Lue keskustelun säännöt.
Kertokaas te nuoremmat miniäni ajatuksenkulkua!
20.06.2008 |
Miniäni ottaa aina niin nokkiinsa, kun yritän ymmärtää häntä ja hänen tapojaan. Yritän siis ystävällisesti kysyä syytä johonkin hänen tapaansa.
Välttelen neuvomasta ja muutenkin koitan olla avarakatseinen ja tutustua uusiin oppeihin.
Mutta miniä tuhahtelee ja luo katseita poikaani. Ei antaisi vauvaa syliinikään. Posituu toiseen huoneeseen vauvan kanssa.
Miniäni ei anna minun edes työntää vaunuja ilman hänen valvontaansa.
Ja niitä kumisia suojuksia laittaa rintoihinsa. Milläs se vauva muka oppii rintaan, kun sellainen kumi välissä? Mikä sen on tarkoitus? En saanut vastausta en.
Surettaa oikein saada uusi suvun jäsen, mutta ei saa koskea hyvä jos katsoakaan.
Miniän aika menee vauvaan lähinnä imetykseen. Ajattelin tehdä pojalle ruokaa heillä, mutta sekin oli virhe. Miniä ei ehdi itse, mutta en saanut minäkään tehdä?
Pilsneriä tarjosin, mutta mammateetä olisi pitänyt olla.
Esimerkkejä riittäisi vaikka kuinka.
Kertokaas nyt kuinka pitää suhtautua, jotta toimii niinkuin anopin pitäisi?
Kommentit (42)
Niiden avulla voi imettää, jos on esim. matalat rinnanpäät eikä vauva saa muuten hyvää otetta. Tai jos äidin rinnanpäät ovat niin haavoilla, että imetys sattuu hirveästi. Itsekin käytin niitä muutaman kuukauden ja sen jälkeen imetin ilman 10 kk ajan. Eli sitä ei ehkä kannata arvostella. Voi olla, ettei edes tahtonut selittää, jos tuolla samalla tavalla esitit kysymyksen kuin tännekin kirjoitit...
Minkä ikäinen lapsi on? Kannattaisiko ottaa vähän etäisyyttä hetkeksi ja sanoa, että jos jossain vain tarvitsevat apua, voivat sitä sinulta pyytää ja että mielelläsi autat. Etteivät koe, että avun antaminen olisi sinulle jotenkin vaivalloista... Ja jos haluavat vain aluksi tutustua lapseen rauhassa..?
En tiedä, tässä muutamia arvauksia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surettaa oikein saada uusi suvun jäsen, mutta ei saa koskea hyvä jos katsoakaan.
Miniän aika menee vauvaan lähinnä imetykseen. Ajattelin tehdä pojalle ruokaa heillä, mutta sekin oli virhe. Miniä ei ehdi itse, mutta en saanut minäkään tehdä?
Pilsneriä tarjosin, mutta mammateetä olisi pitänyt olla.
Esimerkkejä riittäisi vaikka kuinka.
Kertokaas nyt kuinka pitää suhtautua, jotta toimii niinkuin anopin pitäisi?
Ensinnäkin se uusi jäsen on ihan ensiksi poikasi ja miniäsi uusi perheenjäsen, ei suvun. Ja perhe saa häneen ihan rauhassa tutustua, ja sitten esitellä muulle suvulle sitä tahtia kuin itse haluavat.
En minäkään haluaisi kaljaa juoda imettäessäni, oli se sitten vaikka ykköstä.
Ja miksei poikasi itse osaa tehdä ruokaa itselleen ja vaimolleen?
Jos hiukan vetäytyisit ja tarjoaisit apuasi hiukan hienotunteisemmin. Niin, että miniän olisi mahdollista myös kieltäytyä loukkaamatta sinua. Hän on varmaan hirveässä tunnevuoristoradassa hormonien heittelyiden takia jos synnytyksestä on vasta vähän aikaa. Kyllä hän vielä antaa vauvan sinullekin! :)
Ehkä jopa teiniäiti.
Minäkin käytin niitä rintakumeja, kun imetys sattui välillä. Siis en käyttänyt jatkuvasti niitä. Niistä ei kyllä paljoakaan ollut apua.
Minusta se ruuanlaitto oli hieno ele. Miniäsi varmaan hölmöyttään luuli, että se oli hänen arvosteluaan, eli ei hän osaa laittaa ruokaa.
Miniäsi on ehkä hieman luulotautinen ja ylivarovainen. Pelkää, että haukut häntä ja siksi ottaa etäisyyttä.
perheenä oloa. Kyllä se poikasi saa viimeistään nyt oppia tekemään ruokansa itse ja mikä tärkeintä: myös imettävälle äidille. Itsekin jouduin käyttämään rintakumia aluksi imettäessä, vauva ei saanut otetta matalasta rinnanpäästä. Ja voit uskoa, että mieluummin olisin imettänyt ilman niitä, häpesin että minun rintani eivät olleet täydelliset imettämiseen.
