¤¤¤Maalismammat viikolla 9¤¤¤

Mulla tunnin päästä se aika polille ja jännittää:)

eipä mulla sit muuta...

Onnittelut Eddielle tytöstä!! Ihanaa.



Meillä on miehen kanssa tänään kaksivuotis hääpäivä. Se oli ihana talvipäivä kaksi vuotta sitten. Lunta oli paljon ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, ihanampi ei olisi ilma voinut olla. Otettiin miljöökuvat ulkona ja ne oli upeita kuvia juurikin sen lumen ja sinisen taivaan ansiosta. No eipä me tulla päivää tällä kertaa mitenkään viettämään, kun lapsenvahdit eli miehen vanhemmat kotiutuu joskus illalla. Mitähän sitä muuten voisi keksiä illaksi? Kai sitä jotenkin pitäisi huomioida, vaikka loppuraskaus ihan passivoittaakin:).



Tänä aamuna on ollut pientä menkkajomotusta ja tosiaan mun puolesta tästä illasta lähtien tervetuloa maailmaan vaan! Eilenkin mulla oli vointi ihan loistava. Käytiin kävelylenkillä(pienellä) ja esikoisen kanssa ihastelemassa hevosia. Mutta mun täytyy kyllä omasta puolestani todeta, että on tää synnytyksen ja vauvan tapaamisen odottelu ihan yhtä jännää kuin ekalla kertaakin.



Nyt ei esikoinen anna mulle rauhaa ollenkaan, eli paras lähteä viihdyttämään.



Semlikselle kovasti toipumista toivon. Ihan karseeta olla kipeenä ja vielä noin rankasti näin loppumetreillä!!



Tähtinova 39+1

Täällä taasen huonosti nukuttu yö takana, piti juosta veskissä ja sitten aamuyöstä taisi supistella jonkin verran - olin tosin jo sitten niin väsynyt, että en onneksi valvonut koko aamuyötä, kun eivät olleet sitten niin kipeitäkään.



No, ei tänne kummempia, pitää lähteä vähän ulos kävelylle, kun näytti tuo aurinkokin pilkistävän.



Hyviä vointeja kaikille =)



-merihevonen 39+1-

Kiva tulla tänne palstalle, kun alkaa olla jollakin jo aina kivoja uutisia...



Mullakin mieliala on toistaiseksi taas parempi, kun mies tuli eilen illalla kotiin. Melkeinpä juoksin eteiseen vastaan ja hyppäsin itkevänä kaulaan, niin onneton, yksinäinen ja kurja olo oli! Ihana oli yöllä kylkeä kääntäessä kuunnella tuttua kuorsausta taas :) Tunteet on niiiiin pinnassa...



Harmittaa vanhempien lasten puolesta koko viime viikkoinen hiihtoloma, kun ei tullut tehtyä juuri mitään. Äiti vaan makasi flunssassa ja masennuksen kourissa kotona. No, tää on elämää.



Se rentoutuminen synnytyksessä on kyllä se tärkeä juttu. Tosin helpommin sanottu kuin tehty. Mä ainakin kahdessa aikaisemmassa synnytyksessä jännityin kuin rautakanki supistusten aikana. Mutta ah, ne puudutteet tuo taivaan.



Hyvää alkavaa viikkoa kaikille



t. maalis08

36+4

Ihanaa kun osa on jo nyytti kainalossa! Kohtapuolin se on edessä meillä kaikilla, pitää maltaa odottaa.. Se on tosin helpommin sanottu kun tehty.



Mulla on ollut pitkin viikkoa menkkamaisia kipuja ja vihlaisuja. Nyt vauva on jo aika alhaalla. Kaksi viimeistä yötä olen ravannut vessassa kahden tunnin välein, PUUH!



