Lue keskustelun säännöt.
Mistä löytää elämäniloa kun on hirveät taloudelliset huolet ym?
14.08.2010 |
Mieheni on työttömänä jo toista vuotta ja kärsii lisäksi masennuksesta, joten ei jaksa oikein hoitaa lapsia tai tehdä kotitöitä. Saa huonoa työttömyyskorvausta (lähes minimi), koska edelliset vuodetkin ennen työttömyyttä olivat niukkatuloisia - pätkätöitä. Elämme minun pienellä lähihoitajan palkallani koko perhe + miehen pienillä tuilla. Paha tässä on se, että ennen miehen työttömyyttä ja sairastumista - 6,5 vuotta sitten - ostimme oman asunnon ja sitä nyt maksamme pois. Lapsilla on täällä kaverit ja asunto sinänsä on kiva ja ihana, en vaan osaa enää siitäkään nauttia. Viime vuosi meni vielä jotenkin, nyt tuntuu että minäkin vajoan. Huolta, huolta, huolta, murhetta ja paljon velvollisuuksi. Ei ole rahaa mihinkään omaan kivaan, kun rahat ei meinaa millään riittää edes peruselämiseen. Hirveä stressi on koko ajan raha-asioista. Lapset 4v ja 5v ovat koko ajan minun vastuullani ja kaikki tuntuu harmaalta ja kamalalta. Töissäkin on hirveän rankkaa, liian vähän henkilökuntaa eli ylikuormittavaa työtä ja työilmapiiri on hirveä: moni on masentunut siellä, joutunut kiusatuksi ym. Olen kuitenkin ihan jumissa työssäni, tahtoisin opiskella lisää muttei ole mitenkään varaa nyt. En pysty myöskään vaihtamaan työpaikkaa, koska nykyinen on lähin mahdollinen ja jos menisin kauemmas töihin, tulisi työmatkakuluja ja niihin ei kertakaikkiaan ole varaa. En myöskään tahtoisi lasten hoitopäivien pitenevän, tällä hetkellä vien heidät hoitoon 7.30 ja haen 16.30, kuljemme kävellen. Myös jos vaihtaisin työtä, minulla ei olisi enää pitkään aikaan lomia kuten nyt.
Olen yrittänyt nauttia ilmaisista asioista, kävelyistä lasten kanssa, luonnosta, kirjastokäynneistä, mutta huolet tuntuu niin suurilta (myös liittyen mieheni masennukseen sekä äitini vakavasta sairaudesta, joudun huolehtimaan paljon myös äidistäni) etten vaan saa näistä pienistä ilmaisista asioita iloa irti. Joka kerta ruokakaupassa tunnen suurta ahdistusta kun ruoka maksaa liikaa vaikka yritän ostaa aina halvinta, saati kun pitää ostaa lapsille vaatteita, ennen mm. nautin hirveästi lastenvaatteiden ostosta, nyt sekin ahdistaa kamalasti kun rahaa menee taas liikaa vaikka miten halpaa ostaisi. Olemme jo sopineet että maksamme pankkiin asunnosta vain korkoja + hyvin pientä lyhennystä noin 100 euroa kuukaudessa ja silti tilanne on tämä. Korot+lyhennys tekee yhteensä noin 600 euroa/kk. Päälle lasten hoitomaksut (ei täydet, mutta ihan "riittävät"), ruokakulut, pakolliset hygienia yms, kulut, vakuutukset, sähkö, yhtiövastike, toisen lapsen perussairauden vaatimat lääkeet jne, niin on todella tiukkaa. Minulla on nettopalkka vain 1200 euroa/kk.
Kun pääsen töistä, kotona odottaa masentunut mies ja huomiota vaativat lapset, paljon kotitöitä ja mihinkään omaan kivaan ei ole varaa eikä oikein aikaakaan ja nyt tuntuu etten oikein osaakaan nauttia asioista.
Voi apua, mistä te muut tiukassa taloudellisessa tilanteessa/muuten hankalassa tilanteessa olevat saatte iloa elämään? Tiedän, että pitäisi pitää itsestään todella hyvää huolta, minulla ei ole varaa romahtaa, niin moni asia on yksin minun harteillani. Tuntuu, että jaksan kyllä, mutta mistään en kyllä nauti. Miten ilon pilkahduksia harmauteen?