Anna heille aikaa. Ja kun ovat apua pyytämässä, anna sitä silloin.
Kun miniä painuu viereiseen huoneeseen imettämään, ala kehumaan miniää pojallesi. Keksit kehuttavia asioita. Vaikka, että kylläpä on ihana katsoa kun miniä on noin sitoutunut imettämiseen, vaikka varmasti tuntuu kipeältä kun on rinnanpäät rikki ja pitää rintakumeja käyttää. Tai kuinka olet huomannut kuinka hellästi ja varmasti miniä hoitaa vauvaa vaikka kokemusta ei vielä ole paljoa. Kuinka hienoa on, että pienellä vauvalla on niin rakastavat vanhemmat.
Ja kaikki kehuminen siis "salassa". Miniä salakuuntelee varmasti.
Lapsellista, mutta tuollainen kehuminen toimii hormonimyrskyisiin. Painotat miniälle kahden kesken, että et halua sotkea heidän perhe-elämäänsä, mutta muistat kuinka rankkaa kaikilla on pienen vauvan kanssa ja sanot olevasi heidän pyytäessä valmis auttamaan koska vaan.
Ja vielä viimeiseksi ennen kotiin lähtöä kehaiset vauvan söpöjä vaatteita ja kuinka hyvällä maulla pinnasängyn tekstiilit on valittu =)
Kyllä se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun neuvo on myös et tilaa uudelle perheelle, ei neuvoja tai ihmettelyjä sillä kyllä lapsen äiti tietää ihan vaistomaisesti mikä on lapselle parasta. Myös omat kokemuksesi ovat tod. näköisesti olleet jo 30 vuotta sitten ja kaikki on muuttunut niistä ajoista. Neuvoista voi olla jopa paljon haittaa. Kuten esim tutin kastaminen hunajaan voi johtaa jopa vauvan kuolemaan. Tarjoa apua sillä tavalla et miniä tietää et voi kysyä jos sitä haluaa...
anoppi hoitaa vauvaa. Omat vanhemmat kyllä, mutta anoppi ei ikinä. Oltiin aika kauhuissamme, kun oli kyse anopin ensimmäisestä lapsenlapsesta.
No, vuosia on kulunut ja perheessä kaksi lasta. Anoppia oikein pyydetään lastenvahdiksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anoppi, aina vouhottamassa ja jakelemassa ohjeita!!! Minä osaan itsekin ja jos en, tulen kysymään. SInun ei tarvitse laukkoa meillä joka päivä ja istua tuntikaupalla lässyttämässä vauvalle, liika on liikaa. Voit omasta mielestäsi olla suvaitsevainen ja ystävällinen mutta tyylisi esittää asiat on arvosteleva ja luulet aina olevasi oikeassa, kaikessa.
Lisäksi pätemisen tarpeellesi ei tunnu olevan rajaa. Ärsyttää.
Muuten en kyllä ymmärrä sua anoppi, jos tää on totta
Olen itse anoppi ja en taatusti tee mitään pyytämättä, en kysele miksi jokin asia tehdään niin kuin tehdään. Ei kuulu mulle udella ja kysellä :) He elää omaa elämäänsä ja se on oikein
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun täytyy sanoa, että mä olin vaan tyytyväinen kun joitakin aikoja sitten anoppi oli meillä viikon kun tulin kotiin alle viikon ikäisen vauvan kanssa ja kotona oli lisäksi 1-vuotias. Vaihtoi verhoja, pesi pyykkejä, ulkoilutti koiraa, siivosi... Minä sain keskittyä vauvaan ja isosiskoon ihan rauhassa. Vähän joutuu omaa ylpeyttään nielemään ja myöntämään ettei ihan kaikkea ehdi ja jaksa. Mutta paljon paremmin se niin meni. Ei omankaan anoppini kommentit ole aina ihan miellyttänyt, mutta sama se, kerron oman kantani asiaan ja se siitä, ymmärtää tai on ymmärtämättä. Ei kai siitä sen suurempaa draamaa tarvitse tehdä jos anoppi kysyy rintakumien käytöstä? Voi kai sitä sanoa, että mä nyt tarviin näitä ja sillä siisti? Jos se arvostelu sen jälkeen jatkuu niin sitten voikin ohjata anopin oven toiselle puolelle esittämään näkemyksiään..
pisti silmään. Kyllä aikuinen mies voisi itse perheelleen kokata. Itse pidän loukkaavana kun anoppi tunkee liiaksi arjen perusasioihin (kuten ruoanlaitto)mukaan. Kokkaa jos pyydetään. Ei kannata liikaa tunkea auttamaan kun kerran viesti on, ettei apua kaivata. Ehkä miniäsi ei uskalla ihan suoraan sanoa.
