Lue keskustelun säännöt.
Inhottaa, kun sairaalassa ei ole mitään yksityisyyttä. :( Olin vauvani kanssa lastenosastolla, ja
23.08.2010 |
huonekaveriksi tuli nuori äiti vauvansa kanssa.
Parin päivän aikana jouduin tahtomattani kuulemaan äidin keskustelut lääkärien ja hoitajien kanssa. Siinä tuli selviteltyä parisuhdeongelmat, raha-asiat, sairaudet, lastensuojeluilmoitukset jne. Ja tietenkin kävi ilmi äidin koko nimi ja asuinpaikka.
Onneksi minun vauvastani ei kantautunut toisten korviin muuta kuin että hyvältä kuulostaa keuhkot ja lääkitys tehoaa. :/
Kommentit (21)
Omassa huoneessa tulee pysyä, etteivät taudit leviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva olla siinä viereisessä sängyssä kun naapurisängyn mummolle tehdään kivuliasta suolihuuhtelua. Suosittelen lämpimästi kaikille. (en voinut poistua koska en saanut liikkua) Tuota ja vastaavaahan se on 24/7 esim sisätautien osastolla, sinänsähän synnärillä käsitellään huomattavasti positiivisempia asioita.
huoneessa muiden kanssa?
Mää luulin, että ei enää. Lapsena olen ollut sairaalassa edellisen kerran ja silloin meitä oli 3 lasta, mutta synnyttäessä olimme miehen kanssa kahdestaan samassa huoneessa hoitamassa vauvaa.
Ap. tee valitus potilasasiamiehelle. Kyllä jokaisella potilaalla pitää olla oma huone jo salassapitovelvollisuuden ja yksityisyyden takia. Siitähän me veroja maksamme ja niiden hoitsujen palkat.
Sinähän ap olisit siinä vaiheessa voinut poistua hetkeksi käytävälle, näin tein minä samassa tilanteessa.
vain hoitajat saavat mennä sinne. Huoneisiin mennään ulkokautta. myös talvipakkasella.
ohis.
Hih ;-) On sitä tullut seistyä talvipakkasessa kun vauvalta on otettu suoninäytteitä. Oikeesti jos oot kipeä tai lapsesi niin eipä siinä kauheesti tuu kuunneltua muiden juttuja. Eikä ne vois vähempää kiinnostaa..
että mitä tarkoitaa se kuuluisa 'lääkärien vaitiolovelvollisuus' ;-). Sairaalassa kun ei saa tavata lääkäriä kuin lääkärikierrolla, jolloin kaikki kuulee kaiken eikä kenenkään asioihin keskitytä... Kysele siinä sitten 'tyhmiä' tai edes 'viisaita' kysymyksiä taudistasi tai tilastasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äiti kuoli terveyskeskuksen vuodeosastolla yhden hengen huoneessa, läsnä koko perhe. Ainoa moka eräälle hoitajista taphtui n viikko ennen äitini odotettavissa olevaa kuolemaa. Hänen mielestään oli vain hyvä,että äitini lopetti syömisen... eipähän olisi niin painava käänneltävä.
pahimmillaan neljä korvaparia huoneessa kuulee että olen "rouva peräpukamat". Samassa huoneessa on myös "rouva yllättävä ripuli" ja tänään rouvalla oli myös ripulin mukana verta, mutta se saattoi olla peräpukamista. Tuo rouva asuu lähistöllä ja ja oikeasti fiksu perheenäiti, johon törmäsin lähikaupassa kotiuduttuani. Ilmeisesti ripuli oli parantunut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näin tein minä samassa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aikaa samassa synnytyssalissa, koska oli ruuhkaa. Hyvin kuului muiden ponnistukset ja imukuppivedot :D
Sinähän ap olisit siinä vaiheessa voinut poistua hetkeksi käytävälle, näin tein minä samassa tilanteessa.
vain hoitajat saavat mennä sinne. Huoneisiin mennään ulkokautta. myös talvipakkasella.
ohis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun ikävin kokemukseni on Terhokodista jonka pitäisi olla pk-seudulla se "paras" saattohoitopaikka. Paljon parempi kuin julkisen puolen sairaalat. No tiedä häntä kokemukseni perusteella.
