Tarjoatko lapsesi kaverille ruokaa, jos muut syövät? Entäpä esim. jätskiä?

niin en voi tarjota.Tarjoan tietenkin silloinkin jotain, mutta en viitti ihan omaa väkeä ruuatta jättää yllätysvieraan vuoksi.

Se mua ärsyttää, kun nykyään jotkut lapset on huonokäytöksisiä ja vaativat antamaan jotain hyvää tai menevät kaapeille itse jopa etsimään. En ymmärrä, kun kyseessä niinkin isot että pitäisi jo tajuta.

Meillä on 7 lasta (syyskuussa 8) ja kyllä meillä saa lastenkin kaverit aina ruokaa, vaikka kolme vanhinta lasta on poikia (12, 10 ja 8v) ja tuon ikäisethän tuppaavat syömään hirveän paljon. Mutta koskaan ei olla sanottu lasten kavereille, että sori. Me syödään nyt, menkääpäs sinne "Matin" huoneeseen odottamaan, kunnes "Matti" on syönyt.

Itse muistan lapsuudestani, että kyllä meidän kaveriporukassa oli se tapa, että automaattisesti tarjottiin ruokaa myös kaverille.

Samoin jos lapset haluavat jätskit ja tiedän, että niitä jätskejä on jokaiselle, kaverit saavat myöskin. Mutta jos tiedän, että esim. kaveri jäisi ilman tai kolmesta kaverista yksi jäisi ilman, en anna lapsille lupaa ottaa jätskiä, koska mielestäni tuo ei ole reilua, että muut herkuttelevat ja yksi/pari lasta jää ilman ja katsovat kieli pitkällä toisten herkuttelua.

heillä ja meillä on omat ruoka-ajat, enkä halua, että omatkaan lapset norkoilisivat kavereiden pöydissä. Herkut ja sovitut kyläilyt ovat eri juttu.

Jäätelöä tai muuta herkkua tarjoan jos omille lapsille olen antamassa.

lasten kaverit ovat 3-7-vuotiaita ja meillä on AINA 1-6 vierasta naapurin lasta. En todellakaan ala ruokkia parhaimmillaan kahdeksaa lasta. Ei meillä olisi edes ruokaa niin monille. Sitä paitsi näillä lapsilla on kyllä kotona ruoka-ajat ja äitinsä odottavat heitä syömään. Olisipa tyhmää kävellä heidän ylitseen ja lähettää kylläiset lapset kotiin. Välipalaa tarjoan kyllä, juotavaa ja esim pullaa jos olen leiponut.

Ja jos meille sattuisi sellaisia lapsi-vieraita tulemaan, jotka alkaisivat parempien tarjottavien perään kyselemään tai peräti kaappeja aukomaan, niin kyllä aika napakasti palauttaisin ruotuun. Meillä ei ole tapana vieraiden aukoa ruokakaappeja ja sitä syödään (jos syödään), mitä on tarjolla.

tai menevät koteihinsa syömään. Meillä on lähes joka päivä lasten kavereita, kun meillä on ruoka-aika, joten en halua ottaa sellaista tapaa, että ruokkisin joka päivä 2-5 naapurin lasta omieni lisäksi. Jos joku kavereista sanoo olevansa nälkäinen, olen antanut voileivän tai hedelmän tai ehdottanut, että kävisi kotona syömässä.



Herkkuja meillä syödään kavereiden aikana vain jos kavereillekin riittää.



Omille lapsilleni olen sanonut, että kaverin luona kyläillessä ei saa valittaa nälkäänsä vaan nälän tullen tullaan aina kotiin syömään.

Jos kaverin vanhemmat tarjoavat lapsilleni ruokaa tai herkkuja, saavat yleensä ottaa, jos mieli tekee. Ja kiitää tietysti täytyy.

Se nyt vaan kuuluu hyviin tapoihin! Ja musta on ihanaa, kun on paljon ihmisiä ruokapöydän äärellä.

Jäätelöä olen tarjonnut ja välillä paistan lättyjä pojille. Mutta sanon aina omalle pojallekin, että kotona syödään, jos ei olla muuta sovittu etukäteen. Onneksi pojan kavereilla on kaikilla selvät sävelet ruoka-aikojen suhteen, joten mitään kerjäämistä tms ei ole esiintynyt.

eli helppo juttu. Jos olisi useampi kerrallaan niin ehkä sitten en voisi tarjota, koska en luultavasti olisi tiennyt heidän tulostaan meille enkä siten olisi varautunut esim. keittelemään perunoita niin paljoa. Mutta näin toistaiseksi mennyt hyvin että on voinut tarjota, yksi yllätyskyläilijä kyllä menee muonituksen mukana. Yleensä kysyn äidiltä saako lapselle tarjota makeita juttuja, jos sellaisia tarjoan, koska itsekin olen tarkka herkkujen syömisestä.