Anna tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kokkaaminen hänelle ilman että välinne ovat lämpivät ei käy päinsä; se otetaan loukkauksena. Mielestäni tämä ei ole ikäkysymys, vaan ap:n tapojen puute!
mammat taas hormonihuuruissaan vinkuvat ap:n avuntarjoamisesta. Ja sitten, kun anoppi ei tarjoa vaikkapa lastenhoitoapua ollenkaan, niin vingutaan kahta enemmän. Niin se metsä kuulkaa vastaa kuin sinne huudetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmisiä on vaan erilaisia. Niinkuin tästäkin ketjusta näkee. Joillekin tuo ruoanlaitto on iso juttu, minä olisin vaan iloinen jos anoppi tulisi meille kokkaamaan. :)
Imetyksestä taas olisin samaa mieltä: ei kuulu muille! Ja tuo, miten esitit asian kuulosti aika tungettelevalta/vihamieliseltä. Anna olla, kyllä hän osaa pitää vauvasta huolta.
Musta kuulostaa (teitä tuntematta), että olet ehkä aiemminkin ollut liian tungetteleva miniäsi mielestä ja hän on siksi jo valmiiksi "puolustuskannalla". Lisäksi, varsinkin jos on hänen ensimmäisestä lapsestaan kyse, tuo on ihan normaalia että haluaa muiden pysyvän vauvasta kaukana.
Omat mielipiteet kannattaa pitää omassa tiedossa, auta miniää jos hän haluaa, muuten relaa vaan. :)
ihan KAIKKI mitä anoppi sanoi sain väännettyä vittuiluksi ja kritiikiksi omaa tomintaani kohtaan. Näin jälkikäteen en ole sitä osannut selittää muulla kuin hormoneilla... Esim. se että anoppi jutteli vauvalle että mitens se äiti on sinulle tuommoiset housut päälle laittanut, sai mut mykäksi ja raivon valtaan... Eli ei moisia kommentteja vauvalle.
Kuopuksen kanssa en ole ollut ollenkaan herkkä. Kait sitä omaa epävarmuuttaan esikoisen kanssa ottaa anopin toimet kritiikkinä. Ja tuosta pilsneristä, itse sitä join, koska mielestäni lisäsi meijeritoimintaa hurjasti, mutta älä tyrkytä. Mitään.
Nyt siis kannattaa olla hiljainen sivusta seuraa ja ei missään tilanteessa ainakaan kritisoida miniää.
"Ajattelin tehdä pojalle ruokaa heillä, mutta sekin oli virhe. Miniä ei ehdi itse, mutta en saanut minäkään tehdä?"
Pojallesi vain? Hmm.
Taidat tuppautua liiaksi poikasi perheen elämään. Anna lapsesi elää rauhassa uuden perheensä kanssa.
Anoppi vaikuttaa siltä kuin hänellä olisi huoli pojastaan ja siitä, saako poika tarpeeksi ruokaa ym. kun miniä on keskittynyt vauvaan. Tuntuu kuin miniän ei niin väliä olisikaan. Ja anopin tapa esittää asiat saa kenen tahansa vasta synnyttäneen karvat pystyyn.
ajattele mikä elämänmuutos rysäys heille on tapahtunut + hormonit päälle. Olitko ennen mukana heidän arjessaan minkä verran?
Meillä anoppi ja appi saattoivat olla kuukauden pari ettei käyneet tai me siellä. Sitten vauvan syntymän jälkeen perhe-elämämme olikin yhtäkkiä niiiiiin kiinnostavaa että soiteltiin meille melkein joka pv ja käytiin pari kertaa viikossa. Olin tuosta hieman loukkaantunut että kyllä nyt kiinnostaa meidän perhe ja miksiköhän...... Kaikista tärkein on että annat aikaa... mun anoppi halusi kanssa heti hoitaa vauvaa ilman mun valvovaa silmää, viedä vaunuajelulle, syöttää, leikittää, voi sitä hössötystä parin tunnin vierailun aikana, kaikki mulle nyt ja heti!
Älä neuvo, sinun mamma-ajastasi on noin 30 vuotta aikaa, vaikka sulla onkin näkemystä pitemmältä ajalta kasvatuksesta ;) Itse olen tasoittunut huomattavasti sitten esikoisen, ja niin on anoppikin :) Muista, se aika!
ihan kaikki tuntui tungettelulta ja yksityisyyden loukkaamiselta.
Vähitellen tajusin että ei sitä ihminen yksin selviä.
Nyt on kaksi lasta ja anoppi asuu meillä - enkä päästäis pois ;-)
kommenteistasi niiden rintakumien suhteen. Jos miniään sattuu imettäessä niin että meinaa taju lähteä, tuntuu herkästi pahalta jos tuollaisten apuvälineiden käyttöä aletaan ulkopuolisten taholta kyseenalaistaa - vaikka tarkoitus olisi ihan viaton.
Herkässä tilassa oleva miniäsi luultavasti myös otti arvosteluna sen että aloit hänen kodissaan passata omaa poikaasi, ikään kuin olisit yrittänyt (mitä selvästikään et ollut) vihjata että hän ei ole riittävän hyvä ja aikaansaava vaimo tms. Ylireagointia kyllä, mutta tuossa hormonitilassa se voi joskus olla sellaista.