Minua kuvottaa mieheni läheisyys ja koskettelu

tuotahan me kaikki pelätään/ollaan pelätty. kätensä ristiin saa laittaa ne joilla pelko ei toteutunut.

M40

siis tietysti sitä yrität parhaillaan tehdäkin.



Mutta on tosi vaikeaa miettiä, johtuuko se esim. siitä, että olet aina miettinyt ettei " äiti enää harrasta seksiä" vai oletko pettynyt mieheesi isänä. Vai onko sulla kyse nyt synnytyksen jälkeisestä masennuksesta vai siitä, että äitiys on niin kaikennielevä asia, ettei mikään tunnu menevän sen edelle.



Omassa hyvin rajoitetussa kaveripiirissäni meillä on ollut yhtenä " periaatteena" se, että kunnon äiti harrastaa seksiä, eikä ryhdy samalaiseksi jääkaappi-pakastimeksi kuin oma äiti on näyttänyt ryhtyneen.



Itselläni on toiminut se, että olen aina ajatellut, että seksi kuuluu suhteeseen, mutta sen ei tarvitse olla aina loistavaa. Sitten kun sitä vain ajattelee sen kuuluvan asiaan, sitä ei tarvitse miettiä niin syvällisesti, että haluaako vai ei. Yleensä jos ei niin haluta, sanon miehelle, että sori, olen laiskalla päällä. Voitaisko vain tehdä pikainen. Usein sen jälkeen alkaa itselläkin tehdä mieli.



Mutta suhteissa, joissa en muutenkaan enää ole ollut miehestä kiinnostunut, tuollainen päättäminen ei ole auttanut. Eikä tilanteeseen ole parannusta tullut kuin vaihtamalla. Näin siis mulla.

Todennäköisesti halusi ja kiinnostuksesi palautuvat ennalleen viimeistään, kun lopetat imetyksen. Omasta mielestäni näistä tuntemuksista puhuttiin liian vähän neuvolassa. Itsekin olin seksifriikkinä hiukan ihmeissäni, kun ei huvittanut ja paikat oli kuivina kuin vanhalla mummolla...

Meilläkin lapsi nyt 3kk ja kaksi kertaa ollaan sekstailti, mutta minua inhotti koko touhu.

Itse olen miettinyt asiaa ja löytänyt ainakin muutaman asiaa selittävän jutun.



-Meillä lasta yritettiin kauan ja viimeinen vuosi oli jatkuvaa kalenterikädessä sekstailua. Lopulta onnistuimme lääketieteen pienellä avulla. Nyt ehkä tuntuu, ettei enää tarvitse harrastaa seksiä, kun taas ennen raskautta se oli " pakko" tehdä tiettynä aikana.



-Olen tosi kiinni vauvassa, mikä ehkä osittain selittyy ylemmällä. En osaa poistaa vauvaa mielestäni hetkeksikään ja näin ollen en myöskään osaa keskittyä / rentoutua seksiin.



-Mies painostaa liikaa, olettaa että seksiä pitäis olla vähintään, huom VÄHINTÄÄN Kerran viikossa ja alkaa vihjailla asiasta jo 3 päivän tauon jälkeen. Tästä tulee alitajuntaisesti taas yhtymä tuohon pakkoon ja haluttaa entistä vähemmän



-Olen tosi järkyttynyt vartalostani. Maha on raskausarpien peittämä, kiloja on nyt 7 enemmän kuin ennen raskautta, hiki haisee, maito valuu.. häpeän itseäni, vaikka mies vakuuttaakin ettei muutokset haittaa häntä ollenkaan



Nyt voin vain odottaa, että aika tekisi tehtävänsä. Tällä hetkellä pelkkä miehen suuteleminen on vastenmielistä, koska tiedän että hän olettaa sen olevan lupaus jostain enemmästä. Mies parka, mutta en vaan pysty muuttamaan itseäni.