Kommentit (66)
Missä päin asutte ap? Minä olen kotona ja minulla on kouluikäiset lapset. Olen viime aikoina ajatellut, että haluaisin alkaa toteuttaa jotain konkreettista toisten hyväksi. Olen jo mukana muutamassa yhdistyksessä ja lastemme koulun toiminnassa (esim. olen mukana kaikilla retkillä, uimakouluissa ym. vapaaehtoisena lisäaikuisena) mutta haluaisin vielä tehdä jotain muuta.
Olen itse kärsinyt lasten ollessa pieniä alakuloisuudesta ja jouduin olemaan paljon yksin mieheni työn vuoksi. Itse sain paljon apua lähimmäisiltäni ja haluaisin auttaa vilpittömästi. Tutustuttaisiin rauhassa esim. jossain leikkipuistossa (jos miehesi on paljon kotona etkä halua sinne vieraita ihmisiä) useampi kerta ja jos tuntuu siltä, että luotat minuun, niin voisin käydä säännöllisesti hakemassa lapsesi aikaisemmin päivähoidosta ja ulkoilla ja touhuta heidän kanssaan.
Itse asun pk-seudulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin sanoisin, että hirmuisen hienosti olette sinnitelleet.
Mutta sitten on sanottava, että tilanteenne on täysin mahdoton yhtään pidemmässä juoksussa. Jos asumiskustannukset ovat 100 euron lyhennyksen + korkojen kanssa 600 euroa, niin miten hirveän paljon teillä sitä lainaa oikein on nykykorkotasolla? 300000 eurosta pitäisi tulla 500 euroa kuussa korkoa nykykorkotasolla. Ei kai teillä ole 300t lainaa ja tulot 1200 euroa kuussa?
Ihan suora kysymys, minkä arvoinen asuntonne on ja paljonko teillä on lainaa?
Joka tapauksessa teillä on aivan liian suuret asumiskulut tuloihinne nähden. En tiedä yhtään noista asumistuista, mutta äkkiä tulee mieleen, että asunto on myytävä ja vaihdettava vähintään halvempaan omaan tai muutettava vuokralle ja kenties sitten saisitte tukeakin asumiseen???
Joku tässä kuviossa ei taloudellisesti nyt toimi ja se on saatava kuntoon!
Pistäkää nuo raha-asiat kuntoon muuttamalla halvempaan asumismuotoon ja saatte siten yhden huolen vähemmäksi.
Sitten yksi asia mitä voisitte yrittää kaiken rankkuuden keskellä, niin olisi vielä se, että kaiken masennuksen hoidon lisäksi yrittäisitte saada keinolla millä hyvänsä sen miehen puoleksi tunniksi päivittäin ulos. Joissain tutkimuksissa on todettu, että puoli tuntia ulkona auringonvalossa vastaa yhtä mielialalääkettä eli siitä voisi saada hyvää apua tuohon mielenterveyteenkin.
Voisitteko hakea sellaista?
en tiedä oliko joku jo ehdottanutkin, kun en lukenut muuta kuin ap:n kirjoituksen.
Uskon ja tiedän, että tilanne tuntuu todella raskaalta. Eikö miehesi tosiaan löydä mitään työtä? Edes oman alansa ulkopuolelta? Teitä auttaisi huomattavasti edes jonkinlainen palkka mieheltä. Vaikka sitten kauppaan, varastotöihin. Johonkin. Hän ehtii myöhemminkin etsiä oman alan töitä ja voi sitten irtisanoutua mikäli sellainen löytyisi.
Työntekeminen saattaisi myös helpottaa miehesi masennusta. Ja toki koko perhettä, koska jokainen satanen auttaisi teidän taloudellista tilannetta!
Voimia ja jaksamista. Yrittäkää löytää miehelle edes jotain työtä mistä rahaa maksetaan!
tuohon asunnon myymiseen, niin ehkä se ei tosiaan ole järkevää. Meillä on ollut joskus vastaava tilanne kuin teillä. Jos vuokrat ovat samaa luokkaa tai enemmän, niin hyötyä asunnon myynnistä ei ole. Toki jos saisitte hieman voittoa, niin silloin jäisi lompakkoon rahaa, mutta kuluvathan nekin sieltä pois jos taloudellinen tilanteenne ei kohene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap,tiedän ton tilanteen hyvin...ainoastaan sillä erotuksella että minä opiskelen ja miehen yritys kaatui reilu vuosi sitten laman takia.
