Supistukset tuntuivat vain luissa - muita?
Odottelen tässä pikkukakkosta (rv 29) ja lähestyvä synnytys on alkanut mietityttämään yhä enemmän. Esikoisen synnytys jouduttiin käynnistämään tipalla, kun muuten ei tapahtunut mitään (vedet menivät ed. yönä). Kun tippa saatiin käteen, se olikin menoa...
Jostain syystä mulla supistukset tuntuivat lähes ainoastaan lonkka- ja reisiluissa. Tunne oli kirjaimellisesti sellainen, että joku olisi yrittänyt repiä mun lonkkia kappaleiksi ja reisiluita irti kuopistaan. Kipu oli todella kova, eikä ollut toivoakaan, että olisin voinut olla jaloillani tai istua. Jumppapallo tuntui kidutuslaitteelta, ja suihkuun en edes lähtenyt yrittämään. Kärvistelinkin koko synnytyksen sängyllä. Onneksi sessio kesti vain 7 h ja toinen epiduraali helpotti jo kunnolla, joten vikat pari tuntia olivat ihan siedettävät.
Synnytyksestä ei jäänyt sen pahempaa traumaa, vaikka siltä ehkä kuulostaakin ;-) Mietin tässä vain, että johtuiko tuo luukipu käynnistyksestä vai mun kropan rakenteesta vai mistä? Olen melko leveälanteinen ja vauva oli pieni (3170 g), eikä repeämiä tullut, joten mitään pahaa vahinkoa ei tullut. Lonkkia ja reisiä tosin särki viikon verran jälkikäteen. Olen onnistunut kehittämään vielä huonon omantunnon etten ollut " aktiivisempi" synnyttäjä vaan piehtaroin sängyssä kuin lahna...
Onko muilla ollut vastaavaa? Joka kerta?
Kommentit (3)
Minulla synnytyskipu tuntui pahimpana reisissä, jos kuvailla pitäisi, niin kipu oli repivää ja polttavaa, aivan kamalaa! Ja tuntui niin epäreilulta, kun reisiparoilla ei ollu mitää tekemistä asian kanssa. Vauvat ovat olleet keskikokoisia ja lantiossa tilaa.
Ekassa synnytyksessä minäkin makasin epiduraalin avulla sängyssä loppuun asti, kun sinne ensimmäisen kerran jouduin, en olisi voinut kuvitellakaan nousevani. Ja hyvin samoja kuvitelmia oli minullakin itsestäni passiivisena synnyttäjänä, vauvaakin pitä painaa mahan päältä avuksi, kun meinasi tehdä tulo tiukkaa.
Valitettavasti kivun paikka taitaa pysyä samana, ainakin minulla ;)Toisessa synnytyksessä en mennyt sänkyyn, kun tiesin etten pääse ylös. Kävelin pitkään ja olin kontallaan ja polvillaan, olivat ihan ok asentoja, keinutuoli oli hirveää kidutusta. Sänkyyn menin paracervikaalia varten ja vauva syntyikin puolessa tunnissa sänkyyn menosta. Ja aivan itse ponnistin eli minustakin on itsenäiseksi synnyttäjäksi :) En muista, että jalat olisivat olleet kipeät jälkeenpäin.
Vain yksi tuttu on lisäkseni reisikipuinen tietääkseni. Sukulaiskätilön mukaan meitä löytyy kyllä, mutta harvakseltaan. Ja minä kun luulin huonon selkäni olevan synnytyksen kipein paikka!
Ai niin, toisen synnytyksen kätilöni sanoi, että paracervikaali auttaa reisiin ja niin minulla tekikin. Vei hetkessä reisikivut, vain muut tuntemukset jäivät ja pääsin itsekin paremmin jyvälle missä mennään ja mitä tapahtui, kun vihlonta ei täyttänyt päänuppia.
Reisikipua siis odotettavissa ;-) Gynekologini joskus myös sanoi, että ei ole tavallista, mutta joillakin naisilla kipu tuntuu siellä. No, ainakaan en syytä enää aiheesta itseäni. Kiitos kommenteista.
Ja lopetan ruotsalaisten mammalehtien lukemisen, lisäävät vain ahdistusta jos en taaskaan kykene ' aktiivisesti helpottamaan omaa kipua' .... ;-))