Odotan ensimmäistäni ja tällä hetkellä tilanne on aivan toinen: haluaisin aamuin illoin ja päivälläkin. Mikähän on tilanne muutaman kuukauden kuluttua? En ole ajatellut, että noinkin voisi käydä. Ehkä minua auttaa jo kauan sitten tekemäni päätös, jota edelläkin väläytettiin: Haluan olla antamassa, vaikka en niin aina itse haluaisikaan. Seksi kuuluu mielestäni saumattomasti avioliittoon, se on oikeus naiselle ja miehelle. Olen huomannut sen jo nyt aiemmin joskus, kun ei ole niin huvittanut ja mies on aloittanut, että kyllä sitä pikkuhiljaa siinä syttyy itsekin ja useimmiten on hyvä olo itselläkin rakastelun loputtua. On toki ollut niitäkin kertoja, että odottaa, että sais jo mies... Toivon vain, että kaikki sujuisi niin, että kivun vuoksi ei joutuisi selibaattiin kovin pitkäksi aikaa synnytyksen jälkeen. Kyllä se varmaan olis paras niin molemmille ja parisuhteelle.

Kun aikaa kuluu ja imetystahti harventuu, palaat ennallesi. Ole huoletta.



Oikeastaan ihmettelen miksi tätä koko asiaa ihmetellään. Synnytys ja lapsen saaminen on niin iso ja järisyttävä asia, että olisihan se kummallista jos ei hormonit ja petitavat toviksi heiluisi.



Keskustelkaa äidit miestenne kanssa tästä rehellisesti. Unohtakaa koko väkinäinen yhdyntä vähäksi aikaa ja antakaa miehelle suu- tai käsihoitoa pahimpaan paineeseen.



N38

Eikä sitä varten naisen tarvitse olla kiihottunut. Jos siis itse yhdyntä, kuivuus ja ihan fysiologisesti naisen halut ovat se " ongelma" (mä en vielä puhuisi mistään oikeasta ongelmasta 3 kk:n haluttomuudessa, ison elämänmuutoksen yhteydessä). Eri juttu tietenkin, jos koko mies kuvottaa...

vaan se, että nainen alkaa vieroksua miestä fyysisesti joka tavalla.



Mitä olen näitä palstoja seurannut ja omin korvin kuullut, moni nainen alkaa pitää miestään iljettävänä pervona, joka vain haluaa " sitä likaista seksiä" . Eikä hän ymmärrä, että synnytyksen jälkeen nainen ei halua kuukausiin, ei ehkä jopa vuoteen tai vuosiin. Ja kaikki tämä siksi, että yhtäkkiä seksi onkin vain tarkoitettu siittämiseen. Eikä sitä ole sopivaa harrastaa kun on pieniä vaativia lapsia. Ja mies on yliseksuaalinen pervo, jos haluaa seksiä edes kerran kuussa.



(Ja itse asiassa, koska nainen tietää, että hän haluaisi seksiä jopa melkein joka päivä, se tekee miehestä luonnollisesti vielä irstaamman pervon).



Monella tuttavallani seksi on loppunut ennen esikoisen syntymää ja seuraava lapsi on siitetty korkeintaan muutamasta yhdynnästä. Sen jälkeen ei ole jälleen seksuaalista kanssakäymistä ollut ainakaan 1. raskausaikana eikä myöskään 2. imetysaikana... (huom: vauva ja äiti vaativat niin paljon, eikä mies saisi haluta seksiä - YÄK!)



...jonka jälkeen avioliitto on alkanut hieman ns. kitistä...



...ja vaimo on marissut, että " no jos avioliitto hajoaa seksin puutteeseen niin ei siinä oikeaa rakkautta ole ollutkaan" sekä " toi mies on ällö ja lapsellinen kun se haluaa seksiä"

Yksinkertaistavaa sanoa, että aina naisilla se ja se tunne johtuu juuri nimenomaan jostakin tietystä asiasta, kuten nyt niin, että tällainen tunne tulisi siitä, että seksi on muka vain siittämiseen tms.



Meillä on tosi aktiivinen ja hyvä seksielämä, mutta tunteet menneisyydestä puskee joskus tahtomatta läpi. Lapsia ei ole, eikä varmaan tulekaan, ja suhteemme on tosi hyvässä kunnossa ja seksistäkin puhutaan avoimesti. Valitettavasti se ei estä ajoittaisia (välillä tosi vahvojakin) inhon tunteita seksiä kohtaan ja miestäni kohtaan, koska tahtoo sitä ja pitää siitä, ja itseäni kohtaan, koska pidän siitä myös. Mitkään terapiat eivät tällaisia poista, mutta sen kanssa voi elää ja asian järkeillä kun tietää ainakin suunnilleen, mistä se johtuu, ja että se ei liity mitenkään mieheeni. Voi siis koettaa ulkoistaa nuo tunteet jotenkin...