Oltiin tuossa suossa pitkän aikaa,onneksi saatiin asumistukea kelalta ja sossu auttoi hetken aikaa.Mies alkoi masentumaan koska oli aina tottunut töitä tekemään ja paikoillaan olo ei hänelle sopinut.Mies kuitenkin yritti,talvella se laittoi pahimpana lumitilanteen aikana ilmoituksen lehteen jossa tarjoutui pientä palkkioita vastaan lumia tiputtaan katolta...ne hommat ei kauaa kestänyt mutta helpotti hetkeksi.
Loppu viimein saatin kirkolta apua,saimme ruokakuponkeja kauppaan,2vk välein käytiiin ruokabussilla ja maksoivat pari todella suurta laskua jotka kummittelivat kauan paperipinossa...myös avustusta lasten vaatteisiin saatiin.
Opiskelujen ohessa aloin tekemään oman alani töitä joista saan pientä rahallista korvausta että saan kuljettua kouluun,ruokaa pöytään yms.Mieskin sai töitä aivan eri alalta kuin mitä on aikoinaan tehnyt,vielä kk niin sitten voidaan huokaista helpotuksesta.
Mieheni näki todella suurta vaivaa löytääksen töitä,etsi ja etsi,otti itseänsä niskasta kiinni eikä vajonnut siihen masennukseen joka jo kolkutti...jopa itsemurhaakin oli miettinyt.
Sinun täytyisi nyt jotenkin saada miehesi aktivoitumaan löytämään/etsimään töitä,myös oppisopimus juttua kannattaisi miettiä ihan vakavissaan vaikka rakennusalalle?Tai ihan mistä vaan,pääasia että saisitten edes hiukan kohennettua teidän taloudellistatilannetta ja miehesikin piristyisi kun saisi muuta tekemistä.
masennus ilmetä noinkin kuin kuvailit omaa tilaasi. itse kävin alkuvuodesta terapeutilla juuri noista syistä.ok, minulla oli suuri henk.koht.kriisi päällä ja vaan itkin aina kun olin yksin, mutta suurimmaksi osaksi elämäni oli ja on vieläkin juuri tuota että en nähnyt (näe vieläkään) valoa tulevaisuudessa, ja nimen omaan elämä on tympeää ja harmaata. olisin ssanut lääkityksen, mutta minulla jo olevan lääkityksen ja hoitojakson vuoksi en ottanut niitä. olen yksinhuoltaja ja masennuksestani huolimatta minun on hoidettava velvollisuuteni. olisiko teidän mahdoillista mennä YHDESSÄ terapeutille ja keskustella miehesi sairaudesta ja omasta elämänilottomuudestasi?masennushan on koko perheen riesa, ja se kyllä imee mehut muistakinkuin masentuneesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saisiko äitisi kodinhoitajaa? Silloin sinulla jäisi itsellesi ja perheellesi enemmän aikaa. Tilanteesi vaikuttaa raskaalta, toivottavasti parisuhteenne kestää tämän koettelemuksen.
Uskon asunnon myynnin auttavan tilannettanne. Nelihenkisenä perheenä mahtuisitte kolmioon. Katso, mitä paikkakunnallanne pyydetään kolmioista vuokraa, ja tsekkaa Kelan asumistukilaskurilla, saisitteko siihen asumistukea.
Onneksi lapsillasi on noin aikaansaava äiti :)
Sinä olet kyllä jaksava ja aikaansaapa äiti! Hae ihmeessä keskusteluapua itsellesi, olet auttajana ja vastuunkantajana monelle ihmiselle tällä hetkellä.
Suosittelen myös tarkistamaan asuinalueenne vuokrahinnat ja kelan laskurilla mahdollisen asumistuen määrän niihin, josko sitä kautta tulisi helpotusta tilanteeseenne.
Paljon voimia perheelleenne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viestiesi perusteella et minunkaan mielestäni vaikuta masentuneelta, uupuneelta kyllä, ja se ei ole mikään ihme tuossa tilanteessa. Ihminen kyllä jaksaa mitä vaan JOS tietää sen olevan väliaikaista ja että tilanne jonain päivänä helpottuu. Jos sen sijaan odotettavissa on vain sitä samaa paskaa vuositolkulla, ei ihme, että toivo alkaa hiipua.
Täällä on kyllä aika ihme vastauksia ja neuvoja koskien masennusta. Ei masentunut ihminen "parane" sillä, että joku sanoo, otas nyt itseäs niskasta kiinni ja ryhdistäydy. Joku sanoi, että rutiinit lasten kanssa ovat hyväksi masentuneelle.
