Olen yhden lapsen äiti ja ihan loppu, en tiedä, mitä teen...neuvoja...?
mulla on 10 kuukauden ikäinen lapsi ja mies reissutyössä, ei siis ole melkein koskaan kotona.
Lapsi on vaativa, kitisee ja kiukkuaa ( jos nyt tuon ikäinen voi edes kiukutella ) jatkuvasti. Mikään ei ole hyvä eikä kelpaa - rattaissa ei viihdy, busseissa ei viihdy, kotona kaipaa koko ajan jotakin viihdykettä ( minut ) ollakseen tyytyväinen. Ja mikään ruoka ei myöskään kelpaa vaan syljetään pois.
Jos yritän tehdä kotitöitä, lapsi roikkuu jalassa kiinni ja jos yritän viedä hänet pois, alkaa itku ja huuto. Asunto on kuin hävityksenkauhistus, eikä energia riitä oikein mihinkään.
Viime aikoina olen ollut niin väsynyt, että olen vain huutanut lapselle:( On tullut kamalan uupunut olo, pienetkin asiat ärsyttää ja tuntuu siltä, että paras on vain olla huomaamatta lasta ollenkaan ja kommentoimatta itkuun, hoitaa vain pakolliset vaipanvaihdot, etten suutuspäissäni vaikka lyö pikkuista:(
Hoitoapua saan silloin tällöin pari tuntia.
On tosi huono olo omasta käytöksestä.
Kommentit (34)
babyn kanssa. Pyydä miestäs palkkaamaan siivooja kerta vkon. Hyppykiikku? Maissinaksuja eteen? Pitkiä vaunulenkkejä luonnossa piristämään. Valmisruokaa kaupan tuoretiskeiltä sulle? Babylle 4kk soseita, jos ei mene alas muut. Esim. Se hipp luomu porkkanasose menee hyvin meillä alas jos muu ei. Bataatti on kans aina varma valinta. Piltti ei meillä tipu mut semper maistuu. Äh, en taida osata auttaa! Tsemppiä! Sä pystyt kun alennat rimaa!
mulla nyt 1v.2kk lapsi joka nukkuu yönsä tosi huonosti ja olen ihan psyykkisesti että fyysisesti uupunut.herää noin puolen tunnin-tunnin välein,kitisee ja itkee,nousee sängyssä seisomaan ja mikään muu ei auta kun ottaa syliin,hyssytellä ja nukahtaa siihen sitten,yleensä herää kun nostaa sänkyyn ja tämän kun toistaa pari kertaa ja yössä sata kertaa niin sanon että aika paska olo.ja lapsi on sairastanut puolen vuoden ikäisestä ihan kokoajan,sekin syy miksi en yritä unikoulua koska en ikinä tiedä onko kipuitkua vai mitä..ja olen siis kokopäivä töissä ja nyt taas saikulla(tällä kertaa itseni takia,alkanu tulee sellasia sairauksia mitä ei ikinä ole ollut,esim.korvatulehduksia ja nyt keuhkoputken tulehdus)ja tämä on kolmas lapseni ja ehdottomasti vaikein vauva-aika(pikkulapsi aika)odotan vaan sitä että saisin NUKKUA.Sulle ehdotan,että olet ulkona sen lapsen kaa mahdollisimman paljon,jos vaan siellä viihtyy.
Päättelen tuosta että kohtelet pientä huonosti ja siksi kitisee. Lapsella on kiintymysvaihe menossa ja jos viet hänet pois, se ei auta asiaa kun lapsella on hätä ja itku varmaan tulee.
Sun pitäs keskittyä lapsen hoitoon että hänellä olisi hyvä olla niin turhat kitinät lähtee.
Huono kohtelu tulee sulle takaisinpäin.
Ja toistepäin hyvä kohtelu palkitsee.
Pystyn sanomaan näin koska olen ollut lapsen kanssa yksin kokonaan. Eikä mistään olis tullut mitään jos olisin jättänyt pienen huomioimatta ja se olisi vain itkenyt.
Siitä siivoamisesta ei kannata stressiä ottaa, sitä voi tehdä silloin tällöin kun ehtii.
Ota isovanhemmat tai joku sukulainen avuksi jos mahdollista.
