Lue keskustelun säännöt.
Mistä löytää elämäniloa kun on hirveät taloudelliset huolet ym?
14.08.2010 |
Mieheni on työttömänä jo toista vuotta ja kärsii lisäksi masennuksesta, joten ei jaksa oikein hoitaa lapsia tai tehdä kotitöitä. Saa huonoa työttömyyskorvausta (lähes minimi), koska edelliset vuodetkin ennen työttömyyttä olivat niukkatuloisia - pätkätöitä. Elämme minun pienellä lähihoitajan palkallani koko perhe + miehen pienillä tuilla. Paha tässä on se, että ennen miehen työttömyyttä ja sairastumista - 6,5 vuotta sitten - ostimme oman asunnon ja sitä nyt maksamme pois. Lapsilla on täällä kaverit ja asunto sinänsä on kiva ja ihana, en vaan osaa enää siitäkään nauttia. Viime vuosi meni vielä jotenkin, nyt tuntuu että minäkin vajoan. Huolta, huolta, huolta, murhetta ja paljon velvollisuuksi. Ei ole rahaa mihinkään omaan kivaan, kun rahat ei meinaa millään riittää edes peruselämiseen. Hirveä stressi on koko ajan raha-asioista. Lapset 4v ja 5v ovat koko ajan minun vastuullani ja kaikki tuntuu harmaalta ja kamalalta. Töissäkin on hirveän rankkaa, liian vähän henkilökuntaa eli ylikuormittavaa työtä ja työilmapiiri on hirveä: moni on masentunut siellä, joutunut kiusatuksi ym. Olen kuitenkin ihan jumissa työssäni, tahtoisin opiskella lisää muttei ole mitenkään varaa nyt. En pysty myöskään vaihtamaan työpaikkaa, koska nykyinen on lähin mahdollinen ja jos menisin kauemmas töihin, tulisi työmatkakuluja ja niihin ei kertakaikkiaan ole varaa. En myöskään tahtoisi lasten hoitopäivien pitenevän, tällä hetkellä vien heidät hoitoon 7.30 ja haen 16.30, kuljemme kävellen. Myös jos vaihtaisin työtä, minulla ei olisi enää pitkään aikaan lomia kuten nyt.
Olen yrittänyt nauttia ilmaisista asioista, kävelyistä lasten kanssa, luonnosta, kirjastokäynneistä, mutta huolet tuntuu niin suurilta (myös liittyen mieheni masennukseen sekä äitini vakavasta sairaudesta, joudun huolehtimaan paljon myös äidistäni) etten vaan saa näistä pienistä ilmaisista asioita iloa irti. Joka kerta ruokakaupassa tunnen suurta ahdistusta kun ruoka maksaa liikaa vaikka yritän ostaa aina halvinta, saati kun pitää ostaa lapsille vaatteita, ennen mm. nautin hirveästi lastenvaatteiden ostosta, nyt sekin ahdistaa kamalasti kun rahaa menee taas liikaa vaikka miten halpaa ostaisi. Olemme jo sopineet että maksamme pankkiin asunnosta vain korkoja + hyvin pientä lyhennystä noin 100 euroa kuukaudessa ja silti tilanne on tämä. Korot+lyhennys tekee yhteensä noin 600 euroa/kk. Päälle lasten hoitomaksut (ei täydet, mutta ihan "riittävät"), ruokakulut, pakolliset hygienia yms, kulut, vakuutukset, sähkö, yhtiövastike, toisen lapsen perussairauden vaatimat lääkeet jne, niin on todella tiukkaa. Minulla on nettopalkka vain 1200 euroa/kk.
Kun pääsen töistä, kotona odottaa masentunut mies ja huomiota vaativat lapset, paljon kotitöitä ja mihinkään omaan kivaan ei ole varaa eikä oikein aikaakaan ja nyt tuntuu etten oikein osaakaan nauttia asioista.
Voi apua, mistä te muut tiukassa taloudellisessa tilanteessa/muuten hankalassa tilanteessa olevat saatte iloa elämään? Tiedän, että pitäisi pitää itsestään todella hyvää huolta, minulla ei ole varaa romahtaa, niin moni asia on yksin minun harteillani. Tuntuu, että jaksan kyllä, mutta mistään en kyllä nauti. Miten ilon pilkahduksia harmauteen?
Kommentit (66)
Kyseessä lähihoitajan työ terveyskeskuksessa.
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toimeentulotukea, asumistukea?