Ja onko teillä usein lasten kavereita ruokailemassa?

Meillä kun on kolmen oman lapsen kavereita tosiaan lähes joka päivä kylässä.

Niinpä olen tehnyt päätöksen, etten tarjoa ateriaa kavereille, kun ruokaan menee jo nyt niin kovin paljon rahaa ja kaupasta saa kassitolkulla ruokaa kantaa joka toinen päivä ihan tälle omallekin porukalle. Meidän lasten kaverit tulevat pääosin naapurista, joten ei ole pitkä matka kotiin syömään



Olinkohan 10 tai 11

Ja lähes päivittäin on monta kaveria kylässä.

Mutta ruoka-aikana saavat osottaa lasten huoneessa tai mennä silloin omaan kotiin syömään. Jätskiä ja muita herkkuja tarjoan myös kavereille jos omille annan.



Kuten joku sanoi rahaa menee jo tuhottomasti kauppaan vaikka ruokkii "vain" oman perheen.

Puolituttuja naapuruston lapsia en uskalla ruokkia, tai käsken käydä ensin kysymässä vanhemmilta luvan, ihan allergioiden takia jo, enkä usko että muslimilasten vanhemmat olisivat mitenkään iloisia jos antaisin heidän lapsilleen vaikka kinkkua ja makkaraa...



Meidän lapset (3) on vielä aika pieniä ja niin on kaverinsakin, ehkä sitten kun ovat isompia voi ruokkia ilman lupia kysymättä.



Herkkuja tietenkin kaikille tai sitten ei kenellekään

Lapset ei itse aina edes muista allergioitaan ja aina voi tulla yllätyksiä. Ystävälleni kävi niin, että sukulaisen lapsi joka oli kylässä sai anafylaktisen shokin syötyään kalaa. Henki säilyi juuri ja juuri. Ja vaikkapa pähkinäallergia on tosi hankala jos ei älyä varoa, nykyisin monissa leivissäkin ym. on pähkinää. Joten en tarjoa ruokaa kysymättä varmistusta vanhemmilta.



No ehkä banaanin tai hylajäätelön...

kutsumista!

Mutta allergioihin vetoaminen tarjoamasta kieltäytyessä on pelkkää silmänlumetta. Saituus on saituutta ja epäkohteliaisuus epäkohteliaisuutta, vaikka sen pukisi kuinka kauniiksi.

t. 19

Noita tämän alueen lapsia. Tiedän jollakin tapaa jokaisen äidin tai isän, olen siis puhunut joskus hiekkalaatikolla tai puhelimessa, mutta en tosiaankaan ota asiakseni ruokkia koko naapurustoa ja pitää huolta senjasen laktoosi-intoleranssista ja senjasen maitoallergiasta ja sen kolmannen muslimin keliakiasta...

vierestä, kun oma perhe syö herkkuja. Tai tavallistakaan ruokaa.

Samoin meillä kun kasvaa ulkona marjoja, niin niitä karviaisia, raparpereja, mansikoita, metsämansikoita ja herukoita saa kaveritkin syödä jos oma lapseni syö silloin kun meillä on kaveri kylässä. Tiedän perheitä joissa kavereilla on "marjakielto".

Joo just noin minäkin järkeilin aikanaan: ei me kyllä voida hankkia lapsia, kun ei meillä ehkä ole varaa ruokkia niiden kavereita aikanaan. Haloo.

En tarjoa kavereille enkä missään nimessä halua, että omakaan lapseni syö kavereiden luona. Se on ärsyttävää, että lapsi tulee kotiin syömään vatsa pullollaan ja ilmoittaa, että söin just tuolla kaverilla.



Miten te ruokia tarjoilevat toimitte, jos heti teidän tarjoaman ruoan jälkeen kaveri pyydetään kotiinsa syömään? Ilmoittatte kaverille, ettei nyt tarvitsekaan lähteä kotiin, 'sano äidille, ettet tule'?



Silloin toki tarjoan, jos siitä on erikseen vanhempien kesken sovittu tai joku kaveri on meillä hoidossa.