Ja se, että mies ei tiedä naisen menneisyydessä olleen tosi epämiellyttäviä kokemuksia ei tarkoita sitä, etteikö niitä voi olla. Läheisimmille ihmisille on joskus kaikkein mahdottominta puhua tollaisista asioista.



No joo, vähän aiheen ohi viheltäen...

Joskus olen kuullut tapauksesta, jossa nainen itse on sanonut parisuhteessa miehelle, että " ei tässä iässä seksi ole enää normaalia kuin lapsensaantitarkoituksesssa" . Tietysti hänelläkin syyt ajatukseen tai tulkintaan ovat jossain taustalla.

Vierailija:

Yksinkertaistavaa sanoa, että aina naisilla se ja se tunne johtuu juuri nimenomaan jostakin tietystä asiasta, kuten nyt niin, että tällainen tunne tulisi siitä, että seksi on muka vain siittämiseen tms.

Valitettavasti se ei estä ajoittaisia (välillä tosi vahvojakin) inhon tunteita seksiä kohtaan ja miestäni kohtaan, koska tahtoo sitä ja pitää siitä, ja itseäni kohtaan, koska pidän siitä myös.

Tiedän kyllä. Itselläni johtuvat mm. lapsuuden kokemuksista sekä nuoruudessa tapahtuneesta seksuaalisesta häirinnästä. Toisaalta myös siitä, että lapsuudenkodissani oli aika voimakas kaksinaismoralismi vallalla.

Mitkään terapiat eivät tällaisia poista, mutta sen kanssa voi elää ja asian järkeillä kun tietää ainakin suunnilleen, mistä se johtuu, ja että se ei liity mitenkään mieheeni. Voi siis koettaa ulkoistaa nuo tunteet jotenkin...

Mä en ole oikein vakuuttunut siitä, etteikö " mikään terapia auta" . Tosin itse en suostu puhumaan seksistä terapeuttini kanssa - se on aiheena tabu. Itse yritän mieluummin tulla muistojen kanssa toimeen, kuin ulkoistaa ne. Helpommin sanottu kuin tehty.

Ja se, että mies ei tiedä naisen menneisyydessä olleen tosi epämiellyttäviä kokemuksia ei tarkoita sitä, etteikö niitä voi olla. Läheisimmille ihmisille on joskus kaikkein mahdottominta puhua tollaisista asioista.

Se on tosi surullista, koska toisen osapuolen voi olla silloin ihan mahdotonta ymmärtää sua. Mun on ihan mahdotonta pidemmän päälle harrastaa nautinnollista seksiä miehen kanssa, jos en kerro hänelle melkein _kaikkea_ mikä taustaani liittyy - miksi ahdistun yhtäkkiä jostain tai tunnen, että joku juttu on paha.

Aiemmin harrastin tuota " ulkoistamista" , mutta se sitten teki sen, että tunsin feikkaavani. Tunsin, että mussa on kaksi ihmistä, jotka eivät kohtaa toisiaan. Sen toisen, illuusion kanssa mies harrastaa seksiä. Mutta sitten olen jossain se MINÄ - jota taas kukaan ei halua - ja jos mies tietäisi tuosta MINÄSTÄ, hän lakkaisi haluamasta.

Josta seurauksena on joskus ollut se, että seksuaalinen haluni on loppunut suhteessa, eikä ole koskaan enää palannut.

Se, että olen alkanut avautua kokemuksistani, on tosin vaatinut aika paljon töitä itsen kanssa ja sitten sellaisen kumppanin, joka kestää kuunnella (kaikki eivät).

Mä en ole oikein vakuuttunut siitä, etteikö " mikään terapia auta" . Tosin itse en suostu puhumaan seksistä terapeuttini kanssa - se on aiheena tabu. Itse yritän mieluummin tulla muistojen kanssa toimeen, kuin ulkoistaa ne. Helpommin sanottu kuin tehty.

Tarkoitin, että mikään terapia ei POISTA alkuperäistä ongelmaa. Ei ainakaan oman kokemukseni perusteella. Terapia lähinnä antaa keinoja tulla ongelman kanssa toimeen.

Ulkoistamisella mä tarkoitin siis sitä, että tiedostaa, että asia ei liity mun mieheeni, vaan että kanavoin häneen tunteita, jotka eivät alunperin liity häneen. Oiskohan " järkeistää" ehkä parempi sana? En siis sitä, että yrittää vaan työntää koko homman pois mielestä.

