Olen yhden lapsen äiti ja ihan loppu, en tiedä, mitä teen...neuvoja...?

Yritin olla kovin hyvää äitiä ja pitää kotia siistinä ja vaadin itseltäni vaikka mitä. En meinannut keksiä lapselle tekemistä ja tuntui, että en ehdi tehdä kaikkea, mitä pitää. Lopulta muutin taktiikan ihan toiseksi. Nää neuvot on kyllä av.mammojen mielestä ihan kauhistus, koska eihän näin voi tehdä. Eli.. Kun tein ruokaa, annoin lapsen penkoa kattilakaappia. Viihtyi hyvin kun sai lappaa kattilat ja kapustat lattialle ja leikkiä niiden kanssa. Ulkoiltiin paljon. Ei siis mitään ratasulkoilua vaan mentiin metsään (tätä ei nyt kaupungissa pysty toteuttamaan) tai siis pieneen puistoon ja annoin vauvan kontata syyslehdissä ja rypistellä lehtiä ja lappaa multaa ja nurmea. Vaatteet oli tietenkin sotkussa ja naama ihan kurassa. Mutta lapsi viihtyi kun sai kontata ja tutkia. Kotona pyykkiä laittaessa annoin aina läjän jotain tutkittavaa lattialle. Viihtyi hyvin. Esim pesusieniä tai vaikka saunakauhan. Eli annoin koko ajan touhuta niiden välineiden kanssa, mitä oli siinä kotona. Ei mitään leluja, eikä siis leikkimistä vaan arkista tutkimista ja mukaanottoa päivän touhuihin. Kun halusin lukea, annoin sanomalehden, mitä lapsi sai rypistellä ja repiä. Homma alkoi luistamaan, koska lapsi ei turhaantunut vaan sai koko ajan puuhastella matkassa. Näki siis minut, mutta oli koko ajan uutta tutkittavaa. Toki paikat oli sekaisin kun lapsi lappasi kattilat lattialle ja paukutti kansia ja kapustat ja muut levitti. Oli sekaista kun vuodetta petatessa konttasi sängyssä ja hihkui kun levitin päiväpeittoa päälle ja heilui siellä alla. Imuroidessa ratsasti imurilla, mopatessani konttasi mopin perässä ja metsästi sitä. Vaatteet oli kuraiset, koska konttasi pihalla ja tutki luontoa. Mutta tämä puuhastelu takasi myös sen, että oli terveellä tavalla väsynyt ja ei turhaantunut vaan nukkui hyvät päiväunetkin. Toisten lasten kanssa ei enää ollut samaa ongelmaa, koska konttasivat isompien perässä.

Todellakin, lapsi mukaan ihan kaikkeen kotipuuhasteluun mitä teetkin. Meillä kanssa taapero "auttoi" aina äitiä kaikessa. OIkeastaan nykyisin (vähän alle 2v) osaa jo hirmuisesti ihan oikeasti auttaa; kaupassa ottaa hedelmiä pussiin ja tuo äidille. Painaa hissin-, postin jonotusnumeron-, yms napit äidille. Kantaa autosta wc-paperit kotiin ja repii pussin auki, vie paperirullat niille kuuluvaan vetolaatikkoon :)

Osaa laittaa astianpesukoneen päälle; hakee kaapista pesuainepurkin (nappeja), laitaa napin luukun alle ja luukun kiinni. Ovi kiinni, ekasta napista virta päälle ja toisesta napista pesuohjelma päälle jne...

Lapset haluavat auttaa kunhan niille antaa siihen vain mahdollisuuden.

Ja oikeasti, jos et mitään muuta jaksa, niin käykää kuitenkin mahdollisimman paljon ulkona. Ei tarvitse olla puistoja, hiekkaöaatikoita tai muita härveleitä. Joku pieni maapläntti riittää; kerätkää lehtiä pussiin, kiviä ämpäriin jne

mene töihin?

mitä teet päiväuniaikaan? tuon ikäinen nukkuu vielä päikkärit

Kodin homevaurio selittäisi lapsen ja sun sairastelut sekä ehkä lapsen huonot yöunet.

