Miksi niin monessa perheessä on niin että isomman lapsen pitää antaa kaikki kädestään karjuvalle pikkusisarelle

Pääsääntö kuitenkin on, että kädestä ei saa ottaa. mitäs sitten pitäisi tehdä, kun naapurin lapsi vie kaikki tavarat muiden kädestä ja jos joku yrittää pitää lelustaan kiinni, naapuri tulee lapsen hätiin ja tarjoaa toiselle jotain muuta, kun "meidän nico haluaa leikkiä tällä niin ota sinä tuo"

Mutta ei toisaalta ole hyvä sekään, että pienempi viedään aina pois tilanteesta.



Minusta noissa tilanteissa kannattaa harjoitella neuvottelutaitoja ja yrittää löytää ratkaisu, johon kaikki ovat tyytyväisiä. Löytää toinen, vastaava lelu joka kelpaisi joko pienemmälle tai isommalle, kannustaa yhteiseen leikkiin, jossa molemmilla on leluja, vuorotteluun, jne. Siinähän oppivat, ja ehkä pikkuhiljaa tilanteita on vähemmän ja leikit sujuvat yhdessä paremmin. Jos pienempi saa aina tahtonsa läpi tai sitten viedään aina pois tilanteesta, niin se ei auta yhteisten leikkien opettelussa.



...vai onko tämä toiveajattelua... Meillä on 5- ja 3-vuotiaat lapset, joilla niissä yhteisleikkitaidoissa on kyllä kovasti harjoittelemista vielä ;-) Yritän, mutta voi olla että teoriani on ihan väärä!

koska vanhemmat eivät jaksa kuunnella kitinää ja huutamista. Huonoa opettaa, että sillä keinolla saa haluamansa. Eikä se ole reilua muita lapsia kohtaan. Saa nähdä miten käy, kun perheeseen syntyy seuraava lapsi... Kuopus on nimittäin jo 4-vuotias ja on tottunut olemaan joissakin asioissa etuoikeutettu vain sillä perusteella, että on porukan pienin.

joka naama punasena huutaa ja vetää käsistä tavaraa? Vanhemmat siis pitävät huolta että pienempi saa? Taas tuli viikonloppuna todistettua :(



Meillä on 3 lasta eikä pienemmätkään saa viedä isoimmalta kädestä vaikka kuinka karjuisivat.

Outoa, että tuollaisessa tilanteessa ollaan hiljaa ja sitten tullaan tänne jupisemaan. Olisit sanonut jotain silloin viikonloppuna.

Yleensä kyllä yritän olla reilu molemmille. Pienempää on kuitenkin vielä helppo huijata kiinnostumaan jostain muustakin tavarasta :)

miehen kanssa. Hän on aina sitä mieltä, että jos pienempi (pienemmät) jotain toisilta haluaa, sen kuuluu myös saada. Ja, että se joka ei omistaan anna on kiusaaja. Siis oli kyse mistä vaan, ruoasta, piirrustuspaperista, leluista, parhaimmista leluista jne.



Minusta saisivat jo pienestä oppia, ettei aina voi saada mitä haluaa ja että voi saada jotain muuta, omaa, tekemistä?

Vierailija:

Outoa, että tuollaisessa tilanteessa ollaan hiljaa ja sitten tullaan tänne jupisemaan. Olisit sanonut jotain silloin viikonloppuna.

ap.

ap

Jos olisit vain halunnut kysyä asiasta, olisit jättänyt kertomatta näistä näkemistäsi tilanteista. Se on ihan helppoa, kirjoittaa vaikka, että;

Annatteko pienemmän ottaa isommalta kädestä tavaroita? Miksi annatte tai olette antamatta?

Vierailija:

Mielestäni ei ole muin asia sanoa h...

ap.

Sattuiko omaan nilkkaan kun noin piikittelet?Vierailija:

Jos olisit vain halunnut kysyä asiasta, olisit jättänyt kertomatta näistä näkemistäsi tilanteista. Se on ihan helppoa, kirjoittaa vaikka, että;

Annatteko pienemmän ottaa isommalta kädestä tavaroita? Miksi annatte tai olette antamatta?

Vierailija:

Mielestäni ei ole muin asia sanoa h...

ap.

ap.