Äitini oli Terhokodissa saattohoidossa 3vrk ennen kuin kuoli. Hän oli yksin kahden hengen huoneessa. Kolmantena päivänä tuli soitto että "aika on nyt lähellä, jos millään ehdit erittäin pikaisesti paikalle niin tulethan heti, aikaa on enintään 2-3 tuntia". Ehdin paikalle 35min ennen kuin äitini kuoli.
Mikä minua järkytti silloin (ja kismittää nyt) oli se että tultuani kiireenvilkkaa Terhokotiin äitini huoneessa olikin myös toinen potilas - samana päivänä sinne siirretty. Hänellä oli sänkynsä vieressä 4-5 ihmistä. Minä sitten itku kurkussa hyvästelin äitiäni kun vieraat ihmiset ovat siinä 2 metrin päässä, välissämme vain ohut verho. Aluksi mietin niinkin tyhmiä kuin että voinko nyt sanoa mitään "viimeisiä sanoja ja hyvästejä" kun vieressä kuunnellaan mutta käsitin silmänräpäyksessä että pakko se on nyt vaan avata sydämensä ja puhua kaikki mahdollinen vaikka kuinka ahdistaisi muiden kuuntelevat korvat. Juu olivat samassa tilanteessa kuin minä (tosin heidän omaisellansa oli luultavasti vielä useampi päivä jäljellä) mutta kyllä se silti oli äärimmäisen epämiellyttävää ja ahdistavaa jättää hyvästit omalle äidille kun vieraat kuuntelevat vähän matkan päässä. :(
Kovasti "mainostavat" että Terhokoti olisi parempi paikka kuolla kuin julkinen sairaala jossa joutuu monen hengen huoneeseen. No enpä tiedä. Ei tuollakaan mitään yksityisyyttä ollut. Eivät he tietenkään voi aikatauluttaa ihmisten kuolemaa mutta jos kerran tiesivät että loppu on erittäin lähellä niin eikö edes siksi aikaa olisi voitu tyhjentää huonetta muista ihmisistä?
Minun ikävin kokemukseni on Terhokodista jonka pitäisi olla pk-seudulla se "paras" saattohoitopaikka. Paljon parempi kuin julkisen puolen sairaalat. No tiedä häntä kokemukseni perusteella. Äitini oli Terhokodissa saattohoidossa 3vrk ennen kuin kuoli. Hän oli yksin kahden hengen huoneessa. Kolmantena päivänä tuli soitto että "aika on nyt lähellä, jos millään ehdit erittäin pikaisesti paikalle niin tulethan heti, aikaa on enintään 2-3 tuntia". Ehdin paikalle 35min ennen kuin äitini kuoli. Mikä minua järkytti silloin (ja kismittää nyt) oli se että tultuani kiireenvilkkaa Terhokotiin äitini huoneessa olikin myös toinen potilas - samana päivänä sinne siirretty. Hänellä oli sänkynsä vieressä 4-5 ihmistä. Minä sitten itku kurkussa hyvästelin äitiäni kun vieraat ihmiset ovat siinä 2 metrin päässä, välissämme vain ohut verho. Aluksi mietin niinkin tyhmiä kuin että voinko nyt sanoa mitään "viimeisiä sanoja ja hyvästejä" kun vieressä kuunnellaan mutta käsitin silmänräpäyksessä että pakko se on nyt vaan avata sydämensä ja puhua kaikki mahdollinen vaikka kuinka ahdistaisi muiden kuuntelevat korvat. Juu olivat samassa tilanteessa kuin minä (tosin heidän omaisellansa oli luultavasti vielä useampi päivä jäljellä) mutta kyllä se silti oli äärimmäisen epämiellyttävää ja ahdistavaa jättää hyvästit omalle äidille kun vieraat kuuntelevat vähän matkan päässä. :( Kovasti "mainostavat" että Terhokoti olisi parempi paikka kuolla kuin julkinen sairaala jossa joutuu monen hengen huoneeseen. No enpä tiedä. Ei tuollakaan mitään yksityisyyttä ollut. Eivät he tietenkään voi aikatauluttaa ihmisten kuolemaa mutta jos kerran tiesivät että loppu on erittäin lähellä niin eikö edes siksi aikaa olisi voitu tyhjentää huonetta muista ihmisistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin varmaan alussa niin shokissa (ihan siis äitini kuolemasta) että asia tuntui "pieneltä" kaiken muun rinnalla vaikka se ei pieni ollutkaan. Sitten kun aikaa kului niin tuntui vaikealta ottaa yhteyttä enää.
