Lue keskustelun säännöt.
Mistä löytää elämäniloa kun on hirveät taloudelliset huolet ym?
14.08.2010 |
Mieheni on työttömänä jo toista vuotta ja kärsii lisäksi masennuksesta, joten ei jaksa oikein hoitaa lapsia tai tehdä kotitöitä. Saa huonoa työttömyyskorvausta (lähes minimi), koska edelliset vuodetkin ennen työttömyyttä olivat niukkatuloisia - pätkätöitä. Elämme minun pienellä lähihoitajan palkallani koko perhe + miehen pienillä tuilla. Paha tässä on se, että ennen miehen työttömyyttä ja sairastumista - 6,5 vuotta sitten - ostimme oman asunnon ja sitä nyt maksamme pois. Lapsilla on täällä kaverit ja asunto sinänsä on kiva ja ihana, en vaan osaa enää siitäkään nauttia. Viime vuosi meni vielä jotenkin, nyt tuntuu että minäkin vajoan. Huolta, huolta, huolta, murhetta ja paljon velvollisuuksi. Ei ole rahaa mihinkään omaan kivaan, kun rahat ei meinaa millään riittää edes peruselämiseen. Hirveä stressi on koko ajan raha-asioista. Lapset 4v ja 5v ovat koko ajan minun vastuullani ja kaikki tuntuu harmaalta ja kamalalta. Töissäkin on hirveän rankkaa, liian vähän henkilökuntaa eli ylikuormittavaa työtä ja työilmapiiri on hirveä: moni on masentunut siellä, joutunut kiusatuksi ym. Olen kuitenkin ihan jumissa työssäni, tahtoisin opiskella lisää muttei ole mitenkään varaa nyt. En pysty myöskään vaihtamaan työpaikkaa, koska nykyinen on lähin mahdollinen ja jos menisin kauemmas töihin, tulisi työmatkakuluja ja niihin ei kertakaikkiaan ole varaa. En myöskään tahtoisi lasten hoitopäivien pitenevän, tällä hetkellä vien heidät hoitoon 7.30 ja haen 16.30, kuljemme kävellen. Myös jos vaihtaisin työtä, minulla ei olisi enää pitkään aikaan lomia kuten nyt.
Olen yrittänyt nauttia ilmaisista asioista, kävelyistä lasten kanssa, luonnosta, kirjastokäynneistä, mutta huolet tuntuu niin suurilta (myös liittyen mieheni masennukseen sekä äitini vakavasta sairaudesta, joudun huolehtimaan paljon myös äidistäni) etten vaan saa näistä pienistä ilmaisista asioita iloa irti. Joka kerta ruokakaupassa tunnen suurta ahdistusta kun ruoka maksaa liikaa vaikka yritän ostaa aina halvinta, saati kun pitää ostaa lapsille vaatteita, ennen mm. nautin hirveästi lastenvaatteiden ostosta, nyt sekin ahdistaa kamalasti kun rahaa menee taas liikaa vaikka miten halpaa ostaisi. Olemme jo sopineet että maksamme pankkiin asunnosta vain korkoja + hyvin pientä lyhennystä noin 100 euroa kuukaudessa ja silti tilanne on tämä. Korot+lyhennys tekee yhteensä noin 600 euroa/kk. Päälle lasten hoitomaksut (ei täydet, mutta ihan "riittävät"), ruokakulut, pakolliset hygienia yms, kulut, vakuutukset, sähkö, yhtiövastike, toisen lapsen perussairauden vaatimat lääkeet jne, niin on todella tiukkaa. Minulla on nettopalkka vain 1200 euroa/kk.
Kun pääsen töistä, kotona odottaa masentunut mies ja huomiota vaativat lapset, paljon kotitöitä ja mihinkään omaan kivaan ei ole varaa eikä oikein aikaakaan ja nyt tuntuu etten oikein osaakaan nauttia asioista.
