Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Leskeys pienen lapsen kanssa ja seksin/läheisyyden kaipuu

Vierailija
28.02.2009 |

Elämään ei tunnu vaimoni kuoleman jälkeen kuuluvan muuta kuin työ ja lastenhoitoa. Aikaa ja mielenkiintoa ei ole lähteä etsimään yöelämästä satunnaista kumppania, saadakseni sitä mitä kroppa vaatii - läheisyyttä, rentoutusta ja tyydytystä. Tosiasia on myönnettävä - vaimoni on siirtynyt täältä ikuisuuteen, joten pakko on katsoa eteenpäin ja ajatella omaa hyvinvointiani. Se on lapsenkin etu. Millaisia ajatuksia tällainen tilanne on teissä muissa, mahdollisesti saman kokeneissa, herättänyt? Miten olette asian hoitaneet? Mikään muu ei varmaankaan siirrä ajatuksia pois arjen rasituksista siten kuin läheisyys ja mukava yhdessäolo.

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
28.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta pitkän parisuhteen päättyminen, miehen ilmoitukseen toiseen naiseen rakastumisesta teki aika orvon olon, ja tavattoman suuren yksinäisyyden tunteen.



Minulla oli ehkä onnekas sattuma tavata mies joka ei halunnut vakavaa seurustelua vaan leppoisaa yhdessä oloa ihan kaveripohjalta ja suht säännöllistä seksiä. Suhteemme kesti suurinpiirtein vuoden, sen aika keskustelimme paljon, kävimme yhdessä elokuvissa, teimme ruokaa ja nukuimme yhdessä. Minä sain purkaa omaa pahaaoloani hänelle ja hän taas minulle.



Tapasimme perinteisesti ravintolassa, jossa tanssimme ja juttelimme. emme kuitenkaan menneet kummankaan luo ensimmäisenä iltana vaan vaihdoimme puhelinnumerot ja soittelimme toisillemme...

Vierailija
2/7 |
28.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Juuri jotain tuollaista itsekin kaipaisin - ystävyyttä/kaveruutta, johon kuuluu myös seksi. Itselläni ongelma on kuitenkin juuri se, että vietän kaiken työni ulkopuolisen aikani lapsen kanssa, eikä uuteen tutustumiseen juurikaan ole mahdollisuuksia. Saati sitten illanviettoihin ja yökyläilyihin. Uskon että monella yksinhuoltajalla on sama ongelma. Fyysinen kaipuu, jonka tyydyttäminen kuitenkin hankalaa siksi, että vapaan saaminen lapsen hoidosta koko illaksi/yöksi tai viikonlopuksi ei tahdo onnistua.



Yksin jääminen - tapahtuu se sitten eron tai toisen kuoleman johdosta - tuo aina mukanaan suuren tyhjiön ja saattaa vaikuttaa alentavasti itsetuntoonkin. Seksi on hyvää terapiaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
28.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meni niin että mies oli halukas tutustumaan mun lapsiin ja kun suhde kuitenkin kesti lähes vuoden niin lapsillekin mies oli tuttu vieras joka jaksoi myös ottaa heidät huomioon. Ystäviä olemme vieläkin, suhteemme vain muutti muotoaan seksi, yhdessä tekeminen ja yökyläily loppui. Mutta juttelu jäi.



Tiedän ton ongelman, lapsen/lapsien eteen ei viitsi tuoda outoa ihmistä jos ei tiedä että suhde jatkuisi pidempään. Minullakin lapset on 24/7 joten vapaa-aikaa on hankala järjestää.



Ihmisethän tapaa toisiaan chateissa ja netissä, joten ehkä voisit etsiä seuraa sieltä, ainakin jonkinlaista jutteluseuraa löytyy joiden kanssa voi jutella mesessä.

Vierailija
4/7 |
02.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi mukavan naisen tietysti missä vaan. Lapset pitää tietenkin huomioida, kun/jos tuo vieraan henkilön näytille.



Mahtaiskohan täältä löytyä mukavaa, tasapainoista naista vakituiseksi ystäväksi? Tapailua ja mukavaa yhdessäoloa ja toinen toisistamme nautiskelua aina silloin tällöin, kun sopiva tilaisuus on. Olen mukava, luotettava, kivan näköinen mies Helsingistä.

Vierailija
5/7 |
03.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

olet :) muuten kiinnostaisi

Vierailija
6/7 |
04.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jäin 2,5 v sitten leskeksi 38 vuotiaana. Alkuaikoina seksi oli viimeinen asia, joka oli mielessä. Pikkuhiljaa hormonit alkoivat hyrrätä entiseen malliin ja hankinkin dildon itselleni. Sooloseksi riitti pitkäksi aikaa vaikka mietinkin fuckbuddyn hankkimista ihan tosissani. Monilta kohtalotovereiltani olen kuullut, että alussa onkin taipumus tarrrautua ns. laastarisuhteeseen, kun on tunne ettei osaa olla yksin. Tähän en pystynyt.



Liityin netissä Winkut-yhteisöön (single widow) ja oli huojentavaa jakaa erilaisia kokemuksia muiden leskien kanssa. Mm. läheisyydenkaipuusta ja syyllisyydentunteista mitä siitä seurasi. Nykyään Winkut-palsta on Nuoret Lesket-yhteisö. Heillä on alueellisia tapaamisia säännöllisesti ja sillon tällöin kokoonnutaan porukalla johonkin ravintolaan syömään ja mennään jatkoille tanssimaan. Suosittelen lämpimästi liittymistä tuohon porukkaan!!!



Itse en enää pyöri palstalla juurikaan, kun löysin uuden onnen lähempää kuin luulinkaan :-) Tsemppiä sulle tulevaisuudessa - aika parantaa haavat, vaikka niin klisee onkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
05.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

...vinkistäsi, koskien tuota Nuoret Lesket -yhteisöä! Pitääpä miettiä asiaa. Kaveri- ja ystäväpiirini ovat laajat, joten lohtua, tukea ja juttuseuraa kyllä on riittänyt kiitettävästi - ovat olleet korvaamaton tuki ja taanneet sen, että olen selvinnyt hyvin. Sooloseksi alkaa kuitenkin jo riittää ja siihen heistä ei valitettavasti ole ollut apua... ;) Ongelma tuollaisen yhteisön tapaamistenkin kanssa on juuri se että ajankohdan saaminen sopimaan pakollisten velvoitteiden kanssa ei useinkaan onnistu. Siksi haaveissa olisikin löytää nainen, joka olisi samassa tilanteessa, eli on kyllästynyt sooloseksiin ja haluaisi siirtyä duoseksiin, eli se, että olisimme fuckbuddyinä toisillemme aina tarpeen yllättäessä. Mitään laastarisuhdetta en kaipaa tai tarvitse.