Asunnon myyminen olisi varmaan yksi ratkaisu, vaikka hyvin kipeä sellainen.
vuokra olisi joka tapauksessa ihan samaa luokkaa, luultavasti korkeampi! Asumistukea emme nyt saa, jossain vaiheessa se oli jotain hirveän pientä tyyliin 40 euroa/kk asuntolainan korkoihin. Sossusta olemme pari kertaa hakeneet rahaa, hirveä ja nöyryyttävä, työteliäs prosessi ja olemme hakiessamme pikkuisen saaneet. Pitäisi kait taas vaivautua, mutta epäilen että heinäkuussa saamani lomarahat (jotka menivät esikoiselle isompaan käytettyyn polkupyörään ja rästilaskujen maksuun) vaikuttavat niin että tässä kuussa sitä ei ole mahdollista saada. Mietinkin että yritän seuraavan kerran vasta marraskuussa, jolloin 3kk tuloissa ei enää ole noita lomarahoja.
ap
Tuntuu, että jo tuo kirjoittaminen auttoi pikkuisen. Lähden nyt tekemään kotitöitä ja olemaan perheeni kanssa. Palaan vielä kurkkaamaan, josko muita vastauksia olisi tullut. Tsempit myös muille, joiden elämä ei tällä hetkellä ole ruusuista!
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt on minusta vakavan keskustelun paikka miehesi kanssa. Miten vakavasta masennuksesta on kyse? Masentaahan tuo jokaista, jos toista vuotta työttömänä. Onko miehesi ihan työkykyinen kuitenkin, hakeeko töitä?
Puhut siitä, että tarvitset kotona apua, jos hän ei masennukseltaan siihen pysty, yrität saada apua vaikka miehen äidiltä tai muulta sukulaiselta. Tee miehellesi selväksi, että hän on tärkeä sinulle ja että perhe tarvitsee häntä.
Voisiko hän ajatella jotain ihan muuta työtä kuin omaa alaa. Tai jos työtä ei löydy, osaako hän tehdä käsillään jotain. Voisiko olla vaikka mökkitalkkari tai käydä auttelemassa pientä korvausta vastaan yksinäisiä vanhuksia tms. kotitöissä. Tai harrastaa vaikka jotain mielekästä, mieluiten tietysti yhdessä lasten kanssa.
Sinulle voimia töihin, oletko itse katselle muita hommia. Ei kuulosta hirveän mukavalta työpaikalta tuo sinunkaan.
Mikäli juuri ja juuri pärjäätte, yrittäisin vielä jonkin aikaa elää säästölinjalla.
Sä tarvitsisit nyt ystävän ja aikaa kahvitella. Jollekin on hyvä valittaa ja sitten aloittaa puhtaalta pöydältä ja jutella myös iloisia asioita. Älä unohda itseäsi ja omaa naiseuttasi.
Jos muutosta ei tapahdu, niin ehkä kämppä on myytävä ja mentävä vuokralle. Toivottavasti edes osa on maksettu.
Samankaltainen tilanne meillä.
Ajattelisin että ystävät saattaisivat ainakin itselleni tuoda iloa ja helpotusta mutta uppo-outona vieraalla paikkakunnalla ei ole ystäviä.
Mieheni ei ole (tällä hetkellä)ulkoisesti masentunut ja se tietysti on voimaa antavaa. Hänellä on masennuslääkitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies syö lääkkeitä masennukseen ja käy säännöllisesti psyk. pkl:lla. On kuitenkin työkykyinen ja työnhakijana, muttei ole vaan töitä löytänyt, vaikka on yrittänyt. Miehellä on ihan hyvä koulutus (AMK, IT-ala), omaa yritystä pyöritti joskus mutta se ei kannattanut ja uudestaan ei kuulemma aio siihen rumbaan ryhtyä.
Ystäviä minulla on oikeastaan aika paljonkin, heillä vaan kaikilla on asiat hirveän hyvin, puhuvat aurinkoisina lomamatkoistaan etelässä ja esittelevät lastensa ihania uusia vaatteita, kertovat harrastuksistaan yms, mikä saa minut tuntemaan kuin eläisin ihan eri planeetalla. Olen kertonut murheistani ja ystävät ovat toki myötätuntoisen oloisia "Varmaan tosi rankkaa, voimia teille", mutteivät kuitenkaan konkreettisesti auta ja koska heillä niin erilaiset elämäntilanteet niin eivät kovin kauaa jaksa minun valitustani kuunnella vaan puhe kääntyy kyllä nopeasti heidän elämäänsä ja niihin iloihin. Moni myös yrittää piristää "mutta voithan käydä lenkillä ja kirjastossa, sulla on kuitenkin 2 ihanaa lasta" jne, mistä en jostain syystä osaa piristyä..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja se etten jotenkin osaa toteuttaa itseäni/olla iloinen tms. kaikilta murheiltani joita kannan. Olen jotenkin harmaa ja sumuinen sisältä, suorittaja ja murehtija.
ap
ja ensinnäkin voimia!
Minusta kyllä vaikuttaa siltä, että sinäkin olet masentunut. Tuo ilottomuus ja elämän harmaus, suorittaminen, on juuri sitä.
Voisit käydä ihan lääkärissäkin, mutta ennen kaikkea tarvitsisit aikaa ja jonkun, kenen kanssa saa selvittää tätä vyyhtiä. Nyt yrität vain suoriutua päivästä toiseen.