mulla nyt 1v.2kk lapsi joka nukkuu yönsä tosi huonosti ja olen ihan psyykkisesti että fyysisesti uupunut.herää noin puolen tunnin-tunnin välein,kitisee ja itkee,nousee sängyssä seisomaan ja mikään muu ei auta kun ottaa syliin,hyssytellä ja nukahtaa siihen sitten,yleensä herää kun nostaa sänkyyn ja tämän kun toistaa pari kertaa ja yössä sata kertaa niin sanon että aika paska olo.ja lapsi on sairastanut puolen vuoden ikäisestä ihan kokoajan,sekin syy miksi en yritä unikoulua koska en ikinä tiedä onko kipuitkua vai mitä..ja olen siis kokopäivä töissä ja nyt taas saikulla(tällä kertaa itseni takia,alkanu tulee sellasia sairauksia mitä ei ikinä ole ollut,esim.korvatulehduksia ja nyt keuhkoputken tulehdus)ja tämä on kolmas lapseni ja ehdottomasti vaikein vauva-aika(pikkulapsi aika)odotan vaan sitä että saisin NUKKUA.Sulle ehdotan,että olet ulkona sen lapsen kaa mahdollisimman paljon,jos vaan siellä viihtyy.

Koita lisäksi ottaa (aidattuun) leikkipuistoon vaikka joku lehti mukaan, niin saat vähän "omaa aikaa" jos lapsi vaikka sattuisi viihtymään hetken itsekseen muita katsellen. Tietty toisella silmällä pitää kokoajan kattoa, mutta noin pieni ei kai sentään vielä juokse.

kirjoitit aivan ihanasti jamulle tuli melkein itku silmään kun luin noita neuvoja. niin käytännönläheisiä ja toimivia! lapsesi ovat varmasti onnellisia.



halit ap:lle! ota pienokainen mukaan kaikkeen siihen mitä teet, tuon ikäinen haluaakin jo osallistua tekemisiisi. oma pikkuiseni rakasti imuroimista ja peilien pyyhkimistä. lapsi ei tarvitse kehittäviä leluja vaan vaikka kattiloita ja vispilöitä!

en istu joka päivä kotona vaan käyn paljon ulkona, ja jos vain saan seuraa, olenkin hyväntuulinen.

Kotipäivinä ja niinä päivinä, joina en saa aikuista seuraa, olen huonolla tuulella jatkuvasti. Myös sotku kotona stressaa, jatkuva epäjärjestys.



Mutta kai kaikenlaiset tunteet ovat osa äitiyttä.

Eniten juuri kaipasinkin neuvoja tähän, että miten voin lopettaa huutamisen pienelle lapselleni. Totta kai se lähtee minusta itsestäni...itselläni on ollut aivan mahtavan hyvä lapsuus, joten varmasti kaikenlaisiin tunteisiini on aina vastattu.

Siksi ihmettelenkin, miksi taannun aina sinne lapsen tasolle vauvan kitistessä.

Olen saanut neuvolasta ohjeen, että lapsi tarvtisee selkeät rutiinit ja kotonaoloa ja rauhaa.

Mutta varmastikaan ei ole kivaa olla sotkuisessa kodissa turhautuneen äidin kanssa.

Miten onkin niin vaikea luoda näitä rutiineja ja koettaa hillitä itseään kun lapsi vain huutaa ja kiukuttelee...

Olisikohan syynä nuori ikäni ( olen teiniäiti...)





ap

onko sinulla äiti-kavereita? he ymmärtävät jos haluat purkaa sydäntä. moni voi myös auttaa lasten hoidossa.



Alkaako muuten nimesi M:lla? ja lapsesi A:lla?

on joitakin äitikavereita,onneksi.





ap

Siitä saa lisää virtaa.



Ei lapsi sun kiusaksi kiukuttele.



Älä suorita: sulla on ihana lapsi, nauti siitä ja lopeta pingotus. Elämä on tässä, huomenna uudet kujeet.

Usko, tää aika menee ohi nopeaan.

Ei kannata turhautua pienen lapsen kitinään, se on lapsen tapa kommunikoida. Ei se miksikään muutu vaikka kuinka yrittäisit, pahenee korkeintaan.



Toistoa ja toistoa. Rutiinit on jees mutta nekin voi muuttua taas suorittamiseksi. Tämä on kuitenkin teidän elämää. Sinun ja sen pienen.

jossa on lapsiparkki ja käyt salilla 3-5 krt viikossa. Mulla tuo oli sellainen käänteentekevä muutos, että olen jaksanut yh:na olla lapseni kanssa muut ajat oikei hyvin ja salilla saa purkaa kaiken stressin ja negatiivisen energian liikuntaan.



Hyvä että tulit avautumaan tänne ennen kuin satutat itseäsi tai vauvaasi. Ja muista, että ei ole häpeä pyytää neuvolastakaan apua.

