niin ei kannata toista ihan perään pukata ainakaan sillä ajatuksella jos se nyt edes vähän paremmin nukkuis tai ei sairastuis korvakierteeseen tai olis niin allerginen. Kaikkeen ei voi varautua, mutta joihinkin asioihin kyllä.
jos et hoida kaikkea yksin"-kommentit.
Miksi kukaan ei ajattele lapsen kannalta? Lapselle olisi ihana, elämää rikastuttava asia tutustua isovanhempiinsa ja sukulaisiinsa ja saada viettää aikaa heidän kanssaan. Ei se ole lapsen etu, että omat vanhemmat ovat ainoat aikuiset, joiden kanssa on tekemisissä. Eikä satunnainen MLL:n lastenhoitaja korvaa jopa vuosikymmeniä jatkuvia sukulaissuhteita.
Vanhukset ovat sitten narisemassa yksinäisyyttä palvelutalossa, vanhainkodissa ja vuodeosastoilla. Mutta eipä heitä aikoinaan näkynyt lastenlasten luona. Miksiköhän lastenlapsia ei näy kylässä? Toki on olemassa sukulaisia, joiden seura ei ole hyvästä lapselle. Mutta valtaosa isovanhemmista ja sukulaisista on kuitenkin aivan kunnollisia ihmisiä.
Omat isovanhempani hoitivat minua, kun olin lapsi. Minä en hoitanut heitä, kun olen aikuinen, mutta kävin usein vierailuilla heidän luonaan ja autoin mm. muutoissa (kantamalla ja kuljettamalla autolla huonekaluja ja tavaroita). He viettivät kanssani aikaa, kun olin lapsi, ja minä vietin heidän kanssaan aikaa, kun he vanhenivat.
ja yksinpärjäämisen ihannointi. O_o
Toivottavasti nämä yksin, aina ja ikuisesti, lapsensa hoitavat eivät kohtaa mitään kriisiä elämässään jottei tartteisi kääntää takkia periaatteissaan.
Miten he kuvittelevat, että he ovat maailmassa ainoastaan väsyneitä. Muiden pitäisi jaksaa omien töiden ja lasten lomassa hoitaa myös heidän lapset kun he ovat niin uupuneita.
Niillä sukulaisilla kas kun on oma elämä ja omat kiireet ja väsymykset ja saattavat kulkea itsekin äärirajoilla. Mutta heidän pitäisi hoitaa vielä teidän lapsetkin siihen päälle.
Työelämä on niin vaativaa, että mummot ja papat on todella tiukilla, että jaksavat työskennellä sinne 65 ikävuoteen asti. Mutta ei kun heidän pitäisi repiä vielä voimia jostain hoitaakseen teidän lapsenlapsia.
Nämä väsyneet mammat sitten huutaa, että he kyllä ovat toisenlaisia isovanhempia. Miten niin muka jaksatte kun ette jaksaneet omiannekaan hoitaa. Miten yhtäkkiä virkistyisitte kun ikää tulee lisää ja krempat painaa ja jaksaisitte hoidella lapsenlapsianne.
Mua sitten ärsyttää nää tyhjän kitisijät.
ja ei ole tarvittu kumminkaimanserkkujen apua lasten hoidossa, pitäisi nyt hoitaa sinun lapset tähän päälle.
Hohhoijaa.
ja yksinpärjäämisen ihannointi. O_o
Toivottavasti nämä yksin, aina ja ikuisesti, lapsensa hoitavat eivät kohtaa mitään kriisiä elämässään jottei tartteisi kääntää takkia periaatteissaan.
mulla hoidettavana. Vastavuoroisuus oli niin heikko, että lopetin koko homman. 2v. jaksoin sitä rumbaa ja huomasin olevani ilmainen lastenhoitoja, kun lapsen äiti lähti viilettämään minne halusi. T.Edellinen.
kunnes huomasin olevani yksin se kylä, joka kasvatti ja auttoi ja kenen luona oli lapsia yökylässä ja koulun jälkeen syömässä ja leikkimässä ja hoidossa. Lopetin homman kun huomasin, että minua käytetään vain hyväksi.
minäkin toivotin aina kaikki lapset meille leikkimään ja tarjoilin välipalaa, kunnes huomasin tekeväni sitä kaiket päivät, lapseni ei ollut kenenkään luona koskaan...
kesällä jo klo 10 aamusta tuli lapsia meille tasaiseen tahtiin, ja paras oli klo 10-21 meillä, siis koko päivän....kerran äitinsä soitti tuolle lapselle laPSEN omaan KÄNNYYN, EI SIIS KOSKAAN MINULLE:((
ei koskaan kiitosta tms edes kuullut...saati et olisivat kyseleet miten leikit sujuu jne eivät oleet kiinnostunee omastaan yhtään, säälin noita lapsia ja heidän vanhempiaan, eivät vanhemmat tajua mitä menettivät, kultaisen ajan lapsensa elämäss... sitä ei koskaan saa takaisin, milloin itse kasvattivat lastaan???
ja kyllä, kysessä oli vain alle kouluikäiset lapset :(((
lopetin tuon, en kestänyt
mielelläni auttaisin oikeasti apua tarvitsevia, kohtuudella....
en halua olla hyväksikäytetty.
Jos kerron miten minä olen saanut apua, olen pihalla realiteeteista? Perhetyöntekijä auttoi meitä suuresti, samoin ensikodista sain suuren avun silloin kun sitä tarvitsin. Kummallakin kerralla neuvolassa minuun suhtauduttiin kunnioittavasti ja avun tarpeeni otettiin todesta. Tiedän kyllä varsin hyvin että näin ei ole kaikkialla, mikä on todella surullista. Mutta sille minä en mitään voi.
Lastensuojelua en ole tarvinnut, toistaiseksi, enkä sitä toivo missään vaiheessa tarvitsevanikaan. Sen sijaan tunnen useamman perheen joka sitä kautta on, jälleen kerran, saaneet asiallista apua.
Jos ei läheisiä ihmissuhteita ole, niin ei silloin ole ketään pyytämässä että saa auttaa? Jos tuntisin ap:n, varmasti tarjoaisin apuani. Ja entistä herkemmin tämän keskustelun jälkeen jos vastaavanlainen tapaus missään vaiheessa eteeni tulee.
Onko se niin väärin että haluaa joskus "lomaa" lapsiarjesta? Mutta sinähän et tiedä mitä on haluta lomaa lapsista.