Paskan marjat! Itselläni takana 5 keskivaikeaa-vaikeaa masennusta, johtuen yhden lapsen kuolemasta ja toisen lähestyvästä kuolemasta. Olen käynyt terapiassa vuosia ja syönyt lääkkeitä vuosia ja tulen syömäänkin. Olen hirvittävissä peliveloissa jne. Parisuhde ollut tosi kovilla. Pidän itseäni aika asiantuntijana masennuksen suhteen. Oli päiviä, jolloin ei jaksanut tehdä muuta kuin aivan pakollisen, raahautua vessaan tai just niin kuin ap sanoi, tyhjentää astianpesukone, ja loppupäivä menikin sitten huiliessa, tai esim. itkiessä. JOs joku olis tullut mulle jeesustelemaan, piristys nyt, tai topakkana repimään ulos ihmisten ilmoille, olisin vetänyt turpaan.
Masennus ottaa sen oman aikansa. on kiva jos joku jaksaa huomioida ja järjestää jotain, vaikka jonkun tyttöjen illan, mutta väkisin ei saa masentuneelle tehdä mitään. Tai paremminkin, vaatia häneltä mitään.
Vaikka olen kohta menettänyt kaksi lasta, tuntui välillä, että vihaan sydämeni pohjasta noita kahta elävää. Kaikki rutiinit olivat myrkkyä. Itkin jo illalla, että kuinka jaksan viedä ne aamulla tarhaan/kouluun kaikkine pukemisineen ym. Muisti pätki ihan hirveästi, ja jouduin ponnistelemaan, että muistin esim. ottaa kaikki varusteet ym. jutut tarhaan. Arvatkaa, muistinko jotkut retket, ja tuo kymppi silloin, toinen tällöin....Vaikka kuinka yritin kirjoittaa lapuille ja kalenteriin....
Nyt kun olen aika hyvässä kunnossa, huomaan, että olen vihannut lapsiani vain sen takia, että olin niin järkyttävän loppu. Työnteosta ei tullut mitään, sairastelin koko ajan. Mutta että rutiinit lasten kanssa olis hyväksi....ei päde kaikkiin.
Eli ap, ymmärrän sinua ja miestäsi paremmin kuin arvaatkaan. On ihanaa, että miehelläsi on noin ymmärtäväinen vaimo, joka ei vasten hänen omaa tahtoaan ja omia voimiaan pakota häntä mihinkään. Ihan varmasti hän kärsii tilanteesta, ja jonain päivänä kun voimat ovat palautuneet, hän taatusti yrittää taas olla kaikessa mukana kykyjensä mukaan.
Yritä jollakin tapaa pitää itsestäsi huolta. Jos äiti voi hyvin, voi koko perhe hyvin, ja jos äiti ei voi hyvin niin....Mieti, mikä se olisi mistä saisit iloa ja voimaa, ja maksaako se ihan oikeasti niin paljon. En minäkään saanut kovin paljon irti luonnosta, urheilua olen aina inhonnut eli mikään uimahalli ei kiinnostanut, kirjasto oli kiva mutta minä joka olen aina rakastanut kirjoja ja lukemista, en jaksanut lukea edes yhtä sivua loppuun....Itse sain paljon mielihyvää käsillä tekemisestä. Tein hullun lailla kortteja, ja samalla annoin ajatuksen lentää. Materiaalia saa puoli-ilmaiseksi kirppareilta, lehdistä, Tiimarista. Serkkuni ja veljen vaimo möivät korttejani työpaikoillaan, ja sain useamman satasen niistä (3-4e/kpl). Nyt varsinkin loppusyksystä menee joulukortteja kuin kuumille kiville. Toinen ansaintamahdollisuus olisi kirppari. Jos jaksat, ostat toiselta kirpparilta ja myyt toisella pienellä voitolla. Lehtiroskiksesta kaivat lehtiä, ja niistä saaduilla tuloilla kustannat pöydän, silloin loppu jää sinulle. Olen myynyt myös käsitöitä, kauniit sukkaparit, pipot ja kaulaliinat sekä tietty ne kortit, menevät ihan hyvillä hinnoilla kirpparillakin.
Minulla myös kaksi vuotta sitten otettu koira on ollut todella hyvä terapeutti. En yhtään ihmettele, että kissoja ja koiria viedään vanhainkotiin ja sairaitten luo "kavereiksi". Tulee lähdettyä uloskin ihan eri tavalla, ja monet itkut on itketty tuon karvaturrin turkkiin. Lisäksi pelkästään sen silittely ja paijaus tekee hyvää, niin kuin koskettelu yleensäkin, mutta miehestäni ei ole aina ollut antamaan sitä syliä, koira ei kieltäydy koskaan.