Saatko yösi nukuttua, entä päikkärit? Mulla on nyt tyttö 6kk ja yönsä nukkuu katkeamatta. Moni on tullut mulle sanomaan et ole onnellinen ja että onpas teillä helppo lapsi, voi kun te pääsette helpolla...Joo-o...oonhan minä onnellinen kun yöt nukkuu, mutta kun päikkäreistä ei ole tietoakaan. Tyttö herää siinä kuuden maissa aamulla ja sit saa olla seurana sille ihan tonne iltakahdeksaan saakka. Hetkeäkään ei viihdy yksin, jos menen paskalle istumaan nin voi hitto sitä huutoa..En edes muista milloin olisin ruokani saanut syötyä ihan keittiön pöydän ääressä, syön lattialla siellä leikkimaton vieressä, muuten seuraa huutoa. Iltaisin on todella nuutunut olo,en jaksa yleensä kun käydä saunassa ja hiukan katotaan miehen kanssa telkkaria ja sit nukkumaan.

Mut jaksamista ja voimia hei sinulle!

yöt menee yleensä ok, mutta aamusta iltaan saa olla seurana, ei saa syödä rauhassa eikä tehdä mitään muutakaan.

Varmaan vaikeinta tässä on se, että toista aikuista ei ole auttamassa.





ap

yöt menee yleensä ok, mutta aamusta iltaan saa olla seurana, ei saa syödä rauhassa eikä tehdä mitään muutakaan.

Varmaan vaikeinta tässä on se, että toista aikuista ei ole auttamassa.





ap

Ota hoitaja kahdeksi päiväksi mahdollisimman pian. Pari päivää esim 7 h päivässä maksaa yhteensä noin satasen (kotitalousvähennettävää hommaa).



Ekana päivänä siivoat kämpästä kaiken ylimääräisen esim jätesäkeissä kellariin. Matot, koriste-esineet, kesävaatteet, kirjapinot jne. Samalla pyykkäät.



Toisena päivänä tunget puhtaat vaatteet kaappeihin, passitat lastensuojelijan pihalle lapsen kanssa ja käyt nukkumaan steriilissä kodissasi.



Tässä ei ole mitään syvällisempää filosofiaa takana.

muistan että mulla oli ihan samanlaista aikoinaan, olin yh ja kersa kans kitisi ja vinkui kaiket päivät!!Olin ihan poikki!!!

Eikö sen saa jo tarhaan? Mene töihin, helpommalla pääset ja saat omaa aikaa+rahaa.

ap

jo 7v.



Missäpäin asut? Onks sulla mahdollisuus aloittaa esim. jokin liikunnallinen harrastus johon voi lapsen ottaa mukaan? Entä leikkipuistotoiminta? Jotai jossa tapaat muita aikuisia, ja lapsi saa samalla "seuraa". Älä vaan jumitu lapsen takia sisälle..kaikki menee entistä huonommin.



Jaksamista!!

Katso kotikuntasi nettisivuilta tilapäisestä lasten päivähoidosta. Saisit hieman omaa aikaa ja saisit siivottua ja syötyä rauhassa ja ehkä ne päiväunetkin nukuttua.

Muistan, että esikoiseni oli juurikin tuohon aikaan mahdoton kitisijä. Se johtui siitä, että ei ollut oikein päässyt liikkeelle, joten oli tyytymätön, kun kaikki varmasti olisi kiinnostanut, mutta ei päässyt vielä kovin hyvin itse tutkimaan. Oppi kävelemään ilman tukea 1 v 1 kk iässä. Kitinät loppuivat siihen, kun oppi nousemaan tukea vastaan (noin 1 vuoden iässä).

Kyllä alle 1v lapset vaatii aikuista seurakseen, se on selvä. Raskasta se voi olla, mutta omaa suhtautumista voi koittaa muuttaa ja yrittää löytää virikkeitä itselle siihen sivuun. Ottaa esimerkiksi haasteita tyyliin tänään lajittelen pyykit tai käyn kävelyllä tai laitan tosi hyvän ruoan.



Nukkumisesta sen verran, että itsellä on kokemusta sekä huonosti yönsä nukkuvasta lapsesta joka kuitenkin nukkui parit päiväunet (noin 30-45min kerrallaan) että sitten hyvin yönsä nukkuvasta joka ei juuri nuku päivällä. Valitsen ehdottomasti ehjät yöt.



Vauvavuosi on raskas, mutta ihan oikeasti tuota se on lähes kaikilla! VAuva tarvitsee seuraa ja äitiä ja vuorovaikutusta ja leikkiseuraa. Jos sitä ei tule muilta kuten sisaruksilta, se tetaan äidiltä. Vessakäynnitkin kannattaa hoitaa vauvan kanssa yhdessä suosiolla jos ei isä ole kotona, niin se vain on. Tai sitten kestää se hetki huutoa.



Hae kuule jotain äitiseuraa, kävelykavereita tai muskaria. Ehkä se helpottaa.