Miksi juuri synnyttäneen ei anneta levätä?

että imettäminen "epäonnistui" - ts. vauvalla ei ollutkaan nälkä täsmällisesti neljän tunnin välein ja maito ei riittänyt, kun ei tiheämmin imettänyt tai maito ei edes kunnolla noussut tuolla neljän tunnin väleillä, joita noudatettiin sairaalasta asti.

etenkään kun kyse yhdestä tai kahdesta yöstä. 70-luvullahan samaa rytmiä piti pitää vuorokaudet läpeensä ja myäs kotona.

..osastolle takasin, kun kotiin päästiin. Melkeen viikko sairaalassa oltiinkin, synnytys kesti kauan ja vauvalla oli pieniä mutkia matkassa synnyttyään. Minuun teki suuren vaikutuksen henkilökunnan avuliaisuus. Kaikki olivat niin ystävällisiä..ekana yönä synnytyksen jälkeen (vauva syntyi vähän ennen puoltayötä), heti kysyivät, haluaisinko antaa vauvan yökköjen hoitoon muutamaksi tunniksi, jotta saisin 3vrk valvoneena nukkua kunnolla.Sinä yönä aloinkin vuotamaan kunnolla, joten pitivät vauvaa sitten koko yön.

Unen puute oli kyl valtava, koska meidän vauvan verensokereita seurattiin 2h välein ja yhtä usein piti syöttää ja eihän siinä 3 hengen huoneessa omaa rauhaa tietenkään ole.

Kotiin tultua, oli kyllä tosi haikea olo, kun ihanaa henkilökuntaa ei enää ollutkaan lähettyvillä (vaikka välillä osastolla tuntui aika käyvän pitkäksi ja kova koti-ikävä) ja tuntu olevan ihan hukassa vauvan kanssa, vaikka mies paljon apuna olikin.

hoitajien matkaan, itsehän se lapsi on hoidettava kuitenkin, enkä ventovieraalle anna.



Varsinkaan, kun yöllä vessassa käydessä havaitsin monta kertaa, että vauvat itkivät vauvalassa yksin, koskapa yövuorossa ei liiemmin väkeä ole, ja sektiopotilaat ym tekivät summerilla hälytyksiä vähän väliä, etteivät hoitajat ehtineet olla vauvoja hoitamassa...

...ja nämä vauhdikkaat nykyisoäidit eivät kiintyneet koskaan tarpeeksi omiin vauvoihinsa. Nykyäänkin pitää oikein sopia aikaa, koska mummilla olisi mahdollisuus hoitaa lapsenlapsiaan. Ollaan niin mummia, kun omaan tarpeeseen sopii (esim. joulunahan kuuluu olla), mutta muulloin "ei nyt oikein sovi".

että imettäminen "epäonnistui" - ts. vauvalla ei ollutkaan nälkä täsmällisesti neljän tunnin välein ja maito ei riittänyt, kun ei tiheämmin imettänyt tai maito ei edes kunnolla noussut tuolla neljän tunnin väleillä, joita noudatettiin sairaalasta asti.

Tavallista oli myös, että äiti saattoi lähteä töihin jo esim. kuukauden kuluttua synnytyksestä. Minä tunnen aika monta 70-luvulla syntynyttä, jonka kiintymyssuhteessa on selkeästi häikkää, entäs sinä?

Oi sitä upeaa seitkytlukua.

Joskus 70-luvullahan vielä kaikki vauvat vietiin vastasyntyneiden osastolle hoitoon aluksi. Äidit lepäsivät sairaalassa ollessaan. Se oli silloin ihan normaalia ja oikein. Enpä tiedä, lisääkö jopa synnytyksen jälkeistä masentuneisuutta se, että äideiltä vaaditaan nykyään reippautta heti synnytysurakan jälkeen. Jos ei sitten jaksakaan, niin saa heti alusta kokea epäonnistuneensa, kun ei täytä asetettua mittaa: kykene innokkaana ja reippaana hoitelemaan lasta yöt ja päivät, vaikka onkin itse kuin jyrän alle jäänyt. Siinä saattaa jopa kiintymyssuhteen luominen olla aika vaikeaa.

tullut itselleni mieleenkään, että lapsi pitäisi jo sairaalassa saada hoitoon?!