Kivuttomia supistuksia minulla on ollut jo alkumetreiltä, mutta nyt on varmaan ollut joitakin kivuliaampiakin, en tiedä. Vatsaan sattuu ja samalla alaselkää vihloo ja aalto menee pitkin kehoa. Ne on ihan siedettäviä eivätkä millään tapaa säännöllisiä. Onko muilla samantapaisia tuntemuksia?



Huomenna onkin taas neuvola ja viikon päästä lääkäri, saapa nähdä. Painoa ainakin on tullut taas lisää.



Anabela 37+6

Heippa kaikki!



Täällä voidaan hyvin ja nyt mulla on kolme remonttimiestäkin kaverina! : ) Keittiöstä on kuulunut melkoista ryskettä ja pauketta. Ajattelin kuitenkin tän päivän olla ihan vaan kotosalla, mutta saa nyt nähdä, lähdenkö kuitenkin jossain vaiheessa jonnekin evakkoon. Oon vaan aika väsynyt, kun heräsin 6.30 autteleen miestä keittiön tyhjennyksessä. Mies heräsi jo kuudelta ahertamaan.



Ihana auringonpaiste ainakin täällä etelässä! Oli pakko laittaa pyykitkin ulos kuivumaan.



Hyviä vointeja kaikille!



Nakero08, 35+4

Aurinkoista maanantaita kaikille!



Kiitti vinkistä Popliz.. Pitää vielä ne villasukat pakata :) Ja kyllä ne varmaan neuvovat vielä siellä sairaalassa nuista vaatetus asioista. Kyllä rupee jännittämään kun vihdoin sit tapaa masuasukin. Voi olla niin älyttömän pieni toinen. Tovottavasti pysyy tään viikkoa vielä massussa kun mies tekee vielä tään viikkoa reissu hommia.



Huomenna oiskin sit taas neuvola ja torstaina ois se kokoseuranta ultra, kun vaavi on niin pieni. Mutta pitää nyt toivoa että ois jo lähellä 3 kg:a, kun eikö ne vauvat hieman laihdu kun syntyvät. Ei ois niin huoli toisesta kun hieman enemmän massaa ois.



Tänään käyn kyllä pienellä lenkillä, eilisestä lääkäri sano ettei saa käydä lenkillä yms. mut kai saan tänään sit jotain jo tehdä.. Olo on kyllä hyvä ja mihinkään ei satu, ehkä pientä alaselkä jomotusta.. On niin ihana ilmakin, piristys hieman mieli kun pitää yksin nyt olla kotona. Mut varmuuden vuoksi kyl teen vain pienen lenkin ja tosi rauhallisesti, ettei vaan ihan vielä synny. Kuiteskin käy niin et menee yliaikaseksi :)



Tsemppiä kipeille ja masenuksesta kärsiville.. Pitää vaan toivoa ettei tule synnytyksen jälkeistä masennusta itselle tai tietenkään ettei sitä tulisi kellekkään.. Saataisiin kaikki nauttia äitiydestä :) Ajatella kohta on äiti :)



vk. 38+2

Ihanaa, kun rupeaa jo maalikset syntymään:)



Nyt on sitten viimosessa neuvolalääkärissä käyty.

Kaikki näytti olevan kunnossa.



Pissa puhdas

Hb: noussu 112->nyt 116, JEE!!

rr: 119/81..vähän korkeet...

vauvan syke: 145

raivotarjonnassa lääkärin mukaan oli...omasta mielestä on kyllä vielä pyöriskellyt miten sattuu, mutta hyvä, jos olisi asettunut oikein päin!

painoa tullut taas 700g/vk...turvotuksesta toki suurin osa.

Kädet ja jalat onkin kyllä sellaset pökkylät, että pois alta:)



Onneksi tänään mulle tehdään jalkahoito! Hoitaja tulee ihan kotiin tekemään, joten ei tarvitse edes raahautua minnekään:)



Alavatsan menkkajomotukset sen kun jatkuu. Kysyin niistä lääkäriltä ja veikkasi liitoskivuiksi...mutta eikös ne ole enemmän semmosia vihlaisuja??