Koska tämä päivä on mitä on, keskity vaihteeksi tulevaisuuteen: mitä itse haluat tulevaisuudelta? Uuden ammatin? Lisää lapsia? Tyydyttävän työn? Onnellisen parisuhteen?
Miehesi masennukselle et voi mitään, mutta omaan oloosi voit vaikuttaa. Sinuna kävisin työterveyshuollossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tsemppiä teille! Toivottavasti miehesi saa töitä ja reipastuu!
Arvostan suuresti sitä, että pärjäätte edes jotenkin omillanne ! Nostan Sinulle hattua
Jos miehesi jaksaisi osallistua vähän paremmin, voisit käydä vaikkapa kävelylenkeillä jonkun kaverisi kanssa. Niistä saa virtaa eikä maksa mitään.
Oma jaksamisesi on teidän asetelmassanne olennainen asia.
Kaikkea hyvää Sinulle ja perheelleenne.
haleja ja tsemppejä. Vain yksi asia on pysyvää ja se on muutos, pian teilläkin menee paremmin. Ihan varmasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lyhentää lasten päiväkotiaikaa ns. 80-prosenttiseksi, kun mies on kerran kotona. Hän voisi viedä ja hakea lapset. En ymmärrä, miksi se on sun hommasi, kun mies on kotona...mies voisi myös tehdä enemmän kotitöitä, kun on kerran kotona.
Mies voisi muutenkin ottaa enemmän vastuuta lapsista masennuksestaan huolimatta. Se voisi antaa hänelleki jotain ja sinä saisit toisaalta vähän omaa aikaa.
Teet hoitoalalla tärkeää työtä, muista se!
päivähoitomaksut. En tietysti tiedä, mitä nyt maksatte, mutta noilla tuloilla ei ainakaan maksimia tarvitse maksaa. Kannattanee myös sossusta kysyä, jäättekö alle tulorajojen.
Olen hirveän surullinen puolestasi ap, sillä meidän perheemme oli aivan samassa jamassa vielä puoli vuotta sitten ja todellakin tiedän, miten hirveän raskasta on kantaa koko perheen arkea omilla hartioilla. Jouluna olin niin poikki, että vapaapäivät meni äidin nurkissa itkiessä. Mikäli meillä olisi ollut omistusasunto, olisin sen surutta myynyt, mutta eipä sellaista ollut ja pärjättävä oli muuten.
Minun mieheni työllistyi lopulta ja itse sain paremmin palkatun työn, joten meidän kävi lopulta ihan hyvin. Uskon, että teillekin vielä aurinko paistaa. Tulevaisuuteen pitää luottaa, eihän muuta mahdollisuutta ole. Jaksamista teille.
jos lapset olis vaan puolta päivää hoidossa ja isä hakisi lapset kotiin seurakseen? vai onko isä niin huonossa kunnossa että sitten on odotettavissa taas uusi perhetragedia?eikös puolipäivähoito oo halvempaa ku kokopäivä? oletko kertonut miehelle omasta väsymyksestä? jos on lääkitys ja käy terapiassa niin eikö mies silti jaksa osallistua yhtään peruselämään?siitähän HÄN saisi sisältöä elämään. ehkä sinäkin sitten saisit helpotusta elämääsi.
että miehen pitäisi kyetä hoitamaan lasten kuljetukset tarhaan ja samalla lyhennätte hoitoaikaa, jolloin tarhamaksutk pienenevät ja saat vähän lisää pelivaraa raha-asioihin. Lapsethan voisi hakea heti välipalan jälkeen, jolloin saisivat kaikki ateriat, mutta tarhamaksu pienenisi (jos teidän kunnassa on pienempi tarhamaksu alle 7 h hoidossa oleville).
mies esim. nukkuu, eikä vastaile lasten kysymyksiin. En pidä sellaista "hoitoa" niin laadukkaana, että voisin lapset jättää miehen vastuulle. Hänellä myös menee pinna todella herkästi ja lasten iloisesti kiljahdellessa saattaa alkaa huutaa heille että "nyt hiljaa, mulla hajoo pää". Eli ei mielestäni ole tällä hetkellä sopiva hoitaja lapsillemme. Kuitenkaan sairauslomaa ei siis ole saanut, vaan on "työkykyinen", en tosin itse ole lainkaan varma siitä onko oikeasti, no ei tosin ole töitäkään saanut. Aiemmin haki töitä innokkaasti, nyt ei oikein jaksa sitäkään. Mies on aina ollut aika herkkä ja työ ollut hänelle kaikki kaikessa, joten varmaan piristyisi jos töitä löytyisi. Täällä vaan on todella huono tilanne ihan kaikilla aloillakin, etenkin tuo IT...
ap
100 euroa/lapsi, kumpikaan ei ole vielä eskarissa ja kokopäivähoidossa siis käyvät.
ap
Miten palkkasi on noin huono? Et tee täyttä työaikaa? Voimia tilanteeseesi!