Tapahtumasta on jo neljä vuotta mutta se tuntuu yhä pahalta. Voisikohan vielä ottaa yhteyttä Terhokotiin?
Minun ikävin kokemukseni on Terhokodista jonka pitäisi olla pk-seudulla se "paras" saattohoitopaikka. Paljon parempi kuin julkisen puolen sairaalat. No tiedä häntä kokemukseni perusteella. Äitini oli Terhokodissa saattohoidossa 3vrk ennen kuin kuoli. Hän oli yksin kahden hengen huoneessa. Kolmantena päivänä tuli soitto että "aika on nyt lähellä, jos millään ehdit erittäin pikaisesti paikalle niin tulethan heti, aikaa on enintään 2-3 tuntia". Ehdin paikalle 35min ennen kuin äitini kuoli. Mikä minua järkytti silloin (ja kismittää nyt) oli se että tultuani kiireenvilkkaa Terhokotiin äitini huoneessa olikin myös toinen potilas - samana päivänä sinne siirretty. Hänellä oli sänkynsä vieressä 4-5 ihmistä. Minä sitten itku kurkussa hyvästelin äitiäni kun vieraat ihmiset ovat siinä 2 metrin päässä, välissämme vain ohut verho. Aluksi mietin niinkin tyhmiä kuin että voinko nyt sanoa mitään "viimeisiä sanoja ja hyvästejä" kun vieressä kuunnellaan mutta käsitin silmänräpäyksessä että pakko se on nyt vaan avata sydämensä ja puhua kaikki mahdollinen vaikka kuinka ahdistaisi muiden kuuntelevat korvat. Juu olivat samassa tilanteessa kuin minä (tosin heidän omaisellansa oli luultavasti vielä useampi päivä jäljellä) mutta kyllä se silti oli äärimmäisen epämiellyttävää ja ahdistavaa jättää hyvästit omalle äidille kun vieraat kuuntelevat vähän matkan päässä. :( Kovasti "mainostavat" että Terhokoti olisi parempi paikka kuolla kuin julkinen sairaala jossa joutuu monen hengen huoneeseen. No enpä tiedä. Ei tuollakaan mitään yksityisyyttä ollut. Eivät he tietenkään voi aikatauluttaa ihmisten kuolemaa mutta jos kerran tiesivät että loppu on erittäin lähellä niin eikö edes siksi aikaa olisi voitu tyhjentää huonetta muista ihmisistä?
