Lue keskustelun säännöt.
Kahdeksan keskenmenoa.
15.10.2009 |
ja vain mieheni tietää itseni lisäksi tämän. Perheessä on kaksi ihanaa, lahjaa, lasta. Joka tapauksessa kahdeksan raastavaa, veristä tarinaa takana. Enää en voi saada lapsia, mutta tuntuu välillä näitä muistellessa, että pää räjähtää ja sydän pakahtuu. Kukaan ollut samassa tilanteessa? Auttaisiko, jos avautuisin asiasta enemmän esim. ammattilaiselle? Miksi en halua lähipiirin tietävän? Tänään taas huonompi päivä.. Olen todella onnellinen, koska meillä on kaksi lasta. Tiedän, että moni ei saa yhtään. Siksi tuntuukin, että syvällä sisällä oleva suruni on itsekästä. Omat keskenmenot sattuneet kuitenkin aina n. rv 10 eikä edes myöhemmillä viikoilla.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni ei ole yhtään lasta vaikka yritystä on ollut jo useamman vuoden. Hyvä että osaat olla onnellinen näistä kahdesta lapsestasi. :) Kyllähän jokainen keskenmeno on rankka kokemus ja kun niitä on vielä noin monta, voin vain kuvitella tuskaasi.
Itselläni ei ole ollut kuin yksi erittäin varhainen keskenmeno, jota moni ei varmaan edes ajattelisi keskenmenoksi, mutta sekin tuntui kurjalta. Ehkä oloasi voisi kuitenkin helpottaa jos puhuisit asiasta jollekin läheisellesi tai ihan ammattiauttajalle. Toivottavasti tämä edes vähän helpottaa, vaikka noin rankooja kokemuksia minulla ei olekaan.
Hyvää syksyä sinulle ja perheellesi. :D