Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin monessa perheessä on niin että isomman lapsen pitää antaa kaikki kädestään karjuvalle pikkusisarelle
11.04.2006 |
isomman lapsen pitää antaa kaikki kädestään karjuvalle pikkusisarelle
Kommentit (40)
Epäjohdonmukaisuus kostautuu, muistakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta noissa tilanteissa kannattaa harjoitella neuvottelutaitoja ja yrittää löytää ratkaisu, johon kaikki ovat tyytyväisiä. Löytää toinen, vastaava lelu joka kelpaisi joko pienemmälle tai isommalle, kannustaa yhteiseen leikkiin, jossa molemmilla on leluja, vuorotteluun, jne. Siinähän oppivat, ja ehkä pikkuhiljaa tilanteita on vähemmän ja leikit sujuvat yhdessä paremmin. Jos pienempi saa aina tahtonsa läpi tai sitten viedään aina pois tilanteesta, niin se ei auta yhteisten leikkien opettelussa.
Meilläkin vanhempi vasta viisi, mutta aika hyvin lapset jo keskenäänkin neuvottelevat. Laiskuuttani saatan johonkin pikkukinaan huutaakin, että "neuvotelkaa!!!", kun en viitsi mennä erotuomariksi. On toiminut. :)
Siihenkin voi vaikuttaa, alkavatko lapset kiljua kitarisat punaisina joka asiasta, vai onko heille pienestä saakka opetettu, että yhteiset pelisäännöt ja kaunis käytös on tärkeää, joustaminen ja soveltaminen ihan yhtä tärkeää. Esim. 2v joka ei vielä ole oppinut ymmärtämään, että toisen tavaroita ei viedä koska se kuuluu normaalina tuohon ikään vetäisee siskon kädestä pikkulelun, kun ollaan kirkossa häissä. Jos sisko on sen ikäinen, että voisi olla hyvä oppia vähän jakamaan, olemaan empaattinen ja tilannetajua, odottamista jne voi aivan hyvin hetkeksi antaa tuon lelunsa. Mutta vaikutat aika tiukalta äidiltä, teillä varmaan lapset osaavat syntymästään saakka toimia kaikissa tilanteissa oikein eikä lapsilla ole kirkossa pikkulelua mukana. Siinäkin kasvatuksessa on pulmansa, voi päästä poru, kun kohtaa maailman, joka ei olekaan ihan täydellinen. Kannattaa opetella joustamaan.
Kyllä pitää lapsiaan kasvattaa ja neuvoa, ettei kädestä oteta eikä leikkejä sotketa. Kotonahan lapset toisen kunnioittamisen, reilun pelin ja säännöt oppivat. Röyhkeä pärjää aina JOTENKIN, mutta haluatko oman lapsesi olevan se röyhkeä ja itsekeskeinen pomo, joksi lapsi väistämättä kasvaa, jos häntä ei opeteta ottamaan muita huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...mutta aina kun tulen paikalle...isoveli (4v) sanoo annetaan sen ottaa se! Minä annoin sen veikalle! Isoveli ei halua riitaa asiasta? Olen vain tokaissut, että sitten saat ottaa..jos isoveli antoi luvan...mutta silti mietin oppiiko pienempi nyt väärän tavan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka leikki ja juttu on tehtävä niin, että pienimmätkin pääsee ja osaa olla mukana. Eli ei koskaan mitään isojen juttuja tai omanikäisten asioita, vaan aina pienempien tahdissa.
joskus tuntuu, että jos on itse lapsena ollut pikkusisarus, niin ei edes aikuisena ymmärrä, että isompikin on kuitenkin lapsi, ja isommallakin pitäisi olla oikeutensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös pienempi antaa kaiken periksi isommalle kovaluonteiselle lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meillä ainakaan enkä muista nähneeni omassa kaveripiirissänikään tällaista. Taas herää kysymys, minkälaista porukkaa täällä käy, kun niin paljon on taas tutuilla vähän outoja kasvatustapoja....
Vierailija:
Ei meillä ainakaan enkä muista nähneeni omassa kaveripiirissänikään tällaista. Taas herää kysymys, minkälaista porukkaa täällä käy, kun niin paljon on taas tutuilla vähän outoja kasvatustapoja....
Olen ihan tavallinen pulliainen.. ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tajuntaan. Pienempi on kovempi tyyppi, eikä varmasti anna vahingossakaan kädestään tai jos toinen väkisin ottaa niin varmasti huutaa kuin sumusireeni. Huutaa muutenkin koko ajan jos ei saa tahtoaan läpi... Mut siis ei anneta pienemmän ottaa isommalta kädestä, mut minkäs teet kun isompi ensin antaa lelun itse pienelle ja sitten isompi alkaa ulvoa?
mutta pääsääntöisesti siis meillä ei toisen kädestä oteta mitään!
sitten odotetaan vuoroa jos halutaan samalla lelulla leikkiä...
meillä kyllä tuo isompi on tottunut jo pienemmän kiljuntaan ja antaa välillä ihan itse " että älä huuda siinä" !
...mun mielestä aika harvoin törmää tollaseen, onneksi. Meilläkin kolme lasta eikä tulisi kyllä kuuloonkaan...
no joskus ei vaa jaksa kuunnella sitä huutoo. Mut yleensä ei toisten kädestä revitä.:)
vaikka on vielä niin pieni, ettei kovin hyvin tietenkään ymmärrä. AJattelen, että se onkin sille isommalle tärkeää, että äiti sanoo sille pienemmälle samalla tavalla kuin hänelle.
Ehkä tästä johtuen meillä on näiden 3- ja 1-vuotiaiden välit tosi hellät ja rakastavat, ja isoveli usein antaa pienemmälle periksi ihan omasta tahdostaan, kun tietää, ettei ole pakko.
Omista lapsista tiedän, että vanhin ei koskaan anna ja nuorin taas antaa vaikka paidan päältään. Olen tämän laskenut ison ikäeron piikkiin.
kun ei olla niin orjallisia ja tiukkapipoja. Pienimmän pitää vähitellen oppia, ettei toisten kädestä viedä, isompien että joskus voi vähän joustaa ja antaa pikkusisarusten hetken tutkia tavaraa, ei se niin vaarallista ole.