Olisin kyllä jo ihan valmis synnyttämään...varsinkin, kun tämä meidän vauveli ei taida jäädä ainakaan ihan pikkuiseksi.

Nyt oli sf-mitta 34...oli kasvanu 2 viikossa 3cm!!

Arveli lääkäri,että jos laskettuun asti mennään, niin reilusti yli 3kiloinen vaavi tulee...hui!!

Itse olin 3200g. Molemmat pikkusiskoni ovat myös olleet pieniä. Toinen (nyt 3,5v.) oli 3100g ja toinen (nyt 3kk) 2940g....että,että...katsotaan nyt. Toivottavasti ei ainakaan yli mene!!



Aurinkoista viikon jatkoa ja toivotaan, että nää meidän vauvat rupeis jo kohta syntymään:)



Aleida 36+3

paino:81.5kg +1100g per viikko...

paineet:123/83

kohdunpohja 33cm +2cm viikko!

sykkeet jannulla +140

vauva kiinnittynyt niin alas ettei heilu enää yhtään pää ja mojovasti painaakin häntäluuhunkin kun kävelee.

Terkka sanoi että seuraava pysäkki onkin sitten sylissä koska tuon alemmas ei voi laskeutua :o)

Kävin vielä kävelyreissun kaupan kautta kuopus pulkassa jotta jotain voisi alkaa tapahtua mutta niinhän se on ettei vauva synny ennen kuin on ihan valmis. Siinä ei äipän ja iskän käynnistys yritykset paljoa auta :o)



Niiloakseli rv 38+0!!

Minulle kätilö neuvoi silloin, että täytyy keskittyä pitämään leuka rentona, eli ei hammasta purren, vaan antaa vaikka suun olla auki. Eihän se helppoa ollut. Jos leuka on rento, ei kuulemma purista noilla alavatsankaan lihaksilla ja näin ollen estä supistusten tehoa. Ja tuo liikkuminenkin tosiaan varmaan auttaa koska ei voi silloin lihaksillaan krampata.



Aatuska 37+3 (taitaa tuo masukas vielä muutaman viikon mukana pysyä, vaikkei minua enää yhtään huvittais)

tai siis Edwinalle! Minäkin olen tässä viime aikoina miettinyt, että entä jos meidän Justus olisikin Justiina? Verho- ja vaatekauppaan tulisi lähtö, mutta toki kumpi vaan olisi yhtä ihana ja tervetullut lahja!



Täälläkin oltaisiin jo valmiita nyytin tuloon, mutta oireita ei juuri ole.. Mikä on tietysti siinä mielessä mukavaa, että jaksaa puuhailla. Vauva on kyllä ryskännyt masussa ihan eri lailla kuin pitkiin aikoihin (toivottavasti kiinnittyminen ei ole ' irronnut' ), joten voisikohan se ennakoida synnytystä? Kovasti olen lenkkeillyt, saunonut ja siivonnut, täälläkään se kolmas S ei oikein innosta kun vaavin pää tuntuu olevan niin alhaalla.. Kokoarvio viime neuvolan perusteella olisi 3600-3700 g laskettuna aikana, joten toivottavasti ei mene kovin paljon yli. Terkan kanssa kyllä olikin jo puhetta, että voidaan sitten varata lääkärin aika, josko alapään ronkkiminen saisi synnytyksen käynnistymään tai pääsisi käynnistykseen.



Lauantaina oltiin juhlistamassa sunnuntaista hääpäivää ravintolassa, varmaan viimeinen kerta pitkiin aikoihin kun pääsee kahdestaan ulos :)

Jotenkin tuon hääpäivän jälkeen tuli yhtäkkiä sellainen olo, että nyt ei ole enää muuta odotettavaa kuin vauva (siihen asti oli ollut vieraita käymässä, hankintoja tekemättä jne.), eikä malttaisikaan enää odottaa..