Olimme perhehuoneessa pari yötä, lapsi syntyi yöllä ja nukkui aamuyön ihan ok samoin minä, päivällä en osaa nukkua, joten sen valvoin ja lapsi enimmäkseen nukkui. Seuraavana yönä lapsi halusikin syödä lähes jatkuvasti, joten ei tullut nukuttua.

Seuraavana päivänä halusinkin jo lähteä kotiin ja ihanaa oli, kun sain omassa sängyssäni nukkua!

Kävihän siellä perhehuoneessa osaston kätilö tai hoitaja muutaman kerran päivässä, mutta tekivät vain työtään, eivät he mitään lastenvahteja ole. Eikä synnyttänyt äiti ole sairas, joten miksi sitä lasta pitäisi jonkun muun hoitaa?

että olitte ihan perhehuoneessa. Ja sait ihan nukuttuakin. Mies taisi hoitaa vauvan hoidon ja haki mammalle ruoat ja juomat nenän eteen. Helppo nakki. Tule kommentoimaan tähän ketjuun, kun olet ollut ihan oikeasti kuuden äidin ja vauvan huoneessa, saanut ihan itse sektiohaavan kanssa hakea ruoat ja juomat, hoitaa itsesi ja vauvasi ja yrittänyt nukkua 12 muun ihmisen kanssa samassa huoneessa.

Synnyttänyt äiti voi olla sairas. Vai meinaatko, että n. 10 sentin haava mahassa ei tee ketään sairaaksi? Oli se perkele kumma, että kun leikattiin umpisuoli, niin hyvä ettei lepositeisiin isketty, kun meni ilman hoitajan lupaa vessaan. Mutta auta armias, kun kyseessä on sektio. Tottakai olet täysin toimintakykyinen! Täälläkin aina väitetään, että sektio on iso leikkaus blaabaabaa. No ei se, kun pitää seuraavan päivänä jo toimia kuin kuka tahansa. Jos se olisi iso leikkaus, niin sitten pitäisi LEVÄTÄ.

Oli se perkele kumma, että kun leikattiin umpisuoli, niin hyvä ettei lepositeisiin isketty, kun meni ilman hoitajan lupaa vessaan. Mutta auta armias, kun kyseessä on sektio. Tottakai olet täysin toimintakykyinen! Täälläkin aina väitetään, että sektio on iso leikkaus blaabaabaa. No ei se, kun pitää seuraavan päivänä jo toimia kuin kuka tahansa. Jos se olisi iso leikkaus, niin sitten pitäisi LEVÄTÄ.

Kun puhutaan synnytystavasta, aina taivastellaan sitä, kuinka sektio on suuri toimenpide, jossa on komplikaatioriskit ja pitkä ja kivulias toipuminen. Ja tämä on tietysti täysin totta.

Mutta sitten kun se sektio on tehty, kukaan ei enää muistele tuollaisia puheita tai mitään komplikaatioriskejä. Ylös vaan ja normaaliin hommiin.

Itselleni on tehty viisi laparotomiaa, joista yksi oli sektio. Täsmälleen yhtä kivuliasta ja hidasta oli toipua sektiosta kuin niistä muistakin - sillä erotuksella, että niiden muiden jälkeen kukaan ei sairaalassa eikä kotona odottanut minun tekevän mitään muuta kuin kuntouttavan itseäni hissukseen.

olen viettänyt sairaalassa, hoitajien ravaaminen ja huonekaveri vauvoineen valvottivat.

Oma vauva on nukkunut yönsä hyvin ja nykyään ei herää edes tissille yöllä!

