Mies sitten lähti eilen, eikä takaisin tule.

Tai siis hyvähän se on jos pääsit eroon ketaleesta, mutta ikävää että sairastat. Sääli nyt itsesi oikein hyvin edestä ja takaa niin että saat sen hoidettua, ja sit vaan eteenpäin : )

Miehellä on siis aikaisemmin ollut suhde? Mikäli hyvinä hetkinäkään ei ole pysynyt rinnalla täyspainoisesti, niin sitä voi sitten kyllä todellakin arvata, että heikkoinakaan hetkinä ei jaksa olla tukena. Ansaitset parempaa.



Onko sinulla lapsia? Jos on, niin soitapa vaikka neuvolaan ja kerro tilanteesta, niin he varmaan osaavat miettiä, että miten ja mistä sinulle voisi saada apua. Onko miehesi sellainen, joka on kuitenkin vastuullinen lasten kanssa, jos teillä sellaisia on?



Voimia. Tuosta ei ole kuin matka ylöspäin, mutta valitettavasti kukaan ei tule sitä apua kotiin tarjoamaan, joten koita jaksaa hakea itse sitä apua.

Olen aivan varma että pärjäät oikeasti paremmin ilman ilkeää miestä. Vaikka yksin ja sairaana on todella rankkaa, on rankempaa olla sen lisäksi toisen oikkujen varassa.

Kysy sosiaalitoimistosta saisitko jotain tukea, lastenhoitoon tai kotiapua. Eikös niiden tällasessa tapauksessa pitäisi juuri auttaa kun turvaverkot puuttuvat ja on sairautta?

Olen itse ollut masentunut ja mies vaan haukku eikä edes auttanut missään asiassa, päin vastoin aiheutti lisää käytännön ongelmia oikuillaan.

Kyllä sinä pärjäät, muista että huolehdit itsestäsi niin hyvin kuin voit, se auttaa paranemisessakin.

Siunausta!

Jotenkin sadistinen on minua kohtaan ollut aina. En saisi olla koskaan heikko (en osaa oikein selittää). Joo, apua olen päättänyt hakea. Mieskin matkustaa niin on parempi jos täällä on välillä juku muukin lapsia leikittämässä ja auttelemassa.



Taidankin soittaa heti!



Kiitos teille vielä!



Ap

Henkisesti on paljon helpompaa sairastaa ilman tollaista tyyppiä. Sä tarvitset tukea, et mitään voimien imijä-miestä. Ei se siitä muutu, sika on aina sika.