Jaksamisia kaikille! Mama & Justus 39+0 (vasta äskenhän viikot oli jotain 15...)

Aleida: Kyllä mun kokemuksen mukaan liitoskivut ja nuo menkkamaiset kivut on ihan eri asia. Mulla ainakin aiemmin nuo menkkakivut on tulleet vasta lähellä synnytystä, oletan, että kohtu siinä jotenkin treenaa tulevaa varten. Pidän sinänsä niitä ihan hyvänä merkkinä.



Minzu82: Ei sitä pientä vauvaa tarvi jännittää, ovat usein virkeämpiä ja hanakampia ruuan perään kuin isot vauvat. Ihan pienet keskoset on tietysti asia erikseen, mutta sullakin raskausviikot jo niin pitkällä, että vauva muuten on kehittynyt niinkuin pitääkin. Omani ovat olleet 2795 g ja 2740 g, ja painohan tosiaan vielä laskee syntymän jälkeen. Oikeastaan ainut ohje kotiutuessa pienuuden takia oli se, että kun vauva on pieni, se lämpimänä pitäminen on vielä tärkeämpää, ettei tärkeää kasvuenergiaa kulu lämmön ylläpitämiseen. Meillä ovat kyllä syöneet niin hyvin, että kasvusta ei ole ollut huolta, vaikka ovatkin olleet miinuskäyrillä aika kauan.



Tässä just ajattelin, että on se kiva kun nuo pari lasta tuossa touhaa. Menee tää loppuodotus paljon sutjakammin, kun on muuta ajattelemista. Vaikka onhan tämä tietysti raskastakin. Hermot ei tosiaan tahdo aina kestää, kun tuo tuleva synnytyskin jo jotenkin takaraivossa jännittää.



Niinkuin Niiloakselilla, niin mullakin on vauva tosi alhaalla. Eipähän ole sitten niin pitkä matka ponnistaa.



Terveisin popz (rv 36+6)

Tuo leuan rentouttaminen olikin jännä vinkki synnytystä ajatellen. En oo koskaan tässä yhteydessä kuullut, mutta pitää muista kokeilla. Minnekähän osastolle ne vaan mut sairaalassa ohjaa, jos kävelen pitkin käytäviä suu auki ja kovaa hengitellen...:)



Mitäs muuten Tuulille kuului polireissulla?



popz

Täällähän ahkeria ollaan! Kiva kun kaikki on äippälomalla ja ehtivät kirjoittelemaan.



Taitaa olla tavallista, että esikoista synnyttäessä on kireä kuin viulunkieli, ja tiedostamatta minäkin jännitin etenkin lantionpohjan lihaksia, ja eihän se mihinkään edennyt. Toisesta taas osasin heti ekasta supparista rentoutua, ja aika lyhenikin 23 tunnista 3 tuntiin. Eihän tuo nyt ainut seikka ollut, mutta varmasti vaikutti.



Aleida, tuo yli kolmekiloinenhan kuulostaa hyvältä! Kaikki on tietysti suhteellista, meidän muksut on olleet 3860 (tyttö) ja 4260 (poika) enkä nyt noitakaan kauhean isoina pitänyt  Eikä ollut synnytyksen pituudella mitään tekemistä lapsen koon kanssa. Ja liitoskivut on kyllä ihan selkeästi tuolla nivusissa, nehän on sitä luiden liitosten löystymistä, eihän mahassa mitään luita ole¿ Heh.



Mama030308; En ole kyllä koskaan kuullut, että kiinnittynyt vauva olisi irronnut, mutta kyllähän sillä niskat vielä liikkuu ja siten koko kroppa, sai minunkin esikoinen aikamoiset mötäkät aikaan vaikka kiinnittynyt olikin. Tuo kakkonen olikin rauhallisempi tapaus, ja on vieläkin. Taitaa vaan enemmän kertoa luonteesta. Monet kyllä sanoo, että vauva rauhoittuu pari päivää ennen synnytystä, että lepäilisi koitosta varten.



