Lue keskustelun säännöt.
Miltä hukkuminen tuntuu ennen tajunnan katoamista?
24.06.2026 |
Tämä tuli mieleen kun juhannuksena taas hukkui ihmisiä
Kommentit (23)
Osa juhannuksena hukkuneista oli ihmisiä !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulemma elävältä palamisen lisäksi vittumainen kuolema hukkuminen !
Kerran olin lähellä hukkua, ensin oli kauhea olo ja sen jälkeen tuli aivan ihana olo. Tajusin että kuolen kohta ja se ei pelottanut yhtään. Sitten heräsin rannalla kun minut oli pelastettu vedestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, mutta muistelen joskus lukeneeni että siinä tulee hyvä olo ja joku on sitten pettynyt kun tekohengityksellä kovakouraisesti herätetään? Olenkohan nähnyt unta? En osaa uida ja pelkään vettä?
Ei kokemusta, mutta kuvittelisin paniikkia ja pakokauhua kun tajuat tilanteet muttet voi pelastaa itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei paha ollenkaan. Rauhallista.
PS
Tee se jo tänään!
Mulla ainakin yskitti ja sulkijalihas petti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pahalta, en kehoita kokeilemaan...
Tuntui hyvältä, menin valoa kohti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kokemusta, mutta kuvittelisin paniikkia ja pakokauhua kun tajuat tilanteet muttet voi pelastaa itseäsi.
Itse kerran nuorena meinasin hukkua, ja muutama sekunti ennen kuin olisi tullut se paljon mainostettu euforia-olo, se paniikki ja pakokauhu on aivan helvetillinen.
Ei voi suositella jo mielessä on KYS.
Luulen että täyttä pakokauhua alusta loppuun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aluksi pahalta, mutta lopuksi euforisen hyvältä. Luulen kyllä, että se hyvä olo syntyy kuoleman hetkellä kuolintavasta riippumatta aina.
Vierailija kirjoitti:
Aluksi pahalta, mutta lopuksi euforisen hyvältä. Luulen kyllä, että se hyvä olo syntyy kuoleman hetkellä kuolintavasta riippumatta aina.
Toivottavasti.
Vierailija kirjoitti:
Kuulemma elävältä palamisen lisäksi vittumainen kuolema hukkuminen !
Onko joku kertonut kun tiedät 😆
Sattuu varmaan aika paljon. Tuskainen kuolema.
Kammottava paniikki. Olin nuorena uimassa ja olen hyvä uimari. Naapurin nuori, kouluttamaton saksanpaimenkoira 'leikkisästi' säntäsi veteen perässäni ja iski tassunsa olkapäilleni. Painoi niin paljon, että vajosin eikä koira lähtenyt mihinkään ennenkuin isäntä huomasi tilanteen. Oli kamalaa! Pitäkää huolta uivista koiristannekin... ja kouluttakaa, please!
Lapsena vajosin veden alle. Veli sukelsi ylös. Aurinko paistoi.
Sen muistan kun väsytti. En jaksanut nousta laiturin tikkaita, aikuinen veti ylös. Makasin laiturilla ja väsytti paljon.
Minusta tuli uimari. Uin paljon, tänäänkin saunalle ja mereen kohdasta jossa ei jalat ota pohjaan. Tiedostan kuolemanvaaran. Uin silti. Ja pelkään, koska hautajaisiini liittyvät käytännön järjestelyt pilaisi omaisten fiilikset. Haluan heille hyvää vain. Ja pysyn hyvässä kunnossa, kun uin.
Tulee joku sähköinen sätky? Tai shokki.