Sairaalassa olen ollut myös "oikeiden" sairauksien vuoksi, mutta en ole koskaan ollut niin kipeä ja niin huonossa kunnossa kuin sektion ja alatiesynnytyksen jälkeen. Jos vastasynnyttäneiden pitää itse hoitaa kaikki, pitäisi muillakin osastoilla hyväkuntoisten potilaiden itse vaihtaa lakanat ja hakea ruokansa.

Jos miehet synnyttäisivät, osaatteko yhtään arvata, millaista palvelua he saisivat?

Synnyttänyt äiti voi olla sairas. Vai meinaatko, että n. 10 sentin haava mahassa ei tee ketään sairaaksi? Oli se perkele kumma, että kun leikattiin umpisuoli, niin hyvä ettei lepositeisiin isketty, kun meni ilman hoitajan lupaa vessaan. Mutta auta armias, kun kyseessä on sektio. Tottakai olet täysin toimintakykyinen! Täälläkin aina väitetään, että sektio on iso leikkaus blaabaabaa. No ei se, kun pitää seuraavan päivänä jo toimia kuin kuka tahansa. Jos se olisi iso leikkaus, niin sitten pitäisi LEVÄTÄ.

Kysymyksessä on todella toipumista nopeuttava asia, ei äidin kiusaaminen.



Sektio, on iso leikkaus kuten muutkin. Tästä syystä, mitä nopeammin ihminen lähtee leikkauksen jälkeen liikkeelle, sitä nopeampaa on myös toipuminen. Ei nykyaikana minkään leikkauksen jälkeen saa jäädä makaamaan sänkyyn. Riski saada veritulppa tai keuhkotulehdus lisääntyvät pitkän makaamisen jälkeen, synnyttäneellä äidillä tavasta riippumatta on riski saada tuo tukos muutenkin suurentunut.



On tärkeää, että äiti saa levätä ja fiksu kätilö ymmärtää, että yöllä synnyttänyt äiti saattaa tarvita lepoa enemmän. Yhä useammissa sairaaloissa pyritään joustamaan myös hoitokäytännöissä, että ihmiset saisivat nukutuksi paremmin, esim. ei mitään lämpökierroksia viiden aikaan aamuisin enää harrasteta. EIkä siihen ole juuri aikaakaan.



Kipulääkettä saa ja pitää pyytää. Harmillista, ettei sitä välttämättä aina tarjota automaattisesti. Se helpottaa liikkumista ja toipumista huomattavasti.



Kannatta myös nukkua päivällä silloin, kun vauvakin nukkuu. Ihokontakti edistää maidonnousua, imetys supistaa kohtua, vauva voi paremmin äidin läheisyydessä. Näin ollen ihokontaktin terveysvaikutukset ovat nähtävissä olevia ja perusteltuja. Siis miksi toimitaan, kuten toimitaan, on siihen aina hyvä syy. Ei ketään sairaalassa haluta tahallaan kiusata.



Itse olen sektiosta huolimatta noussut aina heti mahd. pian liikkeelle huolimatta haavatulehduksesta ja kuumeesta, joka iski ensimmäisen kiireellisen sektion jälkeen. Vauvani olen hoitanut myös itse heti sektioideni jälkeen seuraavana päivänä. Yöksi hoitajat ottivat vauvani hoitoon, koska sektiot tehtiin iltapäivällä ja illalla. Söin kipulääkkeeni säännöllisesti ja nousin ylös sängystä. Eikä ollut kamalaa. Enkä todellakaan ole täydellinen äiti. Päiväunia olen nukkunut vauvan nukkuessa rinnalla samalla kun olen imettänyt.

Minua luultiin alakautta synnyttäneeksi, koska olin "niin reipas".



Ehkä hoitajien kannattaisi perustella näitä asioita äideille paremmin?



t. sh, sektiolla synnyttänyt x 2.

tiedän varsin hyvin varhaisen liikkeelle lähtemisen olennaisuuden.