Edellisestä yliaikaiskontrollissa lääkäri sanoi, että hän ¿vähän¿ venyttelee kohdunsuuta, jospa sais jotain aikaiseksi. No saihan se, melkein huusin tuskasta ja kun kotiin päästiin niin n. kahden tunnin ajan oli ihan kunnon suppareita, tosin aika kivuttomia ja siitä meni vielä viikko ennen kuin poika syntyi. Ei se vauva tosiaan sieltä tule ennen kuin on valmis¿



Tää meidän mokoma muksu potkii aina vaan tuonne alas¿ Tuli mieleeni, että olen käyttänyt ahkerasti tukivyötä, aiemmista lapsista mulla ei sellaista ollut, ja he laskeutuivat suht varhaisessa vaiheessa ja olivat kiinnittyneitäkin pitkään. Voisiko tuo tukivyö jotenkin estää tai ainakin hidastaa laskeutumista, kun olen sitä aika kireällä pitänyt jotta auttaa selkäkipuihin¿. En tiedä onko kaukaa haettua, mutta jotenkin sitä mieli haluaa etsiä syytä perätilaan ja laskeutumattomuuteen. Siis täähän oli jo keskiraskauden lääkärillä raivotarjonnassa, mutta jostain syystä viime viikolla kääntyi, ja tuntuu siltä että on jotenkin poikittain, ja siitä epäilin että ehkäpä ei pidä vyön puristuksesta¿ Nyt se saikin jäädä aamulla kaappiin, katsotaan onko vaikutusta!



Ihana kun on hiihtoloma, ei tarvi ravata lasten harrastuksissa!!!



Maaria 36+4

Moi kaikille ja onnittelut jo pikku-käärönsä saaneille!

Minä olen pääasiassa täällä kohtalotovereiden kokemuksia vain lueskellut ja taustaillut, mutta päätinpä laittaa nyt kovasti vilkastuneen keskustelun lisäksi vähän omiakin kuulumisia.



Ihan oman keskustelupätkän olenkin jossain vaiheessa kirjoittanut noista verenpaineasioista ja täytyypä todeta, että edelleen hämmästelen.



Minulla siis viikkoja 36+1 ja tänään pistäydyin neuvolassa. Kotonakin olen paineita mittaillut ja pääpiirteittäin ne nyt ovat olleet aika yläkanttisia. Viikonlopunkin pähkäilin, että mennäkö Naistenklinikalle käymään vai ei. Tänään sitten th teki päätöksen puolestani ja laittoi päivystyslähetteen. Syynä nuo verenpaineeni. Nyt neuvolassa mitattuina keikkuivat 140/103-109 lukemissa. En ole todellakaan mitenkään innostunut jäämään sairaalaan makoilemaan, mutta varustauduin lähtiessäni kuitenkin myös siihen vaihtoehtoon. Ja tässä olen - kotona koneella.



Proteinuriaahan minulla ei ole ollut tässä raskaudessa ollenkaan. Migreeni riivasi kovastikin keskiraskaudessa ja muutamat kovemmat säryt päänupissa on olleet vielä viimeaikoinakin, muttei esim. viimeiseen viikkoon mitään päänsärkyoirettakaan. Onneksi. Köllötin KTG-käyrällä melkein tunnin verran. Sitä ennen mitattiin paineet, jotka olivat huimat 160/109, mutta väittäisin, että parkkipaikan etsimistuskan aiheuttama ketutus oli kyllä merkittävässä osassa noita paineita kohottamassa. Ei auta, vaikka olisi HUS:n P-korttikin... paikkoja kun vain ei ole. Aikani tuskailin ja rullasin ympyrää ja lopulta tuuttasin autoni yhteen " paikkaan" , joka kyllä ei ollut PAIKKA, mutta sai luvan kelvata. Ei onneksi tullut pikavoittoa siitä parkkeeraamisesta. KTG-käyrän aikana koin sitten ensimmäiset kunnon kipusupistukset. Ja maha se sitten kovettuikin reippaana siinä reilun viiden minuutin välein koko tunnin ajan. Mutta niin ne vaan silti loppuivat supistukset. Mietin jo siinä, että olisipa hauska sattuma, jos nyt tästä ihan tositoimiin pääsisi - kun jo sopivasti sairaalassa jo on. No, onhan sitä tässä kotimatkallakin supistellut, mutta olo ei kyllä yhtään ole " synnyttävä" ... joten näitä tässä kuulostellessa...