Se on tosi surullista, koska toisen osapuolen voi olla silloin ihan mahdotonta ymmärtää sua. Mun on ihan mahdotonta pidemmän päälle harrastaa nautinnollista seksiä miehen kanssa, jos en kerro hänelle melkein _kaikkea_ mikä taustaani liittyy - miksi ahdistun yhtäkkiä jostain tai tunnen, että joku juttu on paha.

Aiemmin harrastin tuota " ulkoistamista" , mutta se sitten teki sen, että tunsin feikkaavani. Tunsin, että mussa on kaksi ihmistä, jotka eivät kohtaa toisiaan. Sen toisen, illuusion kanssa mies harrastaa seksiä. Mutta sitten olen jossain se MINÄ - jota taas kukaan ei halua - ja jos mies tietäisi tuosta MINÄSTÄ, hän lakkaisi haluamasta.

Josta seurauksena on joskus ollut se, että seksuaalinen haluni on loppunut suhteessa, eikä ole koskaan enää palannut.

Se, että olen alkanut avautua kokemuksistani, on tosin vaatinut aika paljon töitä itsen kanssa ja sitten sellaisen kumppanin, joka kestää kuunnella (kaikki eivät).

Niin mun oma mieheni kyllä tietää, mutta on vaatinut tosi erityisen, luotettavan miehen ja jo valmiiksi vakaan parisuhteen, että olen kertonut. Aloin kertoa vasta kolmen vuoden avioliiton jälkeen - ja silloinkin asia ei tullut esiin mitenkään helposti.

Tolla kommentilla tarkoitin lähinnä sitä, että varmaan on tuhansia miehiä, joitten vaimot salaa ja hiljaa elää traumojensa kanssa samalla, kun miehet valittaa, että vaimo on estoinen ja tylsä pihtari tms. ja tällainen asenne sitten taas varmaan on osaltaan syyllinen siihen, että sitä avoimuutta ei koskaan synnykään... Tosiaan on surullista.

paljon naisia, jotka salaavat ongelmansa. Yhtälailla on varmaan paljon naisia, jotka eivät edes tiedosta perimmäisiä syitä - jolloin on vaikea niitä käsitelläkään.



Puhumattakaan siitä, etteivät miehetkään aivan ongelmattomia aina ole... Olen mm. tavannut miehen, jonka mielestä naisen alapään koskettaminen tai katsominen oli vastenmielistä.

Kun imetys loppui, alkoi seksi taas kiinnostaa ihan entiseen tahtiin.

Tai ei siis koko seksi, tyydytän kyllä mielelläni miehen suulla tai käsin.

Mutta kammoksun miehen kosketusta. En ihan tarkkaan tiedä mistä se johtuu, mutta suorastaan inhoan sitä, kun mies koskettaa minua alapäähän tai joskus jopa suuteleminen tai rintojen hyväily. Fyysisesti tekee ihan hyvää, mutta silti menee välillä inhon väreet.

Meillä on miehen kanssa ollut paljon ongelmia kyseisellä aluleella, enimmäkseen miehen melkein addiktiivisuudesta johtuen. Miehen on PAKKO saada pari kertaa päivässä, muuten se ei pysty olemaan mitenkään päin. Ja itse olisin tyytyväisin ehkä kerran viikossa tahtiin. Tästä on syntynyt paljon painostusta, itkua, riitaa, anteeksi antoa, ymmärrystä ja taas painostusta, itkua...

Lisäksi olen todella väsynyt, kun kolmen suunnitellun lapsen lisäksi saimme viimevuoden heinäkuussa yllätyskaksoset ja nyt siis meillä on 5 lasta, joista vanhin 7v. Mies ei juurikaan auta kotitöissä tai lasten kanssa ja ehkä alitajuntaisesti kostan sitä sillä, että en innostu seksistä tai jotain..



Toivon, että aika parantaa tätä meidänkin tilannetta. Joskus olen jopa kesken seksihommien purkskahtanut itkuun ja kerran olen sanonut ihan suoraan miehelle, että en halua että hän koskettelee minua vaan suora akti on parempi. Miehelle tämä on kammotus, hän nimenomaan haluaa hyväillä ja kiusoitella minua...

ansaitset parempaa!