Nauti lapsesta, jo sulla on tuollainen asenne, huonosti menee.
toimii pienperheyhdistys josta saa muutamalla eurolla muutaman tunnin hoitoa, joskus järjestetään myös yöhoitoa. Etupäässä yksinhuoltajien lapsille, mutta kyllä sinne muitakin otetaan, meillä esim. että päästiin miehen kanssa joskus kaksistaan jonnekin kun ei sukulaisia lähellä.
koska et huomioi lastasi riittävästi ja siksi takertuu ja kitisee entistä pahemmin. Huutaminen 10 kuukautiselle pitää loppua jut nyt eikä huomenna. Saat korjaamatonta pahaa aikaiseksi.
Käytkö muskarissa/perhekerhossa/äiti-lapsiliikunnassa tms? Piristäisikö ne? Onko sulla äitiystäviä? Voitko ulkoilla kun vauva nukkuu kärryissä, ulkoilma tekee hyvää.
Jos et ole oikeasti masentunut SUN PITÄÄ MUUTTAA KÄYTÖSTÄSI. VAin siten sinun ja vauvan vuorovaikutussuhde voi parantua. Vauva ei voi muuttua.
Kävelytuoli on todella hyvä tuonikäiselle. Lapsi saa olla pystyasennossa, seisoa/istua ja pääsee ehkä liikkeellekin! Suosittelen!
Tsemppiä tosi paljon sulle!Muuta neuvoja en osaa sanoo kuin yritä saada itselle omaa aikaa, jaksat paremmin. Minä muistan kanssa että minunkin lapsi kaipasi seuraa koko ajan ja halusi olla vaan sylissä tai kaipasi jotain virikettä, mutta vaunuissa ei tullut kuulonkaan että olisi viihtynyt päiväunia ei nukuttu, vieläkin vaikka on 1v 9kk on samanlainen takiainen, mutta huomattavasti helpompi on jo muksu ottaa mukaan leipomiseen jne..askareisiin joskus jopa viihtyy kymmenisen minuuttia omissa leikeissä. Minä olen itse yksinhuoltaja ja saattaa välillä mennä kuukausikin ettei lapsi ole muualla kuin minulla hoidossa, mutta hyvin on pärjätty ja kohtahan sen lapsen uskaltaa jo päivähoitoonkin laittaa kun ikää alkaa tulemaan, mutta kyllä se vielä helpottaa =)
Oletko koskaan itse saanut tarvita, itkeä, olla epä-reipas vinkuja omassa lapsuudessasi? Onko ollut joku joka sinua on silloin lohduttanut vai oletko herättänyt äidissäsi/hoitajassasi tunteita "mitä toi kersakin taas inisee"?
Lapsi aistii pinnan alla olevan kiukkusi, vaikka kokoisitkin kaikki voimasi ja hoitaisit häntä hellästi.
Oravanpyörä pysähtyy vasta kun ymmärrät itseäsi, omaa turhautumista, kiukkua ja väsymystä? Mistä se tulee?
Voimia kovasti!
Ihana, että suurimmaksi osaksi olet saanut hyviä neuvoja:) silloin, kun on väsynyt ja stressaantunut kaikki asiat tuntuvat vaikeilta.
Oletko jutellut neuvolassa? Sieltä heidän pitäisi neuvoa sinua saamaan apua asiassasi. Jos ei sieltä apua tipu, voit myös ottaa yhteyttä perheneuvolaan ja pyytää akuuttia aikaa. Sanoa nimenomaan, että pelkäät jo satuttavasi vauvaa.
Yritin olla kovin hyvää äitiä ja pitää kotia siistinä ja vaadin itseltäni vaikka mitä.
En meinannut keksiä lapselle tekemistä ja tuntui, että en ehdi tehdä kaikkea, mitä pitää.
Lopulta muutin taktiikan ihan toiseksi. Nää neuvot on kyllä av.mammojen mielestä ihan kauhistus, koska eihän näin voi tehdä.
Eli..
Kun tein ruokaa, annoin lapsen penkoa kattilakaappia. Viihtyi hyvin kun sai lappaa kattilat ja kapustat lattialle ja leikkiä niiden kanssa.