En ole pahoillani kotiintulopäätöksestä. Sairaalasängyn muovitetut patjat eivät houkuta tällaista todella selkävaivaista tyyppiä muutenkaan yhtään, mutta jossain määrin myös ihmettelen lääkärin päätöstä !?!? Ei minun verenpaineitani kyllä tekemälläkään mataliksi voi sanoa.



Mutta muita fiiliksiä. Tuo otsikkoni, jonka muuten olen joskus täältä keskustelupalstalta varmaan bongannut, pätee nykyiseen olotilaan paremmin kuin hyvin. Olen ihan kade niille mammoille, jotka viime metreille asti kulkevat hymyssä suin ja elämästä nauttien. Minä en tässä paksuustilassa, häntäluu tulessa, liitoskipujen riivaamana ja vielä häntäluun vanhan murtuman vuoksi sen rustottuneisuuden ja nyt ryhtimuutosten vuoksi ihan sellaista hermojen pinne-salamointia (kolme kertaa on mennyt toinen kinttu alta, kun on " salama iskenyt" ja jalka mennyt tunnottomaksi ja ihan pullamössöksi - ekalla kerralla kaaduin ihan suoraan sanottuna naamalleni. Oli otsakin kurassa.) juuri silmät säihkyen kulje ja oloa hehkuta. Lähinnä pinna on kireällä kuin viulunkieli... välillä kyllä on ihan ok mieli, mutta pienikin poikkeama... liian pitkä kassajono tms. saa pinnan kiristymään, kun voimat ei tunnu riittävän ja vihainen valas astuu kehiin. Olen varmaan ulospäinkin todella myrkyn nielleen näköinen... sillä sisälläni ainakin kiukku kiehuu ja auton ratissakin tuskailen muiden liikennekäyttäytymistä niin, että poikanikin totesi, että " kyllä tuo manaaminen menee ihan hukkaan, kun ei ne kuitenkaan kuule... ihan energian hukkaa..." ... No on varmasti, mutta kun kiukuttaa.



Mutta kuten kolme kertaa aiemminkin, selkä/häntäluukipu on hävinnyt kun lantionsisäinen paine on helpottanut ja eihän tässä nyt enää niin pitkään ole tätä paisuttelua... joten poksahtamista odotellessa! Onneksi täällä etelä-Suomessa on ainakin tänään paistanut aurinko- on melkein kevättä rinnassa!!!! Niin se vaan tämä helmikuu lopulta jää ihan melkein unholaan, kun sitä maaliskuuta odottaa niin kovasti.



Vihainen valas menee nyt pötköttelemään ja toivottaa kaikille mahdollisimman hyviä loppuajan fiiliksiä!!!

Täälläkin vihainen valas nostaa päätään. Juuri tänään kun yritin käydä kaupassa ja häntäluu,nivuset,alamaha,vasemman jalan iskias tulessa taivalsin kuopus 3v pulkassa niin kyllä oli äipän naama hapan :o/ ei kerta kaikkiaan enää jaksa yhtään mitään ylimääräistä. Pissattaa koko ajan vaikka kuinka käy vessassa ennen ulos lähtöä niin jo vartti tunnin päästä silmät kelluu päässä,mahaa polttaa ja voisin purra vastaan tulijoilta päät irti :o/

Viime viikolla sain yhdeltä autoilijalta kyllästyneitä katseita kun ylitin suojatietä lyllertäen niin kuskin silmistä oikein paistoi kun se ajatteli " koita nyt hemmetin muumi lyllertää siitä eestä" ...