ota ihmeessä yhteyttä ja kerrot asiasta, toivottavasti on asiaan on tullut muutos
Minun ikävin kokemukseni on Terhokodista jonka pitäisi olla pk-seudulla se "paras" saattohoitopaikka. Paljon parempi kuin julkisen puolen sairaalat. No tiedä häntä kokemukseni perusteella. Äitini oli Terhokodissa saattohoidossa 3vrk ennen kuin kuoli. Hän oli yksin kahden hengen huoneessa. Kolmantena päivänä tuli soitto että "aika on nyt lähellä, jos millään ehdit erittäin pikaisesti paikalle niin tulethan heti, aikaa on enintään 2-3 tuntia". Ehdin paikalle 35min ennen kuin äitini kuoli. Mikä minua järkytti silloin (ja kismittää nyt) oli se että tultuani kiireenvilkkaa Terhokotiin äitini huoneessa olikin myös toinen potilas - samana päivänä sinne siirretty. Hänellä oli sänkynsä vieressä 4-5 ihmistä. Minä sitten itku kurkussa hyvästelin äitiäni kun vieraat ihmiset ovat siinä 2 metrin päässä, välissämme vain ohut verho. Aluksi mietin niinkin tyhmiä kuin että voinko nyt sanoa mitään "viimeisiä sanoja ja hyvästejä" kun vieressä kuunnellaan mutta käsitin silmänräpäyksessä että pakko se on nyt vaan avata sydämensä ja puhua kaikki mahdollinen vaikka kuinka ahdistaisi muiden kuuntelevat korvat. Juu olivat samassa tilanteessa kuin minä (tosin heidän omaisellansa oli luultavasti vielä useampi päivä jäljellä) mutta kyllä se silti oli äärimmäisen epämiellyttävää ja ahdistavaa jättää hyvästit omalle äidille kun vieraat kuuntelevat vähän matkan päässä. :( Kovasti "mainostavat" että Terhokoti olisi parempi paikka kuolla kuin julkinen sairaala jossa joutuu monen hengen huoneeseen. No enpä tiedä. Ei tuollakaan mitään yksityisyyttä ollut. Eivät he tietenkään voi aikatauluttaa ihmisten kuolemaa mutta jos kerran tiesivät että loppu on erittäin lähellä niin eikö edes siksi aikaa olisi voitu tyhjentää huonetta muista ihmisistä?
ota ihmeessä yhteyttä ja kerrot asiasta, toivottavasti on asiaan on tullut muutos
jos SAATTOKODISSA ei tuohon tarkoitukseen saa siirtoa yksityishuoneeseen. Jopa ihan tavallisella terveyskeskuksen vuodeosastolla etsitään joku paikka, jossa omaiset saavat olla kuolevan kanssa aivan rauhassa. Tai ainakin siihen aikaan etsittiin, kun mä olin töissä... Tiedä sitten onko ajat niin ankeat, ettei moista enää tapahdu sielläkään. Jos tavallista huonetta ei löytynyt, keksittiin yleensä jotain muuta. (Onhan noissa kaikenlaisia hoitohuoneita sun muita, joihin voi väliaikaisesti yhden sängyn sijoittaa...)
Onpa törkeää. Meillä on isä ja isovanhemmat kaikki kuolleet ihan tavallisessa rivisairaalassa ja kyllä on joka ikinen siirretty pois siitä perushuoneesta huoneeseen, jossa omaiset voivat olla vierellä! Siis jo 90-luvulla! Eikä tosiaan ollut mikään kuoleviin erikoistunut laatulaitos vaan niin tavallinen aluesairaala kuin olla osaa.
isäni ja äitini ovat kuolleet (syöpään)terveyskeskuksen vuodeosastoilla ja saaneet omat huoneet koska saattohoidossa.
Olen ollut yhden päivän Terhokodissa kuolevan läheiseni luona.
Huoneessa oli myös toinen potilas verhon takana.
Siinä tilanteessa en ajatellut mitään siitä, vaan kaikilla meillä kolmella, jotka olimme viimeiset hetket tämän kuolevan vierellä, oli mielessä vain tämä oma läheisemme.
Sen saimme tietää, että ei ollut tilaa siirtää minnekään yksinäiseen huoneeseen.
Varmaan tälläinenkin huone siellä on, mutta ehkä siellä oli juuri samassa tilanteessa oleva potilas.
Jälkeen olen ajatellut sitä verhon takana olevaa, että ei hänelläkään ollut helppoa kuulla mitä siinä huoneessa tapahtuu.
Hoito oli aivan ihanaa, omahoitaja kävi seuraamassa tilannetta ja saimme nähdä kuinka siellä potilaista huolehditaan. Vaikka hän ei enää ollut tajuissaan, annettiin kipulääkettä lisää, kun hän tuli levottomaksi.
Terhokodissa on varmaan hoito parasta mahdollista, mutta tietysti löytää valituksen aiheita, jos niitä haluaa etsiä. Meillä ei niitä ollut, oli muuta ajateltavaa siinä tilanteessa.