Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ihmettä teen rasittavan 6-vuotiaan kanssa?
15.06.2008 |
Poika on ollut aina hirmuisen helppo ja kiltti ja rauhallinen lapsi. Nyt eskarivuoden aikana on heittäytynyt hurjaksi. Päivittäin kiusaa pikkuveljeään, härnää ja jopa lyö. Kun suutun ja komennan, alkaa esittää täysin älytöntä. Pelleilee, irvistelee jne. Puhuu ihan älyttömiä. Tämä esitystä on kyllä pitkin päivää muulloinkin, kohtauksittain.
Kestän kyllä häntä muuten - mutta tuo pikkuveljen kiusaaminen on mulle liikaa! Suutun aivan silmittömästi, ja pelkään, että joskus teen jotain tosi pahaa tuolle isommalle. Olen jo tönässyt pari kertaa aikaa kovaa ja puristanut kädestä. Pahimmalta tuntuu se, että poika ei tajua omaa käytöstään. Ei koskaan osoita minkäänlaista katumusta. Siksi joudun itse ottamaan kovat otteet - eikä sekään auta. Edes rauhallisissa jälkikeskusteluissa hän ei osota mitenkään olevansa pahoillaan - edes siitä, että joku retki tms. on mennyt pilalle hänen takiaan.
Neuvot alkaa olla vähissä. Lapsi on yliväsynyt, se on ainakin yksi syy, mutta en saa häntä millään iltaisin nukahtamaan ajoissa, enkä nukkumaan pidempään. Mikä on oikea paikka, mihin voin lapsen kanssa mennä, jos tilanne ei rauhoitu?
Kun lapsi on oma itsensä, hän keskittyy tunninkin esim. johonkin piirrustukseen tai leikkiin, halaa ja on kiltti veljelleen. Sitten taas iskee piru ja esitysvaihde menee päälle:-(
Kommentit (7)
Juuri tänään taas sain hermota oikein kunnolla ja venyttää pinnaani äärimmilleen.
Meillä isoveli 5v ja pikkuveli 2v.
Iltaisin ja turhautuneen iskee se kiusa piru paikalle ja se on pikkuveikalla sitten kestämistä... Ja komentaessa, kieltäessä yms. poika vaan nauraa ja irvailee ja heittää koko homman ihan läskiksi.
Sitten on vielä 2v pojalla uhma menossa ja odotamme kolmatta lasta rv 25.
huuuh... kauankohan veljesten kaudet jatkuu...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta lohduttavaa kuulla, että tämä kuuluu ikään. Ja suurin ongelmahan tässä on oikeastaan oma käytös - se kun ei osaa hillitä itseään. Pitäisi vain muistaa tuo, että toinen on pieni, kasvamassa isommaksi ja se on vaikeaa. Täytyykin yrittää tuota palkitsemista.
oma nimikin: eskariuhma / ekaluokkalaisen uhma. Esiintyy lapsilla 5-7-vuoden iässä ja menee kyllä ohi. Meillä oli se esikoisella 6-vuotiaana, joka siihen asti oli ollut maailman kieltein ja sopuisin tyttölapsi, meillä oli se kaksosilla (tyttö ja poika) 7-vuotiaina ekaluokkalaisina ja tulee taatusti olemaan myös kuopuksella, kunhan vähän vanhenee.
6-vuotiskriisi, verrattavissa esipuberteettiin. Meillä oli esikoisella tosi raju (siihen asti oli ollut superkiltti tyttö) ja nyt kakkonen aloittelee omaansa.
Meilläkin pojalla oli vasta äskettäin kausi että hän oli todella tottelevainen ja kaikki pyynnöt, kiellot ja ohjeet menivät hyvin perille. Lisäksi poika on aina ollut iloinen, sosiaalinen ja reipas. Se ei ole kadonnut nytkään minnekään. Välillä ollaan veikan kanssa paita ja peppu. Poika tykkää halia, suukottaa ja sanoa kauniita asioita. Keskittyy paljon ja kaikkein mieluiten piirtämiseen. Tykkää lueskella, leikkiä jne.
Mutta välillä tulee näitä uhmapäisyyksiä jolloin ei auta muut kuin hirveä ärhentely ja liuta uhkauksia ja niiden toteutuksia. Jos edes nekään...
Eilinen päivä oli aivan mahtava! Poika oli itse avuliaisuus ja niin kiltti ja reipas. Tekin äidin kanssa ruuan ja salaatin. Sitten illemmalla siivosi huoneen ja oli muutenkin sopuisa leikkikaveri.
Kiitos minunkin puolesta vinkeistä ja kommenteista. Pitää yrittää aina vaan kerätä jostain varastoista sitä ymmärrystä ja jaksamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin me muutkin tehdään. Elämä on kärsimystä.
Alue: Aihe vapaa
Meillä kaksi poikaa samanlaisia. Toinen on jo pian 8v ja suurimmaksi osaksi rauhoittunut. Toinen vajaa 6v ja talvella/keväällä alkoi samanlainen riehunta, kiusaaminen, tottelemattomuus ja suun soitto. Hermoja koettelevaa tosiaan.
Olen todella paljon miettinyt syitä ja keinoja tilanteiden hallitsemiseksi, mutta melko laihoin tuloksin. Taitaa olla kehitykseen kuuluvaa "pikku murrosikää", joka ilmenee juuri tuossa eskari-iän molemmin puolin. On varmaa, että kasvaminen hämmentää lasta: haluaisi olla jo iso, ja toisaalta taas ihan pieni... Se pikkusisarus edustaa sitä pienuutta mikä itseltä on jäänyt jo taakse. Meneeköhän aivan metsään tällainen teoria näin mutu-tuntumalla...
Itsekään en aina jaksa hillitä itseäni kun toisten (lähinnä 3,5 v pikkuveljen) kiusaaminen alkaa. Mikään ei tosiaan ole ärsyttävämpää kuin se.
Meidänkin kohta 6-v osaa kyllä keskittyä lukemiseen ym ja touhuaa nätisti välillä ja leikkii veljiensä kanssa. On muutenkin hirmu reipas ja mukava poika. Mutta sitten välillä iskee sellainen villi kohtaus.
Oletteko kokeilleet palkitsemista? Meillä juuri tänään aloitettiin kiltteyskampanja, joka kestää viikon, ja jolloin pitää skarpata näissä ongelmaa tuottavissa tilanteissa. Palkintona pojalle mieluinen juttu lähikaupasta. Isomman kanssa tällainen palkitsemisjuttu toimi ja käytös muuttui paremmiksi sen skarppausajan jälkeen!