Ulkoiltiin paljon. Ei siis mitään ratasulkoilua vaan mentiin metsään (tätä ei nyt kaupungissa pysty toteuttamaan) tai siis pieneen puistoon ja annoin vauvan kontata syyslehdissä ja rypistellä lehtiä ja lappaa multaa ja nurmea. Vaatteet oli tietenkin sotkussa ja naama ihan kurassa. Mutta lapsi viihtyi kun sai kontata ja tutkia.
Kotona pyykkiä laittaessa annoin aina läjän jotain tutkittavaa lattialle. Viihtyi hyvin. Esim pesusieniä tai vaikka saunakauhan.
Eli annoin koko ajan touhuta niiden välineiden kanssa, mitä oli siinä kotona. Ei mitään leluja, eikä siis leikkimistä vaan arkista tutkimista ja mukaanottoa päivän touhuihin.
Kun halusin lukea, annoin sanomalehden, mitä lapsi sai rypistellä ja repiä.
Homma alkoi luistamaan, koska lapsi ei turhaantunut vaan sai koko ajan puuhastella matkassa. Näki siis minut, mutta oli koko ajan uutta tutkittavaa.
Toki paikat oli sekaisin kun lapsi lappasi kattilat lattialle ja paukutti kansia ja kapustat ja muut levitti. Oli sekaista kun vuodetta petatessa konttasi sängyssä ja hihkui kun levitin päiväpeittoa päälle ja heilui siellä alla.
Imuroidessa ratsasti imurilla, mopatessani konttasi mopin perässä ja metsästi sitä.
Vaatteet oli kuraiset, koska konttasi pihalla ja tutki luontoa.
Mutta tämä puuhastelu takasi myös sen, että oli terveellä tavalla väsynyt ja ei turhaantunut vaan nukkui hyvät päiväunetkin.
Toisten lasten kanssa ei enää ollut samaa ongelmaa, koska konttasivat isompien perässä.
suosittelen, että palkkaa siivooja heti alkuun käymään teillä kerran viikossa. Ehkä sitten sulta riittää voimia ja aikaa paremmin lapselle ja olette kaikki tyytyväisempiä.
jatkuva kieltämisen kausi, joka kiristää pinnaa aikas lailla. Otan osaa.
Mitenkäs sukulaiset, ystävät? Saisitko hoitoapua, pääsisikö lapsi mummolle yökylään satunnaisesti, käykö kaverit kylässä, kyläilettekö itse missään? Koeta saada jotain vaihtelua arkeen silloin tällöin. Lapsikin saa lisää ihmiskontakteja.
Jatkuva huutaminen? Onko lapsella ihottumaa, onko todettuja allergioita, epäiletkö allergioita? Huutaisiko kenties oikeasta syystä vai muuten vaan?
Hei!
Minulla on 11 kk vanha, ns. vaikean/vaativan temperamentin omaava tyttö. Ekat 4 kk olivat ihan kamalat, sillä neiti huusi (kirjaimellisesti) noin 90 % valveillaoloajastaan - ja nukahtaminen oli pätkittäistä ja todella vaikeaa. Onneksi tilanne rauhoittui, kun alettiin antamaan kiinteitä ja yöunista tuli yhtenäisiä...
Mutta siis meidän vauvamme on sellainen, että yöt nukkuu TOSI hyvin (klo 19-7 putkeen), päivisinkin ihan ok, mutta valveilla ollessa tulee olla toimintaa - paljon. Sisällä neiti ei viihdy ollenkaan, vaikka leikittäisi, mutta ulkona tai kerhossa muiden lasten ympäröivämä hän on yhtä hymyä ja iloa :) Olenkin tullut siihen tulokseen, että tyttömme itkee kotona ollessaan vain tylsyyttä, joten vietämmekin ison osan kaksinoloajasta ulkona leikkikentillä, kaupoissa tai ihan vaan autotien vieressä (tykkää katsella autoja). Paljon tsemiä sinulle - yritä ottaa päivä kerrallaan!
useamman lapsen kanssa. Onko lähistöllä jotain äiti-lapsi-kerhoja tms? Meillä oli peräti ti ke sekä to eri tahojen, puiston, yhdistyksen ja seurakunnan kerhot. Ne piti mut järjissäni, lapsetkaan ei kitise yleensä niin paljon kun ympärillä on muita ihmisiä ihmeteltävänä ja eri leluja kuin kotona jne. Viikot meni paljon nopeammin. En todellakaan olisi jaksanut olla vaan kotona.