Paljon paljon voimia sinulle ja perheellesi, joskus ajattelet tätä aikaa niin, että vitsi kun olin vahva nainen, senkin kestin!
hyvä hoito masennukseen?
Sitten yksi mielialaa nostattava tekijä on liikunta, yritä käydä säännöllisesti liikkumassa ja pidä oma fyysinen kunto hyvänä se auttaa jaksamaan, ja antaa sinulle hieman omaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku päivä, kun asianne ovat paremmin, tulee miehesikin ylistämään sinua, samoin äitisi. Lapsesi kiittävät sinua aikuisena, kun olet jaksanut olla perheen kantava voima.
On lukuisia ja taas lukuisia naisia jotka ovat seisseet miehensä rinnalla vaikeat ajat ja kun miehellä tilanne paranee niin mies on todennut että "heippa vaan, minä rupean nyt elämään omaa elämääni johon sinä et kuulu. Minun pitää olla nyt terveesti itsekäs ja sen vuoksi minä jätän perheeni."
Ap:n vastuunkanto on erittäin ihailtavaa enkä koita väittää muuta. Sen sijaan vastuunkanto ajatuksella että siitä saa joskus kiitoksen mieheltä on turhaa. Sen joko saa tai ei mutta sen varaan ei kannata laskea. Ja ajatellen ap:n äitiä mikäli hän ei pärjää enää sairautensa vuoksi yksin kotona niin sitten on kaksi vaihtoehtoa:
1. kotiapu kunnalta
2. muutto palvelutaloonTuntuu että ap repeää nyt joka puolelle ja pitää kaikista muista huolta kuin itsestään. Perinteinen marttyyrinainen siis vaikka ei olekaan tilanteeseen tyytyväinen. Kukapa olisi. "Kärsi kärsi niin kirkkaimman kruunun saat" ja "kukaan ei voi korvata minua".
jos pelkät korot on 500€/kk. 350 000€ lainaa? Se on iso summa lainaa maksaa yhden tuloista! Mitäpä jos vaihtaisitte halvempaan/pienenpään asuntoon? Toinen millä voisi säästää on että ottaisitte lapset pois hoidosta tai sitten edes puolipäiväkseksi. Sekin säästö olisi jo iso summa teidän tuloissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lääkitys ei ole kohdallaan ja myös laitoshoitojakso voisi olla miehellesi paikallaan.
Kiitos siitä! Ennen tätä masennusjaksoa mies oli muuten hyvinkin kotitöihin osallistuva ja lasten kanssa puuhaileva, joten kyse ei ole siitä että olisi tottunut ns. pääsemään helpolla. Nyt ei tee kotitöitä lainkaan, hänelle on mieletön ponnistus esim. tyhjentää tiskari ja tuntuu uupuvan sellaisesta täysin, se on hänelle suunnaton ponnistus, johon ei pysty kuin ehkä kerran kahdessa viikossa ja se vaatii häneltä hirveästi. ap
Jos tuo on totta eikä miehesi laiskuutta, niin lääkitys ei ole kohdallaan ja myös laitoshoitojakso voisi olla miehellesi paikallaan.
Kiitos siitä! Ennen tätä masennusjaksoa mies oli muuten hyvinkin kotitöihin osallistuva ja lasten kanssa puuhaileva, joten kyse ei ole siitä että olisi tottunut ns. pääsemään helpolla. Nyt ei tee kotitöitä lainkaan, hänelle on mieletön ponnistus esim. tyhjentää tiskari ja tuntuu uupuvan sellaisesta täysin, se on hänelle suunnaton ponnistus, johon ei pysty kuin ehkä kerran kahdessa viikossa ja se vaatii häneltä hirveästi. ap
Joko kyseessä on se että miehelläsi ei ole lääkitys todellakaan kohdalla tai sitten kyse on laiskuudesta ja tottumisesta tilanteeseen.
jäljellä noin 170 000. Meillä tosin on laina niin, että on erikseen ollut remonttiraha ja sitten erikseen varsinainen asuntolaina, tuossa remppalainassa on suurempi korko kuin varsinaisessa asuntolainassa ja maksamme molempien korkoja vielä jonkin aikaa.
ap
Usein se on niin, että vakavasti sairastunut (ja kyllä masennus on ihan todellinen sairaus) saa apua, tukea, lääkitystä ja huomiota ja se omainen, yleensä puoliso, jolle jää suurin taakka kannettavaksi arjessa jää ilman apua ja tukea. Korkeintaan joku taputtaa vähän selkään "kyllä se siitä", mutta eipä se juuri arjessa pitkälle kanna.