Nyt olen kuitenkin paremmassa kunnossa kuin edellisessä raskaudessa jossa en pystynyt enää rv20 jälkeen kävelemään ilman selkätukea tai miestä..



Nyt on TAAS supistellut kipeästi jo kohta tunnin verran ja vihloo niin perhanasti alapäähän ja häntäluuhun mutta en usko että tässä lähtö mihinkään ennen pääsiäistä tulee kuitenkaan. Olo on ihan luovuttanut...



Voimia happyend tiedän tunteen kun murhan himoinen vihainen valas astuu kehiin :o/



Niiloakseli rv 38+0

Polilla käyty, kanava ei ollut yhtään hävinnyt, mutta kypsymistä tapahtuu, tuon paremmin ei sanonut eli tässä voi näiden supistusten ja olojen kanssa mennä vielä päiviä tai viikkoja, hauskaa.

Vauva nyt n3,3kg ja kaikki hyvin, sehän on pääasia. Verenvuodoille ei syytä löytynyt, sinne vaan heti jos enempi alkaa sitä tulla.

Kahenviikon päästä on uusi aika, katotaan vauvan koko vielä sillon. Nyt takas lepäileen...

lauantai aamuna klo 6.18. 3070g ja 48cm. Tämä toinen synnytys oli aika järkyttävä kokemus akupunktioineen ja petidiineineen, mikään ei auttanut, joten kivuilla loppuun asti! Laitan jonkinlaista synnytyskertomusta myöhemmin.



Voidaan oikein mainiosti äiti jä tyttö, eilen päästiin kotiin. Imettäminen rupeaa pikkuhiljaa lähtemään käyntiin ja koko perhe ihastellaan pikkuista onnellisena.



Onnea Nialle, H-M:lle ja Edwinalle myös vauvoista!



Ninnutar ja neiti 2,5vrk

Heippis!



Täällä myös hiukan kireä tunnelma ja masentunut olo!

Kuuluu varmaan tähän loppuraskauteen masentuneisuus.

Miten päivät voikin mennä nyt niin hitaasti kun tähän asti on menny kuin siivillä. Liekö johtuen siitä että nyt vauva voi syntyä ihan milloin vain TH:n puheiden mukaan. Itse en tidä uskoako vai ei...



Mulla on illat ihan täyttä tuskaa jos yrittää liikkua.

Ne vimmatun vihlomiset on ihan karseita! Välillä tuntuu että se tulee just läpi sieltä! Supistelut napakoita mut ei kovin säännöllisiä.

Ollaan jo lastenhoitajia varoiteltu että saattaa puhelin pirahtaa. Mut voi kuitenkin mennä vielä kolme vko:a tai enemmän!

Tuntuu kuitenkin hurjalta että joutuisi olemaan näin kipeänä kaikki illat vielä pitkän aikaa :(



Mut kaikki nää on sitten kohta takana ja ei edes muista millaista oli raskaana olla. Kun se pieni ihminen makaa tuossa käsien päällä ja tapittaa sua silmillään ihmetellen mihin kummaan sitä on joutunut.

Se vie kyllä voiton kaikesta! :)



Että tsemppiä meille! Saattaa olla jo jollain viimeisiä potkuja jotka tuntuu mahan läpi, kohta ne varpaat näkee päivän valon ja niitä saa kutitella ihan oikeasti!



-mutsi80- rv 37+3

Sinulle ja koko perheelle. Itse täällä vielä odotuskannalla ja mitään lupailuja ei vielä synnytyksestä ole tapahtunut. Kirjoittakaahan kaikki synnyttäneet omat synnytystarinanne kun ehditte. Niitä on niin kiva lukea!