Sektio on kuitenkin ainoa suurista vatsan alueen leikkauksistani, jolloin vessareissut ja varovainen käpsytys käytävää eestaas ei ole riittänyt, vaan tämän lisäksi on pitänyt käydä hakemassa petivaatteet itse käytävän liinavaatevarastosta ja pedata ne, istua oksennus kurkussa päivätilassa syömässä (heikotuksesta ja huimauksesta), pestä vauvan pyllyä ja vaihtaa vaippaa puolikumarassa tuskaisan haavan takia jne jne.



Sektiossa menetin yli 4 litraa verta ja kahtena ensimmäisenä päivänä hoidin vauvaa myös punasolutippapussin kanssa.



En sano, että voi mua kurjaa ja kylloli raskasta ja voivoivoi. Sanon vaan, että on joskus merkillistä.

liikkeellä VAIKKA sairaalan tarjoamien puitteiden puolesta olisikin mahdollista myös levätä ja välillä jopa vähän nukkua saman vuorokauden sisään. Ihme ajattelua että vaihtoehdot on täysi itsepalveluosasto jossa hoitajat vaan pottuilee juuri synnyttäneille tai sitten paikka jossa olisi olosuhteet lepoon ja sen seurauksena kaikki juuri synnyttäneet vaan makaisi sängyissään hievahtamatta ja lapsiakaan hetkeään hoitamatta 4 vrk tai ylikin.

Ei tässä ketjussa arvostella perheen omia tukiverkkoja vaan lapsivuodeosastojen käytäntöjä [i Voisinpa sanoa että monesti auttaisi sekin että arvon tuppisuut aukaisisvat sanaisen arkkunsa ja pyytäisivät sitä apua ja neuvoja. "voisitko kultaseni katsoa lastasi pari tuntia että saisin levättyä." on tuskin vaikea lause lausua miehelleen kun Jumalatar haluaa levätä hetken.

Jotenkin huomaa, että sulla ei sitä miestä ollut...

Tuo kohta oli sille joka valitti että äityittä ei arvosteta ja tukea ei muutenkaan anneta. Lue hyvä ihminen ajatuksella ennenkuin alat mussuttamaan.

Niin, kyllä varmasti huomaa. En ole ollut sen jälkeen riippuvainen muista ihmisistä kun päätin nuosta sieltä sängystä ja lopettaa valittamisen.

T:ohikulkija

Ei tässä ketjussa arvostella perheen omia tukiverkkoja vaan lapsivuodeosastojen käytäntöjä [i Voisinpa sanoa että monesti auttaisi sekin että arvon tuppisuut aukaisisvat sanaisen arkkunsa ja pyytäisivät sitä apua ja neuvoja. "voisitko kultaseni katsoa lastasi pari tuntia että saisin levättyä." on tuskin vaikea lause lausua miehelleen kun Jumalatar haluaa levätä hetken.

Jotenkin huomaa, että sulla ei sitä miestä ollut...

Tuo kohta oli sille joka valitti että äityittä ei arvosteta ja tukea ei muutenkaan anneta. Lue hyvä ihminen ajatuksella ennenkuin alat mussuttamaan. Niin, kyllä varmasti huomaa. En ole ollut sen jälkeen riippuvainen muista ihmisistä kun päätin nuosta sieltä sängystä ja lopettaa valittamisen.

joka koskee tietysti ihan kaikkia leikkauspotilaita. Kyse oli siitä, että sektion saanutta äitiä ei auteta tarpeeksi. Hoitajat voisivat esim. tuoda ateriat vuoteelle ja vaihtaa lakanat. Ei keneltäkään muulta leikkauspotilaalta odoteta tällaisia asioita. Vain sektiolla synnyttäneeltä. Ja huvittavinta on, että ne helpon alatiesynnytyksen kokeneet makoilevat perhehuoneissa vauva kainalossa ja isä juoksuttaa suklaata, ruokaa ja juomaa nenän alle. Sektioidut eivät pääse edes perhehuoneeseen (ainakaan Naikkarilla), että saisi edes isän apua!



