Olen älykäs nainen ja saan koko ajan kärsiä siitä.

Mieheni on minua tyhmempi, otin koska itseäni ei ole ulkonäöllä siunattu. Kun riitelemme, tunnen itseni niin selkeästi fiksummaksi että usein nauran miehen absurdille käytökselle.

Joskus koitin muille selittää tuota "ennustamista ja aavistamista", minut käsitettiin vainoharhaiseksi narsistiksi. Tein Mensan nettitestin ja olin sillä rajalla, että pitäisi tehdä joku virallinen testi niin pääsisi jäseneksi ;) .Koen ison osan ihmisistä tyhminä ja juntteina, arvostan tietoutta ja mm. käytöstapoja (Suomessa katoava asia..). Muut ovat minun silmissäni t-y-h-m-i-ä, aiheuttavat omat ongelmansa... tarjoan kuuntelevaa korvaa mutta salaa tirskun heidän huolilleen.

Itse taidatte oman onnettomuutenne aiheuttaa. Olisiko asennemuutoksen paikka? Ajattele ap, jos lapsesikin on "tyhmä", miten sitten elät sen kanssa?

Itse mieluummin olen hiukan tyhmä ja onnellinen kuin älykkyyden noin rajoittama ja onneton....

ihan tavallisella älylläni, mitä tarkoitat tuolla. :)



;) Oletko koskaan koittanut laskea kortteja?



Eikö ihmisillä, joilla on Aspergerin oireita, voi olla lahjakkuudestaan ja älykkyydestään huolimatta sosiaalisia ongelmia? Älä loukkaannu, tuli vain mieleen.

Kaikkein tylsinsä on käydä elokuvissa, kun aina arvaa loppuratkaisun. Siis myös silloin, kun sitä on mainostettu yllätykselliseksi tms.



Itse tein 35-vuotiaana lapsen yksin. Löysin riittävän hyvännäköisen ja fiksun miehen, jota tapailin muutaman kerran siihen asti, kunnes tulin raskaaksi. Sitten laitoin välit poikki. Nyt minulla on supersuloinen tytär, enkä ole katunut päivääkään ratkaisuani!

Ainakaan kirjoitustenne perusteella.



Oletko muuten ap tullut ajatelleeksi, että jos ei lapsesi perikään ylivertaisia ominaisuuksiasi, kestätkö häntä?

Itse asiassa jopa toivoisin sitä. Tiedän, että hiukan tyhmempänä hän voisi olla onnellisempi. Ei älykkyys tuo onnea. Mielestäni onni on tärkeämpää kuin viisaus, vaikkei viisaus olekaan samaa kuin älykkyys.

Minäkin arvaan aina elokuvien loppuratkaisut. En tosin enää nykyään katso amerikkalaisia elokuvia. Ranskalaiset vielä menettelvät, koska niissä elokuvan eteneminen on tärkeämpää kuin loppuratkaisu.

ap

Nimittäin älykkyys vailla normaalia tunnemaailmaa on vaarallista. Omien lasteni isä kuulostaa sinulle; hän on superälykäs mutta tunnevammainen narsisti, joka ei kykene kiintymään aidosti kehenkään. Pitää itseään ylivertaisina muihin nähden, eikä kestä sitä jos ei saakaan (älynsä ja ominaisuuksiensa) palvontaa omilta lapsiltaan.



Ja kuten muutkin täällä ovat todenneet; itsensä pitäminen muita parempana ei kuulosta erityisen älykkäälle. Matemaattista tietämystä sinulla saattaa olla, kuten on lasteni isälläkin, mutta todellinen älykkyys - ml. älykäs käytös - on sinusta kaukana.

paljon hyviä puolia ja hän on monessa suhteessa parempi ihminen kuin minä. Olen ajan myötä oppinut arvostamaan häntä, vaikkei syvälliset keskustelut onnistukaan. Hän on valtavan hyvä isä ja hänellä on todella laaja ystäväpiiri, jossa paljon minunkin kanssani samanhenkisiä ihmisiä.