Vierailija:

Jos olisit vain halunnut kysyä asiasta, olisit jättänyt kertomatta näistä näkemistäsi tilanteista. Se on ihan helppoa, kirjoittaa vaikka, että;

Annatteko pienemmän ottaa isommalta kädestä tavaroita? Miksi annatte tai olette antamatta?

Ja meillä lapsilla on osa leluista omia eli omistajalla on silloin etuoikeus leluun (varsinki sllä pienellä), jos ei ole toinen ensin kysynyt lupaa.

Ja muutenki jos isompi vain " pyörittelee" käsissään pienemmän lelua niin silloin voi minun mielestä luovuttaa sen suosiolla pois.

Mutta tilanteita myös toisin päin eli jos isommilla omat leikit kesken (kenen leluilla hyvänsä) niin silloin ei ole pienemmällä oikeutta mennä sekoittamaan leikkejä vaan haen pois ja keksin muuta.

Pitäisi kunnioittaa toisen leikkiä kokonaisuudessaan. Isompien lasten leikeissä voi olla monta esinettä kerralla, ja kaikki eivät tosiaankaan ole kädessä. Silti leikki menee ihan rikki, jos pienempi saa ottaa " vapaita" tavaroita.

5 vuotta nuoremman veljen piti aina saada kaikki mitä se sillä hetkellä halusi, ja usein se halusi just sitä, mikä mulla oli. Esim eka mun piti antaa sille auto ja kun sitten itse aloin leikkiä nukella, se halusi sen nuken. " No nythän sä saat sen auton" , oli äitin kommentti, eikä se ole vielä tänäpäivänäkään tajunnut, miten hienosti veli oppi jo muutaman vuoden ikäisenä kivan leikin haluamalla milloin mitäkin ja kaikki muut pomppaavat sen tahtiin. Eli samat säännöt, ja todella tarkka harkinta, koska käytetään " sinä isompana" -velvoitetta lasten kesken. Lapset on lapsia kaikki

isompi on ensen repinyt pienemmän käsistä lelut pois ja tietenkin pienempi siitä suuttuu. Silloin vaaditaan antamaan ko. lelut takaisin pienemmälle.



Muuten sanotaan pienelle että ei saa ottaa toisen kädestä/leikeistä ja pyydetään isompaa lasta antamaan joku muu lelu pienemmälle. Niitä ei tarvitse antaa millä on ollut leikkimässä vaikka kuopus huutaisi kuinka lujaa.

Minunkin ystäväni toteuttaa tuota " kasvatustapaa" . Hänen isompi lapsensa on 4,5v ja nuorempi 2v. Ja tää nuorempi saa tehdä mitä lystää!! Nytkin kun olivat meillä ja vanhempi leikki aivan rauhassa junaradalla, niin pikkusisko tuli ja otti yhden vaunuista, josta tietenkin isoveli pahotti mielensä ja otti vaunun siskolta takas, jollon sisko alkoi parkuun ja äiti rupes huutaan veljelle, että anna sen " Maijan" leikkiä sillä, sää oot isompi ja sun pitäs ymmärtää, ja niin sisko sai haluamansa vaunun ja veli lopetti leikin ja meni itku kurkussa pois.. Ja tää toistuu joka kerta, oon ollut niiiiin tuhannesti todistamassa*.....

Paha mieli, mutta en yksinkertasesti kehtaa toiselle mennä sanoon, että " kasvatatpa kivasti lapsias" ..







*tekee samaa myös mun lapsille, ja äiti vaan hymyilee, että kai se nyt voi sen ottaa kun niin haluaa...

AAAAAARGH!!!

kädessään olevaa tavaraa kenellekkään, eikä toisen käsistä saa " väkisin" viedä. Mutta kieltämättä jos pienempi huutaa kurkku suorana jotain kampetta isommalta ja minä yritän puhua jotain tärkeää asiaa puhelimessa (soitan esim. johonkin virastoon jonne on tajuttoman vaikea edes päästä) niin sanon että antais kamppeen että toinen olis hiljaa hetken. Joskus on pakko jotain asioitakin pysytä hoitamaan ja jos lapsi huutaa niin kovasti niin ei kuule yhtään mitään.

Selvästi pienempi on hoksannut siskon akilleen kantapään tässä asiassa. Tämä kun ei siedä kovaa ääntä..

sitten ei leikitä ollenkaan jos ei osata jakaa.



Tosin useammin se on niin päin että pienempi menee ottamaan isommalta.