Ja kyllä, valitin tästä asiasta Naikkarille. Jäi niin paska maku suuhun koko touhusta, että menen kiusallanikin seuraavalla kerralla (jos sellaista tulee) suunniteltuun sektioon ja valitan ihan koko ajan.

että imettäminen "epäonnistui" - ts. vauvalla ei ollutkaan nälkä täsmällisesti neljän tunnin välein ja maito ei riittänyt, kun ei tiheämmin imettänyt tai maito ei edes kunnolla noussut tuolla neljän tunnin väleillä, joita noudatettiin sairaalasta asti.

Tavallista oli myös, että äiti saattoi lähteä töihin jo esim. kuukauden kuluttua synnytyksestä. Minä tunnen aika monta 70-luvulla syntynyttä, jonka kiintymyssuhteessa on selkeästi häikkää, entäs sinä?

Oi sitä upeaa seitkytlukua.

Joskus 70-luvullahan vielä kaikki vauvat vietiin vastasyntyneiden osastolle hoitoon aluksi. Äidit lepäsivät sairaalassa ollessaan. Se oli silloin ihan normaalia ja oikein. Enpä tiedä, lisääkö jopa synnytyksen jälkeistä masentuneisuutta se, että äideiltä vaaditaan nykyään reippautta heti synnytysurakan jälkeen. Jos ei sitten jaksakaan, niin saa heti alusta kokea epäonnistuneensa, kun ei täytä asetettua mittaa: kykene innokkaana ja reippaana hoitelemaan lasta yöt ja päivät, vaikka onkin itse kuin jyrän alle jäänyt. Siinä saattaa jopa kiintymyssuhteen luominen olla aika vaikeaa.

Koska maidon nousuun tarvitaan lähikontaktia vauvan kanssa, samoin lähikontaktia tarvitaan kiintymyssuhteen muodostumiselle ja koska äidin pitää osata hoitaa vauvaa ihan itse, ennen kuin lähtee pois sairaalasta.



Oliko sun esikoinen? Se vauva kuule valvottaa vuoden päivät ainakin, ihan oikeasti paras vain tottua siihen.

itsellä ei ollut tarvetta eikä tullut mieleenkään viedä vauvaa hoitajille, mutta mulla meni kaikki joka kerralla (3) hyvin, enkä ollut väsynyt.



Ikävää, että sinulle tuli tuollainen kokemus, olisi kuvitellut, että osastolla olisivat vähän joustaneet ja katsoneet tilanteen mukaan..

Edes sektion läpikäynyt ei saanut mitään ylimääräistä apua synnytyssairaalassa. Itkin kivusta, väsymyksestä ja turhautumista, niin kätilö vain totesi, että miten meinasin sitten kotona jaksaa, kun mies palaa töihin isyysloman jälkeen. No, ehkäpä se sektiohaava on noin kolmen viikon kuluttua jo aika lailla paremmassa kunnossa ja ehkäpä saa paremmin levättyä, kun mies hoitaa ruoat ja juomat nenän alle, ja hoitaa vauvan kylvetykset, vaipanvaihdot, navan puhdistuksen yms.



Harvinaisen idiootti kätilö.

Usein äiti tarvitsee apua, mutta sen ei yleensä pitäisi olla vauvan viemistä pois. JOnkun toisen pitäisi vaihtaa vaippaa, nostella vauvaa äidin viereen ja kyljeltä toiselle jne. Ennenhän naisilla oli ympärillä muita naisia. Nykyisin onneksi isät huolehtii paljon.

ja ymmärrän kyllä mitä ajat takaa. kyllä sitä saisi edes ekan yön nukkua ilman vauvaa jos haluaa. kyllä häntä kerkiää sitten hoitelemaan.

onneksi mikkelissä ehdottivat itse että jos vauva tulisi vauvalaan ekaksi yöksi niin voin nukkua. seuraavinakin öinä ehdottivat mutta en luopunut :)