Olen siis hyvin onnellinen perheestäni, vaikka myönnän, että joskus haaveilen täydellisestä sielunkumppanista, jonka kanssa voisi jauhaa asioista viinilasin ääressä samalla aaltopituudella yömyöhälle.

Mutta en näytä sitä muille. Kohtelen kaikkia kuin toivoisin itseäni kohdeltavan, eli en näytä ajatuksiani paremmuudestani muille. Siksi narsistisuudestani ei ole vahinkoa kenellekään. Välitän tietenkin siskoistani ja vanhemmistani ja pidän toki joistakin ihmisistä, vaikka he mielestäni ovatkin niin yksinkertaisia. Mutta parisuhde on asia erikseen. En pysty rakastumaan itseäni tyhmempään mieheen, ja kaikki tapaamani miehet ovat olleet todella niin säälittäviä. Lapsesta välittäisin varmasti. Tykkään myös kissanpennuista, enkä voisi tehdä niille pahaa. Empatiakykyä on tallella toisin sanoen.

ap

minkälaisista aiheista ja teemoista te sitten sielunkumppanin kanssa keskustelisitte?

Että ihan pidät kissanpennuista ja empatiakyky tallellae... todella viiltävää analyysiä persoonallisuudestasi ja ominaisuuksistasi :) Lisää vielä hieman vettä myllyyn, niin juttu paranee.....!!!

minkälaisista aiheista ja teemoista te sitten sielunkumppanin kanssa keskustelisitte?

jalolla saralla. Voisitte jotain oppia erilaisista näkemyseroista (älykkö vastaan maallikko). Naurettavilta kyllä kuulostatte!

ihmisarvoa ei mitata ns. kirjaviisaudella.

vetänyt ihmisarvon tähän keskusteluun?



Et ole ymmärtänyt keskustelun pointtia ollenkaan. Yrititkö edes?

Eli ainakin minun arvostukseni on mahdollista saada vain olemalla fiksu. Menkäähän nyt lähihoitaja-kotiäitiliinit laittamaan ruokaa perheellenne älkääkä vaivatko pieniä päitänne viisaampien ajatuksilla ;).

mitään omaa järkevää argumenttia. Huonon keskustelijan tunnistaa nopeimmiten juurii siitä, että sen sijaan, että yrittäisi kumota jonkun väittämän, alkaa haukkua toisia.

ymmärrän problematiikkasi. Itselläni ollut samankaltainen "ongelma" miesten suhteen. Naisten suhteen ei, koska viihtyä voi kaikenlaisten ihmisten seurassa. Mutta jotenkin haluaisin, että voin omaa miestäni kunnioittaa ja arvostaa, ja se edellyttää että hänessä on jotain jota voin ihailla ja "katsoa ylöspäin". Puhtaimmin, itseisarvona, arvostan älyä.



Äly ei ole minulle matemaattista lahjakkuutta, vaan loogista ymmärrystä ja yleistietoa, riittävää ymmärrystä / herkkyyttä asioille noin muuten ja sosiaalista lahjakkuutta. Kokonaisuus. Voisiko sanoa että se on pikemminkin lahjakkuutta, josta äly muodostaa yhden (tärkeän) osan?



Todella älykkäitä ihmisiä on melko harvassa. Muutaman tällaisen miehen olen tavannut, joten se on kyllä mahdollista.



Minun ratkaisuni: seurustelin suht fiksun kundin kanssa, tuli lapsi, nyt olemme eronneet. Tulevaisuus näyttää loppuelämäni suunnan. Tässä lapsiasiassa vaan pitää ottaa biologinen kello käteen ja tinkiä vaatimuksistaan!

En pysty rakastumaan itseäni tyhmempään mieheen, ja kaikki tapaamani miehet ovat olleet todella niin säälittäviä. Lapsesta välittäisin varmasti. Tykkään myös kissanpennuista, enkä voisi tehdä niille pahaa. Empatiakykyä on tallella toisin sanoen.

ap