Ap; minusta sinun kannattaisi ihan oikeasti lähteä keventämään taakkaasi jostain päästä. Itse näkisin, että äitisi kotityöt on kohde, joka kannattaisi "ulkoistaa". Ota yhteyttä kunnan kotihoitoon ja sovi heidän kanssaan käynneistä. Eihän se poista sitä, että sinäkin kävisit tapaamassa äitiäsi ja osaltasi huolehtisit hänenkin asioistaan, mutta ihan koko taakka ei kaatuisi sinun niskaasi.
Toisekseen jos miehesi masennus on niin vakavaa kuin miltä se tekstisi perusteella vaikuttaa, väittäisin, että hänellä ei ole lääkitys kunnossa. Suosittelisin lääkityksen tarkistuttamista. Sitäpaitsi sinun kannattaisi käydä keskustelemassa jonkun ulkopuolisen kanssa OMASTA jaksamisestasi.
Voimia!
Jos tuo on totta eikä miehesi laiskuutta, niin lääkitys ei ole kohdallaan ja myös laitoshoitojakso voisi olla miehellesi paikallaan.
Kiitos siitä! Ennen tätä masennusjaksoa mies oli muuten hyvinkin kotitöihin osallistuva ja lasten kanssa puuhaileva, joten kyse ei ole siitä että olisi tottunut ns. pääsemään helpolla. Nyt ei tee kotitöitä lainkaan, hänelle on mieletön ponnistus esim. tyhjentää tiskari ja tuntuu uupuvan sellaisesta täysin, se on hänelle suunnaton ponnistus, johon ei pysty kuin ehkä kerran kahdessa viikossa ja se vaatii häneltä hirveästi. ap
Joko kyseessä on se että miehelläsi ei ole lääkitys todellakaan kohdalla tai sitten kyse on laiskuudesta ja tottumisesta tilanteeseen.
Nyt on ollut kesätauko psyk.pkl:lta ja tänä aikana on mennyt pahempaan suuntaan. Seuraava aika on syyskuun alussa ja sitten taas hiotaan lääkitystä.
ap
Nyt on ollut kesätauko psyk.pkl:lta ja tänä aikana on mennyt pahempaan suuntaan. Seuraava aika on syyskuun alussa ja sitten taas hiotaan lääkitystä.
ap
kylläpä aika menee pitkälle :(
Eikä se korjattu lääkityskään hetkessä auta.
En nyt haluaisi mitenkään vähätellä masennusta sairautena. Se on aina otettava vakavasti.
Olen itse elämäni aikana sairastunut masennukseen muutaman kerran. Olen kärsinyt myös paniikkikohtauksista ja rytmihäiriöistä. Olen käynyt myös psykiatrilla ja hakenut siis apua. Masennus voi puhjeta aina, kun elämäntilanteessa on siihen jotain aihetta. Esimerkiksi huono taloudellinen tilanne jne.
Masennuksia on monen asteisia, mutta suurin osa masentuneista ei kärsi siitä vakavimmasta laadultaan. Nykyään masennus on niin hyväksytty sairaus, että siien on helppo vajota. Myönnän sen itsekin.
Masentuneella ihmisellä on itsellään SUURI merkitys siinä, parantuuko vai ei. Jos masennuksesta nyt voi edes parantua. Ja masentuneen ihmisen pitää tehdä valintoja, jääkö esimerkiki aamulla sänkyyn makaamaan vai lähteekö vaikka kaupungille ihmisten ilmoille, lasten kanssa leikkipuistoon tai ihan mitä vaan!
Näissä valinnoissa lähipiirin hyssyttely ei auta, vaan jonkun on sanottava topakasti ja suoraan, että nyt ryhtiä ihminen! Masentunut ihminen(puhun omasta ja lähipiirin kokemuksita) kaipaa juuri tälläistä topakkaa ja realistista kannustusta! Masentunut ihminen kaipaa ehtoja, ihan totta.
Älkää antako ihmisten olla ilmaiseksi masentuneita! Kaivakaa se elämänilo sieltä viakka väkisin. Ei elämä ole aina helppoa, eikä sen tarvitsekaan olla. Ihminen selviää, jos haluaa selvitä! Se elämänhalu on vain löydettävä