Voi apua, mistä te muut tiukassa taloudellisessa tilanteessa/muuten hankalassa tilanteessa olevat saatte iloa elämään? Tiedän, että pitäisi pitää itsestään todella hyvää huolta, minulla ei ole varaa romahtaa, niin moni asia on yksin minun harteillani. Tuntuu, että jaksan kyllä, mutta mistään en kyllä nauti. Miten ilon pilkahduksia harmauteen?
Kommentit (66)
Eivätkö nämä ihmiset lue lehtiä tai seuraa muuten aikaansa? Minusta ihan yleissivistykseen kuuluu tieto, että joillakin on huonot palkat.
Miten palkkasi on noin huono? Et tee täyttä työaikaa? Voimia tilanteeseesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heitä ukko pihalle. Jos ei ala tekemään kotihommia. Kait se on hoidossa?
Jos epäilet että seuraavat 20 vuotta on tommosta, lähde äkkiä. Älä tuhlaa elämääsi.
koska vuokrathan vaan nousevat koko ajan. Ei ole yhtään järkevää asua vuokralla jos omistusasuntoa kuitenkin pystyy lyhentämään edes vähän.
Ja jos nyt myytte omistusasuntonne, saatteko enää iknä sellaista uudelleen?! Mieluummin myytte nykyisen asuntonne ja muutatte halvempaan omistusasuntoon. Mutta EI vuokralle.
Ja sitten eikö miehesi voisi päästä jollekin työkkärin kurssille tai omaehtoiseen opiskeluun? Siitä nykyään maksetaan paremmin. Tai hakea jotakin työtä, mitä vaan vaikka ei ole ollekaan omaa alaa. Mun mies kerran kun oli työttömänä meni vaan yrityksistä toiseen töitä kysyen kunnes yhdessä paikassa palkkasivat heti. Ja ihan hyvän työpaikan sai.
täytyy pitää kiinni vaikkei töihin menisikään - nyt vaikuttaa siltä että hän vain makaa kotona ja sinä teet kaiken! Eihän tuo ole oikein ja panee miettimään miksi edes kestät sitä?? Et ole vastuussa miehesi masennuksesta, itse täytyy aikuisen ihmisen hakea apua ja ryhdistäytyä.
Hän voi oikein hyvin herätä samaan aikaan kuin sinäkin, hoitaa lasten aamutoimet ja viedä heidät hoitoon (sinä saat rauhassa keskittyä omiin aamutoimiin). Kun tulee kotiin, järjestelköön kodin päiväkuntoon (tiskit, pyykit, pedit yms). Sitten on pari tuntia makoiluaikaa jos ei halua tehdä mitään hyödyllistä. Ip: kaupassakäynti, ruuan laitto ja lapset tarhasta.
Illalla osallistumista normaaliin perhe-elämään.
Rahat on varmasti tiukalla eikä siihen juuri ole kikkaa miten helpottaa tilannetta, mutta henkinen puoli on ihan miehestäsi kiinni. Jos hän haluaa märehtiä itsesäälissä - en jäisi itse katsomaan! Rakkaus kestää - melkein - kaiken.
meillä oli myös pahat taloudelliset huolet, myytiin sitten asunto, mentiin vuokralle (sama alue, samantyylinen asunto), nyt huolet pois kun on rahaa ja velat maksettu. Osa asuntorahoista lisäksi sijoitettu. Elämä on niin lyhyt että ei kannata kituuttaa jos on vaihtoehto! Ei se omistusasunto niin iso juttu kuitenkaan ole, turhaan siinä rahojaan makuuttaa jos se on hintana siitä, että koko perhe kärsii! Sitten taas jos/kun tilanne muuttuu voi ostaa oman asunnon jos haluaa.
Toivon, että ap on jaksanut olla aktiivinen ja käynyt miehensä kanssa yhdessä kertomassa mikä tilanne on kotona ja että lääktitys ei ole kunnossa...